Kummien valinta, loukkaantuisitko?

Kuinka kummia niiden pitäisi olla?

Kiitos omista mielipiteistä! Näissäkin kommenteissa huomaa, että ihmiset ajattelevat niin eri tavalla kummiudesta.

Eli muutaman mielestä kumppanit pitää ehdottomasti pyytää myös ja joku laittoi et todnäk. kieltäytyisi kummiudesta, jos vain toinen pyydettäisiin kummiksi.. Jonkun mielestä on hassua pyytää sisarusta kummiksi jne :) eli voisi ajatella et tekee niin tai näin, niin joku saattaa vähän vetää herneet nenään tai kummastella kummivalintaa.

Mutta joo taidetaan pysyä näissä kummivalinnoissa :)

Meillä on kaveripariskunta, jonka nainen on minun ystäväni ja mies on mieheni ystävä (ne tutustutimme heidät). Vietämme paljon aikaa nelistään ja olemme tosi läheisiä. Jos tämä pariskunta pyytäisi vain miestäni, kyllä ihmettelisin kovasti ja varmaan pahoittaisin mieleni.

Miehellä on kaveri jolla on puoliso. Minä tunnen heidät ja olemme kavereita, mutta en ole niin läheinen heidän kanssaan kuin mieheni. Jos he pyytäisivät vain miestäni kummiksi, en suuttuisi, koska en ole niin läheinen heidän kanssaan. En ajattelisi niin, että he olettavat meidän eroavan, eivätkä siksi haluaisi "turhaa" kummia.

Eli riippuu tapauksesta.

Kai siitä kummiudesta voi myös neuvotella. Sillä tavalla selviää haluaako joku kummiksi vai ei. Ja myös neuvotella siitä, mitä kummeilta toivoo. Joskus koko ihmissuhde muuttuu pelkäksi kummeiluksi, eikä se ole kivaa.

Jos sisarus on mies, niin vaimo käytännössä hoitaa lahjat ja muut vaikkei ole edes kummi. Tai jos jättää asian miehenä kontolle niin voipi joskus unohtuakin. Harva mies on hyvä tällaisissa.

Onko ketään muuta pyydetty kummiksi, muttei ristiäisiin?

Vaikea kuvitella jonkun loukkaantuvan siitä, että ei "pääse" kummiksi.

Kummius on koiranvirka.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kuvitella jonkun loukkaantuvan siitä, että ei "pääse" kummiksi.

Kummius on koiranvirka.

Sitä parempi syy kieltäytyä, jos vain toista puolisoa pyydetään kummiksi. En ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa vain toinen puoliso olisi ollut kummi. Siksi vain toisen puolison pyytäminen kummiksi tuntuu oudolta.

Miksi joku ylipäätään loukkaantuisi siitä, ettei pyydetä kummiksi? Sehän on melkein pahin nakki mitä ihmiselle saattaa napsahtaa, heti kakkosena taloyhtiön hallituksen jäsenyyden jälkeen. Ehkä kohteliaisuudesta saattavat hieman esittää harmistunutta, mutta todellisuudessa ovat vain helpottuneita, kun väistivät luodin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ylipäätään loukkaantuisi siitä, ettei pyydetä kummiksi? Sehän on melkein pahin nakki mitä ihmiselle saattaa napsahtaa, heti kakkosena taloyhtiön hallituksen jäsenyyden jälkeen. Ehkä kohteliaisuudesta saattavat hieman esittää harmistunutta, mutta todellisuudessa ovat vain helpottuneita, kun väistivät luodin.

Mieluummin taloyhtiön hallitukseen: aitiopaikka vaikuttaa omaan asumiseen, asuntonsa arvoon ja saada plussa cv:hen. Saa myös palkkion ja saattaa oppia hyödyllisiä asioita.

Hmm. Olin ollut mieheni kanssa avoliitossa 15 vuotta, kun yhteinen ystäväpariskuntamme pyysi vain häntä kummiksi. Muiden kummien puolisoita pyydettiin kummeiksi kyllä, minä olin ainoa puoliso, jota ei pyydetty. Ja kyseessä oli sentään läheinen ystäväpariskunta, jonka kanssa oltiin 10 vuotta tavattu kerran kuussa, matkusteltu yhdessä ja vaikka mitä. En nyt loukkaantunut mutta ihmettelin kovasti. Tänä päivänäkään en tiedä syytä, mutta ystäviä ei olla enää.

Mitenkähän on, jääkö tuossa pariskunnan naispuolinen ilman kummiutta siten, että tästä yksiköstä on vain mies kummina? Mies joutuisi yksinään hoitamaan kumminviran lahjat ja muistamiset. Mitenköhän käy?

Jos miehelläni ja minulla olisi tuo tilanne, niin kyllä kunnia toimia lahja-automaattina olisi vain miehellä. En osallistuisi mihinkään velvoitteisiin. (Voin kertoa, ettei tätä lasta sitten muistettaisi ollekaan, koska mieheni ei muista, eikä osaa ostella lahjoja)

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän on, jääkö tuossa pariskunnan naispuolinen ilman kummiutta siten, että tästä yksiköstä on vain mies kummina? Mies joutuisi yksinään hoitamaan kumminviran lahjat ja muistamiset. Mitenköhän käy?

Jos miehelläni ja minulla olisi tuo tilanne, niin kyllä kunnia toimia lahja-automaattina olisi vain miehellä. En osallistuisi mihinkään velvoitteisiin. (Voin kertoa, ettei tätä lasta sitten muistettaisi ollekaan, koska mieheni ei muista, eikä osaa ostella lahjoja)

Samaa ajattelin, eli jos vain miestäni pyydettäisiin kummiksi niin minä en todellakaan panisi tikkua ristiin tuon kummilapsen muistamisen eteen. Olisi myös tod.näk. aina jotain parempaa menoa synttäreinä tms.

Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, että pyydetään vaan sitä omaa kaveria kummiksi eikä kaverin puolisoa. Sama sisarusten kohdalla. Ero voi tulla ja tuntuis ainakin itsestä ajatuksena nihkeältä jos pitäisi nähdä eksää aina lapsen synttäreillä tms. seuraavat ties ja kuinka kauan. :p

Meillä kävi sillain, että veljen ensimmäisen lapsen kummeiksi ei pyydetty käsittääkseni kuin vaimokkeen veli, kaveri ja sitten joku kolmas randomi josta en ole koskaan kuullutkaan. Eli meiltä isän puolelta ei huolittu ketään ja täytyy sanoa, että kyllä siinä vähän kummastutti ja ajattelin, että oli vähän moukkamaisesti tehty, kun meitän isän sisaruksiakin olisi ollut. Mutta jokainen tyylillään. Mikäpä minä olen lopulta heidän valinnoistaan mitään sanomaan.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Olin ollut mieheni kanssa avoliitossa 15 vuotta, kun yhteinen ystäväpariskuntamme pyysi vain häntä kummiksi. Muiden kummien puolisoita pyydettiin kummeiksi kyllä, minä olin ainoa puoliso, jota ei pyydetty. Ja kyseessä oli sentään läheinen ystäväpariskunta, jonka kanssa oltiin 10 vuotta tavattu kerran kuussa, matkusteltu yhdessä ja vaikka mitä. En nyt loukkaantunut mutta ihmettelin kovasti. Tänä päivänäkään en tiedä syytä, mutta ystäviä ei olla enää.

Oho. Toi kyllä kuulostaa erikoiselta, jos kerrran muiden puolisot on pyydetty ja olette läheisiä ystäviä :/

-ap

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän on, jääkö tuossa pariskunnan naispuolinen ilman kummiutta siten, että tästä yksiköstä on vain mies kummina? Mies joutuisi yksinään hoitamaan kumminviran lahjat ja muistamiset. Mitenköhän käy?

Jos miehelläni ja minulla olisi tuo tilanne, niin kyllä kunnia toimia lahja-automaattina olisi vain miehellä. En osallistuisi mihinkään velvoitteisiin. (Voin kertoa, ettei tätä lasta sitten muistettaisi ollekaan, koska mieheni ei muista, eikä osaa ostella lahjoja)

Joo riippuu tietty miehistä :D useinhan naiset ne lahjat hoitaa, mut ei aina :)

Sen tiedän et miehen kaveri (mies) olisi varmasti onatoiminen muistamisten suhteen :)

-ap

On ihan ok, ei olla ikinä loukkaannuttu miehen kanssa moisesta. Molemmat tavat on ihan hyviä, siis pyytää pariskuntaa tai vain toista heistä.

Me olemme pyytäneet sekä pariskuntaa että pariskunnan toista osapuolta. Itse olen pyytänyt pariskuntaa, kun olen tiennyt että vaikka ero tulisi, niin olisin yhteydessä molempiin osapuoliin. Mutta eivät varmasti nämäkään olisi loukkaantuneet, vaikka olisi pyydetty vain toista.

Meillä sama. Siksi kummilapset unohdettiin.

Ensinnäkin: kummiksi ei valita ihmisiä. Eikä käsketä, vaan pyydetään.

Ja ollaan liikkeellä sen verran ajoissa, että ehditään miettiä uudet ehdokkaat, jos pyyntöön vastataan kieltävästi.

Nykyään kummeilla on yleisesti huonoja kokemuksia tehtävästään, joten moni ei suostu. Yli kolme kummilasta on liikaa.

Monet lupailevat etteivät odota kummilta paljon, mutta vaatimukset tuppaavat kasvamaan lapsen kasvaessa. Erityisesti jos kummeilla ei ole lapsia, heidän saatetaan luulla olevan aina valmiina palvelukseen ja lompakko auki.

Itse väittäisin, että on yleisempää pyytää pariskunnasta vaan toista. Näin on ainakin omassa lähipiirissä mennyt. Ja mitä väliä. Kummeilla ei muutenkaan ole mitään merkitystä.