Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tukiperhe yhdelle lapsista? Kokeeko että hylätään tms?

Vierailija
22.04.2018 |

Meillä siis neljä lasta. Vanhin on 14-vuotias ja hänelle olen hiljaa mielessäni miettinyt tukiperhettä. On adhd, tai varmaan tällä hetkellä enemmän add-tyyppistä oireilu. Tai en tiedä enää mitä on. Murrosikä ainakin painaa päälle mutta mieleltään on vielä hyvin lapsellinen.
Ongelma on se että poika on jatkuvasti muiden kimpussa. Energiaa on vaikka muille jakaa! Poika siis nauraa lujaan ääneen, härkkii muita lapsia, siis taukoamatonta tökkimistä ja karkuun juoksua. Omaa mölinää, kiroilua, pään aukomista ja naureskelua päälle kun käskee lopettaa. Ei usko puhetta millään.
Ainut mikä auttaa on pojan laittaminen ulos tai meidän vanhempien makuuhuoneeseen niin että jompi kumpi aikuisista on siellä hänen kanssaan. Silloin on rauhallista. Omiin huoneisiin laitto ei auta, huutelu jatkuu ja jatkuu..

Toki muutkin lapset osaa, en sitä sano ollenkaan. Meillä lapsista kolme on syntynyt suht pienillä ikäeroilla ja he ottavat kyllä välillä yhteen. Tosin hyvin usein se toinen osapuoli on kuitenkin tämä meidän esikoinen..

Meillä on myös vauva ja esikoinen on myös hänen kimpussaan. Tykkää siis vauvasta ja tykkää leikkiä hänen kanssaan(vauva 8kk) mutta vauvakin selvästi hermostuu tästä huomiosta välillä. Poika tulee siis liikaa ns iholle, työntää päätään(hiuksiaan) vauvan kasvoihin ja nostelee ja ottaa koko ajan syliin. Välillä hirvittää että jotain sattuu ja joutuu kieltämään.
Toki osaa olla hienostikin, vierittää palloa ja muuta vastaavaa rauhallisempaa ja ns kehittävää leikkiä jaksaa myös.

Poika ei tee tuota ilkeyttään. Hänelle selvästi tulee paha mieli kun joutuu komentamaan. Lisäksi hän ei oikeasti tunnu huomaavan että hän itse aloittaa usein härnäämisen ja inttää vastaan. Olen siis monesti vähän salaa seurannut tilannetta ja ne alkaa usein siitä kun esikoinen tökkää toista tai alkaa sanallisesti ärsyttää.

Pojalla on kavereita koulussa mutta kieltäytyy heidän seurastaan vapaalla. Lisäksi pelaa jalkapalloa ja treenaa kolmesti viikossa. Myös siellä menee hyvin ja on kavereita. Ei tappele kavereiden kanssa enkä muista että koskaan olisi kunnolla riidellyt kenenkään kanssa. Poika on iloinen, fiksu, huumorintajuinen, urheilullinen ja komea miehenalku ja koulukin sujuu ihan hyvin, keskiverto-oppilas, ei punaisia merkintöjä esim ollenkaan.

Ennen kuin menee romaaniksi(vai menikö jo)
Niin olen miettinyt että tukiperhe yhtenä viikonloppuna kuusta voisi helpottaa muuta perhettä. Olen tästä mahdollisuudesta aiemmin kieltäytynyt kun en halua lapsia säännöllisesti hoitoon mihinkään ja viikonloput on olleet hyvin perhekeskeisiä.
Tukiperhe olisi muulle perheelle nyt helpotus mutta miten tuo yksi sen kokee että hänet laitetaan kerran kuussa pois perheen luota? Nyt jo koko ajatus alkoi tuntumaan ihan kauhealta! En halua että poika kokee hylkäämisen tunnetta, varsinkin kun nytkin tuntuu että koko ajan ollaan käskemässä ulos ja komentamassa.
Lääkkeistä ei ole juurikaan apua. Ollaan vuosien aikana kokeiltu varmaan koko repertuaari muttei juuri sopivaa vastetta tule. Joko ei tehoa mitenkään tai sitten on ihan zombie jollaista en todellakaan iloisesta pojasta halua.

Tämä kirjoittaminen jo auttoi hieman.
Vertaistuki vielä enemmän jos sellaista täällä palstalla olisi mahdollista saada.

Ps. Olemme muuttaneet pari kuukautta sitten uudelle paikkakunnalle ja se on kyllä pahentanut oireilua. Vanhoihin kavereihin pitää kyllä yhteyttä ja yksi olikin viime viikonloppuna yökylässä joka teki pojalle hyvää.

Kommentit (23)

Vierailija
1/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä sitä voisi kokeilla? Jaksatte paremmin kaikki. Lääkitystä ajattelin ehdottaa, mutta olittekin jo kokeilleet. Olisiko teidän mahdollista/jaksamista ottaa hänelle koira, jonka kanssa hän voisi puuhata? T.adhd-pojan äiti

Vierailija
2/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisiko pojalle jotain terapiaa, esim. vertaistukiryhmiä - joissa on muita ADHD-nuoria?

Eikö voi mennä esim. mummolaan tai sukulaisille?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kummit?

Vierailija
4/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan tuossa isoja muutoksia pojan elämässä, muutto sekä murrosikä ! Varmaan niiden takia haluaa  olla noin tiiviisti perheen kanssa ja siitä seuraa että aktiivisuus suunnataan väärin. Tekisi varmaan todella hyvää jos pojan isä voisi olla enemmän ohjaamassa poikaa muuhun järkevämmän tekemisen pariin ja viettää ihan kaksin aikaa ulkona/harrastuksessa/pelaamassa pojan kanssa.

Vierailija
5/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sitä voisi kokeilla? Jaksatte paremmin kaikki. Lääkitystä ajattelin ehdottaa, mutta olittekin jo kokeilleet. Olisiko teidän mahdollista/jaksamista ottaa hänelle koira, jonka kanssa hän voisi puuhata? T.adhd-pojan äiti

Kiitos vastauksesta :)

Koira saattaisi olla juuri täydellinen ratkaisu mutta mies on pahasti allerginen koirille enkä itsekään ole yhtään koira-ihminen. Pelkään myös koiria. Ja koiran hoito todennäköisesti kaatuisi minun harteille loppupeleissä.

Meillä oli pari marsua ja niiden hoito oli täysin minun vastuulla.

Hamsterista olemme kyllä puhuneet.

Vierailija
6/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miettikää, mitä hyvää tukiperhe voi tuoda nimen omaan tällä lapselle ja puhukaa hänelle asiasta siitä näkökulmasta. Esim. hän saa elämäänsä lisää aikuisia, huomiota, joku jaksaa järjestää mielekästä tekemistä...

Mietin myös, että onko tukiperheviikonloppu kerran kuussa 14-vuotiaalle paras tukimuoto, lapsihan on jo aika iso. Olisiko mahdollista hakea vaikka tukihenkilöä, joka näkisi lasta kahden kesken parin viikon välein? Mitä teidän sossu sanoo (tai kuka teille nyt tukiperhettä on ehdottanut), miksi hän on ehdottanut juuri tukiperhettä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokeilkaa ihmeessä. Muut lapset voivat olla jopa kateellisia hänelle.

Älkää ajatelko tukiperhettä negatiivisena asiana vaan positiivisesti, jolloin lapsikin alkaa todennäköisesti pitämään sitä positiivisena. Meillä pojalla on ollut tukihenkilö. Mitään negatiivista hän ole tästä nykyisin yli 50-vuotiaasta naisesta sanonut, vaan pitää häneen mielellään yhteyttä vielä aikuisenakin.

Vierailija
8/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa ihmeessä. Muut lapset voivat olla jopa kateellisia hänelle.

Älkää ajatelko tukiperhettä negatiivisena asiana vaan positiivisesti, jolloin lapsikin alkaa todennäköisesti pitämään sitä positiivisena. Meillä pojalla on ollut tukihenkilö. Mitään negatiivista hän ole tästä nykyisin yli 50-vuotiaasta naisesta sanonut, vaan pitää häneen mielellään yhteyttä vielä aikuisenakin.

Jatkan. Tukihenkilö voisi tosiaan olla helpompi vaihtoehto. Jos se toimii hyvin, niin miksei sen voisi myöhemmin muuttaa tukiperhesuhteeksi, jos se sopii molemmille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pojalle jotain terapiaa, esim. vertaistukiryhmiä - joissa on muita ADHD-nuoria?

Eikö voi mennä esim. mummolaan tai sukulaisille?

Nuorempana on ollut todella paljon kuntoutusta. Oli toimintaterapiaa, puheterapiaa, neuvolapsykologia, ja laku-kuntoutus. Nyt ei ole muutamaan vuoteen ollut mitään.

Toki jalkapallo vie nyt kolme iltaa viikossa plus pelit päälle eli sekin on tehnyt hyvää.

Erityislapsille, varsinkin teini-ikäisille on todella huonosti mitään tarjolla. Joissain kunnissa toki paremmin. Nyt asumme sellaisella paikkakunnalla että jotain voisi ehkä kysyä. Tosin poika kuuluu nyt ihan koululääkärin tuen piiriin eikä hajuakaan kuka hän nyt on ja milloin on seuraava aika, miten sellainen varataan ym. Ehkä nämäkin tässä ajan kanssa selkiytyy.

Mummola on mutta ei poika siellä enää niin viihdy, varsinkaan yksin. Välillä kyllä menee yökylään mutta tätä tapahtuu kerta pari enää vuodessa. Muuten kyllä kyläillään siellä ja he meillä.

Ap

Vierailija
10/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä tiedän ratkaisun, mutta et halua sitä kuulla.... ostakaa pojalke kunnon pelikone. Ei kuule sen jälkeen kiusaa enää ketään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisiko mummeja ja kummeja auttamaan/ hoitamaan perheen pienempiä niin että voisitte miehesi kanssa vuorotellen antaa lisähuomiota pojalle ? 

Vierailija
12/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, mitä hyvää tukiperhe voi tuoda nimen omaan tällä lapselle ja puhukaa hänelle asiasta siitä näkökulmasta. Esim. hän saa elämäänsä lisää aikuisia, huomiota, joku jaksaa järjestää mielekästä tekemistä...

Mietin myös, että onko tukiperheviikonloppu kerran kuussa 14-vuotiaalle paras tukimuoto, lapsihan on jo aika iso. Olisiko mahdollista hakea vaikka tukihenkilöä, joka näkisi lasta kahden kesken parin viikon välein? Mitä teidän sossu sanoo (tai kuka teille nyt tukiperhettä on ehdottanut), miksi hän on ehdottanut juuri tukiperhettä?

Kiitos vastauksesta! Tuota tukihenkilö asiaa voisin alkaa selvitellä.

Tukiperhettä on ehdotettu meille vuosia sitten, silloin kun tämä kolmikko oli nuorempi. Siitä se siis on jäänyt mieleen. Hoitava lääkäri sitä on ehdottanut muttei koettu sitä tarpeelliseksi.

Sossuun ei ole yhteyksiä. Tarvitseeko tukihenkilöön lastensuojeluasiakkuuden?

Sekin aikanaan torppasi sitä tukiperhettä kun siihen aikaan vielä tarvittiin lastensuojelun asiakkuus eikä sellaista haluttu. Nykyään kai tukiperheen saa ilman asiakkuuttakin.

Meillä muuten kävi vuosi pari sitten perheneuvolan (ei lasu) puolelta sellainen nainen kerran viikossa kymmenen viikon ajan. Hällä oli joitain nepsy-koulutuksia käytynä. Viettivät siis kahdestaan aikaa pojan kanssa. Tämä tosin tapahtui meillä kotona pojan huoneessa. Käynnit sujui hyvin ja poika hänelle juttelikin asioitaan.

Vähän paapomiseksi ja kohkaamiseksi se kyllä meni lopulta ja ärsytti kun poika oli rikkonut monta älyluuria ja sanoin että uutta ei tule enää. Sanoin että uuden saa parin kuukauden päästä kesäloman alettua jos koulu hoidetaan loppuun kunnialla. No, tämä perhetyöntekijä alkoi vaatimaan että uusi luuri välittömästi! Ei kuunnellut vaikka selitin tilanteen. Tuli jo pieni painostus lastensuojeluun menosta..

Lisäksi aloin silloin odottaa tätä meidän vauvaa ja siitä riitti juttua ja tuntui että hän koitti saada poikaa huolestumaan tilanteesta. Poika kyselikin aina tämän naisen lähdön jälkeen raskaudesta ja varmisteli että onhan tämä varmasti hyvä asia!

Päätös uudesta vauvasta oli parin vuoden mietinnän tulos ja yksi tekijä oli se että voisin jäädä pois työelämästä muutamaksi vuodeksi ja näin ollen tukea tätä erityislasta olemalla kotona. Hän selvästi kärsi siitä että kävin töissä.

Tapaamiset sitten päättyi kun sieltä suunnalta ei koettu tarpeelliseksi kuitenkaan käyntejä jatkaa. Itse kyllä olin jatkoon suostuvainen.

Ehkä mies sopisi paremmin hänen tukihenkilöksi tällä hetkellä. Naiset taitaa olla(no, ei voi yleistää) vähän tuollaisia että näkee ja tekee ongelmia asioista jotka eivät ole mikään ongelma ja ehkä miehestä voisi olla enemmän kaveriksi ja luotettavaksi aikuiseksi jolle on helpompi puhua.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, mitä hyvää tukiperhe voi tuoda nimen omaan tällä lapselle ja puhukaa hänelle asiasta siitä näkökulmasta. Esim. hän saa elämäänsä lisää aikuisia, huomiota, joku jaksaa järjestää mielekästä tekemistä...

Mietin myös, että onko tukiperheviikonloppu kerran kuussa 14-vuotiaalle paras tukimuoto, lapsihan on jo aika iso. Olisiko mahdollista hakea vaikka tukihenkilöä, joka näkisi lasta kahden kesken parin viikon välein? Mitä teidän sossu sanoo (tai kuka teille nyt tukiperhettä on ehdottanut), miksi hän on ehdottanut juuri tukiperhettä?

Kiitos vastauksesta! Tuota tukihenkilö asiaa voisin alkaa selvitellä.

Tukiperhettä on ehdotettu meille vuosia sitten, silloin kun tämä kolmikko oli nuorempi. Siitä se siis on jäänyt mieleen. Hoitava lääkäri sitä on ehdottanut muttei koettu sitä tarpeelliseksi.

Sossuun ei ole yhteyksiä. Tarvitseeko tukihenkilöön lastensuojeluasiakkuuden?

Sekin aikanaan torppasi sitä tukiperhettä kun siihen aikaan vielä tarvittiin lastensuojelun asiakkuus eikä sellaista haluttu. Nykyään kai tukiperheen saa ilman asiakkuuttakin.

Meillä muuten kävi vuosi pari sitten perheneuvolan (ei lasu) puolelta sellainen nainen kerran viikossa kymmenen viikon ajan. Hällä oli joitain nepsy-koulutuksia käytynä. Viettivät siis kahdestaan aikaa pojan kanssa. Tämä tosin tapahtui meillä kotona pojan huoneessa. Käynnit sujui hyvin ja poika hänelle juttelikin asioitaan.

Vähän paapomiseksi ja kohkaamiseksi se kyllä meni lopulta ja ärsytti kun poika oli rikkonut monta älyluuria ja sanoin että uutta ei tule enää. Sanoin että uuden saa parin kuukauden päästä kesäloman alettua jos koulu hoidetaan loppuun kunnialla. No, tämä perhetyöntekijä alkoi vaatimaan että uusi luuri välittömästi! Ei kuunnellut vaikka selitin tilanteen. Tuli jo pieni painostus lastensuojeluun menosta..

Lisäksi aloin silloin odottaa tätä meidän vauvaa ja siitä riitti juttua ja tuntui että hän koitti saada poikaa huolestumaan tilanteesta. Poika kyselikin aina tämän naisen lähdön jälkeen raskaudesta ja varmisteli että onhan tämä varmasti hyvä asia!

Päätös uudesta vauvasta oli parin vuoden mietinnän tulos ja yksi tekijä oli se että voisin jäädä pois työelämästä muutamaksi vuodeksi ja näin ollen tukea tätä erityislasta olemalla kotona. Hän selvästi kärsi siitä että kävin töissä.

Tapaamiset sitten päättyi kun sieltä suunnalta ei koettu tarpeelliseksi kuitenkaan käyntejä jatkaa. Itse kyllä olin jatkoon suostuvainen.

Ehkä mies sopisi paremmin hänen tukihenkilöksi tällä hetkellä. Naiset taitaa olla(no, ei voi yleistää) vähän tuollaisia että näkee ja tekee ongelmia asioista jotka eivät ole mikään ongelma ja ehkä miehestä voisi olla enemmän kaveriksi ja luotettavaksi aikuiseksi jolle on helpompi puhua.

Ap

Tukihenkilön voi nykyisin saada myös ilman lastensuojelun asiakkuutta, eli sama muutos kuin tukiperheiden kohdalla. Hakeminen kuitenkin edelleen sossun kautta. Myös jotkut järjestöt hoitaa näitä, esim. Pelastakaa lapset, niiden hakumenettelyistä en tiedä sen enempää.

Tukihenkilö ei ole perhetyöntekijä eli tarkoitus ei ole missään tapauksessa pohtia perheen dynamiikkaa tai ehdottaa siihen ratkaisuja. Tukihenkilö ei ole myöskään terapeutti eli tarkoitus ei ole keskittyä juttelemaan murheista - lapsen ei ollenkaan tarvitse avautua, jos lapsi ei itse halua, vaan voidaan keskittyä tekemään kivoja asioita ja viettämään vapaa-aikaa. Toki kaikesta voidaan puhua, jos lapsi itse tekee aloitteen, ja tukarilla on velvollisuus raportoida selkeät, isot huolenaiheet (väkivalta, päihteiden väärinkäyttö yms.) Toisaalta tukihenkilöllä ei ole mitään erityistä osaamista esimerkiksi adhd:sta. Onpahan ihan tavallinen aikuinen, jolla on mahdollisuus keskittyä just tähän lapseen yhden illan ajan joka toinen viikko, järjestää erilaisia aktiviteetteja ja antaa positiivista palautetta. 

Miestukareita on paljon vähemmän tarjolla kuin naisia, eli miettisin vielä tuota sukupuolitoivetta. Yleensä miestukarit menevät niille pojille, joilla ei ole ollenkaan turvallisia miehiä elämässään. Tukarit saa joka tapauksessa koulutuksen tehtävään ja tietävät oman roolinsa, ja saavat myös esittää itse toiveita ja rajoja sille, minkälaiselle lapselle tai nuorelle ovat valmiita toimimaan tukareina. Eli jos lapsi saa naistukarin, voit olla varma, että tämä tukari on ite valmis heittäytymään just aktiivisen 14-vuotiaan pojan maailmaan.

T. ihanan adhd-pojan naistukari :)

Vierailija
14/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sitä voisi kokeilla? Jaksatte paremmin kaikki. Lääkitystä ajattelin ehdottaa, mutta olittekin jo kokeilleet. Olisiko teidän mahdollista/jaksamista ottaa hänelle koira, jonka kanssa hän voisi puuhata? T.adhd-pojan äiti

Kiitos vastauksesta :)

Koira saattaisi olla juuri täydellinen ratkaisu mutta mies on pahasti allerginen koirille enkä itsekään ole yhtään koira-ihminen. Pelkään myös koiria. Ja koiran hoito todennäköisesti kaatuisi minun harteille loppupeleissä.

Meillä oli pari marsua ja niiden hoito oli täysin minun vastuulla.

Hamsterista olemme kyllä puhuneet.

Älkää ottako lemmikkiä. Luuletko että hamsteria hoitaisi muut kuin sinä, kun ei hoitanut marsujakaan? Vähän järjenkäyttöä nyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, mitä hyvää tukiperhe voi tuoda nimen omaan tällä lapselle ja puhukaa hänelle asiasta siitä näkökulmasta. Esim. hän saa elämäänsä lisää aikuisia, huomiota, joku jaksaa järjestää mielekästä tekemistä...

Mietin myös, että onko tukiperheviikonloppu kerran kuussa 14-vuotiaalle paras tukimuoto, lapsihan on jo aika iso. Olisiko mahdollista hakea vaikka tukihenkilöä, joka näkisi lasta kahden kesken parin viikon välein? Mitä teidän sossu sanoo (tai kuka teille nyt tukiperhettä on ehdottanut), miksi hän on ehdottanut juuri tukiperhettä?

Kiitos vastauksesta! Tuota tukihenkilö asiaa voisin alkaa selvitellä.

Tukiperhettä on ehdotettu meille vuosia sitten, silloin kun tämä kolmikko oli nuorempi. Siitä se siis on jäänyt mieleen. Hoitava lääkäri sitä on ehdottanut muttei koettu sitä tarpeelliseksi.

Sossuun ei ole yhteyksiä. Tarvitseeko tukihenkilöön lastensuojeluasiakkuuden?

Sekin aikanaan torppasi sitä tukiperhettä kun siihen aikaan vielä tarvittiin lastensuojelun asiakkuus eikä sellaista haluttu. Nykyään kai tukiperheen saa ilman asiakkuuttakin.

Meillä muuten kävi vuosi pari sitten perheneuvolan (ei lasu) puolelta sellainen nainen kerran viikossa kymmenen viikon ajan. Hällä oli joitain nepsy-koulutuksia käytynä. Viettivät siis kahdestaan aikaa pojan kanssa. Tämä tosin tapahtui meillä kotona pojan huoneessa. Käynnit sujui hyvin ja poika hänelle juttelikin asioitaan.

Vähän paapomiseksi ja kohkaamiseksi se kyllä meni lopulta ja ärsytti kun poika oli rikkonut monta älyluuria ja sanoin että uutta ei tule enää. Sanoin että uuden saa parin kuukauden päästä kesäloman alettua jos koulu hoidetaan loppuun kunnialla. No, tämä perhetyöntekijä alkoi vaatimaan että uusi luuri välittömästi! Ei kuunnellut vaikka selitin tilanteen. Tuli jo pieni painostus lastensuojeluun menosta..

Lisäksi aloin silloin odottaa tätä meidän vauvaa ja siitä riitti juttua ja tuntui että hän koitti saada poikaa huolestumaan tilanteesta. Poika kyselikin aina tämän naisen lähdön jälkeen raskaudesta ja varmisteli että onhan tämä varmasti hyvä asia!

Päätös uudesta vauvasta oli parin vuoden mietinnän tulos ja yksi tekijä oli se että voisin jäädä pois työelämästä muutamaksi vuodeksi ja näin ollen tukea tätä erityislasta olemalla kotona. Hän selvästi kärsi siitä että kävin töissä.

Tapaamiset sitten päättyi kun sieltä suunnalta ei koettu tarpeelliseksi kuitenkaan käyntejä jatkaa. Itse kyllä olin jatkoon suostuvainen.

Ehkä mies sopisi paremmin hänen tukihenkilöksi tällä hetkellä. Naiset taitaa olla(no, ei voi yleistää) vähän tuollaisia että näkee ja tekee ongelmia asioista jotka eivät ole mikään ongelma ja ehkä miehestä voisi olla enemmän kaveriksi ja luotettavaksi aikuiseksi jolle on helpompi puhua.

Ap

Sosiaalitoimi maksaa tukiperheelle, eli kyllä sossut liittyy asiaan.

Vierailija
17/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, mitä hyvää tukiperhe voi tuoda nimen omaan tällä lapselle ja puhukaa hänelle asiasta siitä näkökulmasta. Esim. hän saa elämäänsä lisää aikuisia, huomiota, joku jaksaa järjestää mielekästä tekemistä...

Mietin myös, että onko tukiperheviikonloppu kerran kuussa 14-vuotiaalle paras tukimuoto, lapsihan on jo aika iso. Olisiko mahdollista hakea vaikka tukihenkilöä, joka näkisi lasta kahden kesken parin viikon välein? Mitä teidän sossu sanoo (tai kuka teille nyt tukiperhettä on ehdottanut), miksi hän on ehdottanut juuri tukiperhettä?

Kiitos vastauksesta! Tuota tukihenkilö asiaa voisin alkaa selvitellä.

Tukiperhettä on ehdotettu meille vuosia sitten, silloin kun tämä kolmikko oli nuorempi. Siitä se siis on jäänyt mieleen. Hoitava lääkäri sitä on ehdottanut muttei koettu sitä tarpeelliseksi.

Sossuun ei ole yhteyksiä. Tarvitseeko tukihenkilöön lastensuojeluasiakkuuden?

Sekin aikanaan torppasi sitä tukiperhettä kun siihen aikaan vielä tarvittiin lastensuojelun asiakkuus eikä sellaista haluttu. Nykyään kai tukiperheen saa ilman asiakkuuttakin.

Meillä muuten kävi vuosi pari sitten perheneuvolan (ei lasu) puolelta sellainen nainen kerran viikossa kymmenen viikon ajan. Hällä oli joitain nepsy-koulutuksia käytynä. Viettivät siis kahdestaan aikaa pojan kanssa. Tämä tosin tapahtui meillä kotona pojan huoneessa. Käynnit sujui hyvin ja poika hänelle juttelikin asioitaan.

Vähän paapomiseksi ja kohkaamiseksi se kyllä meni lopulta ja ärsytti kun poika oli rikkonut monta älyluuria ja sanoin että uutta ei tule enää. Sanoin että uuden saa parin kuukauden päästä kesäloman alettua jos koulu hoidetaan loppuun kunnialla. No, tämä perhetyöntekijä alkoi vaatimaan että uusi luuri välittömästi! Ei kuunnellut vaikka selitin tilanteen. Tuli jo pieni painostus lastensuojeluun menosta..

Lisäksi aloin silloin odottaa tätä meidän vauvaa ja siitä riitti juttua ja tuntui että hän koitti saada poikaa huolestumaan tilanteesta. Poika kyselikin aina tämän naisen lähdön jälkeen raskaudesta ja varmisteli että onhan tämä varmasti hyvä asia!

Päätös uudesta vauvasta oli parin vuoden mietinnän tulos ja yksi tekijä oli se että voisin jäädä pois työelämästä muutamaksi vuodeksi ja näin ollen tukea tätä erityislasta olemalla kotona. Hän selvästi kärsi siitä että kävin töissä.

Tapaamiset sitten päättyi kun sieltä suunnalta ei koettu tarpeelliseksi kuitenkaan käyntejä jatkaa. Itse kyllä olin jatkoon suostuvainen.

Ehkä mies sopisi paremmin hänen tukihenkilöksi tällä hetkellä. Naiset taitaa olla(no, ei voi yleistää) vähän tuollaisia että näkee ja tekee ongelmia asioista jotka eivät ole mikään ongelma ja ehkä miehestä voisi olla enemmän kaveriksi ja luotettavaksi aikuiseksi jolle on helpompi puhua.

Ap

Kaikki menee sossun kautta. Jos haluaa tukiapua jne.

Vierailija
18/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Terapeutit on usein sellaisia, että he etsivät ongelmia sieltäkin missä niitä ei ole ja sitten niihin ratkaisuja. Tukihenkilö tuskin toimii tuolla tavoin. Hänen tarkoituksenaan on puuhailla lapsen kanssa jotain mielekästä ja siinä samalla keskustella. Eli jos teillä on huonoja kokemuksia terapeuteista, niin ne kokemukset kannattaa unohtaa tukihenkilöä miettiessä. Mies tukihenkilö on hyvä, jos sellaisen vain saatte. Mutta jos ei löydy, niin naistukihenkilö on toimiva myöskin. .

Vierailija
19/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

MLL:llä sekä perhekummi,että kaveritoimintaa. Käy tutustumassa toimintaan heidän kotisivuillaan.

Vierailija
20/23 |
22.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tukihenkilö voisi tosiaan olla hyvä vaihtoehto. Oletteko käyneet sopeutumisvalmennus kurssilla? Kela maksaa, lääkärinlausunto tarvitaan.