Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tukiperhe yhdelle lapsista? Kokeeko että hylätään tms?
22.04.2018 |
Meillä siis neljä lasta. Vanhin on 14-vuotias ja hänelle olen hiljaa mielessäni miettinyt tukiperhettä. On adhd, tai varmaan tällä hetkellä enemmän add-tyyppistä oireilu. Tai en tiedä enää mitä on. Murrosikä ainakin painaa päälle mutta mieleltään on vielä hyvin lapsellinen.
Ongelma on se että poika on jatkuvasti muiden kimpussa. Energiaa on vaikka muille jakaa! Poika siis nauraa lujaan ääneen, härkkii muita lapsia, siis taukoamatonta tökkimistä ja karkuun juoksua. Omaa mölinää, kiroilua, pään aukomista ja naureskelua päälle kun käskee lopettaa. Ei usko puhetta millään.
Ainut mikä auttaa on pojan laittaminen ulos tai meidän vanhempien makuuhuoneeseen niin että jompi kumpi aikuisista on siellä hänen kanssaan. Silloin on rauhallista. Omiin huoneisiin laitto ei auta, huutelu jatkuu ja jatkuu..
Toki muutkin lapset osaa, en sitä sano ollenkaan. Meillä lapsista kolme on syntynyt suht pienillä ikäeroilla ja he ottavat kyllä välillä yhteen. Tosin hyvin usein se toinen osapuoli on kuitenkin tämä meidän esikoinen..
Meillä on myös vauva ja esikoinen on myös hänen kimpussaan. Tykkää siis vauvasta ja tykkää leikkiä hänen kanssaan(vauva 8kk) mutta vauvakin selvästi hermostuu tästä huomiosta välillä. Poika tulee siis liikaa ns iholle, työntää päätään(hiuksiaan) vauvan kasvoihin ja nostelee ja ottaa koko ajan syliin. Välillä hirvittää että jotain sattuu ja joutuu kieltämään.
Toki osaa olla hienostikin, vierittää palloa ja muuta vastaavaa rauhallisempaa ja ns kehittävää leikkiä jaksaa myös.
Poika ei tee tuota ilkeyttään. Hänelle selvästi tulee paha mieli kun joutuu komentamaan. Lisäksi hän ei oikeasti tunnu huomaavan että hän itse aloittaa usein härnäämisen ja inttää vastaan. Olen siis monesti vähän salaa seurannut tilannetta ja ne alkaa usein siitä kun esikoinen tökkää toista tai alkaa sanallisesti ärsyttää.
Pojalla on kavereita koulussa mutta kieltäytyy heidän seurastaan vapaalla. Lisäksi pelaa jalkapalloa ja treenaa kolmesti viikossa. Myös siellä menee hyvin ja on kavereita. Ei tappele kavereiden kanssa enkä muista että koskaan olisi kunnolla riidellyt kenenkään kanssa. Poika on iloinen, fiksu, huumorintajuinen, urheilullinen ja komea miehenalku ja koulukin sujuu ihan hyvin, keskiverto-oppilas, ei punaisia merkintöjä esim ollenkaan.
Ennen kuin menee romaaniksi(vai menikö jo)
Niin olen miettinyt että tukiperhe yhtenä viikonloppuna kuusta voisi helpottaa muuta perhettä. Olen tästä mahdollisuudesta aiemmin kieltäytynyt kun en halua lapsia säännöllisesti hoitoon mihinkään ja viikonloput on olleet hyvin perhekeskeisiä.
Tukiperhe olisi muulle perheelle nyt helpotus mutta miten tuo yksi sen kokee että hänet laitetaan kerran kuussa pois perheen luota? Nyt jo koko ajatus alkoi tuntumaan ihan kauhealta! En halua että poika kokee hylkäämisen tunnetta, varsinkin kun nytkin tuntuu että koko ajan ollaan käskemässä ulos ja komentamassa.
Lääkkeistä ei ole juurikaan apua. Ollaan vuosien aikana kokeiltu varmaan koko repertuaari muttei juuri sopivaa vastetta tule. Joko ei tehoa mitenkään tai sitten on ihan zombie jollaista en todellakaan iloisesta pojasta halua.
Tämä kirjoittaminen jo auttoi hieman.
Vertaistuki vielä enemmän jos sellaista täällä palstalla olisi mahdollista saada.
Ps. Olemme muuttaneet pari kuukautta sitten uudelle paikkakunnalle ja se on kyllä pahentanut oireilua. Vanhoihin kavereihin pitää kyllä yhteyttä ja yksi olikin viime viikonloppuna yökylässä joka teki pojalle hyvää.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Tukihenkilö voisi tosiaan olla hyvä vaihtoehto. Oletteko käyneet sopeutumisvalmennus kurssilla? Kela maksaa, lääkärinlausunto tarvitaan.
Kiitos kommentoijille 😊
Täytyy alkaa selvittämään tuota tukihenkilöä.
Sopeutumisvalmennuksessa oltiin toissa vuonna. Aivan mahtava reissu! Oltiin Oulun Edenissä eli oli puitteetkin kunnossa.
Ekalla jaksolla oltiin kahdestaan pojan kanssa ja nautittiin molemmat kun ei ollut muita perheenjäseniä viemässä huomiota. Toiselle jaksolle otettiin veli mukaan ja oli kyllä virhe, olisi silloinkin pitänyt mennä kahdestaan.
Aion hakea nyt jossain vaiheessa uudestaan mutta ei sinne välttämättä nyt oteta kun vasta oltiin. Toki löytyy toinenkin diagnoosi johon saa myös sopeutumisvalmennusta eli voisi silläkin diagnoosilla hakea.
Meillä kyllä pyritään siihen että kaikki lapset saisi kahden keskistä aikaa vanhempien kanssa ja esim kauppaan otan yhden kerrallaan. Viikonloppuisin pelaillaan lautapelejä ja kokkaillaan yhdessä. Monesti katsotaan joku leffa. Myös niin ettei kukaan muu katso kun minä, mies ja esikoinen.
Ja tuolle yhdelle joka ehdotti kunnon pelikonetta: se pelikonekin löytyy. Sitten kuunnellaan kovaäänistä huutoa huoneesta kun pelaa..
Isä ja poika pelaa yhdessä viikonloppuisin sillä pelikoneella ja tekevät ruokaa. Se on heidän yhteinen juttu.
Pitäisi varmaan antaa jotain ekstrahuomiota nyt vielä tälle esikoiselle. Sitä tuntuu kaipaavan.
Minun äiti oli kylässä tänään ja oli tosi kiva hetki. Esikoinen heitti hyvää juttua ja naurettiin.
No, alan nyt ensi viikolla sitä tukihenkilöä kysellä jostain ja kysyä mitä mieltä poika siitä olisi. Tietysti yksi vaihtoehto olisi sekin että otetaan joka viikko (siis minä ja poika tai isä ja poika) parin kolmen tunnin hetki jolloin tehdään jotain kivaa kahdestaan. Syömään, elokuviin, lenkille.. Poika tykkää olla meidän seurassa ja meillä onkin läheiset välit eli tämä voisi olla parempikin vaihtoehto ja vahvistaa välejä entisestään.
Miltä tuo kuulostaisi teistä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaan pärjäätte omin avuin niin parempi niin kuin alkaa hakeutua itse vapaaehtoisesti lasu-asiakkaaksi ja asettaa koko perhe-elämä tarkkailtavaksi. Nuo sossut osaavat kyllä esittää "kivaa tätiä" ja saada lapsen luottamuksen. Jos lapsi yhtään hölösuu, niin saattaa kertoa niitä vähemmänkin mukavia hetkiä ja siitähän se huoli sitten herää. Mieti tarkkaan. Jos te saisitte järjestettyä itsekin yhteistä laatuaikaa, niin tehkää se. Toisaalta lapsi sen verran vanha jo, että ehkä sossut eivät pysty ainakaan täysin tuhoamaan teidän perhettä muutamassa vuodessa.
Alue: Aihe vapaa
Pakko nyt tähän kommentoida sen verran että marsut olivat minun. Lapset toki olisivat häkkiä saaneet siivota muttei sitä kyllä tehnyt. Heinää tämä esikoinen laittoi ja juomapullosta huolehti eli kyllähän hän hoitoon osallistui. 😊 Sylittely jäi kuitenkin minulle alkuhuuman jälkeen.
Minulla on ollut monta hamsteria lapsena ja pitkälle teini-ikään hamsu harrastus jatkui. ja ihan omaksi iloksi sen hamsunkin ottaisin. Toki sillä idealla että esikoinen saa pitää sen halutessaan huoneessaan ja hoitaa vaikka kokonaan, mutta minä tietysti päävastuussa olisin.
Koiraa en halua vaivoikseni eli sellaista ei tule, eikä kissaa. Hamsterin otan ilolla "riesakseni" 😊
Ap