Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen eroon liian pitkään viipyvistä vieraista?
Jotkut vieraat tulevat kylään, mutteivat haluaisi millään lähteä pois. Minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta koko päivän kestäville yllätysvierailuille. Miten pääsen liian pitkään viipyvistä kylävieraista eroon ajallaan ilman, että välit täysin menevät? En jaksa tätä!
Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta aina on yhtä hankalaa päästä näistä tietyistä vieraista eroon. Päällimmäinen tunne vierailun jälkeen onkin yleensä pelkkä väsymys ja koulutus siitä, että kaikki omat suunnitelmat menevät ihan uusiksi, jos nämä ihmiset sattuvat kylään "poikkeamaan".
Ennakkoon sovituista lähtöajoistakaan he eivät haluaisi pitää kiinni, jos sellaisia yrittää asettaa kyläilyn ehdoksi.
Kommentit (1164)
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama ongelma meillä! Meillä ”piipahtaa” jatkuvasti kaveriperheitä ja serkkuja ja muita, joille on varmaan kymmeniä kertoja painotettu, että ovat kyllä lämpimästi tervetulleita käymään esim arkisin, mutta meillä lapset menevät nukkumaan klo 20 ja ihan viimeistään siihen mennessä on lähdettävä kotiin. Mutta kun ei. Nämä samat ihmiset pitää melkeinpä heittää ulos talosta kun ystävälliset vihjailut ja muistutukset eivät mene perille. Juuri pari päivää sitten sanoin vieraille klo 19.30, että nyt meidän lapsilla on aika mennä kylpyyn ja iltapalalle ja nukkumaan. Että nähdään sitten taas vaikka ensi viikolla joku päivä. Vein lapset pesulle ja sieltä tultuamme nämä vieraat olivat antaneet omien lastensa aloittaa legonrakennuksen lasten huoneessa. Kun ”ei heillä ole niin kiire kotiin kun heidän lapsensa eivät ole päiväkodissa eikä tarvitse aamulla herättää - laita ihan rauhassa vaan teidän lapset sänkyyn”. No milläs laitat kun toiset samanikäiset lapset leikkivät samassa huoneessa. Aika harva lapsi malttaa rauhoittua nukkumaan kun on leikkikaverit paikalla. Vasta kun kolmannen kerran sanoin että tämän päivän vierailut on nyt vierailtu, alkoivat pikkuhiljaa tehdä lähtöä, silti siinä kesti vielä lähemmäs tunnin kun piti tehdä sitä ja tätä. Ja asuvat siis parin kilometrin päässä.
Tän takia suomalaiset ei hanki enää lapsia. Kun muiden lapsiperheiden lapset ovat näitä maestroja ja muita orkesterinjohtajia, kenen pillien mukaan kaikkien ympärilläkin pitäisi tanssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras meillä 4 lapsinen perhe ketä kutsumme joskus syömään kun olemme yhden lapsista kummi. Tulevat, syövät ihan älyttömästi ja sitten laittavat lasten huoneet aivan päreiksi meillä, kumpikaan vanhemmista ei vahdi vaan jatkaa pöydässä istumista joten minun pakko kykkiä lasten huoneiden välimaastoossa ja katsoa esim. että heidän pienimmät pärjäävät portaissa yms. Sitten viipyvät ja viipyvät kunnes heidän lapsensa ilmoittaa että on nälkä taas ja aletaan kysellä onko mitään välipalaa lapsille ja ainakin perheen isäkin hieroo taas vatsaansa että voisi ottaa myös vielä
jotain. Painajainen. Kun lopulta lähtevät on koko talo aivan kaaos, ruokakaappi tyhjä mutta silti joka paikka täynnä käyttettyä laseja ja lautasia.
Miehen kaveri tuli kerran yllätysvierailulle lauantaiaamuna vähän kymmenen jälkeen. Oli kuulemma yrittänyt soittaa aiheesta pari päivää aikaisemmin, mutta kun tähän yhteen puheluun ei vastattu niin ei suotta laittanut viestiä tai soitellut uudestaan. Olin jo käväissyt ulkona joten ovi ei ollut lukossa ja niinpä tämä mies käveli vain sisään hätäisesti koputettuaan.
Hän ei suinkaan tuonut mitään mukanaan vaan teki tyytyväisenä selvää tarjotusta kahvista ja myöhemmin ruuasta. Syy visiittiin oli se, että oli tuonut tuttavansa johonkin tilaisuuteen paikkakunnalle. Oli myös ilmeisesti päättänyt viettää koko tuon (ehkä noin neljän-viiden tunnin?) tilaisuuden ajan meillä, koska ei tehnyt elettäkään lähteäkseen vielä kolmen tunnin jälkeen. Emme asu missään maalla vaan kävelymatkan päässä useammasta kahvilasta / ravintolasta / liikuntapaikasta ja -maastoista ja oli ihan kesälomat, eli paikkoja odottaa omaa kyytiläistä olisi kyllä ollut (ja oli siis autolla liikkeellä joten senkin puolesta olisi ollut vaihtoehtoja).
No, jossain vaiheessa (n. 3 tunnin yllätysvierailun jälkeen) sanoin että meidän pitää nyt lähteä kauppaan ja ”kiitos käynnistä nähdään joskus ja voitko siirtää autosi tieltä pois”. Hänpä oli sitä mieltä, että jää meille siksi aikaa, kun käymme kaupassa. Tässä kohtaa meinasi kärsivällisyys loppua: toisaalta vaikea uskoa, että kiusallaan vitkuttelisi, mutta kai häneltä sitten puuttuu se tässä ketjussa mainittu palikka päästä kun ei ymmärtänyt vihjailuja eikä myöskään suoraa puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Höh, itse varmaan olen yleensä tuollainen vieras. Eikö muka olisi tökeröä vieraan lähteä sillä sekunilla, kun emäntä vihjaa ensimmäisen kerran lähdöstä? Minusta on vaikeaa vaan lähteä pois kylästä, koska viihdyn ystävieni luona ja itse ainakin tulen tosi surulliseksi aina omien vieraideni lähtiessä pois. Toivon omien ystävieni suhtautuvan pitkiin vierailuihin samalla tavalla kuin minä eikä tällä teidän tyylillä.. Kai omat ystäväni sanoisivat suoraan, että vierailen liian pitkään jos tuntevat oikeasti niin? :/
Miten se muka olisi tökeröä? Nimenomaan on tökeröä jäädä, vaikka emäntä alkaa vihjailla lähdöstä. Miksi hän vihjailisi, jos ei haluaisi että lähdet pois?
Jos sinun on noin vaikeaa olla yksin, hommaa itsellesi kämppäkaveri, niin joku on aina paikalla. Et voi vaatia kavereiltasi sitä, että he olisivat tuntikausia luonasi seuraa pitämässä. Kaikilla on omakin elämä.
Itsellä on myös kokemuksia päinvastaisesta, eli on vaikea päästä lähtemään pois jos tulee kylään tiettyjen sukulaisten luokse.
Minusta 3 tuntia on ihan hyvä aika vierailla, varsinkin kun perheessä on erittäin vilkkaita lapsia, jotka ripustautuvat minuun heti kun tulen autosta pihalle, siihen hetkeen asti kun lähden. Hyvä jos pääsee edes vessaan yksin. 3 tuntia lasten kanssa touhuamista väsyttää minut totaalisesti. Sitten pitäisi lähteä ja alkaa vanhempien kanssa vääntäminen. Enkö nyt voi vähän pitempään olla, että lukisin vielä iltasadun lapsille ja katsottaisiin tv:tä kun lapset menevät nukkumaan. Enkö varmasti haluaisi jäädä yöksi?
Miksi haluaisin jäädä yöksi, kun en ole edes pakannut mitään mukaani? Pitäisikö minun harjata hampaat talonväen harjoilla, lainata yöpaita serkulta ja nukkua olohuoneen sohvalla? Sitten lapset tietysti herättäisivät minut heti kuudelta aamulla leikkimään kanssaan.
Tykkään lapsista, mutta rajansa kaikella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kerran vieras, joka ei lähtenyt millään kotiinsa ja sitten keksin, että mun pitää mennä yhden kaverin luokse auttamaan häntä saumurin langoituksessa.
Arvatkaa mitä se takiainen sanoi? Hän haluaa tulla mukaan.
Sanoin, ettei se oikein käy ja teemme niitä ompeluhommia eikä se kaveri tykkää pulinasta, kun haluaa keskittyä ompeluun.
Sitten se takiainen sanoi lähtevänsä saattamaan.
Minun oli pakko feikata ja menin kaukana olevan rivariyhtiön pihaan ja sain siinä pihassa sen takiaisen kääntymään kotiinsa.Mulle tuli pitkä kotimatka, mutta opin tästä sen, että ko ihmistä en koskaan enää laskenut kylään. Huoh!
Jalkasienestäkin olisi helpompi päästä eroon.
Sivun artikkeliehdotukset: "Näin pääset eroon jalkasienestä". Ilmeisesti vain tämän kommentin takia.
Mulla näkyy "Peräpukamista pääsee eroon" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverini änkeää yleensä kylään lapsensa kanssa kun se on vailla leikkikaveria, suomeksi äiti ei kestä että se koko ajan kitisee hameen helmassa, nin tulee usein jopa ennenkuin itse ehdin töistä ja hakea lapsen niin on jo pihalla valmiina odottamassa, ja jättää lapsensa sitten meille leikkimään eli yleensä hirveää riehumista ja juoksemista sisälle ukoa sukkasillaan ja raput aivan paskassa sen jälkeen. sit se haetaan illasta pois eli käytännössä kumpikin vanhempi tulee ja istuu ja odottaa kahvia ja pullaa ja sit ne pitää vielä niille keittää ennenkuin sit osaavat lähteä, samalla niiden kersa repii ja riuhtoo leikeissään eikä kumpikaan ojenna omaa lastaan käyttäytymään. tätä settiä kestää joskus usemapi ilta viikolla ja sitten vkl alkaa jo klo 10 sama homma eli jättää taas leikkimään lapsensa ja menee itte kotiin lepäilemään.
mitä tekisitte tässä tapauksessa kun kotoaan ei aina voi karkuun lähteä
Vierailija kirjoitti:
kaverini änkeää yleensä kylään lapsensa kanssa kun se on vailla leikkikaveria, suomeksi äiti ei kestä että se koko ajan kitisee hameen helmassa, nin tulee usein jopa ennenkuin itse ehdin töistä ja hakea lapsen niin on jo pihalla valmiina odottamassa, ja jättää lapsensa sitten meille leikkimään eli yleensä hirveää riehumista ja juoksemista sisälle ukoa sukkasillaan ja raput aivan paskassa sen jälkeen. sit se haetaan illasta pois eli käytännössä kumpikin vanhempi tulee ja istuu ja odottaa kahvia ja pullaa ja sit ne pitää vielä niille keittää ennenkuin sit osaavat lähteä, samalla niiden kersa repii ja riuhtoo leikeissään eikä kumpikaan ojenna omaa lastaan käyttäytymään. tätä settiä kestää joskus usemapi ilta viikolla ja sitten vkl alkaa jo klo 10 sama homma eli jättää taas leikkimään lapsensa ja menee itte kotiin lepäilemään.
mitä tekisitte tässä tapauksessa kun kotoaan ei aina voi karkuun lähteä
Mites olis sanat: "Meille ei nyt sovi." Kun alkaa kyselemään ja vänkäämään, jatkat toistamista riittävän kauan, mitään selittelemättä. Menet sisään ja ovi perässä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kaverini änkeää yleensä kylään lapsensa kanssa kun se on vailla leikkikaveria, suomeksi äiti ei kestä että se koko ajan kitisee hameen helmassa, nin tulee usein jopa ennenkuin itse ehdin töistä ja hakea lapsen niin on jo pihalla valmiina odottamassa, ja jättää lapsensa sitten meille leikkimään eli yleensä hirveää riehumista ja juoksemista sisälle ukoa sukkasillaan ja raput aivan paskassa sen jälkeen. sit se haetaan illasta pois eli käytännössä kumpikin vanhempi tulee ja istuu ja odottaa kahvia ja pullaa ja sit ne pitää vielä niille keittää ennenkuin sit osaavat lähteä, samalla niiden kersa repii ja riuhtoo leikeissään eikä kumpikaan ojenna omaa lastaan käyttäytymään. tätä settiä kestää joskus usemapi ilta viikolla ja sitten vkl alkaa jo klo 10 sama homma eli jättää taas leikkimään lapsensa ja menee itte kotiin lepäilemään.
mitä tekisitte tässä tapauksessa kun kotoaan ei aina voi karkuun lähteä
Minusta tuo on jo melkein lastensuojeluilmoituksen paikka.
Sinun pitää sanoa suoraan, että he ovat tehneet lapsen ja heidän on itse hoidettava sitä. Lasu kannattaa ainakin mainita, ehkä he sitten tajuavat etteivät voi jättää lasta koko ajan sinun vastuullesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on muuta tekemistä, tee sitä muuta. Ota vieraat vaikka avuksi siivoukseen "sinä peset ikkunat, sinä tamppaat matot...". Jos sinulla on lähtö jonnekin, sanot että nyt pitää mennä.
Ovat sellaisia, että toteavat, että haluaisivat istua rauhassa: "puuhaa sinä vain, minä voin tässä lukea vaikka uutisia".
Minua aina ihmetyttää tällaiset jutut, olenko itse sitten tunnevammainen, kun ei minun luona läppää ystävää, serkkua tai ketään muutakaan, jos ei ole sovittu. Jos joku piipahtaa ohi kulkiessaan, on ennemminkin sen tyylinen, että ei ota kahvia edes, yleensä pyytää vain vettä. Minua on sitten siunattu fiksummilla tutuilla ja sukulaisilla.
No ystäväthän voi valita, mutta sukulaisia ei. Joissakin perheissä esim. serkukset voivat olla lapsena paljon yhdessä, ja odottavat sitten aikuisenakin yhtä tiivistä yhteydenpitoa. Puhumattakaan sisaruksista ja vanhemmista. Silloin saatetaan piipahtaa läheisen ihmisen luo ja viipyä koko päivä, koska niin on tehty koko elämän ajan.
Siinä on sitten selittämistä, että nyt ei enää käy tämmöinen, vaikka ennen onkin käynyt. Se on oikeasti vaikeaa. En ole ap, mutta ymmärrän ongelman täysin. Siinä voi käydä jopa niin, että serkku ahdistuu kun vaadittiin lähtemään. Serkku soittaa tädille ja täti kertoo asiasta äidille ja sitten äiti soittaa ja ihmettelee, että miten sinä nyt sillä tavalla sanoit omalle serkullesi. Onhan serkun lapsia siedettävä ja tehän olitte lapsena kuin sisarukset.
Itse olen saanut myös moitteita äidiltä siitä, etten halunnut lähteä viikoksi Savoon tapaamaan serkkuja. Hän valitti että "mökötän" aina kotona yksin. Pidin pintani enkä lähtenyt, mutta äidin sanoista jäi kuitenkin harmittava olo. Oman tilan pyytäminen on aggressiivinen teko meidän perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä ainakin teen hyvin selväksi kaikille meidän rytmit ja sen koska sopii tulla. Meille ei ole asiaa yllätys vierailuille.
Jos joskus sattuu joku viipymään ja pitäis alkaa nukuttaan vaik vauvaa ni sanon suoraan et nyt alan vauvaa nukuttamaan ja silloin täällä ei voi olla vieraita.
Tai jos joku meno ni sanon et mulla/meillä on sit sillon lähtö ni kyl kaikki on tajunneet häipyy.
Toisin sanoen en anna vaihtoehtoja.
Jos ei ne sun vieraat itse älyä lähteä ni eiku vaa sanot et kiva oli nähdä ja nyt teidän on lähdettävä kun mul on nyt muuta juttua.
Jos alkavat arpomaan, kanna vaatteet eteen ja sano et ei kun nyt.
Mitä siitä jos vetää herneet. Voin kuvitella et jos viel käyvät kylässä, älyävät seuraavalla kerralla häipyä.
Älä siis anna vieraiden päättää vaan päätä sinä. Se on sun koti.
Tai...älä laske ketään sisälle jos et haluu et joku tulee kylään. So simple. Sit vaa jälkee päin sanot että et o kuullu ovikelloa.
Josta tulikin mieleen et ota ovikelloasta patterit pois. Tai jos on sellanen räminä kello ni jotain pehmeetä väliin ni ei rämise.
Keinoja kyllä on ja sillä ei o välii suuttuuks vai ei. Kotona on oltava rauha.
Me on päätetty, että aina kun nämä ikuisuuden kylässä istujat ovat tulossa kylään, niin meillä on just muuta menoa tms. Ei vaan jaksa tämmösiä.
Mitä kivaa jossain kyläilyssä edes on? Semmoista kuulumisten kyselyä ja plaa plaa plaa... Pitäis koko ajan puhua jostain ja juoda siinä samalla kahvia ja olla muka kiinnostunut toisen juoruista. Ei kiitos. Ahdistaa ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teistä on liian pitkä kyläilyaika???
Minun mielestä kyllä ihan tunti pitäisi riittää kahvitteluun ja kuulumisten vaihtoon. Puoltoista tuntia ihan maksimi!!! Muuten jo alkaa tympäistä 😅
Kyläily kulttuuri, ennen ( jo 25 v sitten kun aikuistuin), mentiin aina ilmoittamatta ja jos isäntäperheellä oli menoa niin jäätiin tosiaan odottelemaan, joskus kylässä oli useampiakin. Olipa silloin vielä osa taloja niin että ei ollut ovet lukossa, mentiin kylään, kylässä pelkkä toinen kyläilijä joka oli jo laittanut kahvit tulemaan. Lopulta ei ehditty edes näkemään omistajia vaan istuttiin keskenämme ja lopusta tiskattiin ja lähdettiin:D Voi niitä aikoja....nyt kukaan ei tule ilmoittamatta, ja kaikkia vierailuja pitää suunnitella kalenterin kanssa.
Kyläilykulttuutin kääntöpuoli.
Meillä tuttu pariskunta istuu illallisen jälkeen aamukolmeen asti, mitkään vihjailut ei auta. Tylsä sanoa muuten mukaville ihmisille suoraan että nyt teidän pitää lähteä. Olen sitten vain mennyt nukkumaan ja mies on jäänyt pitämään seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte.
-Näin meillä-
Onneksi olkoon, olet yksi tämän ketjun virallisista imbesilleistä!
Itse olet kynnysmatto, vihjailija. Asiat on sanottava suoraan noin tyhmille kuin mitkä sinunkin tuttavapiirisi muodostavat.
Eihän tämä ikuisuuskyläily edes ole yleinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotona oli tapana sanoa liian pitkään oleville vieraille että mihin aikaan olisitte kotona jos nyt lähtisitte. Toimi aina.
Oliskohan ehkä jo 175. kerta kun tämä sanotaan tässä ketjussa? Oikeasti lopettakaa jo.
Kysyttiin ratkaisua, se on tämä. Vihjailijoiden koulukunnan ongelmahan tämä vain on. Ääliö.
Ai tuo on kauniisti sanottu? :D Tuo on aivan liian suora ja karkea tapa ilmaista asia, eikä pahoittelu pehmitä sitä yhtään.
Esimerkiksi "Ai onko kello jo noin paljon, pitää vielä X ja X tänään" on hienovaraisempi ilmaus sille, että vierailu voisi päättyä.