Miksi jotkut perustelevat miehen sukunimen ottamista avioiduttaessa perinteillä?
Vaikka tuo käytäntö oli vain tilapäisesti 1929-86 voimassa ollut lainsäädäntö joka ei perustunut mihinkään perinteisiin vaan oli käyty suoraan kopioimassa ulkomailta. Ennen vuotta 1929 kukaan ei ollut Suomessa kuullutkaan sellaisesta perinteestä että pitäisi ottaa miehen nimi. Ja nyt tuo lakikin on ollut jo yli 30 vuotta kumottuna.
Kommentit (23)
No jotkut haluaa korostaa konservatiivisuuttaan, ajattelutapaansa tasa-arvosta ja avioliitosta.
Puhun siis heistä jotka perustelevat juuri "perinteellä". Kyllähän sitä voi normisti ottaa kumman nimen vaan tai molemmat pitää omansa. Miehen nimen voi siis ottaa vaikka jos tykkää siitä enemmän, en puhu heistä.
Ketä kiinnostaa millä joku perustelee nimivalintaansa?
No mitään universaaleja tai edes kansallisia "perinteitä" ei ole olemassakaan. Se on aina henkilökohtainen päätös minkä kokee "perinteeksi".
Merkityksellinen perinne tarkoittaa sitä ajanjaksoa, joka koskettaa sillä hetkellä elossa olevia. Eli esim.iäkkäät vanhemmat pettyisivät, koska saadessaan pojan he olettivat tämän vievän sukunimeä eteenpäin, tytön vanhemmat taas eivät olettaneet. Tilanne elää, uusia ihmisiä syntyy koko ajan omaksumaan uusia tapoja ja perinteitä.
Meillä onongelma. Kumpikaan ei halua omaa sukunimeään yhteiseksi nimeksi. Myöskään mitään uutta väännöstä ei näistä nimistä oikein saa tehtyä. Mikä olisi paras ratkaisu? Yhteinen nimi olisi kuitenkin mukava, kun ei kumpikaan ole erityisen kiintynyt omaansa.
Tuntuu jotenkin väkinäiseltä keksiä joku uusi oma nimi. En tahdo olla mikään "helmenkalastaja-tyyppi".
Saa kai sitä perustella omat valintansa miten itse haluaa ilman että sen pitäisi ap:n maailmaa horjuttaa.
Jos mummolla oli miehensä sukunimi ja äidillä oli miehensä sukunimi niin kai se tytärkin voi "perinteen" nimissä tahdä niin.
Minä en ole kovin perinteinen ihminen mutta silti halusin miehen sukunimen. Ja ihan siksi että se on lyhyt ja kaunis. Kun taas oma "tyttönimeni" on...outo/ruma. Jos tulisi ero niin pitäisin tämän nykyisen sukunimeni joka minulla nyt on ollut 23 vuotta.
Ja se "tyttönimihän" on isäni sukunimi jos ruvetaan saivartelemaan. Ei varmaan saa pian olla naisella sukunimeä ollenkaan kun menee liian vaikeaksi.
Ihmiset pitävät yleensä perinteenä sellaista toimintamallia joka on ollut yleinen joko heidä omassa lapsuudessaan tai vanhempien/isovanhempien lapsuudessa josta on kuultu aikalaiskertomuksia. 1800-luvun nimikäytäntöjä ei koeta perinteeksi koska ei ole mitään kosketuspintaa siihen milloin käytännöstä on luovuttu. Mutta 1970-luvun käytäntö on enemmän perinne, koska muistetaan vielä itsekin milloin siitä on luovuttu.
Miksi jotkut perustelevat mieheltä suihinottamista perinteillä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut perustelevat mieheltä suihinottamista perinteillä?
Molemmat ovat miehen turhanaikaista miellyttämistä, mutta suihinotosta ei ole naiselle varsinaisesti haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä onongelma. Kumpikaan ei halua omaa sukunimeään yhteiseksi nimeksi. Myöskään mitään uutta väännöstä ei näistä nimistä oikein saa tehtyä. Mikä olisi paras ratkaisu? Yhteinen nimi olisi kuitenkin mukava, kun ei kumpikaan ole erityisen kiintynyt omaansa.
Tuntuu jotenkin väkinäiseltä keksiä joku uusi oma nimi. En tahdo olla mikään "helmenkalastaja-tyyppi".
Löytyskö kummankaan suvun historiasta esim. mummolta molempia miellyttävä sukunimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut perustelevat mieheltä suihinottamista perinteillä?
Molemmat ovat miehen turhanaikaista miellyttämistä, mutta suihinotosta ei ole naiselle varsinaisesti haittaa.
Mitä haittaa nimestä on? Sitäpaitsi suihinottaminen lisää esim. kurkkusyövän riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut perustelevat mieheltä suihinottamista perinteillä?
Molemmat ovat miehen turhanaikaista miellyttämistä, mutta suihinotosta ei ole naiselle varsinaisesti haittaa.
Rakkaansa miellyttäminen, varsinkin vastapalvelusta odottaessa, ei ole pelkästään turhaa.
Meillä mieheni haluasi myös, että minä eli hänen rouvansa ja tulevat lapsemme ottaisivat kaikki saman nimen eli perheen pään/johtajan nimen. Pitäähän perheellä sama nimi olla! Mikä perhe se sellainen on, jolla ei ole yhteistä nimeä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut perustelevat mieheltä suihinottamista perinteillä?
Molemmat ovat miehen turhanaikaista miellyttämistä, mutta suihinotosta ei ole naiselle varsinaisesti haittaa.
Mitä haittaa nimestä on? Sitäpaitsi suihinottaminen lisää esim. kurkkusyövän riskiä.
Ai kondomin kanssa?
Miksi ihmeessä naisilla on äänioikeus? Eihän tuo laki ole ollut kun 1906- vuodesta. Sekin käytiin kopioimassa jostain ulkomailta.
Miksi kukaan ylipäätään menee naimisiin, siinä sivussa kysymys sukunimestä on yks hailee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä naisilla on äänioikeus? Eihän tuo laki ole ollut kun 1906- vuodesta. Sekin käytiin kopioimassa jostain ulkomailta.
Nimenomaan toisinpäin. Äänioikeuden (tai muun vastaavan oikeuden osallistua yhteiseen päätöksentekoon) rajoittaminen koskemaan pelkästään miehiä on vasta ristiretkien aikaan Suomeen tullut käytäntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä onongelma. Kumpikaan ei halua omaa sukunimeään yhteiseksi nimeksi. Myöskään mitään uutta väännöstä ei näistä nimistä oikein saa tehtyä. Mikä olisi paras ratkaisu? Yhteinen nimi olisi kuitenkin mukava, kun ei kumpikaan ole erityisen kiintynyt omaansa.
Tuntuu jotenkin väkinäiseltä keksiä joku uusi oma nimi. En tahdo olla mikään "helmenkalastaja-tyyppi".
Löytyskö kummankaan suvun historiasta esim. mummolta molempia miellyttävä sukunimi?
Täytynee tutkia sukuhistoriaa tarkemmin :) sieltä löytyy suomalaisia, karjalaisia ja brittiläisiä nimiä. Vaikeinta ehkä löytää miehen etunimeen sopiva. (Tyyliin Jack Ivanoff tai Jack Järvinen eivät oikein houkuttele.)
Varmaan siitä syystä, että moni perustelee kävelemistä sillä, että ei ole autoa käytössä tai suihkussa käymistä sillä, että kuvittelee olevansa sen jälkeen puhdas.