Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
raskausONsairaus kirjoitti:
minulla oli 21-22 vuotiaana raskaus ja (kerron nyt tässä kronologisesti)
1) painon tunne vatsassa ja huimasi ja nenä tuntui olevan tukossa.
2 ) minulla oli pohjatonta väsymystä, nukuin 14 tuntia yössä,jaksoin just ja just tehdä 6 tunnin päivää ja sitten makasin sohvalla, josta mies kantoi makkariin nukkumaan. lopetin siellä työt aika pian.
3) jalkoihin sattui ja myös reisiin sattui koska veri ei virrannut vapaasti. en pystynyt olemaan seisaalteen kauaa.
4) oksetti
5) en voinut syödä, koska kaikki ällötti ja tuli paha olo
6) mahan takia en saanut kengännauhoja kiinni, mies teki sen
7) raskaus ajan diabates vaikka en syönyt paljon mitään, olisi pitänyt aloittaa lääkitys tähän
8) närästys loppuvaiheessa raskautta
tämä teki raskaana olemisesta aivan kamalaa ja minulla oli niin ihana oli kun vauva syntyi ja hormonit poistui ja se painava säkki katosi ja pystyin olemaan keveä.
toki mulla tuli synnytyksestä lantion vinouma, lantionmalja vääntyi ja lantioluihin sattui niinkuin olisi vasaralla isketty 5 tuntia putkeen. En voinut nousta, istua tai kävellä 5 päivään.
fysioterapeutilla kuntoutus ja nyt on lantio ihan ok. vasen reisikuoppa silti vihoittelee ja paukkuu kun tekee esim. jalat ilmassa suorana vatsalihasliikkeitä.
Itsellä oli:
1) pahoinvointi. Myös ajoittaista pitkin raskautta.
2) koko raskausajan kestänyt närästys joka loppui synnytykseen.
3) väsymys ja työpäivä 7,5 h, herätys klo 05.00.
4) alaselkäsärky 24/7. Ja koko syksy flunssassa, ei tahtonut happi kulkea, kun olin niin tukossa monta viikkoa.
5) raskausajan diabetes.
6) liitoskivut.
7) vatsa otti rattiin kiinni, siinä ja tässä pystyin autolla ajamaan.
8) loppuraskaudesta tuntui kuin olisi keilapalloa kantanut haaroissa.
9) vauva ei suostunut syntymään sitten millään, joten jouduttiin käynnistämään.
10) elämä voitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole vain kotona hänen tukenaan, sitähän ihminen tarvii, empatiaa.. yritä ymmärtää, se tasottuu vielä 👍🙂
Eikö töissäkin pidä käydä kummankin?
Vai kotona olla pitämässä yhdessä kaukosäätimestä ja puhelimesta kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä miksi pitää vetää itsensä raskaanakin aivan äärirajoille?
Jää sairauslomalle jos ei jaksa. Ja voimat loppuu.
Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Ei ole lapseellekaan hyväksi kun äiti palaa loppuun jo ennen äitiysloman alkua.Ei siihen auta jankutus miehestä joka ei kotitöitä tee. Ei tee ei eikä se asia muutu miksikään vaikka sivukaupalla sitä jankkaatte.
Vaimo saikulle, lepää ja antaa kotitöiden olla.
Missään vaiheessa ei ole vaihtoehto, että mies tekisi kotitöitä? Vaimo tekee tai jääköön tekemättä?
No voi helvetti.
Jos mies ei ole niitä tähänkään asti tehnyt, niin miten luulette kuin taikaiskusta niitä alkavan nytkään tekemään?
Ja vaikka ero tulisikin, ei se mies niitä kotitöitä tee yhtään sen enempää.
No ihan varmasti tekee, kun yksin joutuu sinkkukämppänsä siivoamaan ja omat vaatteensa pesemään. Tosin, voihan se palkata siivoojan.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tee jatkuvasti kotitöitä töiden jälkeen, enkä ole raskaana.
Joillakin tuntuu olevan jopa pakkomielle kotitöihin ja niistä valittamiseen.
Jotkut ovat ottaneet kotityöt elämän tehtäväkseen.Mieluummin lysähdän miehen kainaloon sohvalle, kun töistä tulen. Ihan sama onko hänkään niitä tehnyt.
Parisuhde menee kotitöiden edelle.Eikä mulle kukaan käy valittamassakaan siitä miten me elämme elämäämme. En nyt sanoisi, että likaista olisi, mutta ei ole kuitenkaan kuten sisutuslehtien puhtaan valkoistakaan, joka on kyllä tylsää.
Niin tämä.
Suorittaa ehtii myöhemminkin ja koti sottaantuu tasaista tahtia koko ajan. Silti tärkeämpää tuossa tilanteessa olisi se, että kaksi ihmistä keskittyisi huolehtimaan toisistaan ja hitsautumaan perheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies kotitöitä vauvavuotena eikä vauvavuoden jälkeenkään. Eikä vaimon väsymys synnytyssaliin jää, se jatkuu koko vauva-ajan. Ei sekään muutu.
Mies on töissä, vaimo valittaa, mies on salilla, vaimo valittaa, mies on kotona, vaimo valittaa. Mies valittaa kun vaimo valittaa, lapsi alkaa valittaa, vaimo valittaa, mies valittaa, suku alkaa valittaa, naapurit valittaa ja lopulta kaikki vaan valittaa.
He viettivät koko elämänsä valittamalla pyhittäen kaiken valittamiselle.
Tuohon on hyvä ratkaisu eli ero mahdollisimman pian. Eiköhän sen aika koita sitten, kun vaimo alkaa olla synnytyksen jälkeen jaloillaan. Todennäköisesti mies valittaa sittenkin, kun vaimo ja lapsi lähtivät.
Ei valitus eroon lopu. Se muuttaa vain muotoaan.
Sitten valitetaan exästä joka paikassa puolin ja toisin. Valitetaan ystäville, valitetaan vanhemmille, valitetaan lastenvalvojalle, valitetaan päiväkodille, valitetaan koululle, valitetaan somessa, valitetaan aaveella, valitetaan uusille kumppaneille, valitetaan naapureille, valitetaan kissalle, valitetaan koiralle, valitetaan lapsille, valitetaan kaikille.
Ja valitus jatkuu hautaan saakka.
Ikävää, että joudut tuollaista valitusta kuuntelemaan päivästä toiseen. Tosin sinä valitat siitä valituksesta.
No. On tämä aavee aika paljon valitusta täynnä. Ja pakkohan se on kuunnella, kun olen parisuhdeterapeutti.
Ja ei. Ei me neuvota pareja, mitä heidän pitää tehdä, vaan ohjaamme heidät keskustelemaan keskenään vaikeista asioista ja löytämään itse ratkaisunsa ongelmiin.Tuo nyt vaan kiteytti sen miten paljon sitä valittamista maailmaan mahtuukaan eikä se lopu koskaan.
Aina löytyy valittamisen aihe jostakin.
Hehheh! Noin huonoa parisuhdeterapeuttia ei löydy tosielämässä mistään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tilanne AP?
Stressi on vähän helpottanut. Olen eilisestä asti hengannut vaimon omistamalla kuntosalilla tuijottamassa jumppaavien mimmien pyllyjä. Vaimo lupasi poissaollessani auttaa minua tavaroiden pakkaamisessa.
M- 34
Mä tulisin hulluksi, jos suorittaisin elämää hiki hatussa.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tilanne AP?
Stressi on vähän helpottanut. Olen eilisestä asti hengannut vaimon omistamalla kuntosalilla tuijottamassa jumppaavien mimmien pyllyjä. Vaimo lupasi poissaollessani auttaa minua tavaroiden pakkaamisessa.
M- 34
Sehän on mukavaa 😊
Täällä on muutama näitä kommentteja, mutta kuulostaa ihan siltä ajalta kun olin raskaana. Pari-kolme viikkoa synnytyksestä ja tuntui että joku huppu otettiin ppois kasvoilta. "Ai. Tälläinenkö maailma onkin. Tälläinenkö minä olen."
No worries.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vaan ne hormoonit, jotka hyrrää. Ei syytä huoleen.
Tuo naisten ikuinen pirun huono tekosyy käyttäytyä huonosti <3
Huoleen on tosiaankin aihetta. Tuollainen ei missään nimessä ole tulevan lapsen etu. Ylenpalttinen väsymys yms ei kuulu normaaliin raskauteen.
Oot kyllä harvinaisen tyhmä.
Nainen muuttuu hormonien vuosi enemmän tai vähemmän.
Mieheni muuttui myös raskauden aikana; ei ollut enää koskaan kotona ja muuttui väivaltaiseksi siaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen muuttuu hormonien vuosi enemmän tai vähemmän.
Mieheni muuttui myös raskauden aikana; ei ollut enää koskaan kotona ja muuttui väivaltaiseksi siaksi.
Ikävää :(
Juu. Minä katsoin peiliin ja eka ajatus että "no perkele mikä röllytin jäi" ja mies oli kuolla nauruun 😂😂
Meiltä ei huumori lopu 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin tätä ketjua lukiessa miettimään, että mitä monien miehet ovat sitten tehneet suhteessa aiemmin, ennen lapsia, suhteenne alkuaikoina?
Kun kaikilla tuntuu käyvän, niin ettei mies tee mitään eikä osallistu mihinkään.
Olen monesti miettinyt monen muusikon vaimoja, kuinka he jaksavat hoitaa arjen asioita ja lapset, kun miehet kiertävät keikkoja tekemässä ympäri Suomea. Tai kun mies on harjoittelemassa bändinsä kanssa.
Tai kun mies on matkatöissä ja näkee perhettään vain omilla lomillaan ja joillakin voi olla jopa useampikin lapsi.
Kun ihan tavallista työtä tekevien puolisot valittava ja valittavat, vaikka mies olisi töissä 7-16 välisen ajan päivätöissä. Ja valittavat jos miehen harrastus on 16-17 välisellä ajalla.
Jäähän siihen vielä 17-21(-22) yhteistä aikaa vaimon kanssa ja lapsiakin ehtii näkemään ennen nukkumaan menoa.
Ihan vain esimerkkinä.
(Eri asia on vuorotyö, jota en edes ala pohtimaan)
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt monen muusikon vaimoja, kuinka he jaksavat hoitaa arjen asioita ja lapset, kun miehet kiertävät keikkoja tekemässä ympäri Suomea. Tai kun mies on harjoittelemassa bändinsä kanssa.
Tai kun mies on matkatöissä ja näkee perhettään vain omilla lomillaan ja joillakin voi olla jopa useampikin lapsi.
Kun ihan tavallista työtä tekevien puolisot valittava ja valittavat, vaikka mies olisi töissä 7-16 välisen ajan päivätöissä. Ja valittavat jos miehen harrastus on 16-17 välisellä ajalla.
Jäähän siihen vielä 17-21(-22) yhteistä aikaa vaimon kanssa ja lapsiakin ehtii näkemään ennen nukkumaan menoa.Ihan vain esimerkkinä.
(Eri asia on vuorotyö, jota en edes ala pohtimaan)
Joillekin on ihan kauhean vaikea tajuta, mistä todellisuudessa on kyse. Tilanne on ihan sama, jos sinun työkaveri ei tee töissä mitä hänen pitäisi vaan sinä joudut tekemään ne ja katsomaan vierestä, kun työkaveri lusmuilee. Sinua ei palkita tästä mitenkään vaan se lusmu vielä moittii, kun olet niin väsynyt ja myrtsi. Toinen työkaveri taas on oikeasti sairaana, jolloin joudut tekemään hänen hommiaan. Sairas työkaveri paranee ja palaa muutaman päivän kuluttua töihin, pahoittelee sinun työmäärää ja alkaa taas tekemään oman osansa töistä. Selvisikö?
Toinen esimerkki on se, että työpaikalla on sovittu, että taukotilasta pidetään yhdessä huoli, jokainen laittaa likaiset astiat koneeseen, siivoaa jäljet ja keittää kahvia. Jossain vaiheessa huomaat, että taukotila on yksi sikolätti, altaat on täynnä likaisia astioita ja koneessa on muutama puhdas kuppi eikä kahvia ole koskaan, jos et keitä. Kuinka kauan jaksat siivota vai missä vaiheessa sanot, että muutkin saisivat tehdä osansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt monen muusikon vaimoja, kuinka he jaksavat hoitaa arjen asioita ja lapset, kun miehet kiertävät keikkoja tekemässä ympäri Suomea. Tai kun mies on harjoittelemassa bändinsä kanssa.
Tai kun mies on matkatöissä ja näkee perhettään vain omilla lomillaan ja joillakin voi olla jopa useampikin lapsi.
Kun ihan tavallista työtä tekevien puolisot valittava ja valittavat, vaikka mies olisi töissä 7-16 välisen ajan päivätöissä. Ja valittavat jos miehen harrastus on 16-17 välisellä ajalla.
Jäähän siihen vielä 17-21(-22) yhteistä aikaa vaimon kanssa ja lapsiakin ehtii näkemään ennen nukkumaan menoa.Ihan vain esimerkkinä.
(Eri asia on vuorotyö, jota en edes ala pohtimaan)Joillekin on ihan kauhean vaikea tajuta, mistä todellisuudessa on kyse. Tilanne on ihan sama, jos sinun työkaveri ei tee töissä mitä hänen pitäisi vaan sinä joudut tekemään ne ja katsomaan vierestä, kun työkaveri lusmuilee. Sinua ei palkita tästä mitenkään vaan se lusmu vielä moittii, kun olet niin väsynyt ja myrtsi. Toinen työkaveri taas on oikeasti sairaana, jolloin joudut tekemään hänen hommiaan. Sairas työkaveri paranee ja palaa muutaman päivän kuluttua töihin, pahoittelee sinun työmäärää ja alkaa taas tekemään oman osansa töistä. Selvisikö?
Toinen esimerkki on se, että työpaikalla on sovittu, että taukotilasta pidetään yhdessä huoli, jokainen laittaa likaiset astiat koneeseen, siivoaa jäljet ja keittää kahvia. Jossain vaiheessa huomaat, että taukotila on yksi sikolätti, altaat on täynnä likaisia astioita ja koneessa on muutama puhdas kuppi eikä kahvia ole koskaan, jos et keitä. Kuinka kauan jaksat siivota vai missä vaiheessa sanot, että muutkin saisivat tehdä osansa?
Nyt oli kysymys perheistä. Ei työpaikoista ja työpaikkojen epäkohdista.
Jos taukotila on kuin sikolätti niin se on jokaisen työntekijän laiskuuden tulos tai firmalla ei ole siivoojaa, joka tilat pitää kunnossa. Tajusitko?
Ja kuka tuuraa kotona olevaa, sairasta vanhempaa? Ei kukaan. Sairaana oleva vanhempi edelleen hoitaa lapset ja kotityöt. Työpaikalla joku tuuraa sinua, kun olet sairaana. Tajusitko?
Sitä paitsi lusmu työkaverisi todennäköisesti saa kenkää, mutta annetaanko esim lusmuilevalle vanhemmalle kenkää joka ei tee mitään kotona ollessa? Esim. Äidille joka ei tee mitään? (On meinaan äitejä jotka lusmuilevalle päivät pitkät ja miehet tekevät kotityöt töiden jälkeen)
Tyyppi yläpeukuttelee itselleen :'D
Alue: Aihe vapaa
Ole vain kotona hänen tukenaan, sitähän ihminen tarvii, empatiaa.. yritä ymmärtää, se tasottuu vielä 👍🙂