Miksi alkoholisteille ja nisteille tuputetaan uskontoa?

Olen pari vuotta sitten raitistunut tuurijuoppo. Raitistuin ilman uskontoa, apuna Antabus, maalliset vertaistukiryhmät ja kirjallisuus & tutkimukset aiheesta.

Eiköhän se päätös lähde riippuvaisista itsestään. Ehkä uskovaisissa piireissä ajatellaan, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita, joten vastaan on otettava syrjäytyneetkin. Mutta eiköhän näistä riippuvaisista ole yhteisölle enempi vain työtä ja haastetta. Usein he ovat aikaa sitten syrjäytyneet yhteiskunnasta ja työelämästä, joten ehkä heitä pitää auttaa ihan vain ”normaaliin” elämään, johon kuuluu suihkussa käynti, hampaiden pesu, puhtaat vaatteet, kodin siivous jne. Minusta vain hyvä, että on yhteisöjä, jotka jaksavat tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktion kohteen saa silleen kätevästi vaihdettua.Se on yhtä kokonaisvaltaista kuin alkoholistimi, täyttää pahimmillaan koko elämän ja taas jokin muu kuin ihminen itse määrää ihmisen elämästä.

Tämä on minusta aika ilkeästi sanottu, rinnastaa hengellisyys suoraan addiktioon. Addiktio kuitenkin on yleensä haitalliseksi koettu riippuvuus josta ei halusta huolimatta pääse irti, eikä moni uskovainen koe että heidän uskontonsa olisi haitallinen asia. Ei aktiivisesti urheilevaakaan sanota urheiluaddiktiksi, vaikka harrastus voi täyttää paljon hänen elämästään...

Ei ole yhtään ilkeästi sanottu. "Hengellisyys" on pakoa todellisesta maailmasta aivan kuten päihteiden käyttökin.

Ihminen joka tarvitsee uskontoa elämäänsä ei kestä todellisuutta. Näin se on vaikka se on yleistä.

Luonnonvalinta on antanut kilpailuedun ihmislaumoille jotka ovat liittyneet yhteen illusuusioidensa johdosta ja tervejärkiset homo sapiensit on tapettu sukupuuttoon jo kivikaudella kun uskonkiihkoiset ovat joukkovoimallaan jyränneet muiden yli.

Entä sitten kaikki muut todellisuuspaon muodot? Onko nekin paha juttu? Kirjojen lukeminen, tietokonepelit, mielikuvittelu, television katselu, harrastukset jne.