Millä ihmeellä menet töihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et oikein mitenkään, jos et pysty tekemään mitään, et osaa mitään etkä pysty edes oppimaan mitään. Ikävä kyllä olet käyttänyt elämäsi pyrkien yhteen asiaan näkemättä muita vaihtoehtoja. Koska jos tilanne olisi oikeasti tuo ensimmäisessä lauseessa mainitsemani, olisit jo työkyvyttömyyseläkkeellä.

Monilla muillakin on fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia, synnynnäisiä vammoja ja oppimisvaikeuksia, mutta jos he ovat nähneet elämässään vaihtoehtoja ja valinneet heille sopivan vaihtoehdon, ovat myös saaneet opiskeltua ammatin ja päässeet töihinkin. Erään tuttavani lapsella ei ole lainkaan käsiä eikä jalkoja, hän tarvitsee 24/7 henkilökohtaista avustajaa ja silti hän käy töissä, vaikka varmasti olisi päässyt työkyvyttömyyseläkkeellekin, jos olisi halunnut. Sinun ja hänen ero on, että sinä näet kaikki asiat, joita ET VOI tehdä, ja hän taas on nähnyt kaikki asiat, joita hän VOI tehdä. Kuitenkin sinä pystyt tekemään satoja asioita, joita hän ei ilman käsiä ja jalkoja pysty. 

Olet kertonut yrittäneesi suorittaa merkonomin tutkintoa jo kolmesti, kertaakaan onnistumatta. Kun olet epäonnistunut, olet luovuttanut. Kuitenkin maailmassa on paljon muitakin tutkintoja kuin merkonomin tutkinto ja paljon ammatteja, joihin ei pääsyvaatimuksena ole merkonomin tutkinto. Ja on muitakin tapoja opiskella kuin istua koulunpenkillä. Sulla on jo sen verran ikää, että sun nuoruudessasi oppisopimuksella opiskelu ei ollut mitenkään harvinaista. Nykyisin voikin olla jo vähän haastavampaa löytää oppisopimuspaikkaa, koska työntekijämäärät on vedetty niin niukille, ettei kenelläkään ole yrityksissä aikaa toimia ohjaajana. 

En syytä sinua siitä, miten elämässäsi asiat ovat menneet. On surullista, että sulla ei ole ollut ketään, joka olisi nähnyt sun vahvuutesi ja joka olisi voinut auttaa sua löytämään erilaisia vaihtoehtoja. Mulla on vammainen lapsi (nyt jo aikuinen) ja hänkin olisi saattanut tipahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle, jos mulla ei olisi ollut tietoa, taitoa ja voimakasta tahtoa nähdä hänen vahvuuksiaan sekä selvittää, missä ja miten hän pystyisi niitä kehittämään sille tasolle, että saisi itselleen vielä ammatinkin. 

Melko vaikeaa se oli varmasti kenenkään löytää mulle nuorena sopivaa ammattia koska mulla oli jo silloin myös fyysisiä sairauksia. Silloin 90-luvun alussa vaan kaikki mm ammatinvalintapsykologit painottivat merkonomin ammattia koska selän ja jalan takia ei silloinkaan fyysiset työt sopineet.

Tuota juuri tarkoitin, että sulla ei ole ollut ketään, joka olisi nähnyt vaihtoehtoja. Mä sairastuin 90-luvulla krooniseen sairauteen, jonka jo heti alussa tiedettiin invalidisoivan. Koska tiesin, että jonain päivänä en pysty enää kävelemään enkä seisomaankaan, mun oli lähdettävä vaihtamaan alaa (aiempi työni oli pääasiassa seisomatyötä). Vaihdettava sellaiselle alalle, jossa ei tarvita jalkoja. Sekä tuo tuttavani lapsi että omani ovat syntyneet 80-luvulla ja olleet peruskoulussa 90-luvulla. Olen itsekin todennut, että opoilla ja ammatinvalintapsykologeilla on erittäin vähän osaamista - ja erityisesti mielikuvitusta -  silloin, kun asiakkaana on vajaakuntoinen henkilö. Tarjotaan vain yhtä vaihtoehtoa eikä nähdä mitään muita. Omalle lapselleni ja tälle tuttavan lapselle ainoa tarjottu vaihtoehto oli työkyvyttömyyseläke. 

On minullekin tarjottu 17v eläkettä, en sitä ottanut koska halusin elää toisenlaista elämää. Joiltakin osin olen onnistunut ja toisilta osilta en ole onnistunut.

Ei meilläkään haluttu eläkkeelle eikä tuttavani lapsikaan halunnut, vaikka on oikeasti vaikeavammainen. Mutta tässä tulee juuri se, mitä tuolla aiemmin kirjoitin, eli sinä katsot asioita sen mukaan, mitä ET VOI tehdä ja joku toinen katsoo asioita sen mukaan, mitä hän VOI tehdä. Sulla on kuitenkin paljon vähemmän työntekoa haittaavia asioita kuin näillä kahdella eli sulla olisi ollut enemmän mahdollisuuksia kuin heillä, et vain koskaan nähnyt näitä mahdollisuuksia. Päälle nelikymppisenä voi olla jo liian myöhäistä, kun aiempaa työkokemusta yhtään mistään ei juurikaan ole. 

Vaikka oletkin nyt saanut kehuja tekemästäsi työstä, se ei vakuuta yhtäkään työnantajaa, jos itse katsot, että et voi, et pysty, et osaa etkä opikaan. Miksi kukaan haluaisi palkata sinua? Työnantajat palkkaavat vain sellaisia työntekijöitä, joista on heille hyötyä. Ei sellaisia, joista ei ole mitään hyötyä ja pahimmassa tapauksessa vain haittaa. Työnantajien tehtävä ei ole keksiä vammaisille ja muille vajaakuntoisille sellaisia työtehtäviä, joita nämä pystyisivät tekemään. Vammaisten ja vajaakuntoisten pitää itse keksiä, mitä he pystyvät tekemään ja sen mukaan etsiä itselleen sopivaa työpaikkaa. 

Kun sun suuri unelmasi on nyt toteutunut, eli käyt töissä ja vieläpä töissä, joita rakastat, miksi jatkat yhä valittamistasi? Joka ikinen päivä?

Vierailija kirjoitti:

Kun sun suuri unelmasi on nyt toteutunut, eli käyt töissä ja vieläpä töissä, joita rakastat, miksi jatkat yhä valittamistasi? Joka ikinen päivä?

Koska tämä työ loppuisi jos eroaisin enkä pidä miehestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sun suuri unelmasi on nyt toteutunut, eli käyt töissä ja vieläpä töissä, joita rakastat, miksi jatkat yhä valittamistasi? Joka ikinen päivä?

Koska tämä työ loppuisi jos eroaisin enkä pidä miehestäni.

Vaikka sulla olisi merkonomin tutkintokin, en silti palkkaisi sinua yritykseeni. Ja miksi en? Koska sulla on päässäsi kilometrin pituinen lista asioista, joita et voi tehdä. Sun päässäsi pitäisi olla lista asioista, joita voit tehdä. Sitten voisin katsoa, ovatko ne asiat sellaisia, joista olisi yritykselleni hyötyä.

Ymmärrän, että kun vuosikymmeniä olet kasvattanut "EPEK (En Pysty En Kykene)" -listaasi, sun on hyvin vaikea tehdä "voin tehdä" -listaa. Mutta kannattaisiko sun kuitenkin yrittää? Kirjoittaa ihan paperille, millaisia asioita pystyt tekemään. Älä ajattele listaa vain työelämän kannalta vaan koko elämän kannalta, koska silloin voi löytyä asioita, joista tietyissä työtehtävissä olisikin hyötyä.

Mitä tulee tuohon eroasiaan, niin eipä sulla ole nyt oikein muita vaihtoehtoja kuin olla eroamatta tai sitten erota ja elää yhteiskunnan tukien varassa. Olisiko nyt tilanne, jossa pystyisit hyväksymään työkyvyttömyyseläkkeenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sun suuri unelmasi on nyt toteutunut, eli käyt töissä ja vieläpä töissä, joita rakastat, miksi jatkat yhä valittamistasi? Joka ikinen päivä?

Koska tämä työ loppuisi jos eroaisin enkä pidä miehestäni.

Vaikka sulla olisi merkonomin tutkintokin, en silti palkkaisi sinua yritykseeni. Ja miksi en? Koska sulla on päässäsi kilometrin pituinen lista asioista, joita et voi tehdä. Sun päässäsi pitäisi olla lista asioista, joita voit tehdä. Sitten voisin katsoa, ovatko ne asiat sellaisia, joista olisi yritykselleni hyötyä.

Ymmärrän, että kun vuosikymmeniä olet kasvattanut "EPEK (En Pysty En Kykene)" -listaasi, sun on hyvin vaikea tehdä "voin tehdä" -listaa. Mutta kannattaisiko sun kuitenkin yrittää? Kirjoittaa ihan paperille, millaisia asioita pystyt tekemään. Älä ajattele listaa vain työelämän kannalta vaan koko elämän kannalta, koska silloin voi löytyä asioita, joista tietyissä työtehtävissä olisikin hyötyä.

Mitä tulee tuohon eroasiaan, niin eipä sulla ole nyt oikein muita vaihtoehtoja kuin olla eroamatta tai sitten erota ja elää yhteiskunnan tukien varassa. Olisiko nyt tilanne, jossa pystyisit hyväksymään työkyvyttömyyseläkkeenkin?

No en mä nyt enää varmaan työkyvyttömyyseläkettä saisi, en ainakaan lääkärien mukaan. Taisivat silloin aikoja sitten myöntää niitä helpommin. Enköhän mä taas jotain keksi jolla menen eteenpäin. Kukaan ei varmaan ikuisesti jaksaisi noin kontrolloiva miestä kuin minulla on joten tuskin minäkään. En tykkää komentelusta enkä siitä että kaikki päätetään puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sun suuri unelmasi on nyt toteutunut, eli käyt töissä ja vieläpä töissä, joita rakastat, miksi jatkat yhä valittamistasi? Joka ikinen päivä?

Koska tämä työ loppuisi jos eroaisin enkä pidä miehestäni.

Vaikka sulla olisi merkonomin tutkintokin, en silti palkkaisi sinua yritykseeni. Ja miksi en? Koska sulla on päässäsi kilometrin pituinen lista asioista, joita et voi tehdä. Sun päässäsi pitäisi olla lista asioista, joita voit tehdä. Sitten voisin katsoa, ovatko ne asiat sellaisia, joista olisi yritykselleni hyötyä.

Ymmärrän, että kun vuosikymmeniä olet kasvattanut "EPEK (En Pysty En Kykene)" -listaasi, sun on hyvin vaikea tehdä "voin tehdä" -listaa. Mutta kannattaisiko sun kuitenkin yrittää? Kirjoittaa ihan paperille, millaisia asioita pystyt tekemään. Älä ajattele listaa vain työelämän kannalta vaan koko elämän kannalta, koska silloin voi löytyä asioita, joista tietyissä työtehtävissä olisikin hyötyä.

Mitä tulee tuohon eroasiaan, niin eipä sulla ole nyt oikein muita vaihtoehtoja kuin olla eroamatta tai sitten erota ja elää yhteiskunnan tukien varassa. Olisiko nyt tilanne, jossa pystyisit hyväksymään työkyvyttömyyseläkkeenkin?

No en mä nyt enää varmaan työkyvyttömyyseläkettä saisi, en ainakaan lääkärien mukaan. Taisivat silloin aikoja sitten myöntää niitä helpommin. Enköhän mä taas jotain keksi jolla menen eteenpäin. Kukaan ei varmaan ikuisesti jaksaisi noin kontrolloiva miestä kuin minulla on joten tuskin minäkään. En tykkää komentelusta enkä siitä että kaikki päätetään puolestani.

Eläkkeelle pääsy on tosiaan nykyisin vaikeampaa kuin ennen. Työnantajana ja jo vuosia kirjoituksiasi seuranneena valitettavasti mun on todettava, että mahdollisuutesi työllistyä palkansaajaksi ovat aika olemattomat. Ainakin niin kauan, kun et omasta mielestäsikään pysty yhtään mihinkään. Yksikään työnantaja ei ole kiinnostunut osaamattomuudestasi ja kykenemättömyydestäsi vaan ainoastaan osaamisestasi ja kykenemisestäsi. Jos niitä ei ole eikä tule, ei tule työpaikkaakaan. 

Olet kaksi kertaa keksinyt keinon, jolla elättää itsesi:

1. Menit naimisiin ensimmäisen miehesi kanssa.

2. Menit naimisiin toisen miehesi kanssa.

Mikähän se seuraava keino olisi, jolla aiot "mennä eteenpäin"?

Vierailija kirjoitti:

Olet kaksi kertaa keksinyt keinon, jolla elättää itsesi:

1. Menit naimisiin ensimmäisen miehesi kanssa.

2. Menit naimisiin toisen miehesi kanssa.

Mikähän se seuraava keino olisi, jolla aiot "mennä eteenpäin"?

En ainakaan mene enää naimisiin. Ei ole mun juttuni.