Oletteko kokeneet koskaan täydellistä tyhjyydentunetta?
On kellään ollut sellaista hetkeä jolloin oma olemassaolo on täysin tyhjää vaan ja ainut ajatus on että miksi olen täällä ja mitä varten kun on vain tyhjyyttä?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä. Pidän taiteesta ja teatterista siksi että se kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä.
Sitten se myös luo mielikuvituksessaan viitekehykset järjelleen ja tunteilleen.
Minulla on ollut tuollainen olo ainakin 25 vuotta.
Lähes joka arkipäivä ruuhkabussissa matkalla töihin.
Vähän väliä ja lisäksi paniikkikohtauksia.
Olen kokenut täydellisen tyhjyyden tunteen. Ihan kamalaa, mikä tahansa on parempi kuin, että ei tunne yhtään mitään. Se tuntui siltä, kun ei olisi enää olemassa, tyhjä kuori vain. Onneksi nämä liittyvät vaikeisiin aikoihin itseni kanssa, jotka uskon nyt voittaneeni.
Olen itse kokenut pari kertaa elämässä ja molemmat kerrat kesti n. tunnin verran. Oli kyllä aikamoinen elämys. Tunne oli kuin yllä joku sanoi että täysin tyhjä kuori tai kuin ei olisi omassa kehossaan ja mikään ei ollut mitään ja olo oli kuin ei olisi edes ollut olemassa?
Ap.
Minä haluaisin joskus kokea sellaisen tunteen että sais aivot pois päältä, Mä en jaksaisi ajatella koko ajan kaikkea mahdollista, ja useimmiten kun pitäis nukkua niin päässä pyörii vaan kaikki negatiivinen ja mitään ratkaisua ei saa, eikä sitten saa nukuttuakaan.
Jep, käy tylsäksi kun tuolta tuntuu 24/7.
Mulle tulee välillä aamulla, jos jään sänkyyn makaileen. Siksi nousen heti herättyäni ylös.
Koko keskustelupalsta on yksinhuoltajasossupummien ruikutuspalsta. Mitään järkevää tai yhteiskuntaan tai talouteen liittyvää ei täällä näy. Syystä, että kukaan ei ymmärrä niistä yhtään mitään. Elämä pyörii näillä niin viisaiksi mielletyillä yksinhuoltajasossupummeilla oman perseen ympärillä. Tällainen pummiyhteiskunta romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Pummit olettavat rahan tulevan jostain maagisesta lähteestä siihen sossun taikaseinään, josta saa rahaa vetää. Opettelisitte edes talouden perusasiat. Julkinen sektori ei ole veronmaksaja vaikka sossut niin valehtelevat. Nehän saavat palkkansa verovaroista. Me nettoveronmaksajat maksamme koko paskan. Suomessa saa sossupummailla ja tehdä pentuja toisten piikkiin. alkaa kyllästyttämään tämä riisto. Vastatkaa tekemisistänne itse. Opitte elämästä jotain tai sitten ette. Yksinhuoltajat ovat tämän sossuyhteiskunnan suosikkielättejä.
When anyone says "I'm a taxpayer", he's about to be an asshole.
Viime vuosiin asti oli sisällä aina lämmin tunne. Oli aina jotain mitä odottaa, ja jotain mistä nautti. Nyt on sisällä pelkkää kylmyyttä. Ei enää mitään mitä odottaa, pelkkä hyytävä tunne kaiken tyhjyydestä.
Kun liian moni asia ja ihminen poistuu elämästä, kuolee sisäpuolelta jo etukäteen.
Kerran oli voimakas tyhjyyskohtaus. Heräsin talvella pimeässä huoneessa päiväunilta. Makasin sängyllä ja tunsin olevani pelkkää tyhjää ja kuoret siinä sängyllä. Tuolloin elämässäni oli olo, etten ollut valinnut oikeita valintoja ja olin taitekohdassa. Elämä tuntui täysin tyhjältä. En muista kauanko tuo kohtaus kesti, mutta mitään sellaista en ole kokenut toiste. Ihan kuin oma itse olisi kadonnut kuorien sisältä.
Elättilätti kirjoitti:
Koko keskustelupalsta on yksinhuoltajasossupummien ruikutuspalsta. Mitään järkevää tai yhteiskuntaan tai talouteen liittyvää ei täällä näy. Syystä, että kukaan ei ymmärrä niistä yhtään mitään. Elämä pyörii näillä niin viisaiksi mielletyillä yksinhuoltajasossupummeilla oman perseen ympärillä. Tällainen pummiyhteiskunta romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Pummit olettavat rahan tulevan jostain maagisesta lähteestä siihen sossun taikaseinään, josta saa rahaa vetää. Opettelisitte edes talouden perusasiat. Julkinen sektori ei ole veronmaksaja vaikka sossut niin valehtelevat. Nehän saavat palkkansa verovaroista. Me nettoveronmaksajat maksamme koko paskan. Suomessa saa sossupummailla ja tehdä pentuja toisten piikkiin. alkaa kyllästyttämään tämä riisto. Vastatkaa tekemisistänne itse. Opitte elämästä jotain tai sitten ette. Yksinhuoltajat ovat tämän sossuyhteiskunnan suosikkielättejä.
Olet varmaan huomannut sellaisen instituutin olemassaolon kuin peruskoulu? Entä onko lastensuojelu tuttu? Niitä voisi kutsua myös aivopesu- ja huostaanottolaitokseksi. Kaltaistesi katkerien yhteiskunnan tukipilari -ulisijoiden kanssa ei kukaan jaksa olla, niin vauvoja ei tule, joten jokainen syntyvä lapsi on yhteiskunnalle tärkeä resurssi. Sen takia on katsottu paremmaksi huolehtia myös yksinhuoltajista ja erityisesti heidän lapsistaan, jotka tarvitsevat vanhempaansa. Sinä varmaan olisit onnellinen jos saisit elää ilman yhteiskunnan turvaa tai sen ylläpitämiä järjestelmiä, jossain huitsin nevadassa keskellä ei mitään tehden vain töitäsi? Terve menoa ja onnea matkaan, itse olen ainakin valmis pihistämään menoistani jos pääsisi kaltaisistasi eroon.
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosiin asti oli sisällä aina lämmin tunne. Oli aina jotain mitä odottaa, ja jotain mistä nautti. Nyt on sisällä pelkkää kylmyyttä. Ei enää mitään mitä odottaa, pelkkä hyytävä tunne kaiken tyhjyydestä.
Kun liian moni asia ja ihminen poistuu elämästä, kuolee sisäpuolelta jo etukäteen.
Näin se on. Ennen minulla oli aina jotain, mitä odottaa innolla. Halusin opiskelemaan, halusin löytää miehen, halusin lapsen, halusin toisenkin lapsen. En ikinä onnistunut pääsemään kunnolla työmarkkinoille ja se on minulle ihan hirveä häpeä. Lapsia rakastan yli kaiken. Mies halusi "vain" kaksi ja ainoa mitä odotan on lasten kasvaminen ja muuttaminen pois kotoa ja sitäkin odotan kauhulla. Sitten minulla ei todella ole enää mitään. Olen lukenut erilaisia elämäntaidon kirjoja ja kerran tajuntaani oikein jysähti, että olen liian luuseri lukemaan edes niitä. Niissä kun sanottiin "totta kai ihmiset väsyvät, kun työelämässä on rankkaa", "sinusta tuntuu, että vain epäonnistut, mutta todellisuudessa hoidat työsi hyvin", "onneksi voit jutella ystäviesi kanssa" jne. jne. Entä kun ei ole töitä, ei ole ystäviä? Missä ovat ne kirjat, jotka on tarkoitettu ihan oikeasti syrjäytyneille, ei niille, joiden ongelmat ovat tyyliin "vähän väsyttää ainainen samppanjan juominen edustustilaisuuksissa"? Miten meitä todella luusereita voisi auttaa eteenpäin?
On kyllä. Pidän taiteesta ja teatterista siksi että se kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä.