Millainen seitsemänvuotias rääkyy julkisella paikalla?

Voi hyvät hyssykät. Mikä siinä on ylipäänsä niin kertakaikkisen kamalaa, jos lapsi rääkäisee? Mä en nyt ihan oikeasti ymmärrä teitä. Vai onko tämä joku kulttuurisidonnainen juttu. Ja osa porukasta leuhkii, ettei omat lapset rääkyneet edes vauvoina.

Minä itkin ja huusin vielä ekaluokkalaisena julkisilla paikoillakin. Asialle selvisi myöhemmin syy: Sairastan maanisdepressiivisuutta, joka diagnosoitiin minulle vasta aikuisiällä, vaikka oireilin selkeästi jo lapsena. Huutamiseni ei ollut kasvatuksesta kiinni. Minut ja sisarukseni kasvatettiin samalla tavalla, ja olin meistä ainoa, joka rääkyi. Muistan lapsuudesta sen, kuinka rääyin välillä silkasta ahdistuksesta ja pahasta olosta, koska oli aivokemiat sekaisin. Mutta eihän sitä kukaan vielä silloin osannut aavistaa, ja voi että miten tuntemattomat mammat katsoi paheksuen julkisilla paikoilla.

Hyi tälle hyssyttelykulttuurille, ettei muka lapsi saisi ilmaista negatiivisia tunteita, vaan pitäisi olla joku neutraali haamu, joka kulkee hiljaa äidin vanavedessä :( Kun menee etelämmäs tai idemmäs Eurooppaan, lapset ovat avoimempia ja räiskyvämpiä, ja saavat ilmaista itseään enemmän, eivätkä äidit kulje jatkuvasti häpeän taakka harteillaan, niin kuin Suomessa.

Pahinta oli, kun kerran kävelin ulkona, ja mun edessä kulki pariskunta ja heidän pieni leikki-ikäinen lapsensa, joka puhalteli saippuakuplia. Saippuakuplat leijailivat minua kohti, kun siinä takana kuljin, about 10 metrin päässä. Vanhemmat näyttivät ahdistuneilta ja vilkuilivat minua, ja lopulta käskivät lasta olemaan puhaltelemasta niitä kuplia, kun kuulemma "häiritsevät takana kävelevää". Lapsi puhalsi vielä muutaman, jolloin äiti sieppasi putkilon lapsen kädestä ja alkoi nuhdella lasta vihaisesti. Poruhan siitä pääsi, ja vanhemmat suuttuivat kahta kauheammin, ja silminnähden häpesivät lastaan. Olisin halunnut mennä haistattamaan pitkät niille vanhemmille siinä tilanteessa, mutta tietenkään en tuntemattomana voinut puuttua toisten asioihin.

Ottaa hermoon kaiken maailman tiukkisäidit ja hysteeriset vanhemmat, jotka eivät anna lastensa tehdä mitään. Ulkona ei saa istua maahan, maasta ei saa poimia käteen mitään "kun tulee bakteereja", mitään ei saa syödä kun kaikki on liian epäterveellistä, karkkeja ei ollenkaan IKINÄ, ei saa päästää pihaustakaan julkisella paikalla, telkasta ei saa katsoa kuin ehkä max pipsa possua ja ei ole aikaa leikkiä yhdessä lapsen kanssa. Tai lapsen tunteiden käsittelemiselle ei ole aikaa.

Noh. Omatpahan on hautaj... siis muksunsa :)

Tutun lapsi, jolla on kyllä joku diagnoosikin, oppimisvaikeuksia ja muitakin vaikeuksia yökastelu ja muitakin, jumalaisen kaunis tyttölapsi, jollaisen kuvittelisi olevan herttainen enkeli, mutta pienikin pettymys saa aikaan kauhean marinan, jota itse lietsoo kunnes huutaa suoraa huutoa.

sellainen kommunistien lapsi joka rääkyy kotonakin

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvät hyssykät. Mikä siinä on ylipäänsä niin kertakaikkisen kamalaa, jos lapsi rääkäisee? Mä en nyt ihan oikeasti ymmärrä teitä. Vai onko tämä joku kulttuurisidonnainen juttu. Ja osa porukasta leuhkii, ettei omat lapset rääkyneet edes vauvoina.

Minä itkin ja huusin vielä ekaluokkalaisena julkisilla paikoillakin. Asialle selvisi myöhemmin syy: Sairastan maanisdepressiivisuutta, joka diagnosoitiin minulle vasta aikuisiällä, vaikka oireilin selkeästi jo lapsena. Huutamiseni ei ollut kasvatuksesta kiinni. Minut ja sisarukseni kasvatettiin samalla tavalla, ja olin meistä ainoa, joka rääkyi. Muistan lapsuudesta sen, kuinka rääyin välillä silkasta ahdistuksesta ja pahasta olosta, koska oli aivokemiat sekaisin. Mutta eihän sitä kukaan vielä silloin osannut aavistaa, ja voi että miten tuntemattomat mammat katsoi paheksuen julkisilla paikoilla.

Hyi tälle hyssyttelykulttuurille, ettei muka lapsi saisi ilmaista negatiivisia tunteita, vaan pitäisi olla joku neutraali haamu, joka kulkee hiljaa äidin vanavedessä :( Kun menee etelämmäs tai idemmäs Eurooppaan, lapset ovat avoimempia ja räiskyvämpiä, ja saavat ilmaista itseään enemmän, eivätkä äidit kulje jatkuvasti häpeän taakka harteillaan, niin kuin Suomessa.

Pahinta oli, kun kerran kävelin ulkona, ja mun edessä kulki pariskunta ja heidän pieni leikki-ikäinen lapsensa, joka puhalteli saippuakuplia. Saippuakuplat leijailivat minua kohti, kun siinä takana kuljin, about 10 metrin päässä. Vanhemmat näyttivät ahdistuneilta ja vilkuilivat minua, ja lopulta käskivät lasta olemaan puhaltelemasta niitä kuplia, kun kuulemma "häiritsevät takana kävelevää". Lapsi puhalsi vielä muutaman, jolloin äiti sieppasi putkilon lapsen kädestä ja alkoi nuhdella lasta vihaisesti. Poruhan siitä pääsi, ja vanhemmat suuttuivat kahta kauheammin, ja silminnähden häpesivät lastaan. Olisin halunnut mennä haistattamaan pitkät niille vanhemmille siinä tilanteessa, mutta tietenkään en tuntemattomana voinut puuttua toisten asioihin.

Ottaa hermoon kaiken maailman tiukkisäidit ja hysteeriset vanhemmat, jotka eivät anna lastensa tehdä mitään. Ulkona ei saa istua maahan, maasta ei saa poimia käteen mitään "kun tulee bakteereja", mitään ei saa syödä kun kaikki on liian epäterveellistä, karkkeja ei ollenkaan IKINÄ, ei saa päästää pihaustakaan julkisella paikalla, telkasta ei saa katsoa kuin ehkä max pipsa possua ja ei ole aikaa leikkiä yhdessä lapsen kanssa. Tai lapsen tunteiden käsittelemiselle ei ole aikaa.

Noh. Omatpahan on hautaj... siis muksunsa :)

Onpa kurja tarina, mutta tuo etelämaalaisten lasten rääkkyminen ei kyllä pidä paikkaansa, kyllä siellä tule luunappi nopeasti nykypäivänäkin jos nätisti puettu lapsonen yrittääkin kiukutella tai istua maahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaan kasvatuksen hedelmiä tuollaiset kurittomat ja rääkyvät kakarat.

Vapaa kasvatus on eri asia kuin ei kasvatusta ollenkaan. Meihin sovellettiin sitä ja ihan hyvin me käyttäydyttiin... oli meillä vapauksia muihin lapsiin nähden aika paljon mutta ne menetti helposti... sai takaisin vasta kun pystyi osoittamaan olevansa taas luottamuksen arvoinen. Joo, sain olla kaupungilla 22-23 asti, mutta jos en tullut takaisin ajoissa niin sitten 19-20 asti jne.. asia erikseen ne joilla ei ole mitään seuraamuksia mistään, se ei enää ole vapaata kasvatusta

Tuota loppuahan tässä tarkoitettiinkin. Tuollaista se on monella, kun vanhemmat vain antavat lapsen olla ja tehdä mitä haluaa, niin ei siinä lapsi ikinä opi tunteiden säätelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä koululaisetkin vielä rääkyvät, jopa koulussa. Tv Ope

Omaan kouluaikaani muutama opettajakin rääkyi aika tehokkaasti. Ja edelleen kadulla osuu vastaan rääkyviä aikuisia.

Minunkin kohdallani kerran opettaja veti kunnon kilarit, kun en ollut osannut värittää jotakin sukupuuhun liittyvää asiaa oikealla värillä. Lienee ollut aika kuormittuneessa tilassa sillä hetkellä. Harmi vain, että moni lapsi rupeaa hyvinkin herkästi uskomaan, että vika oli oikeasti hänen, vaikka ei tietenkään ollut:(

Väsynyt, kiukkuinen, turhautunut, pelästynyt, erityisherkkä.... Lisäksi voi olla, että hänellä on joku ulospäin näkymätön vamma tms. joka vaikuttaa käytökseen. Se on tietysti tällä palstalla aivan uusi tieto, mutta ihmiset ovat yksilöitä ja yksilöt käyttäytyvät suhteellisen yksilöllisellä tavalla ja reagoivat asioihin yksilöllisesti. Tiedän - tämä on varmasti vaikeasti käsitettävä juttu täällä. Suosittelen hiljaista totuttelua tähän juttuun, se voi olla todella, todella vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossa iässä pitäisi osata jo käyttäytyä? Varmaan jotain kiukuttelua voi olla, mutta ei nyt aivan holtitonta sentään.

Tummaihoinen tai joku kurdi. Täällä pihoilla nää huutaa niin pirusti. Suomalaiset nuoremmatkaan eivät samalla tavalla rääy.