Nuorten mielenterveysongelmat

Söpö typo tuo "syy( t) löytyvät kotiloista". :)

Mutta tosiaan, yhteisöllisyyden puute ja eristäytyminen betonikoppeihin on varmasti yksi iso tekijä. Itse aloin syrjäytyä isossa kaupungissa opiskelujen alkuaikoina kun en osannut olla sopivalla tavalla sosiaalinen enkä juonut alkoholia. Sitä jäi ulkopuolelle kaikesta, alkoi olla vaikea mennä koululle, jäin tavoitteista jälkeen ja lopulta opinnot jäi kesken.

Tässä sitä ollaan masentuneena, ahdistuneena ja kaikinpuolin työkyvyttömänä. Välillä ajattelen että puoliso nostaisi elämänlaatua hurjasti mutta mistäpä sen ikisinkkuna tietäisi, ja tässä tilanteessa täysin mahdotonta ketään löytää. Kelpaisi hyvin masentunut ja ahdistunut mies, voitaisiin elää syrjäytynyttä erakkoelämää yhdessä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanopa se. Meillä lukioikäinen nuori mies jolla masennusta/ahdistusta. Olen ruoskinut, ja ruoskin, itseäni päivittäin asian suhteen, mitä olen mahdollisesti tehnyt väärin tai huonosti, miksi näin. Tänäänkin itkenyt silmät päästäni huoleni vuoksi, jokainen päivä on kuin elefantti istuisi päälläni enkä saa henkeä. Peruskoti ja ydinperhe hällä on ollut, kannustettu ja rakastettu ja rakastetaan eikä ollut heittopussi pienenäkään ja ensimmäiset lähes 5v kotihoidossa, perusturva ollut aina.

Että en tiedä.

Samoin täällä. Ihmettelin noita alun kommentteja eroperheistä ja äidin päihteiden käytöstä. Meillä myös ydinperhe, ei työttömyyttä, ei tupakointia, alkoholia, päihteitä. On matkusteltu, harrastettu yhdessä, tuettu koulunkäyntiä, joka mennytkin hyvin tähän asti. Ensimmäiset 3 v kotihoidossa, niin kuin yhteen aikaan ehdottoman hyvänä pidettiin. Ja silti masennus hiipi meidänkin perheeseemme.

Myös meillä aivan samanlainen tilanne. Ydinperhe, rakkautta ja huolenpitoa, kuuntelemista, välittämistä. Ei rahahuolia, vanhemmat töissä, ei mitään päihteitä, hyvä koti. Harrastuksia, matkailua, yhdessä tekemistä. Koulumenestys hyvä, paljon kavereita. Pitkään odotettu ainokainen, joten synnyttyään vaalittu ja arvostettu lapsi, joka 3,5-vuotiaaksi kotihoidossa.

Ainoa poikkeama edellisiin on lapsen diabetes, joka puhkesi 5-vuotiaana. Sairaus on varjostanut elämää mutta vasta murrosiässä on tullut masennusta ja ahdistuneisuutta.

Missä on vanhemmat ei tueta olla läsnä lapselle. Omat menot kuntosali ystävät ja harrastukset töiden jälkeen ei ole aikaa lapsille. Kyllä ne pärjää eivät pärjää lapset tarvitsee aikuista tukea ja turvaa. Varsinkin nyt kun maailma kiehuu ja on epävarmaa kaikki. Aikuisen on luotava ilmapiiri että kaikki järjestyy ja lapsella ei ole mitään hätää.