Lue keskustelun säännöt.
En tajua ihmisiä, jotka eivät halua hautajaisia
24.04.2018 |
Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.
Kommentit (47)
Kivempi se olisi, että hautajaisteni perään haikailevat olisivat tekemisissä kanssani jo eläessäni. Ei tarvitsisi enää jälkeenpäin voivotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa'a. Kaikki eivät halua kaikkea.
Itsekin haluaisin, että omat hautajaiseni olisivat jotain ihan muuta kun ne perinteiset. Ei mitään synkistelyä ja jessuslässytyksiä vaan vapaamuotoinen ja rento tilaisuus. Musiikkina omia lemppareitani eikä mitään virsiä.
Vierailija kirjoitti:
En minä halua, että järkätään tylsät kahvitukset ja pähkäillään arkun mallia ja hintaa. Tuhkaksi vaan ja jos joku haluaa tehdä surutyötä, niin saa järkätä hauskat muistelujuhlat, joissa iloitaan elämästä. En halua perinteisiä kuoppajaisia, joissa istutaan penkillä ahdistuneina niiskuttamassa ja yritetään itkuisina lukea jotain muistovärssyjä.
Ja kyllä, olen käynyt monissa hautajaisissa ja osallistunut osaltani arvokkaan tunnelman ylläpitämiseen, kahvitteluiden järjestämiseen ja lukenut adressit ääneen. Ei näissäkään minusta mitään vikaa ole, jos se on perheen ja vainajan toive ja tapa käsitellä asiaa. Ehdottomasti parhaiten mieleen jääneet hautajaiset ovat ne, joissa on muisteltu iloisesti vainajaa, välillä itkeä tirautettu ja sitten taas jatkettu juttelua, tarjoilut vapaamuotoiset ja kodikas tunnelma. Mukaan toivottiin pieni lapsia ja kuten eräs pappi taannoin sanoi, on kaikkien kannalta ilahduttavinta, jos lapsilla on jotain iloista ja värikästä päällä - lapset tuovat voimaa ja iloa. Tämä on minun toiveeni ja uskaltaisin väittää, että minun sukupolveni toivoo ja myös järjestää tämän tyyppisiä hautajaisia enenevässä määrin.
Outo ajatus, että värikkäästi puetut lapset olisivat ilahduttamaan hautajaisissa. Häiritsemässä ne siellä lähinnä ovat, jos leikkivät omia leikkejään.
Minusta on järkevää kutsua hautajaisiin vain vainajan suoraan alenevassa polvessa olevat lapset, jos niitä on. Ymmärsin hyvin, kun setäni hautajaisista sanottiin, että lapsiamme ei kutsuta, vain meidät. Hommasimme niille hoitajan siksi aikaa sitten.
Ihmiset ovat näemmä täysin vieraantuneet kuolemasta. Aina täytyisi olla hauskaa. Koskaan ei saisi olla surua ja kuolemaa.
Monet nykyaikaiset eivät välitä hoitaa ikääntyneitä sukulaisiaan eivätkä käydä katsomassa dementtimummoaan hoitolaitoksessa. Ne ovat ikäviä muistutuksia siitä, että aina ei olekaan niin hauskaa. Samat tyypit haluaisi eutanasian. Kun ei enää ole hauskaa, niin naps.
Esim Kaverini äiti kuoli dementiaan palvelutalossa. Hänen poikansa asui 300 metrin päässä, mutta kävi äitiään katsomassa kerran tai kaksi vuodessa. Aika järkyttävää. Pian äitinsä alkoi sekoittaa kaverini miehen poikaansa, kun ei enää tunnistanut oikeaa poikaansa.
Viereisessä huoneessa oli mummeli, jonka lapset eivät käyneet kai koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan syntynyt ihan väärään kulttuuriin. Kun ystäväni sairastui, minulle ja monelle muulle oli tärkeää kulkea koko 'loppumatka' hänen kanssaan. Olla vierellä viimeiset päivät, suunnitella hautajaiset omaisten kanssa, olla mukana hautajaisissa.
Tilaisuudesta tehtiin ystäväni 'näköinen'. Kukkalaitteiden hankkimisen sijaan halutessaan sai laittaa sopivan summan luonnonsuojeluun. Muistotilaisuudessa naurettiin, se oli rento tilaisuus.
Olisi ollut aika orpo olo ilman hautajaisia. Tuli kuljettua yksi matka päätökseen.
Minusta olisi mukavaa, että minua muisteltaisiin ja hautajaisista tehtäisiin persoonallisuuttani mukaileva, kaunis tilaisuus.
Tykkään käydä muidenkin hautajaisissa, ne ovat sukujuhla sen lisäksi, että vainajalle jätetään hyvästit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.
Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok pitää pesän kulut kurissa.
Siksi ei hautajaisia tai siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.
Sun täytyy olla todella katkera kun sua jaksaa kiinnostaa määräillä, mitä sun kuolemasi jälkeen perilllist tekevät eahilla, jotka ei edes enää silloin ole sun.
Kyllä ne ovat minun rahojani kunnes ne jaetaan. Ja mulla on toki oikeus määrätä oman omaisuuteni käytöstä.Kyseessä ei ole katkeruus vaan se etten minä halua muistojuhlia. En välitä juhlista,a en järjestä niitä itse enkä aio. Joten ihan sama linja jatkukoon kuolemani jälkeen. Sun on varmaan todella vaikeaa tajuta että osa ihmisistä ajattelee eri tavalla kuin sinä ja heillä on siihen täysi oikeus vaikka sä kuinka pahoittaisit mielesi.
Sillä sekunnilla kun kuolet loppuu päätösvaltasi. Raha on kuolinpesän, jota hallinnoi perilliset. Et sinä maksa hautajaisiasi etkä sinä niistä päätä. Jos perillisesi haluavat, he voivat noudattaa toivettasi, mutta pakko ei ole.
Vanhempani olen viimeksi haudannut... onhan se koomista nähdä sukua, ei niistä muulloin mitään kuulu enkä itsekään yheyksiä pitele.
Itselle se hyvästijättö oli arkkuun laittaminen, siinä se konkretisoitui ilman turhaa häslinkiä ja puolituntemattomia paikan päällä.
Hautapaikat ja kivet on, sellaiset oli molempien suvuilla valmiina. Kunhan tuosta vanhemmasta polvesta delaa viimeisetkin, niin irtisanon hoitosopimukset ja laitan paikat kierrätykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vaimo keski-Suomesta. Kun läheiseni oli kuollut ja haudattu niin halusin silloin tällöin käydä katsomassa hänen haudallaan ja viedä kukkasia. Hän ihmetteli kovin, että onko täällä sellainen tapa ? Eikö tosiaan keski-Suomessa ole yleistä haudalla käynti ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.
Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok pitää pesän kulut kurissa.
Siksi ei hautajaisia tai siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.
Sun täytyy olla todella katkera kun sua jaksaa kiinnostaa määräillä, mitä sun kuolemasi jälkeen perilllist tekevät eahilla, jotka ei edes enää silloin ole sun.
No kenen ne rahat sitten on ellei vainajan? Itse voit päättää omaisuudestasi ja miten se jaetaan, ihan testamentilla helppo juttu ja kyllä saa asettaa juuri niitä vaatimuksia mitä itse haluaa.
Jos se tarkoittaa ettei halua mitään hautajaisia jonne puoli kylä tulee "valittamaan surua" niin sen on oltava täysin fine.
Mikään ei estä sua pitämästä muistotilaisuutta vainaja puolesta, sekin on ihan vapaaehtoinen, paitsi vainaja/perikunta sitä ei kustanna.
Ilmoitusta lehteen ei ole pakko laittaa, tiedoksi vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.
Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok pitää pesän kulut kurissa.
Siksi ei hautajaisia tai siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.
Sun täytyy olla todella katkera kun sua jaksaa kiinnostaa määräillä, mitä sun kuolemasi jälkeen perilllist tekevät eahilla, jotka ei edes enää silloin ole sun.
No kenen ne rahat sitten on ellei vainajan? Itse voit päättää omaisuudestasi ja miten se jaetaan, ihan testamentilla helppo juttu ja kyllä saa asettaa juuri niitä vaatimuksia mitä itse haluaa.
Jos se tarkoittaa ettei halua mitään hautajaisia jonne puoli kylä tulee "valittamaan surua" niin sen on oltava täysin fine.
Mikään ei estä sua pitämästä muistotilaisuutta vainaja puolesta, sekin on ihan vapaaehtoinen, paitsi vainaja/perikunta sitä ei kustanna.
Ilmoitusta lehteen ei ole pakko laittaa, tiedoksi vaan.
Jos perikunta haluaa pitää peijaiset niin ei siinä vainajalta kysytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei tietoa siitä mene niille ystäville ja lehdestä saa sitten lukea, että siunattu viikko sitten. Hautapaikkaakaan ei voi etsiä, kun ei tiedä, minne on haudattu.
Mitä sä sillä hautapaikan tiedolla tekisit, menisit sinne itkemään että voi voi kun ei keritty pitää enemmän yhteyttä? Jos se ystävä on sulle tärkeä, pidä yhteyttä silloin kun se elää.
Voi vittu mikä urpo... Minä pidin ystävääni, kummipoikani äitiin, hänen eläessään yhteyttä oikeastaan päivittäin, mutta silti haluaisin käydä hänen haudallaan. Olisin mennyt hautajaisiinkin, mutta omaiset (=leski) päättivät että mulle ei kerrottu edes kuolemasta. Sain pari viikkoa ihmetellä miksi hän ei vastaa kunnes luin lehdestä hänen kuolleen.
Seurakunnasta voi kysyä hautapaikan sijaintia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.
Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok pitää pesän kulut kurissa.
Siksi ei hautajaisia tai siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.
Sun täytyy olla todella katkera kun sua jaksaa kiinnostaa määräillä, mitä sun kuolemasi jälkeen perilllist tekevät eahilla, jotka ei edes enää silloin ole sun.
No kenen ne rahat sitten on ellei vainajan? Itse voit päättää omaisuudestasi ja miten se jaetaan, ihan testamentilla helppo juttu ja kyllä saa asettaa juuri niitä vaatimuksia mitä itse haluaa.
Jos se tarkoittaa ettei halua mitään hautajaisia jonne puoli kylä tulee "valittamaan surua" niin sen on oltava täysin fine.
Mikään ei estä sua pitämästä muistotilaisuutta vainaja puolesta, sekin on ihan vapaaehtoinen, paitsi vainaja/perikunta sitä ei kustanna.
Ilmoitusta lehteen ei ole pakko laittaa, tiedoksi vaan.
Jos perikunta haluaa pitää peijaiset niin ei siinä vainajalta kysytä.
Jos vainaja on laittanut testamenttinsa ehtoja niin parempi noudattaa.
Muussa tapauksessa aivan sama vaikka pitäisitte tanssijaiset.
Minä en halua yhdenkään sukulaisen joutuvan pulittamaan penniäkään sen takia, että minulle järjestetään hautajaiset. Itse en myöskään aio sitä varten säästellä. Eletään nyt ja matkustellaan...
Yhteisiä hetkiä voidaan muistella mielummin kuin hautajaisia ja mikäli näitä yhteisiä hetkiä ei ole kertynyt elinaikana niin silloin ei tarvitse myöskään tekopyhänä hautajaisiin tulla.
He haluavat jättää jälkeensä erilaisen perinnön. Et taida itse kunnioittaa vainajan viimeistä tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.
Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok pitää pesän kulut kurissa.
Siksi ei hautajaisia tai siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.
Sun täytyy olla todella katkera kun sua jaksaa kiinnostaa määräillä, mitä sun kuolemasi jälkeen perilllist tekevät eahilla, jotka ei edes enää silloin ole sun.
Kyllä ne ovat minun rahojani kunnes ne jaetaan. Ja mulla on toki oikeus määrätä oman omaisuuteni käytöstä.Kyseessä ei ole katkeruus vaan se etten minä halua muistojuhlia. En välitä juhlista,a en järjestä niitä itse enkä aio. Joten ihan sama linja jatkukoon kuolemani jälkeen. Sun on varmaan todella vaikeaa tajuta että osa ihmisistä ajattelee eri tavalla kuin sinä ja heillä on siihen täysi oikeus vaikka sä kuinka pahoittaisit mielesi.
Tätini oli toivonut juuri niin ettei mitään hautajaisia pidettäisi (kuoli syöpään), eikä ilmoitusta lehteen, eikä koko sukua kutsuta paikalle edes uurnan laskuun. Kyllä meillä kaikki ymmärsivät kunnioittaa tädin toiveita ja hän sai haluamansa hautajaiset. Kaikella kunnioituksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.
Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok pitää pesän kulut kurissa.
Siksi ei hautajaisia tai siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.
Sun täytyy olla todella katkera kun sua jaksaa kiinnostaa määräillä, mitä sun kuolemasi jälkeen perilllist tekevät eahilla, jotka ei edes enää silloin ole sun.
No kenen ne rahat sitten on ellei vainajan? Itse voit päättää omaisuudestasi ja miten se jaetaan, ihan testamentilla helppo juttu ja kyllä saa asettaa juuri niitä vaatimuksia mitä itse haluaa.
Jos se tarkoittaa ettei halua mitään hautajaisia jonne puoli kylä tulee "valittamaan surua" niin sen on oltava täysin fine.
Mikään ei estä sua pitämästä muistotilaisuutta vainaja puolesta, sekin on ihan vapaaehtoinen, paitsi vainaja/perikunta sitä ei kustanna.
Ilmoitusta lehteen ei ole pakko laittaa, tiedoksi vaan.
Jos perikunta haluaa pitää peijaiset niin ei siinä vainajalta kysytä.
Miksi ihmeessä joku haluaa toimia vastoin vainajan tahtoa!
Sellainen ihminen on moukka, eikä kyse ole enää mistään vainajan kunnioittamisesta ja hyvästien jättämisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vainajahan ei sille mitään enää voi millaiset hautajaiset maan päällä oleva porukka järjestää ja, toiseksi, onhan vainaja saatava maan alle, joten varmasti hautajaiset tulee.
Tuttava kirjoitti hautajaistestamentin, ettei hautajaisia saa pitää. Kertoi vain minne tuhkat pitää sirotella. Eipä kukaan uskaltanut uhmata hänen tahtoaan.
Ap, saako mielestäsi ihminen päättää itse tuhkataanko hänet vai haudataanko arkussa? Ja jos saa päättää, että tuhkataan, saako päättää minne tuhkat päätyvät, esim niin ettei tule hautapaikkaa, jossa surevat voivat käydä?