Haluanko nähdä itse asian väärin?

Ihastuin kuin salama kirkkaalta taivaalta tuossa vajaa kaksi kuukautta sitten erääseen mieheen. Hän oli hyvinkin aloitteellinen oloinen. Tiesi minun olevan varattu. Minä käytännössä pakenin. Hänessä oli kuitenkin sellaista jotain mitä en voinut unohtaa. Otin häneen yhteyttä ja viestiteltiin melkein kuukausi aika tiiviisti, hyvässä hauskassa hengessä ja nähtiinkin kerran. Ihan kaverina. Tapaamisessa hän tuli kovasti lähelle ja hipaisi aina välillä vähän takin hihaa jne. Mä huomasin ihastuneeni korvista kantapäihin. Olin rohkea ja tunnustin tunteeni suoraan... viestillä. Vastaus viipyi ja hän oli selannut fb:stä kuvan jossa oli koko perheeni ja tykkäsi tästä kuvasta. 10 min tuon jälkeen sain viestin, että ei kiinnosta että älä tuhlaa voimia häneen tulosta ei tule. Lähetin viestin ja sovimme hänen soittavan minulle seuraavana päivänä. Halusin kertoa miksi toimin näin. Puhuimme pitkään ja hän kertoi torjuntaan olevan syynä hän, minä ja tämä tilanne. Otin pakit vastaan ja valvoin viikon. Mietin elämääni ja olen ottanut avioeron. Eron joka oli tehnyt tuloaan jo 5 vuotta molemmilta meiltä. Tämä salama ihastuminen laittoi mulle viestiä, johon vastasin ja kerroin myös ottaneen uuden suunnan elämälle. Hän kysyi millaisen? Kerroin. Nyt huomaan hänen seuraavan kaikki ig tarinani ja lähettää välillä viestiä. Lupautui hoitamaan erään minulle törkeän asian. On sanonut monesti, että toivottavasti en jättäydy pois yhdestä yhteisestä jutustamme jne. Nyt Mä olen miettinyt, että kiinnostaisiko häntä kuitenkin? Onko hän vain niin ihana periaatteen mies, että antoi pakit statukseni takia? En kehtaa hänelle enää näistä puhua, koska pakit on pakit. Jos kuitenkin luovutan meneekö jotain suurta ohi? Kukaan ei ole koskaan saanut minua tuntemaan näin! Jos hän ei olisi kysynyt mun ratkaisujani, seuraisi tarinoitani tms. Tää olis helpompaa unohtaa. Eronnut olen kuitenkin ja hyvä niin. Olo on kevyt ja hyvä.