Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko pakko-oireet vaan lopettaa seinään?
24.04.2018 |
Olen siinä pisteessä etten jaksa näitä enää...
Ne on kyllä vähentyneet jo huomattavasti, mutta minulla on yksi rituaali jota olen koittanut tehdä ja se epäonnistuu joka kerta. Rituaali liittyy peseytymiseen.
Nyt en kerta kaikkiaan enää jaksa sitä tehdä enää. En vaikka keräisin voimia useita päiviä.
Voinkohan vaan lopettaa nämä seinään? Kuinka iso ahdistus siitä tulee? Milloin helpottaa? Tuleeko kuitenkin "entä jos" ajatus että toteuttaisin tuota rituaalia kun jään yksin ja epäonnistun taas ja ahdistun vaan lisää.
Kommentit (26)
Jos ne voisi tuosta vain lopettaa kuin seinään, eihän kenelläkään olisi mitään ongelmaa! Tottakai jokainen lopettaisi rituaalit heti jos vain voisi, ei kai kukaan huvikseen tästä kärsi! Olen joskus yrittänyt ja ahdistus oli valtava ja kesti tosi kauan. Kerrasta poikki- kirjan neuvot lähinnä ahdistavat kun ei se oikeasti toimi niin, että vain lopetat. Huomaa, että tuon kirjan on kirjoittanut henkilö, joka ei itse kärsi kyseisestä vaivasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla näitä on ollut vaan noin pari vuotta ja on puhjenneet aikuisiällä. Mietin siksi että voisinko vielä parantua vaan lopettamalla.. Mutta silti on se riski että kun jään yksin niin alan tehdä niitä.
Hankalinta on se että kun en tee niitä niin jotkut asiat ällöttää ja esim. syöminen vaikeutuu, ruokavalio on silloin aika rajoittunut. Toisaalta on ylioainoakin, joten voisinko ottaa tämän myös painon pudotuksen kannalta. Takuulla ateriakoot pienenisi.
Itse todella voimakkaista pakko-oireista kärsineenä annan teille täyden tukeni.
Elämä oli hyvin rajoittavaa noiden kanssa ja tunnistan hyvin tuon että helpommalla pääsee kun vain suorittaa tietyt rituaalit.
Olen sanonut tämän aikaisemminkin täällä, että itse pääsin "eroon" näistä toiminnoista sillä että mietin niinä hetkinä sitä mitä tunnen.
Mikä on siis tunteeni jota koitan piilottaa.toimintojen taakse ja jne.
Tämä on helpottanut oireilua todella paljon. Enää en tarkistele kuin kerran ja senkin teen harvoin.
Pakko-oireet on merkki ahdistuksesta. Ahdistus merkki voimakkaista tunteita, jotka eivät nouse pintaan.
Voimia molemmille ja uskokaan paranemiseen!
Se onnistuu kyllä!
Mulle toimi se että tein kerran ylimääräistä esim.tarkistamista...sain rikottua kaavan!
Lisäksi auttoi ratkaisukeskeinen terapia jossa mietittiin millaista mun elämäni vois olla ilman oireita.Sain elämästä kiinni!
Voihan sitä kokeilla lopettaa vaan seinään jos on tietystä oireesta kyse. Esim. itse olen päättänyt välillä että nyt jätän tämän tekemättä, katsotaanpa kaatuuko maailma siihen. Ahdistus on ollut kova mutta helpottanut ajan myötä (parissa tunnissa omalla kohtaa koska oireeni liittyvät tarkastamiseen), eikä ole mitään seurauksia tullut rituaalien laiminlyönnistä. Jokainen kerta kun saa pakko-oiretta supistettua tai jättää sen tekemättä on voitto.
Itselläni on niin pahat pakko-oireet että lääkäri on väläytellyt jo aivoleikkauksen mahdollisuutta. Mielummin kyllä pääsisin näistä oireista eroon ilman noin rajuja toimenpiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkotoiminnot voi lopettaa kuin seinään tai lähes tulkoon. Seurauksena on ahdistavat ajatukset ja fyysinen ahdistus, nämä pitää sitten sietää. Pikku hiljaan ne lievenevät kyllä mutta aikaa voi mennä helposti viikkoja ja kuukausiakin.
Loppujen lopuksi kyseessähän on vain ajatukset pään sisäpuolella eli sähköiset impulssit neuronien välillä. Mistään muustahan ei viime kädessä ole kyse. Amygdala aivoissa on se osa (liskoaivot) joka sen pelon ja ahdistuksen aiheuttaa (Flight - Freeze - Fight -reaktio).
Lääkitys helpottaa, erityisesti SSRI-lääkitys.
Aloittaja, mulla ei ole kokemusta pakko-oireista, mutta voisikohan meditaatio auttaa tuohon ahdistukseen? Jos meditoiminen ei ole sinulle tuttua, voit kokeilla ohjattua, ja se onkin varmasti helpompaa, jos on noin akuutista ahdistuksesta kyse. Tässä on yksi ohjattu meditaatiovideo: https://www.youtube.com/watch?v=4pLUleLdwY4 (kyseessä on Youtuben Yoga with Adriane -kanava)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös pakko-oireita. Olen 22v nainen ja elämässä pyyhkii todella hyvin, mutta jostain tuommoiset pakko-oireet vaan puhkesivat. Lääkitystä en halua missään nimessä. Olen päättänyt selvitä.
Onko pakko liikkeet ja pakko -oireet ollenkaan sama asia? Tietämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki jos on vain yhdenlaisia oireita, niin silloin niistä eroonpääseminen on huomattavasti helpompaa. Kuitenkin silloin kun oireet liittyvät lähes kaikkeen mitä teet (esim. peseytyminen, siivoaminen, puhuminen, lukeminen, ajatteleminen, liikkuminen), muuttuu tehtävä aikalailla mahdottomaksi.
Voimia meille kaikille...
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko liikkeet ja pakko -oireet ollenkaan sama asia? Tietämätön.
Eivät ole, pakkoliikkeet ovat neurologisia, pakko-oireet taas psykologisia. Pakkoliikkeet ovat kehonosien ei-tahdonalaisia liikkeitä. Ne voivat olla myös puhetta, kuten touretten oireyhtymässä. Pakko-oireet taas ovat pakollista tarvetta tehdä joku liikesarja, "rituaali" tai tarkistaa monta kertaa, ettei kahvinkeitin ole päällä tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko liikkeet ja pakko -oireet ollenkaan sama asia? Tietämätön.
Ei ole sama asia. Pakkoliikkeitä voi olla touraetissa tai jossain muissa oireyhtymissä mutta silloin kyse on on enemmän neurologisesta asiasta. Pakko-oireet ovat psyykkinen ongelma, ahdistuneisuushäiriö. Toki sekin viime kädessä neurologinen asia, koska koko ihmisen psyykehän on neurologinen asia. Pakko-oireisiin kuitenkin ihminen pystyy itse vaikuttamaan ihan eri tavalla kuin pakkoliikkeisiin.
Mulla ollut pakko-toimintapainotteinen pakko-oireinen häiriö jo n.10 vuotta.
Räjähti oikein kunnolla lasten saannin jälkeen.
Elämäni on ihan täyttä paskaa. Olen tsempannut ja tsempannut, haaveillut opiskeluista ja työelämästä ja ties mistä , lääkkeet on kokeiltu ja terapia auttaa ehkä sen päivän ajan kun siellä käy.
Näistä oireista on tullut osa persoonallisuutta.
Nyt tilanne on ajautunut siihen, että minulla on keski-vaikea masennus, pelkoja ja yleinen ahdistuneisuus.
Sinnittelen lasten takia, mutta oma elämäni on mielestäni ohi. En jaksa enää edes haaveilla tulevaisuudesta. Olen ihan poikki.
Surullista. Parisuhdekin on ihan paska, kun eihän tätä puoliso ymmärrä eikä jaksa loputtomiin.
On todella väsyttävää, kun ajatukset omassa päässä aamusta iltaan jumittavat , aiheuttavat tekemisen pakon ja kognitiiviset kyvyt ovat vain muisto entisestä.
En yksinkertaisesti jaksa enää. Haluaisin vaan nukkua siihen asti ,että lapset ovat täysi-ikäisiä ja kuolla sitten pois.
Ei tämä ole elämää vaan kidutusta.
Lääkkeet ovat yhtä tyhjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkotoiminnot voi lopettaa kuin seinään tai lähes tulkoon. Seurauksena on ahdistavat ajatukset ja fyysinen ahdistus, nämä pitää sitten sietää. Pikku hiljaan ne lievenevät kyllä mutta aikaa voi mennä helposti viikkoja ja kuukausiakin.
Loppujen lopuksi kyseessähän on vain ajatukset pään sisäpuolella eli sähköiset impulssit neuronien välillä. Mistään muustahan ei viime kädessä ole kyse. Amygdala aivoissa on se osa (liskoaivot) joka sen pelon ja ahdistuksen aiheuttaa (Flight - Freeze - Fight -reaktio).
Lääkitys helpottaa, erityisesti SSRI-lääkitys.
Ai, minulle lääkäri sanoi että tetrasykliset ja trisykliset lääkkeet ovat pakko-oireisiin paljon paremmat kuin ssri.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollut pakko-toimintapainotteinen pakko-oireinen häiriö jo n.10 vuotta.
Räjähti oikein kunnolla lasten saannin jälkeen.
Elämäni on ihan täyttä paskaa. Olen tsempannut ja tsempannut, haaveillut opiskeluista ja työelämästä ja ties mistä , lääkkeet on kokeiltu ja terapia auttaa ehkä sen päivän ajan kun siellä käy.
Näistä oireista on tullut osa persoonallisuutta.
Nyt tilanne on ajautunut siihen, että minulla on keski-vaikea masennus, pelkoja ja yleinen ahdistuneisuus.
Sinnittelen lasten takia, mutta oma elämäni on mielestäni ohi. En jaksa enää edes haaveilla tulevaisuudesta. Olen ihan poikki.
Surullista. Parisuhdekin on ihan paska, kun eihän tätä puoliso ymmärrä eikä jaksa loputtomiin.
On todella väsyttävää, kun ajatukset omassa päässä aamusta iltaan jumittavat , aiheuttavat tekemisen pakon ja kognitiiviset kyvyt ovat vain muisto entisestä.
En yksinkertaisesti jaksa enää. Haluaisin vaan nukkua siihen asti ,että lapset ovat täysi-ikäisiä ja kuolla sitten pois.
Ei tämä ole elämää vaan kidutusta.
Lääkkeet ovat yhtä tyhjän kanssa.
Lisään vielä tähän, että vihaan ja syytän itseäni tilanteesta , inhoan ulkonäköäni ja nämä oireet aiheuttavat kauheaa häpeää. Tic oireitakin on. En halua enää edes liikkua julkisilla paikoilla .
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollut pakko-toimintapainotteinen pakko-oireinen häiriö jo n.10 vuotta.
Räjähti oikein kunnolla lasten saannin jälkeen.
Elämäni on ihan täyttä paskaa. Olen tsempannut ja tsempannut, haaveillut opiskeluista ja työelämästä ja ties mistä , lääkkeet on kokeiltu ja terapia auttaa ehkä sen päivän ajan kun siellä käy.
Näistä oireista on tullut osa persoonallisuutta.
Nyt tilanne on ajautunut siihen, että minulla on keski-vaikea masennus, pelkoja ja yleinen ahdistuneisuus.
Sinnittelen lasten takia, mutta oma elämäni on mielestäni ohi. En jaksa enää edes haaveilla tulevaisuudesta. Olen ihan poikki.
Surullista. Parisuhdekin on ihan paska, kun eihän tätä puoliso ymmärrä eikä jaksa loputtomiin.
On todella väsyttävää, kun ajatukset omassa päässä aamusta iltaan jumittavat , aiheuttavat tekemisen pakon ja kognitiiviset kyvyt ovat vain muisto entisestä.
En yksinkertaisesti jaksa enää. Haluaisin vaan nukkua siihen asti ,että lapset ovat täysi-ikäisiä ja kuolla sitten pois.
Ei tämä ole elämää vaan kidutusta.
Lääkkeet ovat yhtä tyhjän kanssa.
Ymmärrän, että kirjoitit viestisi ennen kaikkea purkaaksesi tuntojasi, etkä niinkään ottaaksesi vastaan neuvoja siitä, mitä sinun pitäisi tehdä. Neuvominen on usein aika ärsyttävää, koska toinen ihminen helposti kuvittelee tietävänsä, mitä toisen pitäisi tehdä, koska ei joudu itse elämään asian kanssa. Mutta kysyn nyt kuitenkin sinulta, oletko käynyt toimintaterapiassa? Siis sellaisessa, jossa etsittäisiin käytännön ratkaisuja elämän erilaisiin tilanteisiin. Kysyn siksi, että eräs ystäväni, joka on eläkkeellä pahojen mt-ongelmien takia (PTSD, paniikkihäiriö), on saanut sellaisesta apua. Samoin meditaatiosta (säännöllisellä meditaatiolla saa ihan konkreettisia muutoksia aivoihin). Ei se ole häntä parantanut, mutta hän on saanut oireita hallintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkotoiminnot voi lopettaa kuin seinään tai lähes tulkoon. Seurauksena on ahdistavat ajatukset ja fyysinen ahdistus, nämä pitää sitten sietää. Pikku hiljaan ne lievenevät kyllä mutta aikaa voi mennä helposti viikkoja ja kuukausiakin.
Loppujen lopuksi kyseessähän on vain ajatukset pään sisäpuolella eli sähköiset impulssit neuronien välillä. Mistään muustahan ei viime kädessä ole kyse. Amygdala aivoissa on se osa (liskoaivot) joka sen pelon ja ahdistuksen aiheuttaa (Flight - Freeze - Fight -reaktio).
Lääkitys helpottaa, erityisesti SSRI-lääkitys.
Ai, minulle lääkäri sanoi että tetrasykliset ja trisykliset lääkkeet ovat pakko-oireisiin paljon paremmat kuin ssri.
Nuo lääkkeet eivät ole turvallisia millään mittapuulla. Esim. Trisyklinen voi aiheuttaa sydämmen johtoratahäiriöitä ja näinollen äkkikuoleman ja on pienelläkin yliannoksella hengenvaarallinen. Ummettaa, silmät kuivaa, paino nousee, seksielämä loppuu.
Teho perustuu varmaan siihen unettavaan ,sedatiiviseen vaikutukseen, joka lamaa koko kehon niin ei enää tarvitse pakko-oireilla niin paljon kun koko keskushermosto ja tunteet on lamattu.
Hyvin harvalla lääkkeet edes toimii pakko-oireisiin.
Mulla ollut jo 15 vuotta pahojakin pakko-oireita. Sain suuren avun altistusharjoituksista. Sattumalta oli asiaan perehtynyt toimintaterapeutti kotikunnan psykiatrian yksikössä.
Pakkoajatuksia tulee vielä päivittäin, mutta ei aiheuta pahaa ahdistusta. Stressaavissa tilanteissa niitä kuitenkin tulee siinä määrin etten voi esim. käydä töissä tai opiskella, niinpä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Toki on muitakin mielenterveysongelmia pohjalla, joista pahin teini-ikäisenä tullut psykoosi, masennus ja ahdistus. Mutta lääkityksellä mennään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollut pakko-toimintapainotteinen pakko-oireinen häiriö jo n.10 vuotta.
Räjähti oikein kunnolla lasten saannin jälkeen.
Elämäni on ihan täyttä paskaa. Olen tsempannut ja tsempannut, haaveillut opiskeluista ja työelämästä ja ties mistä , lääkkeet on kokeiltu ja terapia auttaa ehkä sen päivän ajan kun siellä käy.
Näistä oireista on tullut osa persoonallisuutta.
Nyt tilanne on ajautunut siihen, että minulla on keski-vaikea masennus, pelkoja ja yleinen ahdistuneisuus.
Sinnittelen lasten takia, mutta oma elämäni on mielestäni ohi. En jaksa enää edes haaveilla tulevaisuudesta. Olen ihan poikki.
Surullista. Parisuhdekin on ihan paska, kun eihän tätä puoliso ymmärrä eikä jaksa loputtomiin.
On todella väsyttävää, kun ajatukset omassa päässä aamusta iltaan jumittavat , aiheuttavat tekemisen pakon ja kognitiiviset kyvyt ovat vain muisto entisestä.
En yksinkertaisesti jaksa enää. Haluaisin vaan nukkua siihen asti ,että lapset ovat täysi-ikäisiä ja kuolla sitten pois.
Ei tämä ole elämää vaan kidutusta.
Lääkkeet ovat yhtä tyhjän kanssa.Ymmärrän, että kirjoitit viestisi ennen kaikkea purkaaksesi tuntojasi, etkä niinkään ottaaksesi vastaan neuvoja siitä, mitä sinun pitäisi tehdä. Neuvominen on usein aika ärsyttävää, koska toinen ihminen helposti kuvittelee tietävänsä, mitä toisen pitäisi tehdä, koska ei joudu itse elämään asian kanssa. Mutta kysyn nyt kuitenkin sinulta, oletko käynyt toimintaterapiassa? Siis sellaisessa, jossa etsittäisiin käytännön ratkaisuja elämän erilaisiin tilanteisiin. Kysyn siksi, että eräs ystäväni, joka on eläkkeellä pahojen mt-ongelmien takia (PTSD, paniikkihäiriö), on saanut sellaisesta apua. Samoin meditaatiosta (säännöllisellä meditaatiolla saa ihan konkreettisia muutoksia aivoihin). Ei se ole häntä parantanut, mutta hän on saanut oireita hallintaan.
Olen käynyt kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa. Mitä apua siitä kerran viikossa on ja ei ole rahaa käydä useammin. Olen nyt n. 8 vuotta yrittänyt parantua ja kokeillut eri keinot. Lasten kanssa stressi ja hommat ei hellitä ikinä ja parisuhde luo siihen päälle vielä lisää stressiä.
Mikään meditaatio ei näitä oireita poista.valitettavasti. olen viimeisen puolen vuoden aikana alkanut luovuttaa, kun en yksinkertaisesti enää jaksa.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan vaikeista pakko-oireista kärsivä ei pysty lopettamaan yhtään mitään ns. seinään. Parikymmentä vuotta itse niistä kärsineenä olen myös ajoittain täysin loppu ja itkun partaalla... Joskus "tsemppaan" ja yritän jättää jonkun rituaalin vähemmälle, mutta valitettavasti tämä yleensä kostautuu entistä pahempana ahdistuksena. Helpommalla pääsee kun vaan suorittaa...
Itsellä ei lääkitykset auttaneet, ja perus-lässytysterapia sai vaan v*tutuskäyrän nousemaan äärimmilleen. Ei tästä eroon pääse. :(