Tinkivätkö kaikki nykyään Torilla ja Huutiksessa?

Eihän niissä kummassakaan mene edes mikään kaupaksi. FB-kirppikset ovat paljon parempia.

Viheliäistä on alkaa sovitusta hinnasta tinkimään.

Joskus heitän hintaehdotuksia huutonetissä, usein on tärpännyt.

Täällä periferiassa kun asuu, en yleensä pääse hakemaan, 1200km autoilu nostaa 100€ tuotteen hintaa kohtuuttomasti....

Toki en silloin mitään sohvaa tai kirjahyllyä Helsingistä huudakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tinkaajiakin on kahdenlaisia. Toisen tinkaa periaatteesta, kokeilevat vähän kepillä jäätä. Heillä yleensä kuitenkin on jonkinlainen järki siinä omassa tarjouksestaan, eivät tarjoa 2€ kun pyyntihinta on 200. Sitten on nämä dorkat, jotka luulevat tosissaan, että saavat puoli-ilmaiseksi tavarat. Ovat vielä todella röyhkeitä, kun lahjoitus ei tulekaan kysymykseen, vaan myyjä haluaa rahaa tuotteestaan.

Olin myymässä TrippTrappia. Joku nuori äiti kovasti yritti vedota, että kun hän on niin köyhä, ettei ole varaa maksaa kuin max kolmasosa pyyntihinnasta, niin enkö voisi heltyä? ja pitäisi vielä kuljettaa tuoli 60 km suuntaansa, ilman lisämaksua. Arvatkaas, tuliko kauppoja...

Myyjänä karsin myös kaikki postiennakkokikkailijat. Sori, mutta kerrasta opin, että ei näin.

Olen myynyt torilla paljon kaikenlaista. Mulla on aina selkeät kuvat ja selkeä selostus tuotteesta ja selkeä selostus jos tuotteessa on jotain vikaa. Hinnan määrittelen aluksi niin, että jos jollain on samanlainen tai kaltainen, niin tiputan siitä vähän pois. Tai jos jollain ei ole samaa tai samanlaista, niin katselen hintoja muualta.

Myin fatbiken 500eur ja eka ostaja tuli innoissaan. Noh, se alko kitisee kanssa kun ei ole rahaa ja opiskelee ja on köyhä.. Koiranpentuilmeellä oli liikenteessä. Sanoin ihan suoraan, että teit sit turhan reissun tänne. En harjoita hyväntekeväisyyttä vaan myyn oikealla hinnalla, kun tiedän että saan ne rahat kyllä toiselta.

Tyhmiin kysymyksiin en edes vastaa. Kaikki mitä tuotteesta pitää tietää on kirjoitettu myynti-ilmoitukseen ja kuvat on niin selkeitä ettei hölmöjä kannata kysellä. Muutama ruikuttaja osunu kohdilleen, mutta ne on karsittu nopeasti veke pyörimästä. Postiennakoilla en myöskään pelleile. Teen kaikki kaupat face to face tai en ollenkaan. En myöskään varaa tuotetta. Hyvä tavara menee aina kaupaksi sillä ilmotetulla hinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Eihän niissä kummassakaan mene edes mikään kaupaksi. FB-kirppikset ovat paljon parempia.

Mä en jaksa sitä av, yv, vapautan, kun mies ei suostu / myyjä ei euron paidasta lähde mittaamaan kaikkea mahdollista ja kuvaa tuotetta päivänvalossa -rumbaa.

Pelottava huomata millaisissa harhoissa suurin osa suomalaisista nykyään elää. Käytetyn tavaran kaupassa tinkiminen kuuluu aina asiaan koska yhdellekään tuotteelle ei ole mitään "oikeaa" hintaa jonka voisi hakata marmoritauluun ja ilmoittaa että tämän alle en myy.

Mitä sitten muka tapahtui? Istut sen romusi päällä kunnes se murenee käsiin eikä siitä saa enää mitään. Ehei, jos laitoit sen myyntiin Toriin niin silloin haluat siitä eroon parhaaseen mahdolliseen hintaan jonka saat selville ainoastaan antamalla ostajien tehdä tarjouksia. Paitsi tietysti jos myyt sitä niin selvään alihintaan että se viedään välittömästi käsistä.

Minä otan myyjänä aina vastaan asiallisia tarjouksia koska niiden perusteella tiedän kenelle ja mihin hintaan saan tuotteen myytyä jos kukaan ei ole valmis maksamaan pyyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Pelottava huomata millaisissa harhoissa suurin osa suomalaisista nykyään elää. Käytetyn tavaran kaupassa tinkiminen kuuluu aina asiaan koska yhdellekään tuotteelle ei ole mitään "oikeaa" hintaa jonka voisi hakata marmoritauluun ja ilmoittaa että tämän alle en myy.

Mitä sitten muka tapahtui? Istut sen romusi päällä kunnes se murenee käsiin eikä siitä saa enää mitään. Ehei, jos laitoit sen myyntiin Toriin niin silloin haluat siitä eroon parhaaseen mahdolliseen hintaan jonka saat selville ainoastaan antamalla ostajien tehdä tarjouksia. Paitsi tietysti jos myyt sitä niin selvään alihintaan että se viedään välittömästi käsistä.

Minä otan myyjänä aina vastaan asiallisia tarjouksia koska niiden perusteella tiedän kenelle ja mihin hintaan saan tuotteen myytyä jos kukaan ei ole valmis maksamaan pyyntiä.

Okei. Eli jos olet sopinut ostajan kanssa, että hän ostaa tavaran 50 eurolla, ja ostaja tulee paikalle 20 euron setelin kanssa, niin asia on sinulle ihan ok?

Kaupantekoon kuuluu tinkiminen, nykyisten "kartellien" takia se on vaan mahdotonta kaupoissa.

Jos haluatte tinkiä, kysykää, mutta älkää jääkö inttämään. Ei yksi viesti, jossa kohteliaasti tehdään tarjous, vielä mitään ärsytä. Mutta ei tarkoittaa ei.

Olen käynyt Tammelan torilla grillillä, enkä silloin tinkinyt. Huutiksesta en tiedä, mikä se on. Kaikki eivät siis tingi.

Vierailija kirjoitti:

Minnuu raivostutti yksikin mies tässä. Laitoin myyntiin halvalla tosi kysytyn esineen, koska halusin sen äkkiä nurkista pois pyörimästä. Periaate on, että ensimmäisenä yhteyttä ottanut saa tavaran. No olikin ihan ääliö tämä. Tuli paikalle, syynäsi millintarkasti, kertoi suoraan, että on epäilyttävää että myyn niin halvalla. Sanoin, että kun haluan vain eroon siitä ja vähän kafferahaa vaivan palkaksi. Sanoi että kun nyt kerran paikalle asti  vaivautui, voi ottaa ilmaiseksi, viedä pois minua häiritsemästä, että en minä siitä kuitenkaan rahaa saa keltään. Sanoin, että ostajia on jo jono, joten jos hän ei maksa, myyn seuraavalle. Sanoi, ettei usko, yritän vaan nyhtää rahat. Näytin saamiani tekstareita, tämänkin meidän keskustelun aikana oli tullut kaksi uutta. Nieleskeli vähän, ja sanoi ostavansa tuotteen. Minä, että en enää myy, meni sinun mahikset jo. Otin puhelun seuraavalle jonossa, ja haki saman illan aikana. Oli ikionnellinen, että sai kauan etsimänsä tuotteen halvalla.

Ihan vinkkinä ostajille, ettei ihan ääliö tarvi olla.

Joo, osa ostajista on todella röyhkeitä. Olen huomannut Torissa, että mitä halvemmalla myy arvojuttuja, niin sitä ärsyttävämpiä tinkaajia tulee vastaan. Siksipä myyn arvokkaat jutut kunnon hintaan joko Torissa tai sitten jollain ulkomaisella sivustolla. 

True story: myin 20€ hyväkuntoista kotimaista vuodesohvaa. Sain yli 10 viestiä ennenkuin sain poistettua ilmoituksen. Ostaja lupasi ottaa kaverinsa mukaan. Ostaja ja kaveri olivat melkein tunnin myöhässä sovitusta, naisia ja yli 100 kg. Ei pahoitteluja tai ilmoitusta myöhästymisestä. Vuodesohva ei meinannut nousta eikä liikkua mihinkään. Sain loppujen lopuksi kantaa naisten kanssa vuodesohvaa toisesta päästä ja taiteilla sohvaa peräkärryyn yksin. Oli viimeinen kerta.

Mua taas yllätti vähän torilla joidenkin ihmisten törppöys, kun annoin ilmaiseksi hyvää tavaraa pois. Laitoin, että vain nouto ja nopein hakija saa. Tulee paljon viestejä, mutta harva tuntuisi olevan valmis hakemaan jostain syystä. Ensin luvataan tulla heti tänään ja sitten tyyppiä ei näy, eikä enää vastata. Sitten jotkut läy ruinamaan postitusta. Joo, en kuule postita ilmaista tavaraa. Haluan, että se tullaan vain hakemaan, eikä mun tarvitse tällöin puljata postimaksujen ja paketointien kanssa. Miten se ilmaisenkin tavaran kanssa on niin vaikeaa?

Itseä ärsyttää suunnattomasti tinkaajat, kun itse pidän hinnat hyvin matalalla. Pari esimerkkiä:

Jäi laminaattia ylimääräiseksi remontista, joten päätin pistää ne toriin myyntiin. Laminaatti maksoi kaupassa 25e/neliö. Päätin, että sopiva hinta uudelle avaamattomalle paketille on 10e/neliö. Eli huomattavasti halvempaa kuin kaupassa. Laminaattia oli myynnissä 20 neliötä. Nostin kaikki pihalle valmiiksi. Ei tarvinnut kuin maksaa ja lastata autoon. Siinä vaiheessa kun sanoin, että 200€ kiitos niin tuli kommentti ”enhän mä siitä noin paljoa maksa”. Vähän aikaa väännettiin kättä asiasta ka myin ne sitten 9€/neliö. Ei se ostaja juurikaan siinä säästänyt, kunhan halusi tingata. Joillain on periaate, että aina pitää tinkiä. Rahan takia niitä ei pitänyt myydä. Olisin voinut antaa vaikka ilmaiseksi. Myymättä en viitsinyt jättää, kun olisi pitänyt taas kantaa ne 20laatikkoa takaisin yläkertaan.

Myin sohvan kuukausi sitten. Hinta oli uutena kolme vuotta sitten noin 800€. Normaali perus kulmadivaani. Aika vähän käytetty, koska oli vierasvuoteena toiminut sohva. Laitoin hintapyynnöksi varsin alhaisen 100€. Samantien tuli soitto, että kaupaksi meni. Ja taas alkoi jumalaton tinkiminen, kun äijä saapui paikalle. Lopulta myin sen 50€, kun halusin sohvasta eroon, koska se oli uusien kalusteiden tiellä. Sen verran asiasta suutuin, että kieltäydyin auttamaan kantamisessa, kun oli rahat antanut. Joutui hakemaan poikansa paikalle kantoavuksi. Aika dorkaa muutenkin löhteä ostamaaan sohvaa yksin, kun ei sitä tiedä millainen rampa sitä toisessa päässä on myymässä.

En vaan ymmärrä miten ihmiset kehtaavat tingata jo puoli-ilmaisesta tavarasta alennusta. Itse ostan tosinharvoin mitään käytettyä, mutta silloin kun olen ostanut niin olen aina suosiolla maksanut sen mitä on pyydetty. Jos hinta ei ole ollut mielekäs niin sitten olen jättänyt ostamatta. Kai sitä pitää itse prismassa lappaa ostoskärry täyteen kamaa ja sitten kun tulee maksun aika kassalla niin pitää sanoa, että anna 30% alennusta. Jos ei annna niin jättää tuotteet siihen hihnalle pilaantumaan. Pitää muistaa ottaa paljon pakasteita ja maitotuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottava huomata millaisissa harhoissa suurin osa suomalaisista nykyään elää. Käytetyn tavaran kaupassa tinkiminen kuuluu aina asiaan koska yhdellekään tuotteelle ei ole mitään "oikeaa" hintaa jonka voisi hakata marmoritauluun ja ilmoittaa että tämän alle en myy.

Mitä sitten muka tapahtui? Istut sen romusi päällä kunnes se murenee käsiin eikä siitä saa enää mitään. Ehei, jos laitoit sen myyntiin Toriin niin silloin haluat siitä eroon parhaaseen mahdolliseen hintaan jonka saat selville ainoastaan antamalla ostajien tehdä tarjouksia. Paitsi tietysti jos myyt sitä niin selvään alihintaan että se viedään välittömästi käsistä.

Minä otan myyjänä aina vastaan asiallisia tarjouksia koska niiden perusteella tiedän kenelle ja mihin hintaan saan tuotteen myytyä jos kukaan ei ole valmis maksamaan pyyntiä.

Okei. Eli jos olet sopinut ostajan kanssa, että hän ostaa tavaran 50 eurolla, ja ostaja tulee paikalle 20 euron setelin kanssa, niin asia on sinulle ihan ok?

Että halusit sitten todistaa olevasi suomalainen joka ei tajua kaupankäynnistä mitään. Ei tuo esimerkkisi ole mitään tinkimistä.

Tinkimistä on se että myyjää pyytää jotain, ostaja tarjoaa vähemmän johon myyjä voi tehdä vastatarjouksen jne kunnes hinnasta päästään yhteisymmärrykseen ja tässä kohtaa kaupat on tehty.

Sen jälkeen kun kaupoista on sovittu, hinta on lyöty lukkoon eikä sitä enää muutella.

Tokihan ostaja tai myyjä voi yrittää vedättää hintaa vielä siinä kohtaa kun tavaran pitäisi vaihtaa omistajaa mutta tuollaiselle toiminnalle on useampiakin nimiä joista yksikään ei ole "tinkiminen"

Totta kai tingin. Ellei tuote ole oikeasti halpa. Mutta tietysti ennen kaupantekoa. Jos on jo sovittu joku hinta, niin silloin se on se. 

Ihan yhtälailla tinkaan esimerkiksi rautakaupassa tai rouvalle korua ostettaessa. Yllättävän helposti lähtee hinnasta 10-20% ilman sen suurempaa vänkäystä. 

Eihän myyjän ole pakko mihinkään tinkaukseen suostua, mutta miksei voi kysyä?

Vierailija kirjoitti:

... Siinä vaiheessa kun sanoin, että 200€ kiitos niin tuli kommentti ”enhän mä siitä noin paljoa maksa”. ...

... Ja taas alkoi jumalaton tinkiminen, kun äijä saapui paikalle. ...

En vaan ymmärrä miten ihmiset kehtaavat tingata jo puoli-ilmaisesta tavarasta alennusta. Itse ostan tosinharvoin mitään käytettyä, mutta silloin kun olen ostanut niin olen aina suosiolla maksanut sen mitä on pyydetty. Jos hinta ei ole ollut mielekäs niin sitten olen jättänyt ostamatta. Kai sitä pitää itse prismassa lappaa ostoskärry täyteen kamaa ja sitten kun tulee maksun aika kassalla niin pitää sanoa, että anna 30% alennusta. Jos ei annna niin jättää tuotteet siihen hihnalle pilaantumaan. Pitää muistaa ottaa paljon pakasteita ja maitotuotteita.

Tuon on törkeää touhua ja itse olisin myyjänä sanonut, että ei sitten tehdä kauppoja. Tinkauksen tulee tapahtua ennen kuin "lyödään kättä päälle". Itse olen ostanut ja myynyt paljonkin tavaraa esimerkiksi Torissa ja molemminpäin homma on toiminut noin. 

Sinulle on sattunut jotain m*lkkuja ostajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Itseä ärsyttää suunnattomasti tinkaajat, kun itse pidän hinnat hyvin matalalla. Pari esimerkkiä:

.

Siis ihan aikuisen oikeasti, ovatko suomalaiset todella näin pihalla kaupankäynnistä?

Kumpikaan ei ollut esimerkki tinkimisestä vaan esimerkkejä sopimusrikkomuksesta

Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinenkin ja sopimus syntyy sillä hetkellä kun myyjä ja ostaja sopivat siitä että kaupat tehdään hintaan X.

Tuon jälkeen hinta on sitova eikä kumpikaan voi enää vedättää sitä mihinkään.

Ennen kauppojen lukkoonlyöntiä kumpikin saa tinkiä niin paljon kuin sielu sietää mutta sitähän nämä suomipoikulit eivät tietenkään tee kun näköjään kuvittelevat että "tinkiminen" että ensin lyödään kättä päälle 100€ kauppahinnasta mutta yritetäänkin sitten kävellä kassan ohi maksamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottava huomata millaisissa harhoissa suurin osa suomalaisista nykyään elää. Käytetyn tavaran kaupassa tinkiminen kuuluu aina asiaan koska yhdellekään tuotteelle ei ole mitään "oikeaa" hintaa jonka voisi hakata marmoritauluun ja ilmoittaa että tämän alle en myy.

Mitä sitten muka tapahtui? Istut sen romusi päällä kunnes se murenee käsiin eikä siitä saa enää mitään. Ehei, jos laitoit sen myyntiin Toriin niin silloin haluat siitä eroon parhaaseen mahdolliseen hintaan jonka saat selville ainoastaan antamalla ostajien tehdä tarjouksia. Paitsi tietysti jos myyt sitä niin selvään alihintaan että se viedään välittömästi käsistä.

Minä otan myyjänä aina vastaan asiallisia tarjouksia koska niiden perusteella tiedän kenelle ja mihin hintaan saan tuotteen myytyä jos kukaan ei ole valmis maksamaan pyyntiä.

Okei. Eli jos olet sopinut ostajan kanssa, että hän ostaa tavaran 50 eurolla, ja ostaja tulee paikalle 20 euron setelin kanssa, niin asia on sinulle ihan ok?

Että halusit sitten todistaa olevasi suomalainen joka ei tajua kaupankäynnistä mitään. Ei tuo esimerkkisi ole mitään tinkimistä.

Tinkimistä on se että myyjää pyytää jotain, ostaja tarjoaa vähemmän johon myyjä voi tehdä vastatarjouksen jne kunnes hinnasta päästään yhteisymmärrykseen ja tässä kohtaa kaupat on tehty.

Sen jälkeen kun kaupoista on sovittu, hinta on lyöty lukkoon eikä sitä enää muutella.

Tokihan ostaja tai myyjä voi yrittää vedättää hintaa vielä siinä kohtaa kun tavaran pitäisi vaihtaa omistajaa mutta tuollaiselle toiminnalle on useampiakin nimiä joista yksikään ei ole "tinkiminen"

Nii-ih, mutta minulle siis on sattunut juuri näitä tinkaajia, jotka alkavat tinkiä sen jälkeen, kun kaupoista on sovittu. Tulee viesti "hei, otan tämän, lähetätkö tilitietosi" ja sen jälkeen "sopiiko hei jos maksan tästä vain X euroa" tai "postikulut varmaan voi sisällyttää hintaan?" tai "varmaan annat nyt sitten alennusta kun ostin nämä kaksi?" Röyhkeimmät ovat maksaneet tilille mitä ovat halunneet maksaa ja sitten saa melkein kerjätä sitä loppusummaa.

En minä kohteliaista hintatarjouksista ennen kauppoja hermostu yhtään, mutta tuollainen ärsyttää. Ja varsinkin jos joku tulee noutamaan tavaraa, jonka ostamisesta on jo sovittu, ja alkaa sitten vängätä kasvotusten hinnasta. Olen ujo ja arka ihminen, joten en pidä tästä, ja monet tinkaajat huomaavat sen ja alkavat aggressiivisesti vaatia halvempaa hintaa. Jotain rohkeampaa, ekstrovertimpaa ihmistä ei varmaan niin haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottava huomata millaisissa harhoissa suurin osa suomalaisista nykyään elää. Käytetyn tavaran kaupassa tinkiminen kuuluu aina asiaan koska yhdellekään tuotteelle ei ole mitään "oikeaa" hintaa jonka voisi hakata marmoritauluun ja ilmoittaa että tämän alle en myy.

Mitä sitten muka tapahtui? Istut sen romusi päällä kunnes se murenee käsiin eikä siitä saa enää mitään. Ehei, jos laitoit sen myyntiin Toriin niin silloin haluat siitä eroon parhaaseen mahdolliseen hintaan jonka saat selville ainoastaan antamalla ostajien tehdä tarjouksia. Paitsi tietysti jos myyt sitä niin selvään alihintaan että se viedään välittömästi käsistä.

Minä otan myyjänä aina vastaan asiallisia tarjouksia koska niiden perusteella tiedän kenelle ja mihin hintaan saan tuotteen myytyä jos kukaan ei ole valmis maksamaan pyyntiä.

Okei. Eli jos olet sopinut ostajan kanssa, että hän ostaa tavaran 50 eurolla, ja ostaja tulee paikalle 20 euron setelin kanssa, niin asia on sinulle ihan ok?

Että halusit sitten todistaa olevasi suomalainen joka ei tajua kaupankäynnistä mitään. Ei tuo esimerkkisi ole mitään tinkimistä.

Tinkimistä on se että myyjää pyytää jotain, ostaja tarjoaa vähemmän johon myyjä voi tehdä vastatarjouksen jne kunnes hinnasta päästään yhteisymmärrykseen ja tässä kohtaa kaupat on tehty.

Sen jälkeen kun kaupoista on sovittu, hinta on lyöty lukkoon eikä sitä enää muutella.

Tokihan ostaja tai myyjä voi yrittää vedättää hintaa vielä siinä kohtaa kun tavaran pitäisi vaihtaa omistajaa mutta tuollaiselle toiminnalle on useampiakin nimiä joista yksikään ei ole "tinkiminen"

Nii-ih, mutta minulle siis on sattunut juuri näitä tinkaajia, jotka alkavat tinkiä sen jälkeen, kun kaupoista on sovittu.

Otetaanpa uudestaan ja hitaammin.

Tuo ei ole tinkimistä mutta sille löytyy kyllä puhekielestä useampiakin hyvin värikkäitä ilmaisuja. Älä siis kutsu sitä enää "tinkimiseksi" joka on ihan normaali osa kaikkea kaupankäyntiä.

Tinkiminen päättyy siihen että myyjä ja ostaja pääsevät yhteisymmärykseen hinnasta ja sopivat suullisesti tai kirjallisesti kaupasta jossa sovittu tuote vaihtaa omistajaa hintaan X.

Hinnan veivaaminen suuntaan tai toiseen tuon hetken jälkeen johtaa vaikka raastupaan jopa kahden yksityisen välisessä kaupassa jos summat ovat niin merkittäviä että niistä kannattaa riidellä (torissa tuskin liikkuu tällaisia summia) ja sopimuksesta on todisteena edes sähköposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottava huomata millaisissa harhoissa suurin osa suomalaisista nykyään elää. Käytetyn tavaran kaupassa tinkiminen kuuluu aina asiaan koska yhdellekään tuotteelle ei ole mitään "oikeaa" hintaa jonka voisi hakata marmoritauluun ja ilmoittaa että tämän alle en myy.

Mitä sitten muka tapahtui? Istut sen romusi päällä kunnes se murenee käsiin eikä siitä saa enää mitään. Ehei, jos laitoit sen myyntiin Toriin niin silloin haluat siitä eroon parhaaseen mahdolliseen hintaan jonka saat selville ainoastaan antamalla ostajien tehdä tarjouksia. Paitsi tietysti jos myyt sitä niin selvään alihintaan että se viedään välittömästi käsistä.

Minä otan myyjänä aina vastaan asiallisia tarjouksia koska niiden perusteella tiedän kenelle ja mihin hintaan saan tuotteen myytyä jos kukaan ei ole valmis maksamaan pyyntiä.

Okei. Eli jos olet sopinut ostajan kanssa, että hän ostaa tavaran 50 eurolla, ja ostaja tulee paikalle 20 euron setelin kanssa, niin asia on sinulle ihan ok?

Että halusit sitten todistaa olevasi suomalainen joka ei tajua kaupankäynnistä mitään. Ei tuo esimerkkisi ole mitään tinkimistä.

Tinkimistä on se että myyjää pyytää jotain, ostaja tarjoaa vähemmän johon myyjä voi tehdä vastatarjouksen jne kunnes hinnasta päästään yhteisymmärrykseen ja tässä kohtaa kaupat on tehty.

Sen jälkeen kun kaupoista on sovittu, hinta on lyöty lukkoon eikä sitä enää muutella.

Tokihan ostaja tai myyjä voi yrittää vedättää hintaa vielä siinä kohtaa kun tavaran pitäisi vaihtaa omistajaa mutta tuollaiselle toiminnalle on useampiakin nimiä joista yksikään ei ole "tinkiminen"

Nii-ih, mutta minulle siis on sattunut juuri näitä tinkaajia, jotka alkavat tinkiä sen jälkeen, kun kaupoista on sovittu.

Otetaanpa uudestaan ja hitaammin.

Tuo ei ole tinkimistä mutta sille löytyy kyllä puhekielestä useampiakin hyvin värikkäitä ilmaisuja. Älä siis kutsu sitä enää "tinkimiseksi" joka on ihan normaali osa kaikkea kaupankäyntiä.

Tinkiminen päättyy siihen että myyjä ja ostaja pääsevät yhteisymmärykseen hinnasta ja sopivat suullisesti tai kirjallisesti kaupasta jossa sovittu tuote vaihtaa omistajaa hintaan X.

Hinnan veivaaminen suuntaan tai toiseen tuon hetken jälkeen johtaa vaikka raastupaan jopa kahden yksityisen välisessä kaupassa jos summat ovat niin merkittäviä että niistä kannattaa riidellä (torissa tuskin liikkuu tällaisia summia) ja sopimuksesta on todisteena edes sähköposti.

Sori, mutta minulle ei kukaan anonyymi netissä sanele, miten saan sanoja käyttää. Minulle hinnoista tinkiminen on hinnoista tinkimistä, ihan sama milloin se tapahtuu. Hinnoista tinkiminen ennen kaupoista sopimista on tietysti se oikea tapa tinkiä, ja nuo muut tekevät väärin, mutta on se silti tinkimistä kun ostaja kysyy alennuksia.

Jos ostaja kieltäytyy maksamasta täyttä hintaa tai alkaa uhkailla tai kiristää halvempaa hintaa, on toiminta tietysti ihan erilaista. Mutta jos joku suullisen sopimuksen jälkeen kysyy, olisiko alennus vielä mahdollinen, ei se nyt vielä mitään rikollista ole, vaikka hemmetin ärsyttävää onkin.