Esimiehenä oleminen on ihan perseestä.

Joo, ei ole kaikille tuo.

Naulan kantaan. Meilläkin on työpaikalla otettu kyllä henkilöstö niin hyvin huomioon kun olla voi, on säännöllisiä keskuteluita esimiesten kanssa, kehityskeskustelut, ihan älyttömästi joustoa, etuja, työaikaa saa käyttää vaikka mihin (terveydenhuoltoon, joka on laaja, lasten neuvolakäynteihin, hierontaan, liikuntaan jne), on juhlia ja ylimääräisiä lahjoja, kahvituksia ja puuhastelua vapaa-aikanakin. Ja silti, silti siellä on niitä, jotka on naama väärinpäin ihan kaikesta.

Tän takia en ikinä hae sisäisessä rekryssä mihinkään hommaan, mikä viittaa esimiestyöhön tai hr:ään. Asiantuntijahommiin päädyin ja sillä tiellä taidan kyllä jatkaakin.

On joo. Itse olin ennen koodari it-alalla, pari vuotta sitten ryhdyin projektipäälliköksi. Koodarin työkin on paineista, mutta tämä on sitä potenssiin kymmenen. Painetta tulee jatkuvasti niin asiakkailta, omilta esimiehiltä kuin sitten tietysti myös työntekijät on tyytymättömiä, kun asiakkaiden ja talon johdon vaatimuksesta on pakko vaatia työntekijöiltä. Valitin itsekin koodarina v-mäisistä työnarkomaanipomoista jotka ei ymmärrä ettei normaalit ihmiset elä pelkästäään työlle, mutta nyt ymmärrän miksi ne olivat sellaisia: he itse olivat jatkuvasti kovassa stressissä puun ja kuoren välissä.

Olen jopa alkanut harkita totaalista alan vaihtamista, koska minusta alalla meno on mennyt liian kovaksi. En halua olla kuvottava orjapiiskuri, joka vaatii enemmän kuin on kohtuullista, mutta jos en niin tee, emme voita tarjouskilpailuja projekteista emmekä saa niitä ääritiukkaan kilpailutettuja projekteja aikatauluissa loppuun, mistä taas seuraa lopulta jopa henkiöiden vähentämistä tiimistä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei ole kaikille tuo.

Mikä se sinulle on? Vinkkejä työssä jaksamiseen?

Meillä lisäksi johtohenkilön toimenkuvaan kuuluu päivystää vapaa-ajallaan isopomon soittoa jos sattuu milloin mitäkin tarvitsemaan, vaikka kahvihuoneessa muki hukassa.

Näille ainaisille valittajille ja työilmapiirin pilaajille pitäisi kyllä jakaa enemmän varoituksia työpaikoilla. Ehkä ymmärtäisivät paremmin missä vika... Ja jos eivät ymmärrä, niin sitten odottaa lähtö?

Työntekijöillä ei ole mitään oikeutta käyttäytyä epäasiallisesti. Huomauta ensin, sitten anna kirjallinen varoitus epälojaalisuudesta ja sen jälkeen voitkin antaa potkut, jos meno ei muutu.

Hyvä johtaja osaa kitkeä rikkaruohot nurmikosta. Huono johtaja päästää ne valloilleen pilaamaan koko nurmen.

Joo, täytyy olla iso pomo, jotta työ ja palkka ovat ok. Ns. pikkupomo on sekä alaisten että ison pomon haukuttavana koko ajan ja toteuttaa kaikki ison pomon paskat ratkaisut ja alaiset luulee, että viestintuoja on pakkojen päätösten tekijä ja pakko on tavallaan aina seistä ison pomon ratkaisujen takana. Ja alaiset valittaa ja haukkuu.

20 vuotta esimiehenä oltuani olen enemmän kuin tyytyväinen vaihdettuani asiantuntijatyöhön. Miten helppoa onkaan kun ei ole vastuussa kuin omasta tekemisestään. Nuorena status ja raha houkutti enemmän, nyt helppo elämä. Sitä paitsi esimiestyö on muuttunut niistä ajoista paljon vaikeammaksi.

Minä taas tykkään kovasti esimiestyöstä vaikka joskus joutuu asiakkaalle pahoitella jos joku ei mennyt tarpeeksi hyvin, suurimmaksi osaksi asiakkailta tulee kiitoksia. Ja mulla on sentään vähintään toistakymmentä eri ikäistä ihmistä alaisena joilla jokaisella on joku ongelma, asperger, autismi, adhd, add, masennus, ahdistus, hahmottamishäiriöitä, sosiaalisten tilanteiden pelkoja, päihdetaustaa, rikostaustaa... ja pari palkallista joilla ei ole diagnoosia. Siinä on tekemistä että ryhmässä kaikki tekee jotain ja asiakastyöt tulee kaikki tehtyä. Olen erittäin pidetty esimies ja budjetissa pysytään.

Kyllä se on omasta osaamisesta ja myös asenteesta kiinni.

Sanomisiasi kytätään ja persoonaasi arvostellaan. Vittuilua alaisilta ja usein myös asiakkailta.

Teet niin tai näin, niin joku vetää aina jossain vaiheessa herneen nenään.

Esimiestyö on erittäin yksinäistä varsinkaan jos ei ole pomoja "samalla tasolla". Kaverit taas olettavat sulla menevän hyvin, koska olet esimies.

-m33

Vierailija kirjoitti:

Sanomisiasi kytätään ja persoonaasi arvostellaan. Vittuilua alaisilta ja usein myös asiakkailta.

Teet niin tai näin, niin joku vetää aina jossain vaiheessa herneen nenään.

Esimiestyö on erittäin yksinäistä varsinkaan jos ei ole pomoja "samalla tasolla". Kaverit taas olettavat sulla menevän hyvin, koska olet esimies.

-m33

Se pitää sit vaan kehittää niitä esimiestaitojaan. Ja nostaa omaa arvostusta, auktoriteettia pitää olla ettei alaiset kävele yli. Ja se ei sit ole sama asia kuin olla kusipää.

Jos on ollut ennen asiantuntija vertaistensa joukossa ja työkaverit on myös kavereita muutenkin. Mutta jos erehdyt tästä asemasta nousemaan tiiminvetäjäksi tmv. muuttuu kaverit entisiksi kavereiksi ja vihamiehiksi suurinpiirtein. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut ennen asiantuntija vertaistensa joukossa ja työkaverit on myös kavereita muutenkin. Mutta jos erehdyt tästä asemasta nousemaan tiiminvetäjäksi tmv. muuttuu kaverit entisiksi kavereiksi ja vihamiehiksi suurinpiirtein. 

Tuota en suosittele kellekään. Parempi vaihtaa firmaa tai vähintäänkin tiimiä, jos saa ylennyksen.

Ei teistä nillittäjistä ketään olisi pitänyt päästää esimiesasemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sanomisiasi kytätään ja persoonaasi arvostellaan. Vittuilua alaisilta ja usein myös asiakkailta.

Teet niin tai näin, niin joku vetää aina jossain vaiheessa herneen nenään.

Esimiestyö on erittäin yksinäistä varsinkaan jos ei ole pomoja "samalla tasolla". Kaverit taas olettavat sulla menevän hyvin, koska olet esimies.

-m33

Jep. Alasten kanssa ei kyllä kannata olla liian läheinen myöskään. Silloin pystyy paremmin pitämään auktoriteetin ja olemaan puolueeton.

Ahh todella. Seuraan läheltä ns. suorittavalla tasolla olevia työntekijöitä ja heidän lähiesimiestä.

Ylityöt merkitään 30min heti jos menee minuutinkin yli. Mutta toisaata vedetään hommat kiireellä pakettiin niin päästään tuntia ennen pois "ku kaikki oli tehty jo".

Pomo kirjoittaa työvuorot ja sehän on sen moka jos ne väärin ja epäsopivasti. Duunari vaan tekee. Ei niille makseta ajattelusta tai suunnittelusta. Voidaan toki jäädä sitten tarvittaessa ylimääräistä mutta se on sitten ylppyä joka minuutti.

Esimies vaan hokee että " pitää aikuisten ihmisten pystyä itsekin ajattelemaan".

Homma ei vaan toimi, ei.

Saikuttaminen tapissa.

Been there, done that. Koiran hommaahan se on, olla työntekijöiden ja ylimmän tason välissä ja vastata vielä asiakkaillekin. Siinä kun vielä yrittää tehdä tulosta, niin stressiä kyllä pukkaa. Ja just tuo, että kukaan ei ikinä ole tyytyväinen. Tai no, asiakkaat tietenkin kiittää, mutta työyhteisössä kukaan ei kiitä tai edes näe, millaiselle mutkalle taas taivuit, että sait asiat hoitumaan. Voimia sulle ap, itse vaihdoin alaa ja työnkuvaa. Mikä ihanuus, kun ei tarvitse kuunnella kenenkään jupinaa! Huvittavinta on, että useakin entinen (hankalakin) alainen on tullut mulle sanomaan jälkeenpäin, että olit hyvä pomo ja että oli se hienoa, kun kaikki aina hoitui, kun olit vielä meillä töissä. Ihmiset hyvin harvoin näkevät sitä hyvää, mikä niillä on, silloin kun niillä vielä se on.

No mulla on pomo, joka nousi rivistä esimiesasemaan tosta noin vaan. Ensin ajattelin, että okei, sillä kestää varmaan hetki että pääsee perille toimenkuvastaan ja onhan se aika rankka duuni. Sitten kilahtikin keltainen päähän ja alkoi käyttäytymään ylimielisesti työntekijöitä kohtaan. Auktoriteetti ja kusipäisyys ovat kaksi eri asiaa ja mun kunnioitusta ei koppavalla käytöksellä ansaita. Toki pomo on pomo, mutta viimeisetkin luottamuksen rippeet kariutuivat siihen, kun erehdyin juurikin sanomaan mielipiteeni ääneen ja tämä pikkupomo minut siitä sitten ripitti koko työpaikan edessä. Koki varmaan, että yritän talloa varpaille. Minä näen asian niin, että purki työntekijään oman turhautumisensa.

Nykyinen pomo sai selville että olen joskus ollut 3x isomman possen chief kuin hän ja kysyi vähän närkästyneenä miksen ole hakenut yhtään firman avoinna olevia esimiespaikkoja.

Kysyin että miltä oma duunisi maistuu ja mitä oikeasti teet (joka on kaukana ns oikeasta insinöörihommasta) - eipä ole sen jälkeen kysellyt tyhmiä...