Lue keskustelun säännöt.
Huonoin elämänviisaus tai -ohje
20.04.2018 |
Mikä on typerin elämänohje minkä olette saaneet vanhemmiltanne tai joltain muulta "viisaammalta"
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset kannattaa tehdä nuorena, että sitten jaksaa.
Ihan kysymyksenä, mikä tässä "ohjeessa" oli huonoa? Eikö nuorena jaksa vai oliko sinulla muuten tilanne huono? Kai se tilanne voi vanhempanakin olla yhtä huono?
Itse saimme esikoisen 27- ja 24-vuotiaina ja toisen pari vuotta siihen perään (mielestäni nuorena) ja jotenkin tuntuu, että kovin paljon (5-10 vuotta) myöhemmin ei olisi oikein ollut hyvä.
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi." Eivät sitä ansaitse.
"Ahkeruus kovankin onnen voittaa." Ei siltä vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kyllä säkin vielä jonkun löydät", "sä oot vielä nuori, onhan sulla vielä aikaa löytää joku". Niin. Nyt olen 30 v ja en ole vieläkään löytänyt ketään. Kuinkahan kauan tässä vielä joutuu kuulemaan noita lauseita? En löydä ketään ja piste. Ja kyllä, olen yrittänyt.
Kaverini löysi 42-vuotiaana.
Itse löysin 45-vuotiaana. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeudet vahvistavat... Eivät vahvista! Lähes 10 vuotta olen jo melkein yhtäjaksoisesti käynyt terapiassa tai psykiatrisella sairaanhoitajalla niiden vaikeiden kokemusten käsittelemiseksi.
Olen sitä mieltä, että vaikeudet vahvistavat, mutta niistä pitää päästä ensin yli.
Jos et ikinä pääse yli vaan jäät märehtimään koulukiusaamista, seks.hyväksikäyttöä ikuisuuksiin, niin että olet uhri silloin kannat traumojesi taakkaa ikuisesti selässäsi.
Mutta jos pääset yli näistä traumoistasi niin todellakin pienet murheet elämässä ei tunnu missään, kuten jollain pumpulissa kasvaneella vaan olet vahvempi ja voimakkaampi ihmisenä.
T: koulukiusattu, narsisti äidin kasvattama, itsaria yrittänyt, seks.hyväksikäytetty nykyisin traumoistani yli päässyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeudet vahvistavat... Eivät vahvista! Lähes 10 vuotta olen jo melkein yhtäjaksoisesti käynyt terapiassa tai psykiatrisella sairaanhoitajalla niiden vaikeiden kokemusten käsittelemiseksi.
Olen sitä mieltä, että vaikeudet vahvistavat, mutta niistä pitää päästä ensin yli.
Jos et ikinä pääse yli vaan jäät märehtimään koulukiusaamista, seks.hyväksikäyttöä ikuisuuksiin, niin että olet uhri silloin kannat traumojesi taakkaa ikuisesti selässäsi.
Mutta jos pääset yli näistä traumoistasi niin todellakin pienet murheet elämässä ei tunnu missään, kuten jollain pumpulissa kasvaneella vaan olet vahvempi ja voimakkaampi ihmisenä.
T: koulukiusattu, narsisti äidin kasvattama, itsaria yrittänyt, seks.hyväksikäytetty nykyisin traumoistani yli päässyt
Hienoa, että koet näin. Mielenterveyden parissa ammatikseen työskentelevät kuitenkin ovat usein sitä mieltä, että vaikeat kokemukset tekevät ihmisestä aiempaa haavoittuvamman.
1. Hanki elämä!
2. Lakkaa vinkumasta (=valittamasta) ja mee töihin!
3. Ikinä en ole keneltäkään apua saanu enkä ole ollut päivääkään kortistossa!
4. Se saa tehdä rahoillaan mitä lystää, vaikka takassa polttaa!
5. Isovanhempien ei pidä hoitaa yhtään sekuntia lapsenlapsiaan, he ovat omansa hoitaneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kyllä säkin vielä jonkun löydät", "sä oot vielä nuori, onhan sulla vielä aikaa löytää joku". Niin. Nyt olen 30 v ja en ole vieläkään löytänyt ketään. Kuinkahan kauan tässä vielä joutuu kuulemaan noita lauseita? En löydä ketään ja piste. Ja kyllä, olen yrittänyt.
Kaverini löysi 42-vuotiaana.
Ei hirveästi houkuta tuollainen kohtalo jos myös nainen on 42v.
Tuollainen katkeroittaa miehen täysin jos mies joutuu vain odottelemaan kunnes tulee tarpeeksi vanhaksi että nainen kiinnostuu.
Pitäisikö sun mennä TYP-arviointiin?
Kerroin itkien elämäni huolista, työttömyydestä, ym. Itketti myös siksi, että olin pahasti vaihdevuosioireinen. Henkilö, jolle puhuin elämästäni, työskentelee sosiaalialalla, on auttamisen ammattilainen.
Tyrmistyin. Neuvo oli hyväksi tarkoitettu. Että työkykyarviointiin sen vuoksi, että on surullinen (ja vaihdevuosiongelmainen) ja itkettää....
Työkyvyssäni ei ole mitään vikaa. Eikä mielialassakaan, etenkin kun sain avun hormonikorvaushoidosta. Olen mitä mainioin ja motivoitunein, jaksavin työntekijä, kunhan vain saisin tehdä työtä, jota rakastan!
Klassinen esimerkki, missä yritetään auttaa - mutta lopputulos onkin loukkava. Näitä tapahtuu paljon.
Mietin sosiaalityöntekijöitä ja muita ns. "auttajia", jotka usein pinnan alla ovat kovia ja kylmiä tyyppejä. Lähes vihamielisiä. Sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä huonoin ja haitallisin neuvo on se, että "sen oikean löytää sitten kun lakkaa etsimästä".
Kyllä mä olen löytänyt ja saanut naisen vasta kun olen ihan etsimällä etsinyt sellaista.
Jos et ole erityisen haluttava yksilö etkä hirveän meneväkään niin ilman etsimistä et löydä ikinä.
Miehet ja naiset voivat olla vain ystäviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeudet kyllä vahvistavat Jos niistä selviää. Mutta jos niitä vaikeuksia on liikaa tai ne kuormittavat suhteettomasti ja tilanne ei raukea vaan kroonistuu, niin silloin siinä kyllä murenee alla. Kohtuullinen stressikin on elämän suola, siinä saa kokemuksen että selviää ja pärjää, mutta liikaa on likaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä huonoin ja haitallisin neuvo on se, että "sen oikean löytää sitten kun lakkaa etsimästä".
Kyllä mä olen löytänyt ja saanut naisen vasta kun olen ihan etsimällä etsinyt sellaista.
Jos et ole erityisen haluttava yksilö etkä hirveän meneväkään niin ilman etsimistä et löydä ikinä.
Minä etsin vuosia. Olen muiden mielestä hyvännäköinen ja sänkyyn olisin kelvannut vaikka kenelle, mutta itse halusin vain parisuhteen. Ilmeisesti persoonani oli sitten vääränlainen, kun sain pakkeja pakkien perään. Epätoivoiset toki olisivat halunneet parisuhteeseen kanssani, mutta en halua olla parisuhteessa parisuhteen takia, vaan kumppanin täytyy olla sopiva. Toki itsekin olin välillä melko epätoivoinen ja hoin itselle ja muille, että en etsi enää, vaikka oikeasti koko ajan odotinkin jotain tapahtuvan. Sitten, kun päätin, että nyt vietän "villin" sinkkukesän eli käyn useilla treffeillä ja kahvittelen ilman seksiä enkä todellakaan ala seurustelemaan kenenkään kanssa kun kesän jälkeen muutan muualle. Niin vain kesän ensimmäiset treffit kolahti enkä sitten muuttanutkaan kovin kauas, vaan puolen vuoden jälkeen muutin miehen kanssa yhteen... Enkä todellakaan häntä etsinyt, sattui vaan sopiva henkilö, joka itsekin halusi seurustella minun kanssani!
"Käännä toinen poski". Kilin kulkuset! Tuolla ohjeella saa vaan pärstänsä kipeäksi ja huomaa olevansa aina se kynnysmatto. Joo, ihmiset ansaitsee toisen mahdollisuuden, mutta kukaan ei ansaitse loputtomasti uusia mahdollisuuksia satuttaa muita.
"Jumalaan uskominen parantais sun masennuksen." Ei. Todennäköisesti se vain pahentaisi sitä.
Toinen ohje on se, että pitäisi tehdä lapsi, kun parisuhde on kriisissä, esimerkiksi puolison pettämisen jälkeen. Ei, ei ja vielä kerran EI.
Vierailija kirjoitti:
"Jumalaan uskominen parantais sun masennuksen." Ei. Todennäköisesti se vain pahentaisi sitä.
Toinen ohje on se, että pitäisi tehdä lapsi, kun parisuhde on kriisissä, esimerkiksi puolison pettämisen jälkeen. Ei, ei ja vielä kerran EI.
Parantaisko vaiki pahentaisko usko Jumalaan riipuu siitä et millaseen Jumalaan uskotaan.
Mut joo ei ehkä ollut ihan korrekti neuvo.
Äitini käski hankkia rikkaan miehen. Hän on niitä 40-luvulla syntyneitä naisia, jotka kasvattivat lapsensa häpeämään olemassaoloaan, joten hänen muutkaan elämänoppinsa eivät kestäisi päivänvaloa enää nykymaailmassa.
Toinen hyvä oppi hänen suustaan oli "himot ne on hiirelläkin", kun kuuli että minulla on poikaystävä.
Lyö takaisin!