Liikuntaharrastus lapselle lajissa, jossa voidaan myös kilpailla, mutta vanhemmat...?

saavat maksaa harrastuksesta sovitun summan, eikä lisäksi tule tehtäviä, talkoita, pakkoa lahjoittaa jotain yms? Nämä aiheuttavat vain harmia. Enkä koe tätä pakotusta yhteisölliseksi toiminnaksi, sillä harrastus on aina vain lasten, ei aikuisten.

Harmia tulee aina epäitsekkäille talkoolaisille vs itsekkäät vapaamatkustajat. Tulee paineita, jos tahtoo "sosiaalisen pakon edessä"osallistua jonkun verran. Vapaamatkustajien vuoksi tulee kuitenkin osallistuneeksi yli keskitason? Lisäksi harmittaa, kun jo maksu harrastuksesta on paljon, eikä silti saa palvelua!

Helpointa olisi, kun ei tulisi mitään ylimääräistä, vaan vain sovittu maksu. Eihän vanhemmat edes tahdo olla perillä kaikesta mitä harrastuksessa tapahtuu esim. kahden kuukauden päästä, kun on muutakin tekemistä! Eikä niistä keskustella harrastusta aloittaessa ja edistyttäessä, jotta maksajan rooliin laitettavat eivät lopettaisi.

Miksi ei luovuta kaikesta ylimääräisestä, sillä kulutkin kasvavat sitä mukaa, mitä vanhemmat tienaavat harrastukselle eli tulos vaivannäöstä on pidemmällä aikavälillä nolla? Ei kai ennenkään nähty kovin paljon vaivaa lapsen harrastamisen vuoksi? Rahaakin kului silti vähemmän? Sanalla "kilpaileminen" tunnutaan oikeutettavan aivan liikaa.