Haluaisin erakoitua

Vierailija kirjoitti:

Erakoituminen on aina paljon helpompaa kuin sosiaaliseksi muuttuminen ja ystävien löytäminen aikuisiällä.

Jäin miettimään tätä. Erakoituminen houkuttelee, mutta olisiko se toisaalta vain pakenemista? Helpompaa olla ilman ihmissuhteita, mutta kyllä ne toisaalta aika lailla tuo elämään sitä jotain. Sekin olisi kuitenkin hyvä vaihtoehto, että loisi sosiaalisesti tyydyttävän, ei liian virikkeellisen elämän.

Mulle on ihan tarpeeksi erakoitumista jo tämä kun asun maalla, normaalissa ok-talossa, mutta ainoa lämmitysmuoto on varaava takka, puuhella ja leivinuuni. Rankka talvi takana (eka talvi täällä) kun jatkuvasti saa lämmittää. Puita kaadan pihalta ja saan polttopuita niistä. Kovaa hommaa sekin. Pihahommia riittää nurmikon leikkaamisesta lumen kolaamiseen. Polttopuiden kantoa sisälle. No ei tää mitään alkeellista elämistä juurikaan ole, kun on juokseva vesi, normaali uuni ja liesi, sähkötkin jne. Mutta syrjässä kyllä saa olla, lähin naapuri 1,5km päässä.

Minäkin haluaisin ns luksuserakoitua. Eli pitäisi olla kaikki mukavuudet, ei mitään omavaraismeininkiä. Lähellä pitäisi olla myös palveluja, eli ei missään ihan korvessa.

Pieni taajama, ja joku erillistalo tai rivari. Näkösuoja pihalle. Veikkaan, että saisi ihan rauhassa erakoitua, jos ei tunne ketään siellä entuudestaan, eikä ole pieniä lapsia.

Täällä myös yksi joka haluaisi luksuserakoitua. Tässä Suomen ilmastossa minulle on vähän liikaa semmoinen perinteinen korpierakoituminen, kävisi rankaksi yksin kaikki polttopuiden teko, kalastaminen ja metsästäminen, lumityöt jne. Erityisesti talvi tuntuisi kovalta jo sillä perusteella, että asun nytkin pelkästään puulla lämpiävässä mummonmökissä, ja kyllä se puun poltto ja klapinteko käy työstä kun kovat pakkaset on. Ja siihen päälle että korpimökissä juokseva vesi ei tulisi sisään jne, huh... Mutta jos voisi olla luksusoloissa, mutta kaukana muista ihmisistä, se olisi paratiisi. 

Tosin kyllä Helsingissäkin jopa voi aika hyvin erakoitua. Ennen kuin muutin muutaman vuosi sitten tänne mummonmökkiini noin 30 km Turusta, peltojen keskelle, asuin Helsingissä lähiössä. En minä sielläkään mitään juuri koskaan ihmisten kanssa puhunut. En naapureitakaan tuntenut yhtään. Hyvin rauhassa siellä sai olla eikä kukaan tullut pakkososialisoimaan. Kaupungin melu ja ruuhkat kyllä otti tasaisesti jatkuvasti hermoon, enkä siellä pystynyt toteuttamaan eläinhaaveitani, siksi muutin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle riittäisi maatila tuppukylällä ja muutama lammas. Sekin voisi olla liikaa sillä jo nykyinen omakotitalo kaupungissa teettää meille paljon töitä vuodessa ja ennen kaikkea nielee rahaa. Polttopuiden haku ja teko, öljypolttimen putsaaminen, pihan haravointi syksyisin ja keväisin (en aina edes haravoi), lumen luonti.. niin ei minulla riitä huomio töiltä, mieheltä, lapselta ja opiskeluista ja harrastuksilta enää kasvimaan hoitamiseen ollenkaan vaikka mahis olisi. Eikä oikeastaan jaksa kiinnostakaan ainakaan tällä hetkellä. En haluaisi mihinkään korpeen varsinaisesti muuttaa vaikka ajatus entisenä maatalon tyttönä kiehtoo. Kyllä ihminen tarvitsee muitakin ihmisiä.

Kuulostaa mummelin puheelta mutta entä jos jotakin sattuu? Entäs kun menee sähköt mitä korvessa usein tapahtuu? Jäätyykö putket? Pitääkö hankkia omaa metsää ja millä rangat viedään pois metsästä? Hevosella, joka vaatii paljon hoitoa vai traktorilla jota varten pitää hankkia myös reki ja peräkärry (näihin yhteensä n. 15.000). Onko voimia lastata rangat tukkikoukulla kyytiin? Osaatko teroittaa moottorisahanterät? Osaatko kaataa puut turvallisesti?

Erakon elämää voi viettää muutenkin ilman ääripääratkaisuja.

Tässä on paljon ns. "kaupunkilaisen huolia" jotka eivät välttämättä ole niitä maalla asumisen suuria ongelmia. Korpi opettaa. Esim. metsätilan hoitoon riittää pelkkä traktori ja tukkipihdit, joilla voi kuskaa polttopuiksi menevät puut pilkottaviksi (traktoriin lisäksi klapikone). Tukki- ja sellupuut myydään pystykauppoina, ei niitä itse tarvitse sahata ja kuskata. Traktorikaan ei ole välttämätön, jos metsänhoidon teettää muilla, mutta silloin jää ne polttopuut saamatta ja tulee kuluja.

Mutta jos tarkoitus on erakoitua, ei tarvitse ostaa kallista metsätilaa. Polttopuihin riittää pienempikin ryteikkö. Helpointa lienee kuitenkin lämmittää sähköllä, ei pienen mökin sähkölasku ole vuodessa suuren suuri.

Tuo on aika monen unelma, myös minun.

Harmi vaan että Suomesta alkaa korvet huveta. Eräs tuttu hankki mökin "korvesta" - ei siis muuttanut sinne pysyvästi asumaan, mutta halusi paikan, jossa voi välillä olla täysin rauhassa - ja sieltä kaadettiin metsät ympäriltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakoituminen on aina paljon helpompaa kuin sosiaaliseksi muuttuminen ja ystävien löytäminen aikuisiällä.

Jäin miettimään tätä. Erakoituminen houkuttelee, mutta olisiko se toisaalta vain pakenemista? Helpompaa olla ilman ihmissuhteita, mutta kyllä ne toisaalta aika lailla tuo elämään sitä jotain. Sekin olisi kuitenkin hyvä vaihtoehto, että loisi sosiaalisesti tyydyttävän, ei liian virikkeellisen elämän.

Olen aina miettinyt, että miksi pakenemista pidetään yksinomaan pahana asiana? Joskus on ihan hyvä paeta. Kerätä voimia.

Introvertille tekee hyvää, jos saisi säännöllisin väliajoin olla ihan rauhassa ja yksin. Harva tietysti mitään totaalierakoitumista kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle riittäisi maatila tuppukylällä ja muutama lammas. Sekin voisi olla liikaa sillä jo nykyinen omakotitalo kaupungissa teettää meille paljon töitä vuodessa ja ennen kaikkea nielee rahaa. Polttopuiden haku ja teko, öljypolttimen putsaaminen, pihan haravointi syksyisin ja keväisin (en aina edes haravoi), lumen luonti.. niin ei minulla riitä huomio töiltä, mieheltä, lapselta ja opiskeluista ja harrastuksilta enää kasvimaan hoitamiseen ollenkaan vaikka mahis olisi. Eikä oikeastaan jaksa kiinnostakaan ainakaan tällä hetkellä. En haluaisi mihinkään korpeen varsinaisesti muuttaa vaikka ajatus entisenä maatalon tyttönä kiehtoo. Kyllä ihminen tarvitsee muitakin ihmisiä.

Kuulostaa mummelin puheelta mutta entä jos jotakin sattuu? Entäs kun menee sähköt mitä korvessa usein tapahtuu? Jäätyykö putket? Pitääkö hankkia omaa metsää ja millä rangat viedään pois metsästä? Hevosella, joka vaatii paljon hoitoa vai traktorilla jota varten pitää hankkia myös reki ja peräkärry (näihin yhteensä n. 15.000). Onko voimia lastata rangat tukkikoukulla kyytiin? Osaatko teroittaa moottorisahanterät? Osaatko kaataa puut turvallisesti?

Erakon elämää voi viettää muutenkin ilman ääripääratkaisuja.

Tässä on paljon ns. "kaupunkilaisen huolia" jotka eivät välttämättä ole niitä maalla asumisen suuria ongelmia. Korpi opettaa. Esim. metsätilan hoitoon riittää pelkkä traktori ja tukkipihdit, joilla voi kuskaa polttopuiksi menevät puut pilkottaviksi (traktoriin lisäksi klapikone). Tukki- ja sellupuut myydään pystykauppoina, ei niitä itse tarvitse sahata ja kuskata. Traktorikaan ei ole välttämätön, jos metsänhoidon teettää muilla, mutta silloin jää ne polttopuut saamatta ja tulee kuluja.

Mutta jos tarkoitus on erakoitua, ei tarvitse ostaa kallista metsätilaa. Polttopuihin riittää pienempikin ryteikkö. Helpointa lienee kuitenkin lämmittää sähköllä, ei pienen mökin sähkölasku ole vuodessa suuren suuri.

No on se hyvä olla varavaihtoehto lämmityksessä, puilla lämmittäminen. Meillä on öljylämmitys mutta puilla lämmitämme paljon. Vanhempani juuri lisäsivät puulämmitysmahdollisuuden omaan taloonsa, kun vaikka nyt on maalämpö niin kerkesi tulla kylmä kun oli parin päivän sähkökatko paukkupakkasilla. Eikä se parin hehtaarin plänttikään ikuisuuksia riitä. Kyllä sitä metsää pitää olla varuiksi. Varautuminen on kaiken a ja o. Pakkohan ne rangat on kotiin saada jos niitä meinaa käyttää? Kai se nyt on järkevämpää rontata parikymmentä rankaa kotiin ja tehdä klapit siellä, ettei tarvitse rontata sekä kärryä että sirkkeliä/klapikonetta sinne pöpelikköön. Ne klapit kuitenkin pitää tehdä hyvissä ajoin etteivät ole liian tuoreita kun tulee tarve käytölle.

Kaupunkihuolilla oli ensisijaisesti tarkoitus kuvailla miten paljon työtä epämukavissa olosuhteissa maalaiselämä, saati sitten erakkoelämä vaatii. Olen siis itse alkujani maalta, mutta tullut liian mukavuudenhaluiseksi. Jo nyt on välillä työn ja tuskan takana hakea selkä vääränä painavia koivuklapeja ym polttopuita sisään karmeassa säässä tuosta pihavajasta.

Erämaassa, korvessa tai maaseudulla, tarvitaan paljon rahaa ja taitoja. Niin se on. Koneet ja työkalut ovat arvokkaita; 30 vuotta vanha traktori maksaa vieläkin 10.000 ja pitää olla tarpeeksi voimaa ja neuvokkuutta käyttää kaikkia siihen kuuluvia tarvikkeita ja osata huoltaa.. jos meinaa käyttää traktoria siis mm pihan lanaamiseen ja lumitöihin niin tarvitsee etukuormaajan mikä sekin maksaa tonnin.

Ei hyvää päivää miten mun isä on jaksanu ja osannu pyörittää jotain hlvetin maatilaa joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle riittäisi maatila tuppukylällä ja muutama lammas. Sekin voisi olla liikaa sillä jo nykyinen omakotitalo kaupungissa teettää meille paljon töitä vuodessa ja ennen kaikkea nielee rahaa. Polttopuiden haku ja teko, öljypolttimen putsaaminen, pihan haravointi syksyisin ja keväisin (en aina edes haravoi), lumen luonti.. niin ei minulla riitä huomio töiltä, mieheltä, lapselta ja opiskeluista ja harrastuksilta enää kasvimaan hoitamiseen ollenkaan vaikka mahis olisi. Eikä oikeastaan jaksa kiinnostakaan ainakaan tällä hetkellä. En haluaisi mihinkään korpeen varsinaisesti muuttaa vaikka ajatus entisenä maatalon tyttönä kiehtoo. Kyllä ihminen tarvitsee muitakin ihmisiä.

Kuulostaa mummelin puheelta mutta entä jos jotakin sattuu? Entäs kun menee sähköt mitä korvessa usein tapahtuu? Jäätyykö putket? Pitääkö hankkia omaa metsää ja millä rangat viedään pois metsästä? Hevosella, joka vaatii paljon hoitoa vai traktorilla jota varten pitää hankkia myös reki ja peräkärry (näihin yhteensä n. 15.000). Onko voimia lastata rangat tukkikoukulla kyytiin? Osaatko teroittaa moottorisahanterät? Osaatko kaataa puut turvallisesti?

Erakon elämää voi viettää muutenkin ilman ääripääratkaisuja.

Tässä on paljon ns. "kaupunkilaisen huolia" jotka eivät välttämättä ole niitä maalla asumisen suuria ongelmia. Korpi opettaa. Esim. metsätilan hoitoon riittää pelkkä traktori ja tukkipihdit, joilla voi kuskaa polttopuiksi menevät puut pilkottaviksi (traktoriin lisäksi klapikone). Tukki- ja sellupuut myydään pystykauppoina, ei niitä itse tarvitse sahata ja kuskata. Traktorikaan ei ole välttämätön, jos metsänhoidon teettää muilla, mutta silloin jää ne polttopuut saamatta ja tulee kuluja.

Mutta jos tarkoitus on erakoitua, ei tarvitse ostaa kallista metsätilaa. Polttopuihin riittää pienempikin ryteikkö. Helpointa lienee kuitenkin lämmittää sähköllä, ei pienen mökin sähkölasku ole vuodessa suuren suuri.

No on se hyvä olla varavaihtoehto lämmityksessä, puilla lämmittäminen. Meillä on öljylämmitys mutta puilla lämmitämme paljon. Vanhempani juuri lisäsivät puulämmitysmahdollisuuden omaan taloonsa, kun vaikka nyt on maalämpö niin kerkesi tulla kylmä kun oli parin päivän sähkökatko paukkupakkasilla. Eikä se parin hehtaarin plänttikään ikuisuuksia riitä. Kyllä sitä metsää pitää olla varuiksi. Varautuminen on kaiken a ja o. Pakkohan ne rangat on kotiin saada jos niitä meinaa käyttää? Kai se nyt on järkevämpää rontata parikymmentä rankaa kotiin ja tehdä klapit siellä, ettei tarvitse rontata sekä kärryä että sirkkeliä/klapikonetta sinne pöpelikköön. Ne klapit kuitenkin pitää tehdä hyvissä ajoin etteivät ole liian tuoreita kun tulee tarve käytölle.

Kaupunkihuolilla oli ensisijaisesti tarkoitus kuvailla miten paljon työtä epämukavissa olosuhteissa maalaiselämä, saati sitten erakkoelämä vaatii. Olen siis itse alkujani maalta, mutta tullut liian mukavuudenhaluiseksi. Jo nyt on välillä työn ja tuskan takana hakea selkä vääränä painavia koivuklapeja ym polttopuita sisään karmeassa säässä tuosta pihavajasta.

Erämaassa, korvessa tai maaseudulla, tarvitaan paljon rahaa ja taitoja. Niin se on. Koneet ja työkalut ovat arvokkaita; 30 vuotta vanha traktori maksaa vieläkin 10.000 ja pitää olla tarpeeksi voimaa ja neuvokkuutta käyttää kaikkia siihen kuuluvia tarvikkeita ja osata huoltaa.. jos meinaa käyttää traktoria siis mm pihan lanaamiseen ja lumitöihin niin tarvitsee etukuormaajan mikä sekin maksaa tonnin.

Ei hyvää päivää miten mun isä on jaksanu ja osannu pyörittää jotain hlvetin maatilaa joskus.

Ne tukit siis kuskataan sahauspaikalle sillä traktorilla, joka nappaa niitä muutaman kyytiin pihteihin. Sitten kun kaikki myrskyn kaatamat/harvennetut on kuskattu sahauspaikalle traktoriin kytketään klapikone. Puut sahataan ja työnnetään klapikoneeseen joka tekee polttopuut isoon kasaan. Siitä pinoat ne kuvumaan.

Niin niin. Ja se sahauspaikka ja sirkkeli voi olla siellä kotipihassa puuvajan vieressä. Eli kyse vain siitä nostatko ne muutamat rangat kärryyn sillä viiden euron tukkikoukulla tai peräti paljain käsin vai joudutko jälleen satsaamaan rahaa traktorin lisäosaan. 10.000 näyttäisi sellainen tukkikoura kärryineen maksavan.

Vierailija kirjoitti:

Paljonkohan tällainen vaatisi säästöjä?

Ap

Itse olen tällainen ns. luksuserakko. Rintamiestalo, sisävessa, suihku, sähkö- ja pihasauna, 1,5ha tontti, josta saan polttopuut, muutama aari peltoa jne.

Muutama vinkki:

Tyhjillään olevan rintamiestalon isolla tontilla voi saada tosi edullisesti. Pyydä myyjältä lupaa nukkua talossa 2-3 yötä. Lämmitä tulisijat ja jos aamulla ei ole kovin pahaa nuhaa, niin voi olla, että talossa ei ole pahaa homeongelmaa.

Ota selvää kyläisiltä, kellä maanviljelijällä on minkälaisia koneita ja tekevätkö he urakointia esim. kaivinkone, traktori erilaisine kärryineen, klapikone, kuka on valmis pimeänä tekemään mitäkin (jätekaivon tyhjäys, rakennushomma) jne.

Arvioni: kämppä 30k, sitten 20k, että pääsee alkuun ja näitten jälkeen ne muut juoksevat kulut.

Joo olen miettinyt myös sitä, että ostaisi halvan rivarin tuppukylästä, mutta yleensä vaativat remontointia tai sitten vastike on turhan tyyris... kerrostaloista löytyis hyviä asuntoja, mutta olisi vaikea vähentää elinkustannuksia kun ei pystyisi itse elämään luonnon santimilla..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin siis ostaa talon jostain korvesta ja asua siellä yksinäni, lukea ja tehdä käsitöitä. Elättää itseni itse kasvattamillani kasviksilla ja säästöillä. Elellä rauhassa ilman nettiätai puhelinta.. Jos eroan nykyisestäavioliitostani, aion toteuttaa tämän haaveen!

N26

Sinä olet vielä nuori. Pystyt toteuttamaan vielä haaveesi. Itse olen 55v ja suurin haaveeni olisi sama kuin sinun. Mutta olen sidottu tänne lähiön yksiööni, työttömänä, vanhan isäni hoitajana. Minulta aika loppuu, mutta tee sinä haaveistasi totta. 😊

Up

Olen puolittain erakko. Teen keikkatyötä sosiaalisella alalla. Mies minulla on. Lapsia, kotieläimiä, ystäviä, tuttavia, sukulaisia, sisaruksia, facebookeja tai mitään muutakaan sosiaalisuutta en kaipaa. Työn kautta saan sosiaalisen mittarin ihan täyteen. Vapaa-ajalla en halua olla kenenkään muun kanssa tekemisissä kuin mieheni. Meillä on kuitenkin omat huoneet ja vessat. Seksiä en kaipaa, mutta muuten mukavaa yhdessäoloa. Tykkäämme molemmat lukea ja olla läppäreillä omissa huoneissamme. Matkustella, käydä konserteissa, käydä syömässä, kierrellä kauppoja, ulkoilla ja saunoa tykkäämme yhdessä. Pitää toista kädestä kiinni, jakaa elämän surut ja ilot, tukea ja kannustaa. Töissä käynti on pakkopullaa rahan takia. En kaipaa minkaanlaisia muita ihmissuhteita. En vierailuja, viestejä, soittoja, kortteja, sähköposteja tms. Naapureiden kanssa onneksi vain moikkausvälit, ei mitään muuta keskusteluja. Poreamme ja hierontanojatuoli meillä on, joissa on ihana rentoutua. Tykkään puuhastella kotona, lukea, surffata netissä, katsella telkkaria, elokuvia, laittaa ruokaa, siivota, sisustaa, kuunnella musiikkia jne. Kaikkea kivaa, mitä voi kotona tehdä. Nautin yksinäisyydestä, omasta rauhasta ja vapaudesta.