Ero ja koira
Hei, erosin avokin kanssa loppuvuodesta. Meillä on yhteisenä hankittu koira (1200€, koira 1v). Mies muutti pois yhteisestä kodista ja koira jäi eron yhteydessä minulle täysin yhteisellä päätöksellä, sillä mies ei pysty siitä itsekseen huolehtimaan.
Koiran omistajuus siirrettiin minun nimiini.
Nyt kun talon myynti ja muu häsliknki on vielä vaiheessa alkoi exä sanomaan että hän haluaa että maksan hänelle puolet koiran hankintahinnasta. Mistään maksuista ei oltu edes puhuttu aiemmin.
Miten yleensä toimitaan? Voiko exä vielä vaatia koirasta maksua minulta? Haluan että meillä on hyvät välit vielä niin kauan kun tämä koko talo-asia saadaan hoidetuksi niin en halua koirasta riidellä turhaan. Mutta en haluaisi kyllä koirasta maksaakaan kun se nyt puoliväkisin jäi täysin minun hoidettavaksi ja elätettäväksi, vaikka rakas onkin.
Kasvattajalla on etuosto-oikeus, voinko ehdottaa että exä koittaisi myydä oman osuutensa kasvattajalle? Se ei olisi minullekaan ongelma, sillä pidän kasvattajan kanssa muutenkin yhteyttä.
Kommentit (19)
Se on elävä olento, ei tavara,josta puolet myydään pois. Typerää.
Itse tehtiin niin, että ostaessamme kissaa, päätimme että se on mun, ja jää mulle jos joskus ero tulee. Eli minä maksoin kissan, kaikki juoksevat kulut ja eläinlääkärit yms maksetaan kuitenkin yhdessä.
Jos sinulla ei ole aidosti tahtoa ja tunnetta koiraa pitää hankkiudu siitä eroon.
Ja nyt vastaat puoliväkisin koirasta?
Jos nyt ihan oikeasti haluat pitää koiran, joko maksat että saat miehen tukkimaan suunsa tai vetoat koiran tulevien vuosien ell- ja muihin kuluihin, jotka tulevat olemaan yli 600 euroa ja sinä otat kantaaksesi koiran loppuelämän kulut.
Oliko koira siis aiemmin miehen nimissä, eli periaatteessa miehen koira? Jos hän ei omistajuuden siirtyessä puhunut mitään rahasta, niin turha vinkua hänen nyt mitään. Älä maksa. Hän pääsi kuitenkin helpolla pälkähästä, kun koiralla on edelleen tuttu koti, jossa asua.
Ei kasvattaja osta puolikasta koiraa.
Yksi kysymys. Miksi hankitte alunperin koiran?
Nää on just näitä asioita, mitkä pitää sopia ennen, eikä uskoa, että ei me erota koskaan... no, turha jälkiviisastella, kun tilanne on nyt päällä.
Jos koira on jo sinun nimissäsi, olisi vaan helpointa sanoa, että sori, ei käy, mutta teillä on vielä tuo talohäslinki, mihin miehesi voi aiheuttaa halutessaan ongelmia. Kannattaisi keskustella joku kompromissi. Kasvattaja tuskin ostaa puolikasta, mutta voithan kysyä. Ostaisitko itse? Maksaisitko koirasta jota et kuitenkaan saisi?
Kannattaa ehkä maksaa, mutta katso, että mies ei vie yhteistä omaisuutta sitten enempää, eli yhteinen omaisuus menee tasan puoliksi. Jos olette yhdessä vaikka ostaneet kodinkoneita, katso, että myös niiden arvo lasketaan mukaan, mikäli mies on niitä vienyt.
AP tässä, tietysti annan koiralle hyvän kodin ja elämän loppuiäksi, mutta kun sanoin "puoliskolla minulle jätetty" tarkoitin lähinnä sitä että nyt kannan täyden vastuun koirasta yksin. Yhteiseksi alunperin hankittiin ja yksin jos asuisin niin en koiraa hankkisi, mutta kun se on niin olen kyllä siihen täysin sitoutunut 🙂
Siitä en vain pidä että nyt pitäisi miehelle maksaa koirasta kun hän ei siitä muutenkaan pystyisi edes huolehtimaan. Minun mielestäni hän siis nyt vaan luopuu oikeudesta koiraan eikä tässä hänen pitäisi mitään maksua siitä periä.
Vierailija kirjoitti:
Se on elävä olento, ei tavara,josta puolet myydään pois. Typerää.
Itse tehtiin niin, että ostaessamme kissaa, päätimme että se on mun, ja jää mulle jos joskus ero tulee. Eli minä maksoin kissan, kaikki juoksevat kulut ja eläinlääkärit yms maksetaan kuitenkin yhdessä.
Erossa koira on juridisesti jaettava tavara, joka on muun omaisuuden tavoin ositettava.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä, tietysti annan koiralle hyvän kodin ja elämän loppuiäksi, mutta kun sanoin "puoliskolla minulle jätetty" tarkoitin lähinnä sitä että nyt kannan täyden vastuun koirasta yksin. Yhteiseksi alunperin hankittiin ja yksin jos asuisin niin en koiraa hankkisi, mutta kun se on niin olen kyllä siihen täysin sitoutunut 🙂
Siitä en vain pidä että nyt pitäisi miehelle maksaa koirasta kun hän ei siitä muutenkaan pystyisi edes huolehtimaan. Minun mielestäni hän siis nyt vaan luopuu oikeudesta koiraan eikä tässä hänen pitäisi mitään maksua siitä periä.
Sitten sinulla ei ole muuta ongelmaa kuin selittää tuo miehelle. Jos koira on jo sinun nimissäsi ja mies on dokumentit allekirjoittanut, hän ei voi vaatia sinulta mitään. Vetoa niihin tuleviin kustannuksiin ja toivo parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on elävä olento, ei tavara,josta puolet myydään pois. Typerää.
Itse tehtiin niin, että ostaessamme kissaa, päätimme että se on mun, ja jää mulle jos joskus ero tulee. Eli minä maksoin kissan, kaikki juoksevat kulut ja eläinlääkärit yms maksetaan kuitenkin yhdessä.
Erossa koira on juridisesti jaettava tavara, joka on muun omaisuuden tavoin ositettava.
Kyse on avoparista, ei avioparista.
Maksa koiran tämän hetkisestä arvosta puolet.
Ainoastaan pennut maksaa täyden hinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on elävä olento, ei tavara,josta puolet myydään pois. Typerää.
Itse tehtiin niin, että ostaessamme kissaa, päätimme että se on mun, ja jää mulle jos joskus ero tulee. Eli minä maksoin kissan, kaikki juoksevat kulut ja eläinlääkärit yms maksetaan kuitenkin yhdessä.
Erossa koira on juridisesti jaettava tavara, joka on muun omaisuuden tavoin ositettava.
Kyse on avoparista, ei avioparista.
Avoliiton päättyessä avopuoliso voi vaatia myös omaisuuden erottelua, jos he ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta. Mies on sijoittanut varoja ap omistamaan omaisuuteen eli koiraan. Hän voi nostaa hyvitysvaatimus kanteen käräjäoikeudessa, jos tuo asumisehto täyttyy.
Kurjaa, kun mies on keksinyt ruveta riitelemään koirasta. Sitähän se on, kun nyt jälkikäteen vaatii rahaa koirasta, vaikka asiat on jo sovittu.
Mites muuten hankintahinta? Maksoitteko sen puoliksi vai maksoiko sen jompikumpi kokonaan?
Jos minulla olisi koira, joka on maksettu puoliksi ja entinen puoliso rupeaisi siitä vaatimaan rahaa jälkikäteen, saattaisin jopa maksaa ihan vain siitä syystä, että saisin hänet hiljaiseksi. Samalla vaatisin häntä allekirjoittamaan dokumentin, jossa hän todistaa, ettei hänellä ole enää juridisia eikä mitään muitakaan oikeuksia koiraan.
Toinen mahdollisuus olisi, että lykkäisin koira-asian hoitamista siihen asti, kun talokaupat olisi hoidettu. Vetoaisin siihen, ettei ole nyt varaa maksaa koirasta ja pitää vielä miettiä, minkä arvoinen miehen omistama puolikas vuosikkaasta koirasta olisi.
Kannattaisi ottaa yhteyttä kasvattajaan ja myydä koko koira. Ei kukaa voi puoliväkisin koiraa pitää ja alkaa siitä vielä riitelemään kuka maksaa mitäkin.