Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen eronnut. Lapset ovat puolet lomistaan isällään.
24.04.2018 |
Äitini äksyilee minulle jatkuvasti asiasta. Ärtyy, kun kuulee, että reissaan vapaat vkl ja lomat nykyisen puolison kanssa. Viimeksi kun lapset menivät 2 viikoksi isälleen lomalla, niin kommentti oli että johan sulle nyt helpon lykkäs. Että onko nyt hyvä olla kun lapset on poissa. No ei ole, mutta tätähän en myönnä tuollaisten kommenttien jälkeen.
Ottaa päästä olla katkeran ihmisen kohde jatkuvasti. Vanhempani erosivat ollessani pieni. Äiti mustamaalasi isää niin ettemme menneet isälle enää. Sitten sain kuulla kuinka pilaan hänen elämänsä ja minun ei olisi pitänyt syntyäkään.
Nyt oma elämäni on tasaisen hyvää. Ja tämä ei ole äitini silmissä yhtään hyvä asia. Haluaisin olla vaan rauhassa ja elää elämääni ilman jatkuvaa valittamista.
Kommentit (13)
Kuten itsekin olet huomannut, äitisi kipuilee sinulle omia ratkaisujaan ja niiden järjettömyyksiä.
Anna muijan olla. Tai kerro, että katos, niinpä teki. Onneks sullakin on vihdoin elämä ja aika itsellesi, äitimuori, mitäs jos tekisit sillä vihdoin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä äitisi ja hänen kommenttinsa omiin arvoihinsa.
Ehkäpä erot periytyy tai sitten ei. Enpä ole asiaa tutkaillut. Tein oman elämänratkaisun pohtimatta vanhempieni eroa siinä hetkessä. Äitini toki uhitteli, että yksin jään lasten kanssa, ei kukaan huoli enää. Ja että lasten isä varmasti hylkää lapset, että luulenko todella että sitä kiinnostaa enää lapsia tavata.
No ihan oli väärässä monessakin asiassa.
Tuntuu vain, että komentteja ei pääse pakoon. Ilman että ottaisin kunnolla etäisyyttä. Äitini on ihminen, joka tölväisee minua aina kun sauma tulee ja kukaan ei kuule. Osaa nykyisen puolisoni edessä vedätellä krokotiilinkyyneleitä ja nyyhkiä kuinka hän teki kaikkensa minun eteen. Ja kaikki hyvä, mitä olen elämässä oppinut ja menestystä saanut, on hänestä lähtöisin. Kuolen sisäisesti nauruun kun kuuntelen noita juttuja.
Kuolisin ikävästä, jos lapseni olisivat puolet lomistaan isällään. Helppoa se ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolisin ikävästä, jos lapseni olisivat puolet lomistaan isällään. Helppoa se ei olisi.
Arvaa vain monetko itkut olen itkenyt, kun lapset olen isälleen vienyt ja heipat on sanottu. Eka puoli vuotta oli yhtä itkemistä. Nyt vuosien jälkeen on tottunut. Enää en itke, mutta ikävöin ja olotila on levoton. Puolisoni sanoi äskettäin että vaikka en puhu ikävästä sen huomaa siitä, kun käyn lasten huoneissa laittelemassa tavaroita ja siistimässä, vaikka sotkuja ei olisikaan. Se hiljaisuus vain on käsin kosketeltavaa.
Siksi reissaamme paljon. Ajatukset menee vähän muuhun.. 😞
Äitisi vaikuttaa epämiellyttävältä ihmiseltä. Vähennä yhteydenpitoa. Ei äitiin ole yhtään sen suurempaa velvollisuutta pitää aikuisiällä yhteyttä kuin kehen tahansa epämiellyttävästi käyttäytyvään tuttavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse pitää yhteyttä äitiisi. Hän on katkera ja negatiivinen ja aiheuttaa sinussa pahaa mieltä. Ei sellaisia ihmisiä tarvitse pitää omassa elämässään, vaikka ne miten olisivat sukua.
Anna kuitenkin lastesi säilyttää välit mummiin. He voivat sitten itse isompana vetää omia johtopäätöksiä siitä, miten läheisiä haluavat olla.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä erot periytyy tai sitten ei. Enpä ole asiaa tutkaillut. Tein oman elämänratkaisun pohtimatta vanhempieni eroa siinä hetkessä. Äitini toki uhitteli, että yksin jään lasten kanssa, ei kukaan huoli enää. Ja että lasten isä varmasti hylkää lapset, että luulenko todella että sitä kiinnostaa enää lapsia tavata.
No ihan oli väärässä monessakin asiassa.
Tuntuu vain, että komentteja ei pääse pakoon. Ilman että ottaisin kunnolla etäisyyttä. Äitini on ihminen, joka tölväisee minua aina kun sauma tulee ja kukaan ei kuule. Osaa nykyisen puolisoni edessä vedätellä krokotiilinkyyneleitä ja nyyhkiä kuinka hän teki kaikkensa minun eteen. Ja kaikki hyvä, mitä olen elämässä oppinut ja menestystä saanut, on hänestä lähtöisin. Kuolen sisäisesti nauruun kun kuuntelen noita juttuja.
Todella kurjaa. Oma äitini on hyvin saman tapainen. Tosin enemmän marttyyrilinjalla; voi voi un rankkaa, kun me olimme pieniä jne. Eikö ole outoa, kuinka oma vanhempi voi käyttää pohjattomasti energiaa lapsensa lyttäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsetkin haluavat olla mahdollisimman vähän mummon kanssa tekemisissä. Pelkäävät äitiäni. Ja äitini on niin arvaamaton, etten jätä lapsia hänen kanssaan keskenään. Hankala on tukea lapsia yhteydenpidossa.. en pakota en patista..
No entäs se isän ikävä,jos lapset eivät saisi olla puolta lomista isän luona.Kuka niistä kyyneleistä kertoo,hautakivikö vasta.Miksi me naiset ollaan niin itsekkäitä.Eikös ne lapset ole yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se helpon lykkäsikin. Saat olla ilman lapsia kaksi viikkoa. Lomailla miehesi kanssa. Moni antaisi mitä tahansa tuollaisesta.
Alue: Aihe vapaa
Erot periytyvät.