Parhaat muistosi kesälomamatkoilta 60- tai 70-lukujen Suomesta?

Mutkittelevat soratiet harjumaisemissa olivat nostalgisia.

Auton takapenkillä keikuin , ilman turvavöitä mentiin. Mummolaan mentiin parinsadan kilometrin päähän, minulla oli eväänä makkaraleipää ja maitoa pullossa. Eväät piti syödä jo 20 km päästä lähdöstä.

Ei silloin käyty huoltiksillä syömässä .

Elämykseksi silloin riitti minulle ainakin leirintäalue (tietysti telttailtiin) ja järven ranta. Matkoilla ei mässytetty ruokaa ja herkkuja siihen tahtiin kuin nykyään, mutta eipähän ollut ylipainoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mutkittelevat soratiet harjumaisemissa olivat nostalgisia.

Ja etenkin mäkisessä maastossa, otti näet takapenkillä mahtavasti mahanpohjasta, kun setä kruisaili niin, että hiekkatie pöllysi.

Venyttiin joskus viikkokausia sukulaisissa väillä taloa vaihtaen. Sai tavata serkkuja ja uida sydämensä kyllyydestä. Tuli sairastettua kaikki oudot lastentaudit, joita ei syrjäisessä kotikylässä välttämättä olisi saanut (tuhkarokko, oksennustaudit jne). Sai enemmän karkkia ja muuta namia serkkujen siivellä. Tuli käytyä läpi kaiken maailman turhat ja vähemmän turhat Suomi-nähtävyydet, tosin jo pelkkä vesitornikin saattoi olla lapsen mielestä nähtävyys. Täti loihti automatkoille aina aivan huikeat eväät. Enon tilalla sai lypsää käsin lehmää ja juoda rasvaista maitoa melkein suoraan tissistä.

Ei ollut nettiä eikä telkkariakaan tullut katsottua käytännössä lainkaan. Mihinkään ei ollut kiire. Ja aurinko paistoi tietysti joka päivä!