Avo- vai avioliitto parempi tässä tapauksessa?
- minä (nainen) yrittäjä, jonkin verran säästöjä/sijoituksia, isot perinnöt tulossa
- mies: ei mitään säästössä, kymmeniä tuhansia velkaa (auto, kulutusluottoja)
- yhteinen omistusasunto (50-50 %) ja laina, jota molemmat lyhentää
- yhteinen alle kouluikäinen lapsi
- kuolemanvaralta otettu pariturvavakuutus
Eli mitä hyötyä (rahallista/juridista) avioliitto toisi minulle meidän tapauksessamme? Lähinnä kiinnostaa, mitä tapahtuu asunnollemme, jos mies kuolee? Periaatteessahan lapsi perii sen, mutta koska miehellä (todennäköisesti) on enemmän velkaa kuin omaisuutta, lapselle ei jäisi perittävää. Menisikö puolikas asunnosta tällöin velkojille? Saisinko tuossa tapauksessa lunastaa sen itselleni rahoilla, jotka saan parituvavakuutuksesta? Jos taas olisimme naimisissa, jäisikö minulle joka tapauksessa oikeus jäädä asumaan tähän, riippumatta siitä kuka tämän perii? Mutta katsottaisiinko miehen velat tällöin minunkin veloikseni..?
Osaisko joku neuvoa :)
Kommentit (8)
Käytännössä saisit avoleskenä lunastaa lapsen osuuden (tai pitäisikö sanoa, että kuolinpesän) edunvalvojan luvalla. Hinnan määrittäminen onkin sitten mielenkiintoisempi asia eli onko se maksamaton asuntolainaosuus vai enemmän.
Avioliitossa tuo asumisoikeus leskelle on olemassa, mutta huomaa,että sinun kuollessasi ensin leski saa puolet yhteisestä omaisuudesta (ellei ole avioehtoa), joten lapsen sijaan omaisuutesi menisi myös miehelle, ei vain lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan, ellei hänellä ole muuta sopivaa asuntoa. Velat eivät periydy. Velkojat varmaan suhtautuisivat kiinnostuneesti lunastusehdotukseen, kukapa haluaisi omistaa puolikkaan asunnon jonkun randomin kanssa. Eikä yhteisomistuksen purullakaan saa kovin hyvin rahaa, jos toisella on oikeus asunnossa asua maailman tappiin.
Kyllä velat periytyvät, jos ottaa perinnön vastaan! Ei voi ajatella niin, että voi ottaa 300 000 e velkaa ja jättää lapsille velaksi hankitun omaisuuden velkojen nollautuessa kuoleman takia. Ap:n tapauksessa asian päättäisi edunvalvoja, jonka tehtävänä on miettiä, mikä on lapsen kannalta järkevintä.
Vierailija kirjoitti:
- minä (nainen) yrittäjä, jonkin verran säästöjä/sijoituksia, isot perinnöt tulossa
- mies: ei mitään säästössä, kymmeniä tuhansia velkaa (auto, kulutusluottoja)
- yhteinen omistusasunto (50-50 %) ja laina, jota molemmat lyhentää
- yhteinen alle kouluikäinen lapsi
- kuolemanvaralta otettu pariturvavakuutusEli mitä hyötyä (rahallista/juridista) avioliitto toisi minulle meidän tapauksessamme? Lähinnä kiinnostaa, mitä tapahtuu asunnollemme, jos mies kuolee? Periaatteessahan lapsi perii sen, mutta koska miehellä (todennäköisesti) on enemmän velkaa kuin omaisuutta, lapselle ei jäisi perittävää. Menisikö puolikas asunnosta tällöin velkojille? Saisinko tuossa tapauksessa lunastaa sen itselleni rahoilla, jotka saan parituvavakuutuksesta? Jos taas olisimme naimisissa, jäisikö minulle joka tapauksessa oikeus jäädä asumaan tähän, riippumatta siitä kuka tämän perii? Mutta katsottaisiinko miehen velat tällöin minunkin veloikseni..?
Osaisko joku neuvoa :)
Teillä on yhteinen lapsi joten eron tullessa voit joutua makselemaan miehelle rahaa.Sano miehelle että maksaa edes kulutusluotot veks. Ja tänään soitat vanhemmillesi ja vaadit heitä lisäämään testamenttiin kohda joka ihan täydellisesti sulkee puolisosi pois perinnöstä. Näin mies ei pääse hyötymään niistä.
Eikä avioliittoa ilman juristilla teetettyä avioehtoa.Eli ei avioliittoa, koska persaukinen mies ei tule avioehtoon suostumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- minä (nainen) yrittäjä, jonkin verran säästöjä/sijoituksia, isot perinnöt tulossa
- mies: ei mitään säästössä, kymmeniä tuhansia velkaa (auto, kulutusluottoja)
- yhteinen omistusasunto (50-50 %) ja laina, jota molemmat lyhentää
- yhteinen alle kouluikäinen lapsi
- kuolemanvaralta otettu pariturvavakuutusEli mitä hyötyä (rahallista/juridista) avioliitto toisi minulle meidän tapauksessamme? Lähinnä kiinnostaa, mitä tapahtuu asunnollemme, jos mies kuolee? Periaatteessahan lapsi perii sen, mutta koska miehellä (todennäköisesti) on enemmän velkaa kuin omaisuutta, lapselle ei jäisi perittävää. Menisikö puolikas asunnosta tällöin velkojille? Saisinko tuossa tapauksessa lunastaa sen itselleni rahoilla, jotka saan parituvavakuutuksesta? Jos taas olisimme naimisissa, jäisikö minulle joka tapauksessa oikeus jäädä asumaan tähän, riippumatta siitä kuka tämän perii? Mutta katsottaisiinko miehen velat tällöin minunkin veloikseni..?
Osaisko joku neuvoa :)
Teillä on yhteinen lapsi joten eron tullessa voit joutua makselemaan miehelle rahaa.Sano miehelle että maksaa edes kulutusluotot veks. Ja tänään soitat vanhemmillesi ja vaadit heitä lisäämään testamenttiin kohda joka ihan täydellisesti sulkee puolisosi pois perinnöstä. Näin mies ei pääse hyötymään niistä.
Eikä avioliittoa ilman juristilla teetettyä avioehtoa.Eli ei avioliittoa, koska persaukinen mies ei tule avioehtoon suostumaan.
Eli kauheasti kaikenlaista huomioimista, jos menisimme naimisiin. Nythän tilanne on sikäli selkeä, että jos eroamme, kumpikin pitää oman omaisuutensa/velkansa, ja jos kuolen, perintöni (ja vanhempieni tuleva perintö) menee kokonaan lapselle, ei miehelle. Jos taas mies kuolee, hänen velkansa eivät olisi minun ongelmani muuta kuin sikäli, että hänen puolikkaansa asunnostamme todennäköisesti menisi hänen velkojen maksuun. Mutta siinä tapauksessa luulisi minulle tarjoutuvan tilaisuus ostaa tuo puolikas rahoilla, jotka saan pariturvavakuutuksesta. Olenko ymmärtänyt oikein? Eli jos menemme naimisiin, minulla olisi vain menetettävää tässä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- minä (nainen) yrittäjä, jonkin verran säästöjä/sijoituksia, isot perinnöt tulossa
- mies: ei mitään säästössä, kymmeniä tuhansia velkaa (auto, kulutusluottoja)
- yhteinen omistusasunto (50-50 %) ja laina, jota molemmat lyhentää
- yhteinen alle kouluikäinen lapsi
- kuolemanvaralta otettu pariturvavakuutusEli mitä hyötyä (rahallista/juridista) avioliitto toisi minulle meidän tapauksessamme? Lähinnä kiinnostaa, mitä tapahtuu asunnollemme, jos mies kuolee? Periaatteessahan lapsi perii sen, mutta koska miehellä (todennäköisesti) on enemmän velkaa kuin omaisuutta, lapselle ei jäisi perittävää. Menisikö puolikas asunnosta tällöin velkojille? Saisinko tuossa tapauksessa lunastaa sen itselleni rahoilla, jotka saan parituvavakuutuksesta? Jos taas olisimme naimisissa, jäisikö minulle joka tapauksessa oikeus jäädä asumaan tähän, riippumatta siitä kuka tämän perii? Mutta katsottaisiinko miehen velat tällöin minunkin veloikseni..?
Osaisko joku neuvoa :)
Teillä on yhteinen lapsi joten eron tullessa voit joutua makselemaan miehelle rahaa.Sano miehelle että maksaa edes kulutusluotot veks. Ja tänään soitat vanhemmillesi ja vaadit heitä lisäämään testamenttiin kohda joka ihan täydellisesti sulkee puolisosi pois perinnöstä. Näin mies ei pääse hyötymään niistä.
Eikä avioliittoa ilman juristilla teetettyä avioehtoa.Eli ei avioliittoa, koska persaukinen mies ei tule avioehtoon suostumaan.
Eli kauheasti kaikenlaista huomioimista, jos menisimme naimisiin. Nythän tilanne on sikäli selkeä, että jos eroamme, kumpikin pitää oman omaisuutensa/velkansa, ja jos kuolen, perintöni (ja vanhempieni tuleva perintö) menee kokonaan lapselle, ei miehelle. Jos taas mies kuolee, hänen velkansa eivät olisi minun ongelmani muuta kuin sikäli, että hänen puolikkaansa asunnostamme todennäköisesti menisi hänen velkojen maksuun. Mutta siinä tapauksessa luulisi minulle tarjoutuvan tilaisuus ostaa tuo puolikas rahoilla, jotka saan pariturvavakuutuksesta. Olenko ymmärtänyt oikein? Eli jos menemme naimisiin, minulla olisi vain menetettävää tässä?
ap
Mitä etua avioliitto sitten voisi tuoda minulle? Kun moni puhuu, että se olisi lapsen kannalta jotenkin parempi.
ap
Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan, ellei hänellä ole muuta sopivaa asuntoa. Velat eivät periydy. Velkojat varmaan suhtautuisivat kiinnostuneesti lunastusehdotukseen, kukapa haluaisi omistaa puolikkaan asunnon jonkun randomin kanssa. Eikä yhteisomistuksen purullakaan saa kovin hyvin rahaa, jos toisella on oikeus asunnossa asua maailman tappiin.