Lue keskustelun säännöt.
Millä ihmeellä menet töihin
25.04.2018 |
Jos kukaan ei halua palkata? Kun ei ole edes saanut opiskeltua.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
No kerropa kuinka kauan olet ollut yrityksen "omistaja".
Ja milloin aloitit yrityksessä "työskentelyn" ja montako "työtuntia" teet viikoittain yrityksen hyväksi.
Mitä ne tänne kuuluu? Saan palkkaa ja maksan yelliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tällainen ajattelu on mahdollista, koska sosialismi.
Monessa muussa maassa ap asuisi kadulla ja kuolisi nälkään, jos ei jaksaisi yrittää tehdä mitään itsensä eteen.
Sekö susta sitten olisi parempi? -JOS EN MINÄ NI ET SINÄKÄÄN!!(suomifinlandperkele) olen itse työssä mutta sinulle toivoisin että jotain tapahtuu sellaista, että sinäkin turvautuisit tukiin. Kokisit sen autuuden niillä syuurilla rahoilla..(tässä niin halvassa ja lämpimässä maassa)
Ainakin se muuttaisi kulttuuria enemmän yrittäjähenkiseksi.
Liialliset sosiaaliturvat passivoivat ja saavat ihmiset välttämään töiden tekemistä.
Moni suomalainen oikeasti miettii, että kannattaako lähteä töihin, kun sen seurauksena tulot laskevat ja menettää kaiken kivan vapaa-ajan.
Vierailija kirjoitti:
1. 14v. mainostenjakamista pari vuotta yläasteella iltaisin
2. 15v. kesätyö ilman koulutusta yläasteen ja lukion välissä
3. 16v. kesätyö ilman koulutusta lukion kesälomalla
4. 17v. kesätyö ilman koulutusta lukion kesälomalla
5. 18v. kesätyö ilman koulutusta lukion jälkeen ennen opiskelujen aloittamista
6. 19v. osa-aikainen työ opiskelun ohessa
7. 20v. osa-aikainen ja kesällä kokopäiväinen oman alan työ opintojen ohessa
8. 22v. vaihto toiseen osa-aikaiseen ja kesällä kokopäiväiseen oman alan työhön
9. 23v. valmistuminen ja oman alan kokopäivätyö -> eka äitiysloma ja määräaikaisen työsuhteen loppuminen siihen
10. 25v. uusi oman alan vakituinen työsuhde, 2. ja 3. äitiysloma, pätevöitymistä työn ohessa, palkankorotuksia hyvästä suoriutumisesta
11. 32v. työpaikan vaihto 4. lapsen äitiyslomalla, palkkaa aika paljon lisää...
Nyt 38v. samassa työssä ja palkka noussut tasaisesti vuosi vuodelta
Tyhjästä ponnistin täysin ilman suhteita ja mm. ensimmäisenä ylioppilaana suvussani... En tiedä olenko jollain mittapuulla ”menestynyt” mutta ainakin saan tehdä motivoivaa ja innostavaa siistiä sisätyötä, josta maksetaan palkkaa 7000e/kk. Tyytyväinen olen ja ylpeä itestäni, ahkeruus palkitaan.
Kun ei se ahkeruus aina auta. Esim minulla on niin pahoja oppimisvaikeuksia että vaikka olen kuinka ahkera ollut mm monena kesänä luin matematiikkaa että pääsisin läpi, en päässyt nii aina se ahkeruus ei auta.
Edellinen lisää, että nimenomaan ahkeruus lapsesta asti on ollut se, mitä tarvitaan. Ihan varmasti jokainen tehty työ sekä OIKEA ASENNE on auttanut seuraavan saamisessa - tuurilla tätä on turha selittää.
Olisihan se kivempi ollut kesät vaan ryypätä ja maata rannalla kavereiden kanssa, mutta kaikkea ei voi saada. Itse tein viikot töitä ja viikonloppuisin relasin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tällainen ajattelu on mahdollista, koska sosialismi.
Monessa muussa maassa ap asuisi kadulla ja kuolisi nälkään, jos ei jaksaisi yrittää tehdä mitään itsensä eteen.
Minähän juuri yritän ja olen vältellyt aina jäämästä yhteiskunnan varaan kun siitä avusta ei koskaan tiedä.
Totta, olet vältellyt jäämästä yhteiskunnan varaan. Hankkimalla kaksi miestä, jotka ovat sinua elättäneet. :)
Ja yrittämisen osalta muistisi on kovin lyhyt. Olet kynsin hampain pyrkinyt olemaan yrittämättä. Kun mies silloin toista vuotta sitten pakotti sinut sijoittamaan jäljellä olleet perintörahasi hänen horjuvaan yritykseensä, vastustit ajatusta kaikin keinoin ja valitit täällä siitä kuukausitolkulla.
Jännä takinkääntö, että nyt oletkin sitten yhtäkkiä "yrittäjä". Mutta onhan sen hienoa toki, että teet yrityksessä nyt "töitäkin". Vastaat kolme kertaa viikossa puhelimeen, mutta parempi sekin kuin että ennen et tehnyt koko viikossa yhtään mitään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa kuinka kauan olet ollut yrityksen "omistaja".
Ja milloin aloitit yrityksessä "työskentelyn" ja montako "työtuntia" teet viikoittain yrityksen hyväksi.
Mitä ne tänne kuuluu? Saan palkkaa ja maksan yelliä.
Miksi yksikään asiasi tänne kuuluisi?
Niinpä.
Miksi siis raportoit tänne kaiken elämästäsi joka päivä kymmenen ketjun voimin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tällainen ajattelu on mahdollista, koska sosialismi.
Monessa muussa maassa ap asuisi kadulla ja kuolisi nälkään, jos ei jaksaisi yrittää tehdä mitään itsensä eteen.
Minähän juuri yritän ja olen vältellyt aina jäämästä yhteiskunnan varaan kun siitä avusta ei koskaan tiedä.
Totta, olet vältellyt jäämästä yhteiskunnan varaan. Hankkimalla kaksi miestä, jotka ovat sinua elättäneet. :)
Ja yrittämisen osalta muistisi on kovin lyhyt. Olet kynsin hampain pyrkinyt olemaan yrittämättä. Kun mies silloin toista vuotta sitten pakotti sinut sijoittamaan jäljellä olleet perintörahasi hänen horjuvaan yritykseensä, vastustit ajatusta kaikin keinoin ja valitit täällä siitä kuukausitolkulla.
Jännä takinkääntö, että nyt oletkin sitten yhtäkkiä "yrittäjä". Mutta onhan sen hienoa toki, että teet yrityksessä nyt "töitäkin". Vastaat kolme kertaa viikossa puhelimeen, mutta parempi sekin kuin että ennen et tehnyt koko viikossa yhtään mitään. :)
Olen sijoittanut tähän yritykseen rahaa koska halusin osakkaaksi ja töihin. Oli vaikea olla tulottomana ja elää niukilla säästöillä koska miehen mukaan kummatkin maksaa kuluja. Nyt saan edes pientä palkkaa. En tosiaankaan vastaile vaan kolmesti puhelimeen vaan paljon enemmän ja muitakin töitä teen yrityksessä. Ihan turhaan vittuilet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko todella unohtanut ne kaikki ketjut, joissa valitit, kuinka mies yrittää pakottaa sinut sijoittamaan rahasi hänen yritykseensä? Vaikka sinä et missään tapauksessa halua?
Voin kaivaa ne esiin, niin ehkä muistisi virkistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko todella unohtanut ne kaikki ketjut, joissa valitit, kuinka mies yrittää pakottaa sinut sijoittamaan rahasi hänen yritykseensä? Vaikka sinä et missään tapauksessa halua?
Voin kaivaa ne esiin, niin ehkä muistisi virkistyy.
Tässä ketjussa oli kyse että miten päästä vieraalle töihin.
Aivan.
Ja niissä silloisissa ketjuissasi oli kyse siitä, kuinka mies pakotti sinut sijoittamaan rahasi yritykseensä vaikka et halunnut yrittäjäksi etkä yrityksen osakkaaksi etkä yritykseen töihin.
Tässä ketjussa uudeksi aiheeksi onkin nyt noussut huono muistisi.
Ihminen saa tietenkin muuttaa mieltään, mutta ei ole fiksua valehdella silloin kuin asiasta on mustaa valkoisella. Fiksumpaa on myöntää, että tuli muutettua sitä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et oikein mitenkään, jos et pysty tekemään mitään, et osaa mitään etkä pysty edes oppimaan mitään. Ikävä kyllä olet käyttänyt elämäsi pyrkien yhteen asiaan näkemättä muita vaihtoehtoja. Koska jos tilanne olisi oikeasti tuo ensimmäisessä lauseessa mainitsemani, olisit jo työkyvyttömyyseläkkeellä.
Monilla muillakin on fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia, synnynnäisiä vammoja ja oppimisvaikeuksia, mutta jos he ovat nähneet elämässään vaihtoehtoja ja valinneet heille sopivan vaihtoehdon, ovat myös saaneet opiskeltua ammatin ja päässeet töihinkin. Erään tuttavani lapsella ei ole lainkaan käsiä eikä jalkoja, hän tarvitsee 24/7 henkilökohtaista avustajaa ja silti hän käy töissä, vaikka varmasti olisi päässyt työkyvyttömyyseläkkeellekin, jos olisi halunnut. Sinun ja hänen ero on, että sinä näet kaikki asiat, joita ET VOI tehdä, ja hän taas on nähnyt kaikki asiat, joita hän VOI tehdä. Kuitenkin sinä pystyt tekemään satoja asioita, joita hän ei ilman käsiä ja jalkoja pysty.
Olet kertonut yrittäneesi suorittaa merkonomin tutkintoa jo kolmesti, kertaakaan onnistumatta. Kun olet epäonnistunut, olet luovuttanut. Kuitenkin maailmassa on paljon muitakin tutkintoja kuin merkonomin tutkinto ja paljon ammatteja, joihin ei pääsyvaatimuksena ole merkonomin tutkinto. Ja on muitakin tapoja opiskella kuin istua koulunpenkillä. Sulla on jo sen verran ikää, että sun nuoruudessasi oppisopimuksella opiskelu ei ollut mitenkään harvinaista. Nykyisin voikin olla jo vähän haastavampaa löytää oppisopimuspaikkaa, koska työntekijämäärät on vedetty niin niukille, ettei kenelläkään ole yrityksissä aikaa toimia ohjaajana.
En syytä sinua siitä, miten elämässäsi asiat ovat menneet. On surullista, että sulla ei ole ollut ketään, joka olisi nähnyt sun vahvuutesi ja joka olisi voinut auttaa sua löytämään erilaisia vaihtoehtoja. Mulla on vammainen lapsi (nyt jo aikuinen) ja hänkin olisi saattanut tipahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle, jos mulla ei olisi ollut tietoa, taitoa ja voimakasta tahtoa nähdä hänen vahvuuksiaan sekä selvittää, missä ja miten hän pystyisi niitä kehittämään sille tasolle, että saisi itselleen vielä ammatinkin.
Täytyy sanoa, että sun asenteella ei todellakaan mennä ikinä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan.
Ja niissä silloisissa ketjuissasi oli kyse siitä, kuinka mies pakotti sinut sijoittamaan rahasi yritykseensä vaikka et halunnut yrittäjäksi etkä yrityksen osakkaaksi etkä yritykseen töihin.
Tässä ketjussa uudeksi aiheeksi onkin nyt noussut huono muistisi.
Ihminen saa tietenkin muuttaa mieltään, mutta ei ole fiksua valehdella silloin kuin asiasta on mustaa valkoisella. Fiksumpaa on myöntää, että tuli muutettua sitä mieltä.
Millä mä olisin maksanut laskuja jos en olisi osakkaaksi alkanut? Eikä se mua kaduta, mä rakastan työtäni jota mä teen. Mun oli kuitenkin alettava saamaan palkkaa etten velkaantunut lisää.
Vierailija kirjoitti:
Et oikein mitenkään, jos et pysty tekemään mitään, et osaa mitään etkä pysty edes oppimaan mitään. Ikävä kyllä olet käyttänyt elämäsi pyrkien yhteen asiaan näkemättä muita vaihtoehtoja. Koska jos tilanne olisi oikeasti tuo ensimmäisessä lauseessa mainitsemani, olisit jo työkyvyttömyyseläkkeellä.
Monilla muillakin on fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia, synnynnäisiä vammoja ja oppimisvaikeuksia, mutta jos he ovat nähneet elämässään vaihtoehtoja ja valinneet heille sopivan vaihtoehdon, ovat myös saaneet opiskeltua ammatin ja päässeet töihinkin. Erään tuttavani lapsella ei ole lainkaan käsiä eikä jalkoja, hän tarvitsee 24/7 henkilökohtaista avustajaa ja silti hän käy töissä, vaikka varmasti olisi päässyt työkyvyttömyyseläkkeellekin, jos olisi halunnut. Sinun ja hänen ero on, että sinä näet kaikki asiat, joita ET VOI tehdä, ja hän taas on nähnyt kaikki asiat, joita hän VOI tehdä. Kuitenkin sinä pystyt tekemään satoja asioita, joita hän ei ilman käsiä ja jalkoja pysty.
Olet kertonut yrittäneesi suorittaa merkonomin tutkintoa jo kolmesti, kertaakaan onnistumatta. Kun olet epäonnistunut, olet luovuttanut. Kuitenkin maailmassa on paljon muitakin tutkintoja kuin merkonomin tutkinto ja paljon ammatteja, joihin ei pääsyvaatimuksena ole merkonomin tutkinto. Ja on muitakin tapoja opiskella kuin istua koulunpenkillä. Sulla on jo sen verran ikää, että sun nuoruudessasi oppisopimuksella opiskelu ei ollut mitenkään harvinaista. Nykyisin voikin olla jo vähän haastavampaa löytää oppisopimuspaikkaa, koska työntekijämäärät on vedetty niin niukille, ettei kenelläkään ole yrityksissä aikaa toimia ohjaajana.
En syytä sinua siitä, miten elämässäsi asiat ovat menneet. On surullista, että sulla ei ole ollut ketään, joka olisi nähnyt sun vahvuutesi ja joka olisi voinut auttaa sua löytämään erilaisia vaihtoehtoja. Mulla on vammainen lapsi (nyt jo aikuinen) ja hänkin olisi saattanut tipahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle, jos mulla ei olisi ollut tietoa, taitoa ja voimakasta tahtoa nähdä hänen vahvuuksiaan sekä selvittää, missä ja miten hän pystyisi niitä kehittämään sille tasolle, että saisi itselleen vielä ammatinkin.
Melko vaikeaa se oli varmasti kenenkään löytää mulle nuorena sopivaa ammattia koska mulla oli jo silloin myös fyysisiä sairauksia. Silloin 90-luvun alussa vaan kaikki mm ammatinvalintapsykologit painottivat merkonomin ammattia koska selän ja jalan takia ei silloinkaan fyysiset työt sopineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan.
Ja niissä silloisissa ketjuissasi oli kyse siitä, kuinka mies pakotti sinut sijoittamaan rahasi yritykseensä vaikka et halunnut yrittäjäksi etkä yrityksen osakkaaksi etkä yritykseen töihin.
Tässä ketjussa uudeksi aiheeksi onkin nyt noussut huono muistisi.
Ihminen saa tietenkin muuttaa mieltään, mutta ei ole fiksua valehdella silloin kuin asiasta on mustaa valkoisella. Fiksumpaa on myöntää, että tuli muutettua sitä mieltä.
Millä mä olisin maksanut laskuja jos en olisi osakkaaksi alkanut? Eikä se mua kaduta, mä rakastan työtäni jota mä teen. Mun oli kuitenkin alettava saamaan palkkaa etten velkaantunut lisää.
Olet kyllä ikihauska.
Kyse ei ole siitä, millä maksat laskusi tai rakastatko "työtäsi".
Kyse on siitä, että ryhdyit yrityksen osakkaaksi miehen pakottamana ja vastoin tahtoasi. Valitit asiasta minkä jaksoit.
Ei kannata nyt yrittää selittää, että halusit osakkaaksi. Et halunnut. Sen sijaan huomasit jälkikäteen, että osakkuudessa on puolensa.
Mies katsoo velvollisuudekseen nyt kierrättää muutaman satkun kuukaudessa sinun tilisi kautta, kun ennen hän maksoi koko elämänne yksinään ihan suoraan. Ja sinä ajattelet saavasi "palkkaa". Mutta muutenhan on tilanne ennallaan: yritys perustuu kokonaan hänen osaamiseensa ja työhönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oikein mitenkään, jos et pysty tekemään mitään, et osaa mitään etkä pysty edes oppimaan mitään. Ikävä kyllä olet käyttänyt elämäsi pyrkien yhteen asiaan näkemättä muita vaihtoehtoja. Koska jos tilanne olisi oikeasti tuo ensimmäisessä lauseessa mainitsemani, olisit jo työkyvyttömyyseläkkeellä.
Monilla muillakin on fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia, synnynnäisiä vammoja ja oppimisvaikeuksia, mutta jos he ovat nähneet elämässään vaihtoehtoja ja valinneet heille sopivan vaihtoehdon, ovat myös saaneet opiskeltua ammatin ja päässeet töihinkin. Erään tuttavani lapsella ei ole lainkaan käsiä eikä jalkoja, hän tarvitsee 24/7 henkilökohtaista avustajaa ja silti hän käy töissä, vaikka varmasti olisi päässyt työkyvyttömyyseläkkeellekin, jos olisi halunnut. Sinun ja hänen ero on, että sinä näet kaikki asiat, joita ET VOI tehdä, ja hän taas on nähnyt kaikki asiat, joita hän VOI tehdä. Kuitenkin sinä pystyt tekemään satoja asioita, joita hän ei ilman käsiä ja jalkoja pysty.
Olet kertonut yrittäneesi suorittaa merkonomin tutkintoa jo kolmesti, kertaakaan onnistumatta. Kun olet epäonnistunut, olet luovuttanut. Kuitenkin maailmassa on paljon muitakin tutkintoja kuin merkonomin tutkinto ja paljon ammatteja, joihin ei pääsyvaatimuksena ole merkonomin tutkinto. Ja on muitakin tapoja opiskella kuin istua koulunpenkillä. Sulla on jo sen verran ikää, että sun nuoruudessasi oppisopimuksella opiskelu ei ollut mitenkään harvinaista. Nykyisin voikin olla jo vähän haastavampaa löytää oppisopimuspaikkaa, koska työntekijämäärät on vedetty niin niukille, ettei kenelläkään ole yrityksissä aikaa toimia ohjaajana.
En syytä sinua siitä, miten elämässäsi asiat ovat menneet. On surullista, että sulla ei ole ollut ketään, joka olisi nähnyt sun vahvuutesi ja joka olisi voinut auttaa sua löytämään erilaisia vaihtoehtoja. Mulla on vammainen lapsi (nyt jo aikuinen) ja hänkin olisi saattanut tipahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle, jos mulla ei olisi ollut tietoa, taitoa ja voimakasta tahtoa nähdä hänen vahvuuksiaan sekä selvittää, missä ja miten hän pystyisi niitä kehittämään sille tasolle, että saisi itselleen vielä ammatinkin.
Melko vaikeaa se oli varmasti kenenkään löytää mulle nuorena sopivaa ammattia koska mulla oli jo silloin myös fyysisiä sairauksia. Silloin 90-luvun alussa vaan kaikki mm ammatinvalintapsykologit painottivat merkonomin ammattia koska selän ja jalan takia ei silloinkaan fyysiset työt sopineet.
Tuota juuri tarkoitin, että sulla ei ole ollut ketään, joka olisi nähnyt vaihtoehtoja. Mä sairastuin 90-luvulla krooniseen sairauteen, jonka jo heti alussa tiedettiin invalidisoivan. Koska tiesin, että jonain päivänä en pysty enää kävelemään enkä seisomaankaan, mun oli lähdettävä vaihtamaan alaa (aiempi työni oli pääasiassa seisomatyötä). Vaihdettava sellaiselle alalle, jossa ei tarvita jalkoja. Sekä tuo tuttavani lapsi että omani ovat syntyneet 80-luvulla ja olleet peruskoulussa 90-luvulla. Olen itsekin todennut, että opoilla ja ammatinvalintapsykologeilla on erittäin vähän osaamista - ja erityisesti mielikuvitusta - silloin, kun asiakkaana on vajaakuntoinen henkilö. Tarjotaan vain yhtä vaihtoehtoa eikä nähdä mitään muita. Omalle lapselleni ja tälle tuttavan lapselle ainoa tarjottu vaihtoehto oli työkyvyttömyyseläke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan.
Ja niissä silloisissa ketjuissasi oli kyse siitä, kuinka mies pakotti sinut sijoittamaan rahasi yritykseensä vaikka et halunnut yrittäjäksi etkä yrityksen osakkaaksi etkä yritykseen töihin.
Tässä ketjussa uudeksi aiheeksi onkin nyt noussut huono muistisi.
Ihminen saa tietenkin muuttaa mieltään, mutta ei ole fiksua valehdella silloin kuin asiasta on mustaa valkoisella. Fiksumpaa on myöntää, että tuli muutettua sitä mieltä.
Millä mä olisin maksanut laskuja jos en olisi osakkaaksi alkanut? Eikä se mua kaduta, mä rakastan työtäni jota mä teen. Mun oli kuitenkin alettava saamaan palkkaa etten velkaantunut lisää.
Olet kyllä ikihauska.
Kyse ei ole siitä, millä maksat laskusi tai rakastatko "työtäsi".
Kyse on siitä, että ryhdyit yrityksen osakkaaksi miehen pakottamana ja vastoin tahtoasi. Valitit asiasta minkä jaksoit.
Ei kannata nyt yrittää selittää, että halusit osakkaaksi. Et halunnut. Sen sijaan huomasit jälkikäteen, että osakkuudessa on puolensa.
Mies katsoo velvollisuudekseen nyt kierrättää muutaman satkun kuukaudessa sinun tilisi kautta, kun ennen hän maksoi koko elämänne yksinään ihan suoraan. Ja sinä ajattelet saavasi "palkkaa". Mutta muutenhan on tilanne ennallaan: yritys perustuu kokonaan hänen osaamiseensa ja työhönsä.
Jopa sinä jaksat vinoilla ja kiusata minua. Olen saanut kyllä ihan kehuja tekemästäni työstä eikä ne kehut ole tulleet mieheltäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oikein mitenkään, jos et pysty tekemään mitään, et osaa mitään etkä pysty edes oppimaan mitään. Ikävä kyllä olet käyttänyt elämäsi pyrkien yhteen asiaan näkemättä muita vaihtoehtoja. Koska jos tilanne olisi oikeasti tuo ensimmäisessä lauseessa mainitsemani, olisit jo työkyvyttömyyseläkkeellä.
Monilla muillakin on fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia, synnynnäisiä vammoja ja oppimisvaikeuksia, mutta jos he ovat nähneet elämässään vaihtoehtoja ja valinneet heille sopivan vaihtoehdon, ovat myös saaneet opiskeltua ammatin ja päässeet töihinkin. Erään tuttavani lapsella ei ole lainkaan käsiä eikä jalkoja, hän tarvitsee 24/7 henkilökohtaista avustajaa ja silti hän käy töissä, vaikka varmasti olisi päässyt työkyvyttömyyseläkkeellekin, jos olisi halunnut. Sinun ja hänen ero on, että sinä näet kaikki asiat, joita ET VOI tehdä, ja hän taas on nähnyt kaikki asiat, joita hän VOI tehdä. Kuitenkin sinä pystyt tekemään satoja asioita, joita hän ei ilman käsiä ja jalkoja pysty.
Olet kertonut yrittäneesi suorittaa merkonomin tutkintoa jo kolmesti, kertaakaan onnistumatta. Kun olet epäonnistunut, olet luovuttanut. Kuitenkin maailmassa on paljon muitakin tutkintoja kuin merkonomin tutkinto ja paljon ammatteja, joihin ei pääsyvaatimuksena ole merkonomin tutkinto. Ja on muitakin tapoja opiskella kuin istua koulunpenkillä. Sulla on jo sen verran ikää, että sun nuoruudessasi oppisopimuksella opiskelu ei ollut mitenkään harvinaista. Nykyisin voikin olla jo vähän haastavampaa löytää oppisopimuspaikkaa, koska työntekijämäärät on vedetty niin niukille, ettei kenelläkään ole yrityksissä aikaa toimia ohjaajana.
En syytä sinua siitä, miten elämässäsi asiat ovat menneet. On surullista, että sulla ei ole ollut ketään, joka olisi nähnyt sun vahvuutesi ja joka olisi voinut auttaa sua löytämään erilaisia vaihtoehtoja. Mulla on vammainen lapsi (nyt jo aikuinen) ja hänkin olisi saattanut tipahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle, jos mulla ei olisi ollut tietoa, taitoa ja voimakasta tahtoa nähdä hänen vahvuuksiaan sekä selvittää, missä ja miten hän pystyisi niitä kehittämään sille tasolle, että saisi itselleen vielä ammatinkin.
Melko vaikeaa se oli varmasti kenenkään löytää mulle nuorena sopivaa ammattia koska mulla oli jo silloin myös fyysisiä sairauksia. Silloin 90-luvun alussa vaan kaikki mm ammatinvalintapsykologit painottivat merkonomin ammattia koska selän ja jalan takia ei silloinkaan fyysiset työt sopineet.
Tuota juuri tarkoitin, että sulla ei ole ollut ketään, joka olisi nähnyt vaihtoehtoja. Mä sairastuin 90-luvulla krooniseen sairauteen, jonka jo heti alussa tiedettiin invalidisoivan. Koska tiesin, että jonain päivänä en pysty enää kävelemään enkä seisomaankaan, mun oli lähdettävä vaihtamaan alaa (aiempi työni oli pääasiassa seisomatyötä). Vaihdettava sellaiselle alalle, jossa ei tarvita jalkoja. Sekä tuo tuttavani lapsi että omani ovat syntyneet 80-luvulla ja olleet peruskoulussa 90-luvulla. Olen itsekin todennut, että opoilla ja ammatinvalintapsykologeilla on erittäin vähän osaamista - ja erityisesti mielikuvitusta - silloin, kun asiakkaana on vajaakuntoinen henkilö. Tarjotaan vain yhtä vaihtoehtoa eikä nähdä mitään muita. Omalle lapselleni ja tälle tuttavan lapselle ainoa tarjottu vaihtoehto oli työkyvyttömyyseläke.
On minullekin tarjottu 17v eläkettä, en sitä ottanut koska halusin elää toisenlaista elämää. Joiltakin osin olen onnistunut ja toisilta osilta en ole onnistunut.
1. 14v. mainostenjakamista pari vuotta yläasteella iltaisin
2. 15v. kesätyö ilman koulutusta yläasteen ja lukion välissä
3. 16v. kesätyö ilman koulutusta lukion kesälomalla
4. 17v. kesätyö ilman koulutusta lukion kesälomalla
5. 18v. kesätyö ilman koulutusta lukion jälkeen ennen opiskelujen aloittamista
6. 19v. osa-aikainen työ opiskelun ohessa
7. 20v. osa-aikainen ja kesällä kokopäiväinen oman alan työ opintojen ohessa
8. 22v. vaihto toiseen osa-aikaiseen ja kesällä kokopäiväiseen oman alan työhön
9. 23v. valmistuminen ja oman alan kokopäivätyö -> eka äitiysloma ja määräaikaisen työsuhteen loppuminen siihen
10. 25v. uusi oman alan vakituinen työsuhde, 2. ja 3. äitiysloma, pätevöitymistä työn ohessa, palkankorotuksia hyvästä suoriutumisesta
11. 32v. työpaikan vaihto 4. lapsen äitiyslomalla, palkkaa aika paljon lisää...
Nyt 38v. samassa työssä ja palkka noussut tasaisesti vuosi vuodelta
Tyhjästä ponnistin täysin ilman suhteita ja mm. ensimmäisenä ylioppilaana suvussani... En tiedä olenko jollain mittapuulla ”menestynyt” mutta ainakin saan tehdä motivoivaa ja innostavaa siistiä sisätyötä, josta maksetaan palkkaa 7000e/kk. Tyytyväinen olen ja ylpeä itestäni, ahkeruus palkitaan.