En tajua ihmisiä, jotka eivät halua hautajaisia

Jos vain ehdin säästää (tai sitten voisi vaimolle sanoa, että käyttää henkivakuutuksen rahoista osan), niin haluan että hautajaiseni ovat mukavat isot juhlat. En tiedä miksi kirkon hautajaisseremonian on oltava niin helkutin ankea. Sellaista en ainakaan halua läheisilleni.

Ei sinun ap tarvitsekaan tajuta. Eikö olekin vapauttavaa. Nyt voit suunnata energiasi johonkin muuhun. Voit vaikka suunnitella niitä OMIA hautajaisiasi.

En todellakaan kysy ap:ltä, av:lta tai omaisilta lupaa olla haluamatta hautajaisia.

Kuolleenakin minulla on oikeus määrätä mitä minun ruumiilleni tapahtuu kuoleman jälkeen.

En ole uskovainen tai perinteinen ihminen. Inhoan pönötysjuhlia ja kaikenlaista tekopyhyyttä ja valitusvirsiä. Ei kiitos.

Kun kuolen niin minut laitetaan johonkin halpaan eko-arkkuun ja suoraa uuniin. Tuhkat voi sitten laittaa vaikka muistolehtoon ilman mitään seremoniaa.

Jos omaiset ja ystävät haluavat jotain järjestää niin syököön ja juokoon hyvin minun muistokseni. Kynttilän voivat sytyttää jos tuntevat tarvetta johonkin eleeseen.

Olisi törkeää ja itsekästä toimia toisin kuin vainaja tahtoo! Kuka moukka niin tekee.

Minun äitini oli tarkasti kirjoittanut muistiin omat hautajaisensa virsistä ym lähtien. Hän halusi perinteiset hautajaiset kahvituksiineen ja ne hän saikin.

Äitini halusi myös tuhkauksen ja tuhkat muistolehtoon ja näin teimme vaikka jotkut kaukaiset sukslaiset kehtasivat siitäkin valittaa. Olisi pitänyt haudata ja hautakivi. Minä tein juuri niinkuin äitini halusi ja toivon että minunkin läheiset noudattavat minun tahtoani. En halua hautajaisia...pelkkä tuhkaus ja tuhkat muistolehtoon.

En kaipaan mitään kontrollifriikkiä järjetämään hautajaisia joita ei haluta!

Hyvin usein vainaja saa toisenlaiset hautajaiset kuin toivoi. Lukemattomat ovat esim. ne ateistit, joille viimeisellä hetkellä on päätetty sittenkin järjestää kristilliset hautajaiset pappeineen. Hautapaikka on toinen, joka ei usein mene kuten toivottiin. Tilanne, jossa lasten isä on kuollut vuonna 1 ja 2 ja leskiäiti avioitunut uudelleen ja haudannut toisenkin miehensä. Yleensä päätyy ensimmäisen miehen rinnalle hautaan vaikka toivoisi toista. Haudan paikkakunnista käydään jatkuvia kiistoja. Haudataanko vanhempien paikkakunnalle sukuhautaan vai paikkakunnalle, jossa leski asuu. 

Mä lupasin haudata kummitätini, jonka myös testamentilla perin. Hän oli ortodoksi, halusi perinteiset menot, säästi arkkurahat, mutta käski sanoa sukulaisille että juokaa ne kahvit omillanne pirtissänne, ei hänen rahoillaan..

No mä nyt kuitenkin tarjosin lähimmille kahvit, minusta omaiset ansaitsi muistella tätä karismaattista " vanhaapiikaa" ja totuudentorvea. Eipähän juotu tädin rahoilla.

Minusta kuitenkin vainajan toivetta voi kunnioittaa. Mutta omalla kohdalla koen hautajaiset tärkeänä hyvästijättönä omaisille. En vain näe että minun hautajaisiin pitäisi kutsua ihmisiä jotka eivät ole pitäneet mitään yhteyttä. Enkä halua kirkonkelloja. Hautausluvan saatuaan viekööt suoraan uuniin mut arkussa. Uurnanhan voi sitten haudata.

Me ei pidetty isälle hautajaisia, koska ruumis olisi pitänyt kuskata 70 km edestakaisin. Ihan turhaa moinen.

Läheisimmät oli arkun äärellä ennen tuhkausta ja kahvilla käytiin siunauksen ja maahanlaskun jälkeen ja niin tullaan tekemään mullekin. En halua mitään hautajaisia sen paremmin.

Ostoksille

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua, miten ne auttaa surutyössä.

Alkuun se auttaa monia, että on konkreettista tehtävää toimitettavana kun on hautajaiset järjestettävänä. Hautajaiset ovat olleet itselleni eräänlainen todiste, että se mitä tapahtui, todella tapahtui, henkilö kuoli eikä tämä ole paha uni josta herään eikä väärinkäsitys. Että tästä eteenpäin elämä jatkuu ilman tätä henkilöä, hän on nyt arkussa ja olin paikalla hautajaisissa.

Olisi outoa jos läheiselle ei pidettäisi hautajaisia tai en olisi läsnä. Tietysti jos vainaja ei halunnut hautajaisia ja sen oli selkeästi ilmaissut, niin tottakai kunnioittaisin hänen tahtoaan. 

Kyllähän moni suunnittelee hautajaisensa itseään varten. Tekee jopa listaa vieraista, ketkä pitää kutsua ja ketkä ei saa tulla. 

Jäin funtsimaan hautajaisia ja surua omalla kohdalla. Hautajaisissa yleensä se surutyö vasta alkaa. Sitä ennen on tehty ja häärätty niiden hautajaisten eteen ja hautajaiset ikään kuin konkretisoivat tapahtuneen. Se on totta, hän on kuollut!

Vaikka kahdella kertaa löysin kuolleen läheisen, eikä arkut ole koskaan auki olleet.

Minä ymmärrän jos ei eläessään ole pitänyt yhteyttä,ei tee sitä kuoltuaan jaan.Puhuttiin monienkin kanssa kuinka ihmisestä tulee hyvä kun kuolee.Esim.miehellä paljon sisaruksia ,joista jotkut lähti jo.Harva kävi meillä jopa äitinsä oli ilkeä vaikka uskossa oli.Nyt ollaan suosittuja, käyvät loput jäljellä olevat  syömässä jne auttamassa meillä .Minun oma toive krematorioon ei muistotilaisuuksia.Ollaan eletty hyvä oman näköinen elämä.Lapsenlapset tärkeitä meille.Heidän suru tulee koskettamaan.Muistot jää.Miehen.sisarukset yhtä lukuun ottamatta vanhempia.Minä.taas vanhin meistä omasta sisarus parvessa.Sukuhaudat on päälle voisi haudata mutta ehkä ei.Joku laatta jonnekin ehkä sinne missä synnyin.Seurakuntakin on viety muualle kauaksi,homeinen uusikirkko on jäljellä 

asun vielä muualla.Vanha rippikirkkoni paloi 80luvulla.En tiedä pitävätkö kirkon menoja seur.kunnan tiloissa nykyään.Näin on päätetty,sanoin tulen kummittelemaan jos hautajaiset pidetään..

Minua ei kiinnosta. Jos joku haluaa muistaa minua niin se on hänen asiansa. Olisin kuitenkin suonut ennemmin sen että olisi muistanut minua eläessäni.

m50

Ihan kuin kuolleena kiinnostaisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.

Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä  halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok  pitää pesän kulut kurissa.

Siksi ei hautajaisia tai  siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun  viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.

Sun täytyy olla todella katkera kun sua jaksaa kiinnostaa määräillä, mitä sun kuolemasi jälkeen perilllist tekevät eahilla, jotka ei edes enää silloin ole sun.

eahilla???