Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, etten saa apua mistään :( Mitä teen?
26.04.2018 |
Pelkään, etten kohta enää jaksa ja asiat kaatuu päälle. Mulla on todettu traumaperäinen stressihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Murehdin jokaista pientäkin asiaa, niin paljon, etten nuku, enkä oikein syökään. Murehdin vaan mennyttä ja tulevaa ja kaikkea siltä väliltä. Oon alkanut inhota sitä miltä näytän. Tiedän, että tarvitsen apua ja olen sitä hakenutkin, mutta se on sellaista, että käyn juttelemassa jonkun kanssa tyyliin kolme kertaa ja taas todetaan, että olo on parempi. Minulla on resepti Mirtazapiiniin, jota neuvottu ottamaan, jos ahdistaa, mutta päivällä otettuna se vaan ahdistaa ja olo on tokkurainen. Olen tämän kertonut, mutta hoitohenkilökunnan mielestä pärjään hyvin kotona näillä lääkkeillä... Mietin kuolemaa ja olen tämänkin kertonut. Tuntuu, etten enää jaksa, eikä minua kuunnella. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä erään perussairauteni vuoksi ja alle 30-vuotias. Haluaisin opiskella, mutta se ei ole mahdollista, koska "opiskeluni ei ole työelämätavoitteista" Mitä se sitten on?? Avaudun tänne, koska en enää jaksa jauhaa tätä samaa oloani kenellekään. Ehkä tää elämä ei vaan oo mua varten.
Kommentit (19)
Älä murehdi niin paljoa. Elämää se vain on. Mieti mistä asioista pidät ja tähtää siihen. Keskity hyviin asioihin.
Olet arvokas. *hali*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen kertoo, että lääkkeet ei auta ja haluaa kuolla, niin miten voidaan sanoa, että pärjää hyvin kotona? Resurssipula?
Vastaukseni on, että olet ns. väliinputoaja, olet jo työkyvyttömyyseläkkeellä perussairautesi vuoksi, joten sinua ei yritetä kuntouttaa. Et varmaan tule saamaan kunnollista apua.
Koeta keksiä tekemistä, sellaista mistä itse pidät. Käy kaupungilla, lenkillä, kirjastossa.. Lue, maalaa, liiku.
Tiedän itse, että murehtiminen helpottaa tekemällä ja pahenee murehtimalla. Voimia tulevaan :)
Minä olen myös työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä saa tarvitsemaani apua samasta syystä. Lopullinen eläke, joten ei kannata yrittää kuntouttaa.
Ainoa mahdollisuus on repiä jostain sen verran ylimääräistä rahaa, ja henkisiä voimia, että saa käytyä yksityisessä terapiassa. Kun vaan ensin löytää terapeutin, joka ei ajattele samoin kuin psykiatrian poliklinikka ja Kela :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene lääkärille ja kerro näistä oireista rehellisesti. Kuulostaa siltä, että saatat olla masentunut. Kerro, että lääkitys ei sovi. Itselläni Mirtazapiini teki hirvittävän väsyneen ja tokkuraisen olon ja paino nousi, ahdistus tosin lähti. Sitten sain reseptin toiseen masennuslääkkeeseen ja se sopii hyvin. Elämänilo ja reippaus on tullut takaisin.
Onko sinulla läheisiä ihmisiä, joille voisit jutella ahdistuksestasi?
Ammattiauttajien puolella 1:n mainitsema diakonissa tai muu seurakunnan ihminen on yksi vaihtoehto keskusteluavuksi. He osaavat ehkä antaa myös käytännön tietoa erilaisista mahdollisuuksista. Heitä ei ole koulutettu ajattelemaan apua tarvitsevia sosioekonomisten tulevaisuudennäkymien mukaan. Ei myöskään tarvitse olla vakaumuksellinen kristitty, että seurakunnasta saa apua. En ole itse käynyt diakonissalla tms. juttelemassa, mutta olen kuullut tällaista.
Kyllä terveydenhuollolla on velvollisuus hoitaa työkyvyttömyyseläkkeelläkin olevia. Valitettavasti joskus joutuu vain odottamaan pitempään ja ottamaan yhteyttä useamman kerran. Ei se oikein ole, mutta aika usein se menee noin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lähinnä tuntuu, että mua ei kuunnella/oteta tosissaan. En tajua, miksei näitä lääkkeitä kokeilla vaihtaa toisiin, vaikka olen asiasta maininnut. Yritän käydä ulkona ja välillä se onkin kivaa nähdä ystäviä. Välillä en jaksa edes sängystä nousta. Aika karua tuo, ettei kannata yrittää kuntouttaa, mutta varmaan totta. Uskonnollinen ihminen en ole joten nou seurakuntajutut, ei ole mua varten. Harrastusta voisin yrittää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta lähinnä tuntuu, että mua ei kuunnella/oteta tosissaan. En tajua, miksei näitä lääkkeitä kokeilla vaihtaa toisiin, vaikka olen asiasta maininnut. Yritän käydä ulkona ja välillä se onkin kivaa nähdä ystäviä. Välillä en jaksa edes sängystä nousta. Aika karua tuo, ettei kannata yrittää kuntouttaa, mutta varmaan totta. Uskonnollinen ihminen en ole joten nou seurakuntajutut, ei ole mua varten. Harrastusta voisin yrittää. Ap
Ainakin seurakunnalta saa pariterapiaa, jota pitää ihan psykoterapeutti (osa diakonissoista omaa myös koulutuksen), eivätkä he tällaiseen apuun sekoita uskonnollisia asioita. En siis ole tuo, joka ehdotti seurakunnan apua, mutta tulipa vain mieleeni.
Mutta jos seurakunnan ei-uskonnollinenkin keskusteluapu on ehdoton ei, niin ainoat tavat lienevät säästää rahaa vuosia terapiaan tai sitten sinnikkäästi hakeautua aina uudelleen hoitoon - tarvittaessa päivystyksen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä söin aikoinaan Mirtatsapiinia ja nukuin 16 tunnin unia sen kanssa :/ Nyt on käytössä Sertralin pienellä annoksella ja ahdistus on helpottanut paljon, eikä ole sivuoireita. Toivottavasti saat paremmat lääkkeet!
Vierailija kirjoitti:
Minusta lähinnä tuntuu, että mua ei kuunnella/oteta tosissaan. En tajua, miksei näitä lääkkeitä kokeilla vaihtaa toisiin, vaikka olen asiasta maininnut. Yritän käydä ulkona ja välillä se onkin kivaa nähdä ystäviä. Välillä en jaksa edes sängystä nousta. Aika karua tuo, ettei kannata yrittää kuntouttaa, mutta varmaan totta. Uskonnollinen ihminen en ole joten nou seurakuntajutut, ei ole mua varten. Harrastusta voisin yrittää. Ap
Oletko käynyt missään klubitalossa tai päiväkeskuksessa? Niitä on nykyään monissa kunnissa.
Saisit ainakin vertaistukea ja kuulevia korvia.
Voimia, olen ikäisesi ihmisen äiti ja tuntuu kurjalta kuulla että potentiaalisella "lapsellani" menee huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis käytetäänkö mirtatsapiinia nykyään ahdistuskohtauksiin?! Itse söin sitä aikanaan iltaisin unettomuuteen ja nukahdin melkein seisaalleni, jos en mennyt heti sänkyyn. Ei ihme, jos olet sitä otettuasi ihan tokkurassa. VAADI, että lääkitystäsi vaihdetaan.
Eikö mirtazapiini ole nimenomaan illalla otettava unta tukeva mielialalääke. Minulle sitä aikanaan määrättiin niin. Ottaminen illalla juuri sen takia että tukee unta ja olo tokkurainen aamutunteihin saakka. Ja se on kyllä ihan masennuslääke. Tarpeeksi nukkuminen auttoi pelkästään jo siihen että itse masennus alkoi väistyä.
Ahdistuneisuuteen kai pitäisi olla jotain muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis käytetäänkö mirtatsapiinia nykyään ahdistuskohtauksiin?! Itse söin sitä aikanaan iltaisin unettomuuteen ja nukahdin melkein seisaalleni, jos en mennyt heti sänkyyn. Ei ihme, jos olet sitä otettuasi ihan tokkurassa. VAADI, että lääkitystäsi vaihdetaan.
Kyllä käytetään. Tai mulle ainakin määrättiin ja sanottiin, että voi päivälläkin tarvittaessa ottaa. En ole lääkäri vaan potilas ja tuntuu, että nämä ei mulle sovi. Sehän siinä on, kun kaikkea pitäisi vaatimalla vaatia, mutta ei jaksa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lähinnä tuntuu, että mua ei kuunnella/oteta tosissaan. En tajua, miksei näitä lääkkeitä kokeilla vaihtaa toisiin, vaikka olen asiasta maininnut. Yritän käydä ulkona ja välillä se onkin kivaa nähdä ystäviä. Välillä en jaksa edes sängystä nousta. Aika karua tuo, ettei kannata yrittää kuntouttaa, mutta varmaan totta. Uskonnollinen ihminen en ole joten nou seurakuntajutut, ei ole mua varten. Harrastusta voisin yrittää. Ap
Ainakin seurakunnalta saa pariterapiaa, jota pitää ihan psykoterapeutti (osa diakonissoista omaa myös koulutuksen), eivätkä he tällaiseen apuun sekoita uskonnollisia asioita. En siis ole tuo, joka ehdotti seurakunnan apua, mutta tulipa vain mieleeni.
Mutta jos seurakunnan ei-uskonnollinenkin keskusteluapu on ehdoton ei, niin ainoat tavat lienevät säästää rahaa vuosia terapiaan tai sitten sinnikkäästi hakeautua aina uudelleen hoitoon - tarvittaessa päivystyksen kautta.
En ole tiennyt, että seurakunnasta saa ei uskonnollista apua. Ap
Tää on karua, mutta pelin henki on tämä. Sä olet työelämän ulkopuolella ja sillon ei kannata kuntouttaa, kun ei susta saada tuottavaa yksilöä. Olet pelkkä kuluerä yhteiskunnalle mahdollisesti vielä kymmeniä vuosia. Säästöpaineita on ja siksi näitä kuluja pyritään leikkaamaan. Isossa kuvassa ei ole yksittäisen ihmisen ahdingolla mitään merkitystä, vain numeroilla on väliä ja sillä, mitä jää viivan alle.
Tää on ihan hirveetä, mutta näin se vaan tän päivän hyvinvointi-Suomessa menee :(
Opiskele avoimen kautta (saatavilla myös etäkursseja) ja kun saat 25 op kasaan niin sinulla on näyttöä, että voit opiskella.
Irti murehtimisesta - duodecim.
Taas tämä sama totuus, että itse on muututtava. Itse on itsensä muutettava. Usein vielä täysin ilman apua.
Jos sinulla ei ole kissaa niin ota. Niiden kissaloisten pitäisi tehdä ihmisestä pelottomampi.
Vierailija kirjoitti:
Tää on karua, mutta pelin henki on tämä. Sä olet työelämän ulkopuolella ja sillon ei kannata kuntouttaa, kun ei susta saada tuottavaa yksilöä. Olet pelkkä kuluerä yhteiskunnalle mahdollisesti vielä kymmeniä vuosia. Säästöpaineita on ja siksi näitä kuluja pyritään leikkaamaan. Isossa kuvassa ei ole yksittäisen ihmisen ahdingolla mitään merkitystä, vain numeroilla on väliä ja sillä, mitä jää viivan alle.
Tää on ihan hirveetä, mutta näin se vaan tän päivän hyvinvointi-Suomessa menee :(
Ei hän ole kuluerä vaan hän voi toipua, kaikki voivat toipua. Uusia aivosoluja syntyy myös aikuisille ja vanhemille henkilöille joten aina on toivoa.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta haluan alleviivata toipumisen mahdollisuutta.
Myönnän heti, että en todellakaan tiedä mitään tilanteestasi, mutta olisiko seuraavista apua:
- opiskele jotain omaksi iloksesi työväenopistossa
- kirjoita tai piirrä tuntemuksiasi vihkoon tai digitaalisesti
- ota yhteyttä seurakuntasi diakonissaan
Parempaa kesää sinulle!