"Mahtaa harmittaa, kun taas tuli tyttö"

Niin se sun mies taitaa myös ajatella sitten.

Ymmärräthän, että teille sanottaisiin tytöstä ihan samoin, jos teillä olisi useampi poika, silloin vaan et provosoituisi asiasta.

Jotkut juntit ne nyt vaan päästää kaikki typerät ajatuksensa ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Niin se sun mies taitaa myös ajatella sitten.

Tuskinpa. Mies on aivan haltioissaan kolmannesta "isin tytöstä". Vanhimman (6 v.) kanssa tekevät jo niitä "miesten" juttuja, eli tyttö on mukana remppahommissa (lähinnä tietysti seurailemassa sivusta ja ojentelemassa asioita), potkivat palloa yhdessä jne... Ihan on isin tyttö, samanlainen huoleton rasavilli. En ymmärrä, miten se olisi sukupuolesta kiinni. Lapset ovat persoonia. Vaan sitä eivät sukulaiset tunnu näkevän. Huoh.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän, että teille sanottaisiin tytöstä ihan samoin, jos teillä olisi useampi poika, silloin vaan et provosoituisi asiasta.

Ihan samalla tavalla se mielen pahoittaisi. Lapset ovat kaikki yksilöitä, arvokkaita ja rakkaita, tyttöjä tai poikia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meille syntyi joku aika sitten kolmas tyttö, ja tuollaisen helmen päästi miehen veli suustaan. Ja ihan vakavissaan. Itse oltiin onnellisia, että saatiin terve lapsi, vaikka loppuraskaus olikin vaikea ja synnytyksessä omat haasteensa. Ehkä raskaushormonit vielä vellovat, mutta pahoitin mieleni tuosta. Ja sitten kohta alkavat tietysti ne samat "kai te vielä poikaa yritätte" -kommentit, mitä kaikenmaailman sukulaiset laukoivat jo aiempien lasten synnyttyä. Raivostuttavaa. Ihan kuin oltaisiin perheenä jotenkin vajavainen, kun ei ole poikalasta.

Älä huoli, monien mielestä on kadehdittavaa kun perheessä tulvii tyttöenergiaa. Varsinkin pojat voi olla sen asian edessä positiivisesti hämillään 😘

Mun appiukko oli sanonut, että onkohan mieheni nyt pettynyt, kun tuli toinen tyttö. Anoppi kertoi kyseisen lapsen odotusaikana nähneensä unta, että lapsi olisikin poika ja selitti, että onkohan se ultra miten tarkka, jos onkin sittenkin poika (heillä itsellään on kaksi poikaa ja tiesimme, että toinen tyttö on tulossa). Nyt meillä on kolme tyttöä ja lapsiluku täynnä. Kolmatta lasta ei lähdetty yrittämään ajatuksella, että pakko saada se poika vaan, että kumpikin sukupuoli on tervetullut. Terve lapsi ei edes ollut mikään itsestäänselvyys, jouduttiin lapsivesipunktioon, joten tuon jälkeen joidenkin urpojen poikakommentit kiinnosti vielä vähemmän.

Minulla on kolme likkaa, ja itse olin tavallaan pettynyt, ettei se toinen tai kolmas ollutkaan poika. Ihmiset harmittelivat aikansa, ja totta kai se kirpaisi. Se meni kuitenkin ohi nopeasti. Nuorimmainen(kin) oli meille kovin toivottu ja kaikki lapsemme ovat meille vanhemmille, isovanhemmille ja sisarillemme rakkaita. 

En kyllä itse kommentoisi mitään, mutta tavallaan ymmärrän, koska monet toivoo sekä tyttöä että poikaa, jos tekee useamman lapsen. Moni nyt haluaa nähdä pojan suosimista joka paikassa, mutta enempi kyse on juuri siitä, että halutaan molempia.

Jos teillä olisi kolme poikaa niin kyllä ne sukulaiset kyselisi, että vieläkö meinaatte tyttöä yrittää. Ihmisillä tuntuu olevan joku ihmeen taipumus ajatella, että perhe on kokonainen kun lapsia on molempia sukupuolia. Ystävälläni on poika ja tyttö ja vastikään ilmoitti kolmannesta raskaudesta. Hänelle oli sukulaiset ääneen ihmetelleet, että miksi ihmeessä teette lisää elättejä kun on jo kumpaakin sorttia. On varmasti ärsyttävää kuunnella ihmisten ihmettelyä, mutta sitä tapahtuisi joka tapauksessa oli teillä sitten 1 tai 5 lasta, tyttöjä, poikia, muunsukupuolisia tai kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se sun mies taitaa myös ajatella sitten.

Tuskinpa. Mies on aivan haltioissaan kolmannesta "isin tytöstä". Vanhimman (6 v.) kanssa tekevät jo niitä "miesten" juttuja, eli tyttö on mukana remppahommissa (lähinnä tietysti seurailemassa sivusta ja ojentelemassa asioita), potkivat palloa yhdessä jne... Ihan on isin tyttö, samanlainen huoleton rasavilli. En ymmärrä, miten se olisi sukupuolesta kiinni. Lapset ovat persoonia. Vaan sitä eivät sukulaiset tunnu näkevän. Huoh.

Ap

Ironinen tuo sun viesti :D toisaalta ihmettelet miksi se on sukupuolesta kiinni ja sitten elvistelevät ku isin TYTTÖ tekee ns miesten juttuja...

Meillä on kaksi poikaa ja vuosia jotkut sukulaiset jaksoivat kysellä, koska on tytön aika. Anoppi varmaan jatkoi reilut kymmenen vuotta kyselyä, koska tulee tyttö.

(olimme siis jo ennen esikoista päättäneet, että lapsia tulee kaksi, jos vain saadaan)

Aika moni sisimmissään tahtoo lapsen, joka on samaa sukupuolta kuin itse on. Ei sitä kannata ottaa niin tunteella, mitä on sanonut. Ja vaikka mies ei välttämättä sano sitä ääneen, että olisi toivonut poikaa, niin voi siihen olla silti mahdollisuus, että veljelleen on sanonut. Vaikka olisi toivonut poikaa, niin ei se tarkoita sitä, ettäkö rakastaisi lasta yhtään vähempää. 

Kyllä niitä poikia tulee niiden tyttöjen mukana ja ehkäpä lapsenlapsiakin? :D Voi olla et sitten onkin enemmän poikia kuin nyt... Koskaan ei tiedä tulevasta.

Ai hyvä tyttö tekee poikien ja miesten juttuja. Ei muuten tee jos ei halua. Onko häntä ohjailtu kiinnostumaan niistä asioista? Miehinen ajattelutapa tuhoaa maapallon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se sun mies taitaa myös ajatella sitten.

Tuskinpa. Mies on aivan haltioissaan kolmannesta "isin tytöstä". Vanhimman (6 v.) kanssa tekevät jo niitä "miesten" juttuja, eli tyttö on mukana remppahommissa (lähinnä tietysti seurailemassa sivusta ja ojentelemassa asioita), potkivat palloa yhdessä jne... Ihan on isin tyttö, samanlainen huoleton rasavilli. En ymmärrä, miten se olisi sukupuolesta kiinni. Lapset ovat persoonia. Vaan sitä eivät sukulaiset tunnu näkevän. Huoh.

Ap

Ironinen tuo sun viesti :D toisaalta ihmettelet miksi se on sukupuolesta kiinni ja sitten elvistelevät ku isin TYTTÖ tekee ns miesten juttuja...

En halunnut muutoin korostaa sukupuolta kuin tuoda esiin sen, että olipa tyttö tai poika, niin lapsi on yksilö, eikä persoona ole määrätty sukupuolen mukaan. Että tytötkin voi tehdä "miesten juttuja" ja puuhata isän kanssa. Niin että miksi isä kokisi jäävänsä mistään paitsi?

Ap

Mulla on kolme poikaa ja saan kuulla tätä ihan samaa. Se tuntuu ihan kauhealta. Onko nää kaikki poikia? Eikö sulla ole yhtään tyttöä?? Vielähän Sä ehdit sen tytön tehdä? Tunnen itseni ihan epäonnistuneeksi, kun kuulen näitä juttuja. Onko mun pojissa jotain vikaa? Minä ainakin rakastan heitä yli kaiken, rakastaisin toki tyttöäkin. Onneksi suurin osa ihmisistä osaa kuitenkin käyttäytyä eikä kysele typeriä.

Ole onnellinen lapsistasi, äläkä välitä muiden kommenteista. Vaikeaa se toki on, tiedän :(

Uskovaiset huoh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se sun mies taitaa myös ajatella sitten.

Tuskinpa. Mies on aivan haltioissaan kolmannesta "isin tytöstä". Vanhimman (6 v.) kanssa tekevät jo niitä "miesten" juttuja, eli tyttö on mukana remppahommissa (lähinnä tietysti seurailemassa sivusta ja ojentelemassa asioita), potkivat palloa yhdessä jne... Ihan on isin tyttö, samanlainen huoleton rasavilli. En ymmärrä, miten se olisi sukupuolesta kiinni. Lapset ovat persoonia. Vaan sitä eivät sukulaiset tunnu näkevän. Huoh.

Ap

Ironinen tuo sun viesti :D toisaalta ihmettelet miksi se on sukupuolesta kiinni ja sitten elvistelevät ku isin TYTTÖ tekee ns miesten juttuja...

En halunnut muutoin korostaa sukupuolta kuin tuoda esiin sen, että olipa tyttö tai poika, niin lapsi on yksilö, eikä persoona ole määrätty sukupuolen mukaan. Että tytötkin voi tehdä "miesten juttuja" ja puuhata isän kanssa. Niin että miksi isä kokisi jäävänsä mistään paitsi?

Ap

No olisithan voinut kirjoittaa tuon aivan eri tavalla. Nyt iskä on innoissaan "isin tytöistä", mitä yleensä korostetaan nimenomaan tyttärien kohdalla, kuinka ne nyt on isin sitä ja tätä...

Ja oikein potkii palloakin! Wow.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset huoh!

Miten tää nyt liittyi ketjuun yhtään mitenkään?