Lue keskustelun säännöt.
Vihaan vanhempiani. Voinko silti elää hyvää elämää?
20.04.2018 |
Lapsuudenperheeni ilmapiiri oli myrkyllinen ja sairas. En vieläkään ole saanut kaikkia asioita lapsuuteeni ja nuoruuteeni liittyen riittävästi käsiteltyä. Miten voisin saavuttaa mielenrauhan, vaikka nämä aiemmat kokemukset vaikuttavat muun muassa ihmissuhteisiini?
Kommentit (10)
Sehän riippuu ihan sinusta. Joku pystyy hyväksymään että lähtökohdat oli mitä oli, hakee tarvitessaan apua niiden käsitttelyyn, ja oivaltaa että pystyy itse nyt omilla valinnnoillaan rakentamaan omannäköisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun kohdalla pakko sanoa, että ilmeisesti et. Samaa jankkaamista vuodesta toiseen vauvapalstalla. Nyt olet jo päässyt äitivaiheesta pidemmälle koko perheen syyttämiseen.
Jos kaikki nämä vuodet olisit keskittynyt tilanteesta selviämiseen esim. terapiassa, työstänyt pikku hiljaa anteeksiantamista, olisit jo ehkä vapautunut tästä kahleestasi.
Mutta onnea valitsemallasi tiellä.
En ole vuosia hillunut tällä palstalla. Tämä on minulle melko uusi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan sinusta. Joku pystyy hyväksymään että lähtökohdat oli mitä oli, hakee tarvitessaan apua niiden käsitttelyyn, ja oivaltaa että pystyy itse nyt omilla valinnnoillaan rakentamaan omannäköisen elämän.
Olen nyt 3-kymppinen ja vasta alkanut kattavasti ymmärtää sen, kuinka laaja tämä oman lapsuudenperheen vaikutus elämääni onkaan ollut. Hyvin pitkään pyrin vain hartiavoimin puskemaan eteenpäin lähtökohdista huolimatta, mutta nyt jokin on muuttunut. Toivottavasti löydän keinon päästä jossain vaiheessa paremmin tasapainoon, menneisyyden hyväksyen.
Hyvää ja tasapainoista elämää ei voi elää ennen kuin kaikki traumat on käsitelty.
Viha syö ihmistä sisältä päin, ja vaikuttaa koko elämään.
Onnistunut irrottautuminen menneestä tarkoittaa sitä että mennyt on mennyttä, kirjaimellisesti. Sitä ei tarvitse eikä saa hyväksyä. Sen yläpuolelle pitää päästä.
Vaatii valtavasti työtä ja kivun ja tuskan kestämistä ja hyväksymistä. Sen kautta pääsee vapaaksi oikeasti.
Vuodesta toiseen jauhamalla ja juuttumalla vanhoihin vääryyksiin ei pääse puusta pitkään.
Terapiasta voisi olla apua asian työstämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on päihdeongelmainen ja äitini on narsisti. Aikani käsittelin asiaa ja nyt olen sujut sen kanssa, että elämässäni ei ole mukana vanhempiani ja että olen oikeastaan ihan hyvä tyyppi sellaisena kuin olen. Parisuhteissa käytin pitkään huonoja malleja, mutta olen opetellut puhumaan siitä miltä minusta tuntuu ja välttämään toisen syyttelyä. Jos et itse saa asioita käsiteltyä, niin kannattaa hakeutua ammattilaisavun piiriin. Et varmastikaan ole yksin kokemustesi kanssa ja on ihan hyvä puhua turvalliselle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää ja tasapainoista elämää ei voi elää ennen kuin kaikki traumat on käsitelty.
Viha syö ihmistä sisältä päin, ja vaikuttaa koko elämään.
Onnistunut irrottautuminen menneestä tarkoittaa sitä että mennyt on mennyttä, kirjaimellisesti. Sitä ei tarvitse eikä saa hyväksyä. Sen yläpuolelle pitää päästä.
Vaatii valtavasti työtä ja kivun ja tuskan kestämistä ja hyväksymistä. Sen kautta pääsee vapaaksi oikeasti.
Vuodesta toiseen jauhamalla ja juuttumalla vanhoihin vääryyksiin ei pääse puusta pitkään.
Oletko itse saanut traumojasi hyvin käsiteltyä? Mitkä asiat sinua ovat tässä prosessissa eniten auttaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni on päihdeongelmainen ja äitini on narsisti. Aikani käsittelin asiaa ja nyt olen sujut sen kanssa, että elämässäni ei ole mukana vanhempiani ja että olen oikeastaan ihan hyvä tyyppi sellaisena kuin olen. Parisuhteissa käytin pitkään huonoja malleja, mutta olen opetellut puhumaan siitä miltä minusta tuntuu ja välttämään toisen syyttelyä. Jos et itse saa asioita käsiteltyä, niin kannattaa hakeutua ammattilaisavun piiriin. Et varmastikaan ole yksin kokemustesi kanssa ja on ihan hyvä puhua turvalliselle ihmiselle.
En ole itse oikein sinut sen kanssa, ettei minulla ole sellaista suhdetta vanhempiini kuin toivoisin. Olen hirveän kateellinen niille ihmisille, joilla on lämpimät perhesuhteet. Itse tunnen itseni välillä tämän takia aika yksinäiseksi. Olisi kiva, jos olisi sellaiset vanhemmat, joiden kanssa olisi kiva viettää aikaa ja joihin voisi hankalalla hetkellä tukeutua.
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta voisi olla apua asian työstämisessä.
Se on suunnitteilla. Tiedostan sen, ettei tämä ole oikein hyvä olotila. Kiitos huolenpidosta!
Sun kohdalla pakko sanoa, että ilmeisesti et. Samaa jankkaamista vuodesta toiseen vauvapalstalla. Nyt olet jo päässyt äitivaiheesta pidemmälle koko perheen syyttämiseen.
Jos kaikki nämä vuodet olisit keskittynyt tilanteesta selviämiseen esim. terapiassa, työstänyt pikku hiljaa anteeksiantamista, olisit jo ehkä vapautunut tästä kahleestasi.
Mutta onnea valitsemallasi tiellä.