Nuorten mielenterveysongelmat

Ei työtä, ei naista, ei tulevaisuutta. Ennen pystyi omalla toiminnallaan vaikuttamaan tulevaisuuteensa paljon enemmän kuin nykyään. Nyt se on lähinnä siitä kiinni millaiseen perheeseen on syntynyt ja millainen tukiverkko löytyy

Ensisijaisesti vanhemmista.

up

Paljon eroperheitä, joissa isä loistaa poissaolollaan. Uusperhekuviot kuormittavat, nuori jää yksin. Yksinäisyys, peliaddiktiot, alkoholi jne...

Veikkaan että syy( t) löytyvät kotiloista.

Yhä useampi taitaa olla perheestä jossa vanhemmat ovat eronneet ja lapsi sukkuloi molemmilla vanhemmilla ja osa saa tottua uusperheeseen ajan kanssa.

Ahon hallituksen aikana tehtyjen leikkausten vaikutukset näkyvät tämän päivän yhteiskunnassa mm. mielenterveysongelmina. Joskin niistä ovat kärsinneet myös naiset yhtälailla.

Ja nykyhallitus jatkaa samalla linjalla.

Tähän päälle vielä mm. koulu-ja työpaikkakiusaaminen, työttömyys, ja tuloerot.

Kai noilla säästöillä jotain seurauksia on. Lapsiperheiden tukia leikataan, tästä kärsii pienituloiset. Koulu on mennyt surkeaksi, kiusaamiseen ei puututa, erityisryhmiä ei ole riittävästi, oppilaita on aivan liikaa yhdessä ryhmässä jo päiväkodissa. Ei lapsesta kasva tervettä, jos hän ei saa riittävästi huomiota, päiväkodissa kuluu lapsen arki, mutta lapsille vaan pikaisesti tehdään kaikki pakollinen kun aikaa ei muuhun riitä... Lastensuojelu on niin ruuhkautunut, että perheet eivät saa edes aina apua, vaikka sitä itse pyytäisivät.

Joo en yhtään ihmettele miksi näitä mielenterveysongelmia on kun meinasi itellekkin niitä tulla. 6 vuotta roikuin löysässä hirressä työn ja asumisen suhteen, 1-4kk osaaika pätkää ja välissä joku kuukausi päivärahalla, postiosote vaihtu melkeen samaa tahtia kuin työpaikkakin. loputonta eurojen laskemista ja sinnittelyä kun ei voinut suunnitella mitään 2 viikkoa pidemmälle. kaikki käyttötavarat ja kodinelektroniikka piti hommata käytettynä tai rikkinäiset itse korjata kun uuteen ei ollu vara. Myös loppuun ajettua autonromua piti välillä rassata räntäsateessa lampun valossa jotta aamulla pääsee töihin. En ole koskaan matkustellut missään kun siihen ei ole ollut varaa, en edes kotimaassani, en myöskään ole koskaan käynyt kylillä niitä naisiakaan katteleen kun ei ole ollu varaa (kotona join itse tehtyä sahtia jolla piti saada biletystuska pois). Viimeset 2 vuotta mietin että laitanko narun kaulaan ja hyppäänkö kaivoon, muttei onneksi tarvinnu, sain lopultakin vakituisen työn. M26

Osa voi johtua vanhemmista. Jos esimerkiksi äiti on polttanut ja juonut raskauden aikana niin sillä voi olla haitallisia vaikutuksia lapsen mieleen jolloin tulee näitä ongelmia kun hieman kasvaa ala-kouluiästä vanhemmaksi. Lisäksi kaveriporukka voi olla syynä. Jos esimerkiksi niissä liikkuu tällaisia röökin ja nuuskankäyttäjiä niin äkkiäkös nuori ottaa mallia ja elämä menee niidenkautta vuosi vuodelta pilalle. Nuori tekee siis hidasta tuskallista kuolemaa..

Vanhan ajan kolmen A:n sääntöä voi olla vaikeaa saavuttaa? Ajokortti, ammatti ja asunto.

Syrjäytyminen voi lähteä liikkeelle jo siitä, ettei ole ajokorttia. Ammattitoiveetkaan eivät ole aina vielä edes realisoituneet saatikka sitten oman (vuokra)asunnon löytyminen.

Sanopa se. Meillä lukioikäinen nuori mies jolla masennusta/ahdistusta. Olen ruoskinut, ja ruoskin, itseäni päivittäin asian suhteen, mitä olen mahdollisesti tehnyt väärin tai huonosti, miksi näin. Tänäänkin itkenyt silmät päästäni huoleni vuoksi, jokainen päivä on kuin elefantti istuisi päälläni enkä saa henkeä. Peruskoti ja ydinperhe hällä on ollut, kannustettu ja rakastettu ja rakastetaan eikä ollut heittopussi pienenäkään ja ensimmäiset lähes 5v kotihoidossa, perusturva ollut aina.

Että en tiedä.

Niitä mielenterveysongelmia kun ei ole pelkästään miehillä. Kuitenkin yleisesti nuorten henkinen pahoinvointi on räjähtänyt käsiin ihan täysin. Mielestäni johtuu juuri siitä, ettei tulevaisuudesta tai edes huomisesta ole mitään takeita. Ei voi luottaa mihinkään tai kehenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Sanopa se. Meillä lukioikäinen nuori mies jolla masennusta/ahdistusta. Olen ruoskinut, ja ruoskin, itseäni päivittäin asian suhteen, mitä olen mahdollisesti tehnyt väärin tai huonosti, miksi näin. Tänäänkin itkenyt silmät päästäni huoleni vuoksi, jokainen päivä on kuin elefantti istuisi päälläni enkä saa henkeä. Peruskoti ja ydinperhe hällä on ollut, kannustettu ja rakastettu ja rakastetaan eikä ollut heittopussi pienenäkään ja ensimmäiset lähes 5v kotihoidossa, perusturva ollut aina.

Että en tiedä.

Samoin täällä. Ihmettelin noita alun kommentteja eroperheistä ja äidin päihteiden käytöstä. Meillä myös ydinperhe, ei työttömyyttä, ei tupakointia, alkoholia, päihteitä. On matkusteltu, harrastettu yhdessä, tuettu koulunkäyntiä, joka mennytkin hyvin tähän asti. Ensimmäiset 3 v kotihoidossa, niin kuin yhteen aikaan ehdottoman hyvänä pidettiin. Ja silti masennus hiipi meidänkin perheeseemme.

up

Itselläni mielenterveys ja hyvinvointi romahtivat älypuhelimen hankkimisen ja siitä johtuvien unihäiriöiden ja sokeririippuvuuden vuoksi. Muistaakseni on myös tutkimuksissa todettu, että liika teknologian käyttäminen on syypää monen nuoren mielenterveysongelmiin.

Uskonkin, että liika teknologian käyttäminen tekee ihmisistä sekä henkisesti että fyysisesti raunioita. Tarvitsisimme ehdottomasti vähemmän ruutuaikaa ja aivotyöskentelyä ja enemmän ulkoilua ja yhteistä tekemistä, mutta kuka sellaista nyt tällä teknologian kultakaudella uskaltaa ehdottaa? 

Unohtu lisätä, että olen nuori nainen. Perusterve ja perusposiitivinen luonteeltani, ehkä astetta herkempi. Ennen elämäntapamuutoksia ahdistuksen aiheet oli luokkaa "ehdinköhän tänään bodypump-tunnille" ja "onkohan kirjojen palautuspäivä tänään". Nykyään herään joka päivä siihen tunteeseen, että maailma romahtaa enkä selviä hengissä tästä vuodesta.

Naisilla yhtä hyvin.

Yhteiskuntarakenteen muutos ja ihmisten eriytyminen ja empatiakyvyttömyys, yhteisöllisyyden puute jne. Ihminen on laumaeläin ja lauman täytyy kohdella jäseniään hyvin, jos tämä ei toteudu niin kilahtaa.

-

Vierailija kirjoitti:

Kai noilla säästöillä jotain seurauksia on. Lapsiperheiden tukia leikataan, tästä kärsii pienituloiset. Koulu on mennyt surkeaksi, kiusaamiseen ei puututa, erityisryhmiä ei ole riittävästi, oppilaita on aivan liikaa yhdessä ryhmässä jo päiväkodissa. Ei lapsesta kasva tervettä, jos hän ei saa riittävästi huomiota, päiväkodissa kuluu lapsen arki, mutta lapsille vaan pikaisesti tehdään kaikki pakollinen kun aikaa ei muuhun riitä... Lastensuojelu on niin ruuhkautunut, että perheet eivät saa edes aina apua, vaikka sitä itse pyytäisivät.

Suurimpia ongelma on miten paljon aikaa tommnoset täysin turhat aikavarkaat vie aikaa aikuiseksi kasvamisesta. Koulu jossa hengaillaan kakaroiden kaa eikä opita mitään aikuistumisesta, telkkari/tietskari joka on silkkaa lapsellista pelleilyä jne. Hyvä on jos on 3 tuntia päivässä kasvamiseen kun aikuinen tarvitsee sen 15v*365pv*16h = vajaa 90.000 tuntia. Peltotyökin jossa hengaillaan 3+ sukupolvea yhdessä oppimassa paitsi ikääntymistä niin myös arvokkuutta ja vastuuta. Tai parhaimmillaanhan sitä hengailisi linnan kirjastossa yksityisopettajien kanssa. Ja välill' toteuttamaan noita kirjoista opittuja mekaanisia härveleitä kuten sillanrakentamist tai vesivoimalan rakentamista suvun torpparien mailla jotta maksaisivat enemmän veroja olleessaan tuottelijaampia. 

3 tunnin ajalla tuohon ei riitä oikein edes 65 vuotta.

Siten modernit aikuisetkin ovat edelleen vain pikkuteinejä henkiseltä kehitykseltään.

Omien ongelmieni pääsyy oli työttömyys. Se musersi täysin itsetuntoni, enkä koe kelpaavani mihinkään. Sen takia menetin kaiken kiinnostuksen opiskelua sekä ihmissuhteita kohtaan, eikä minulla ole tällä hetkellä mitään päämäärää elämälle.