Lue keskustelun säännöt.
Kävin tänään terapiassa ja nyt tuntuu entistä pahemmalta.
20.04.2018 |
Terapeutti jotenkin antoi ymmärtää ettei voi minua auttaa. Olen ilmeisesti toivoton tapaus.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Ei terapeutti voikaan auttaa sinua. Vain sinä itse voit auttaa itseäsi. Terapeutin tehtävä on vain kysyä oikeita kysymyksiä, jotta löydät tämän langanpään.
Eikö se muka ole auttamista että osaa kysyä niitä oikeita kysymyksiä? Täytyy siinä jotain muutakin olla. Yksinpuhelu auttaa harvaa jos terapeutti ei koskaan sano juuta eikä jaata mihinkään eikä ota vastuuta mistään.
Osaan minäkin kysyä usein oikeita kysymyksiä mutta en uskaltaisi toimia kenenkään terapeuttina.
Oletan että terapiaan sisältyy myös mahdollisuus tulla aidosti kuulluksi ja kohdatuksi ammattilaisen toimesta jolla työkaluja ja resursseja auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda. Psykoterapeutin kanssa pitää käynnin tuntua huojentavalta. Jos tulee yhtään huono olo niin ei sopinut sinulle. Terapeuttia joutuu etsimään ja vaivoistasi riippuen koulutustasolla on merkitystä. Joku psykologi ei hirveästi voi auttaa esim. vaikean mt-diagnoosin saanutta.
Tämä ei pidä aina paikkaansa. Joskus terapiakäynnin kuuluukin huonontaa oloa, tilanne rauhoittuu sitten myöhemmin. Kannattaa vaan lakata vellomasta niissä ajatuksissa silloin kun ei ole terapeutin kanssa, levätä paljon ja suhtautua rauhallisesti. Prosessi etenee omalla painollaan.
No ei kuitenkaan heti alussa! Ensin pitää syntyä luottamussuhde terapeuttiin että uskaltaa avautua. Tämä vaikea kohta on pikemminkin terapian keskivaiheilla ja kun asiat on jo pitkälti läpikäynnissä niin silloin terapia on rankkaa. En väitäkään ettei olisi mutta kun menet terapeutille ekan kerran niin kyllä siitä pitäis tulla huojentunut olo eikä itkuinen ja surkea. Pitää tulla sellainen olo että terapeutti on siinä tukena ja ei arvostele. Olen käynyt pitkän terapian.
Vierailija kirjoitti:
Mistä löytyisi hyvä terapeutti?
Katso jonkin terapia suuntauksen yhdistyksen sivuilta
Kerroin kaikki ongelmani heti kättelyssä, ehkä se oli virhe. Mutta piti selittää miksi olen toivoton. Itkin koko ajan. Lähtiessä huonompi olo kuin tullessa.
Yritän nyt lopettaa lässytysterapian.
Mitään hyötyä ei oo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda. Psykoterapeutin kanssa pitää käynnin tuntua huojentavalta. Jos tulee yhtään huono olo niin ei sopinut sinulle. Terapeuttia joutuu etsimään ja vaivoistasi riippuen koulutustasolla on merkitystä. Joku psykologi ei hirveästi voi auttaa esim. vaikean mt-diagnoosin saanutta.
Onko sellaisiakin?
VET eli vaativan erityistason koulutuksen saanut terapeutti tai YET eli ylemmän eirityistason. Psykologi taas ei ole psykoterapeutti ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin kaikki ongelmani heti kättelyssä, ehkä se oli virhe. Mutta piti selittää miksi olen toivoton. Itkin koko ajan. Lähtiessä huonompi olo kuin tullessa.
Ei se ole mikään virhe mutta terapeuttisi ei vain ollut sinulle sopiva. Tarvitset sellaisen joka osaa helpottaa oloasi. Ethän muuten voi edes ruveta käsittelemään asioita jos ei ole luottoa terapeuttiin. Terapiasuhde on molemminpuolinen vuorovaikutussuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eräs tuttu kävi vaikean masennuksen yhteydessä neljällä eri terapeutilla, eikä auttanut. Yhtäkkiä viides likin sopiva ja tuttavani kuntoutui nopeaan tahtiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeutti vaihtoon ja samalla katsot minkä suuntauksen terapeutin otat. Psykodynaaminen jne jossa vain puhutaan ei todellakaan riitä monelle terapiaan päätyvälle, vaan tarvitaan kognitiivis-behavioralistista tai samankaltaista suuntausta edustavaa terapiaa jossa aktiivisesti pyritään tekemään muutoksia, niin fyysisesti kuin ajattelutavoissakin. On totta että terapeutti ei voi parantaa sinua puolestasi koska päätöksen on lähdettävä sinusta itsesäsi, mutta kyllä kyseenalaistan terapeutin pätevyyden jos antaa ymmärtää asiakkaansa olevan toivoton tapaus. Missään nimessä et sellainen ole. Ja nyt älä jää asian kanssa makaamaan vaan heti lähdet etsimään mahdollisuutta tavata jotain toista ammattilaista. Kaikesta voi selvitä kunhan on vain oikeanlainen ja kannustava tukija matkassa. Tsemppiä! <3
Kiitos! Aloin itkeä hysteerisesti kun luin tuon viestisi, tämä kai hyvä asia. Ehkä tuohon pitää sitten yrittää uskoa.
Sanotaan vaikka näin että yleensä ajatellaan että mikä tahansa tunnereaktio on hyvä, tilanne on usein vakavampi jos mitään tunteita ei saada ihmisestä irti. Eli näkisin ihan hyvänä että kirjoitukseni liikutti sinua :)
Sillä mihin uskot on valtavasti vaikutusta. Ja se mitä toistat kaikkein useimmin on se mihin aivosi tottuvat. Suosittelen että etsit artikkeleita esimerkiksi mindfulnessista ja itsemyötätunnosta, varsinkin jälkimmäisen harjoittelu on jotain mitä pitäisi itse kunkin tehdä, koska sillä on valtavasti vaikutusta hyvinvointiin. Usein myötätuntoisen puoleni aktivoituessa harjoittelussa alan itkeä, eikä sitä tarvitse pidätellä tai hävetä. Ehkä sinullakin tuli tuossa pieni kosketus siihen mitä noissa harjoituksissa haetaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käynyt muutaman kuukauden terapiassa ja epäilen sen olevan hyödytöntä. Vointi ei ole parantunut ja olen todella väsynyt käyntien jälkeen, yleensä nukun melkein koko illan. Terapautti ei sano mihinkään mitään, kyselee lähinnä tarkentavia kysymyksiä. En tiedä mikä terapian funktio on jos kerran terapeutti ei voi auttaa, enkä minä voi muuttaa ajatuksiani koska se olisi valheellista itsepetosta.
Sun nykyiset ajatukset voi olla valheellista itsepetosta, jos sä ajattelet itsestäsi jotenkin kovin negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda. Psykoterapeutin kanssa pitää käynnin tuntua huojentavalta. Jos tulee yhtään huono olo niin ei sopinut sinulle. Terapeuttia joutuu etsimään ja vaivoistasi riippuen koulutustasolla on merkitystä. Joku psykologi ei hirveästi voi auttaa esim. vaikean mt-diagnoosin saanutta.
Onko sellaisiakin?
VET eli vaativan erityistason koulutuksen saanut terapeutti tai YET eli ylemmän eirityistason. Psykologi taas ei ole psykoterapeutti ollenkaan.
Minkä takia Kela sitten on hyväksynyt terapeutiksi psykologin?
Sen kyllä huomaa ettei se osaa minkäänlaista terapiakäsittelyä.
Jauhaa omia asioitaan ja hekottelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeutti ei ole tehtävänsä tasalla, jos se sanoo noin.
Te olette tehneet sopimuksen terapiasta.
Hänen on pärjättävä ja osattava. Sä saat olla heikko.
En ole koskaan kuullut, että terapeutti hylkäisi asiakkaan kesken.
Ts. terapeutin tehtävä on kestää, mitä tahansa asiakas terapiassa oksentaa.
Se saa siitä erittäin hyvää palkkaa.
Jos päädyt vaihtamaan terapeuttia, tee siitä ehdottomasti ilmoitus kelaan ja terapeuttiliittoon.
Olen käynyt nyt reilun vuoden psykoterapiassa, kerran viikossa 45 minuuttia.
Jos joku kysyisi päin naamaa, olenko hyötynyt siitä, en ole suoraan sanottuna varma, mitä hänelle vastaisin- toisaalta olen, koska terapeutti on tehnyt muutaman todella terävänäköisen havainnon käytöksestäni, ja sitten taas toisaalta en, koska todennäköisesti olisin tajunnut nuo asiat itsekin jossain vaiheessa + maksan Kelan tuen jälkeen noin satasen kuussa omavastuita, joka on helvetin iso raha puhumisesta.
Monia vuosia kinusin terapiaa ja nyt kun sitä vihdoinkin sain, huomaan ettei se olekaan mikään ihmeratkaisu. En sellaista tietysti odottanutkaan, mutta jotenkin olen jatkuvasti pettynyt siihen, miten vähän eroa terapiassa käynti tekee arkeeni: tälläkin hetkellä masennukseni on pahentunut keskivaikeasta vaikeaan. Motivaatio käydä terapiassa on yleensä aika alhainen, skippailen joskus tapaamisia koska ahdistaa ajatuskin sinne menemisestä. En ole itkenyt siellä kertaakaan tms. enkä pelkää osoittaa tunteitani muutenkaan, siitä ei ole kyse. Terapeutin mukaan järki-minä ja tunne-minä ovat hyvin, hyvin kaukana toisistaan. Ehkä se sitten selittää jotain?
Siis häh? Sä olet terapiassa mutta seuraavaa kertaa ei sovittu?! Tapasitko sä psykoterapeutin vai psykiatrin? Kuulostaa enemmän sellaiselta mitä psykiatri voisi möläyttää tuo että sua ei muka voida auttaa...vai oliko tuo jonkun muun ketjuun osallistuvan kommentti eikä ap:n?
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt nyt reilun vuoden psykoterapiassa, kerran viikossa 45 minuuttia.
Jos joku kysyisi päin naamaa, olenko hyötynyt siitä, en ole suoraan sanottuna varma, mitä hänelle vastaisin- toisaalta olen, koska terapeutti on tehnyt muutaman todella terävänäköisen havainnon käytöksestäni, ja sitten taas toisaalta en, koska todennäköisesti olisin tajunnut nuo asiat itsekin jossain vaiheessa + maksan Kelan tuen jälkeen noin satasen kuussa omavastuita, joka on helvetin iso raha puhumisesta.
Monia vuosia kinusin terapiaa ja nyt kun sitä vihdoinkin sain, huomaan ettei se olekaan mikään ihmeratkaisu. En sellaista tietysti odottanutkaan, mutta jotenkin olen jatkuvasti pettynyt siihen, miten vähän eroa terapiassa käynti tekee arkeeni: tälläkin hetkellä masennukseni on pahentunut keskivaikeasta vaikeaan. Motivaatio käydä terapiassa on yleensä aika alhainen, skippailen joskus tapaamisia koska ahdistaa ajatuskin sinne menemisestä. En ole itkenyt siellä kertaakaan tms. enkä pelkää osoittaa tunteitani muutenkaan, siitä ei ole kyse. Terapeutin mukaan järki-minä ja tunne-minä ovat hyvin, hyvin kaukana toisistaan. Ehkä se sitten selittää jotain?
On täysin normaalia ja odotettavissa että joskus suurinpiirtein toisen terapiavuoden aikana asiakkaan tila voi huonontua hetkellisesti, kun päästään todella asioihin kiinni. Eka vuosi on yleisesti muutenkin lämmittelyä kun haetaan ja rakennetaan sitä luottamussuhdetta terapeuttiin. Mutta anyway, sen takia tuota Kelan psykoterapiaa ei myönnetäkään jos hakijan ei koeta olevan tarpeeksi hyvässä kunnossa siihen, koska tuo on ihan odotettavissa että dippiä voi vähän tulla matkalla, ennen kuin lähdetään nousuun.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt nyt reilun vuoden psykoterapiassa, kerran viikossa 45 minuuttia.
Jos joku kysyisi päin naamaa, olenko hyötynyt siitä, en ole suoraan sanottuna varma, mitä hänelle vastaisin- toisaalta olen, koska terapeutti on tehnyt muutaman todella terävänäköisen havainnon käytöksestäni, ja sitten taas toisaalta en, koska todennäköisesti olisin tajunnut nuo asiat itsekin jossain vaiheessa + maksan Kelan tuen jälkeen noin satasen kuussa omavastuita, joka on helvetin iso raha puhumisesta.
Monia vuosia kinusin terapiaa ja nyt kun sitä vihdoinkin sain, huomaan ettei se olekaan mikään ihmeratkaisu. En sellaista tietysti odottanutkaan, mutta jotenkin olen jatkuvasti pettynyt siihen, miten vähän eroa terapiassa käynti tekee arkeeni: tälläkin hetkellä masennukseni on pahentunut keskivaikeasta vaikeaan. Motivaatio käydä terapiassa on yleensä aika alhainen, skippailen joskus tapaamisia koska ahdistaa ajatuskin sinne menemisestä. En ole itkenyt siellä kertaakaan tms. enkä pelkää osoittaa tunteitani muutenkaan, siitä ei ole kyse. Terapeutin mukaan järki-minä ja tunne-minä ovat hyvin, hyvin kaukana toisistaan. Ehkä se sitten selittää jotain?
Vai aletaanko terapiassa lähestyä oikeasti tärkeitä kipupisteitä etkä haluaisi käsitellä niitä?
On täysin normaalia ja odotettavissa että joskus suurinpiirtein toisen terapiavuoden aikana asiakkaan tila voi huonontua hetkellisesti, kun päästään todella asioihin kiinni. Eka vuosi on yleisesti muutenkin lämmittelyä kun haetaan ja rakennetaan sitä luottamussuhdetta terapeuttiin. Mutta anyway, sen takia tuota Kelan psykoterapiaa ei myönnetäkään jos hakijan ei koeta olevan tarpeeksi hyvässä kunnossa siihen, koska tuo on ihan odotettavissa että dippiä voi vähän tulla matkalla, ennen kuin lähdetään nousuun.[/quote]
Mitä sitten niille jotka eivät ole tarpeeksi hyvässä kunnossa? :O
Mistä löytyisi hyvä terapeutti?