Lue keskustelun säännöt.
Esiteini tekee kaiken kovakouraisesti
20.04.2018 |
Vaikka olen yrittänyt opettaa, että valot laitetaan päälle sormella, ei nyrkillä, vessaa ei vedetä täydellä voimalla ja oven kahvoja ei revitä. Ei vain tahdo mennä jakeluun. Onko muilla samanlaisia taipumuksia?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kun lapsuudessa riuhtaisin komeron ovesta liian lujaa ja kahva jäi käteen. Isä löi silmän mustaksi, valitti että olin liian kovakourainen eikä tajunnut ironiaa.
Joo, olipa kyllä itsekin kovakourainen. Mutta minä en ole missään mielessä kovakourainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla yksi kaveri on tällainen, ihan aikuinen ihminen kyseessä. Hän on onnistunut pilaamaan asunnossaan ovenkahvoja, verhoja ym. riuhtomisella ja kovakouraisella käsittelyllä. Muutenkin aika aggressiivinen, dynaaminen ja dominoiva ihminen luonteeltaan. Hänellä on myös sellaista yleistä välinpitämättömyyttä tavaroita kohtaan, ja sekin on aiheuttanut jälkiä kalusteisiin ja pintoihin. Että ei välttämättä ole mikään esiteini-iän vaihe vaan pysyvä piirre käytöksessä/luonteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi kaveri on tällainen, ihan aikuinen ihminen kyseessä. Hän on onnistunut pilaamaan asunnossaan ovenkahvoja, verhoja ym. riuhtomisella ja kovakouraisella käsittelyllä. Muutenkin aika aggressiivinen, dynaaminen ja dominoiva ihminen luonteeltaan. Hänellä on myös sellaista yleistä välinpitämättömyyttä tavaroita kohtaan, ja sekin on aiheuttanut jälkiä kalusteisiin ja pintoihin. Että ei välttämättä ole mikään esiteini-iän vaihe vaan pysyvä piirre käytöksessä/luonteessa.
Totta, joillain on turhat kovat otteet aikuisenakin. Ovenkahvat alkavat pikkuhiljaa jäädä käteen, jos niitä vetää turhapäiten. Olen nähnyt tyylejä, että roikutaan siinä kahvassa, vaikka ovi on kiinni jo.
Myös vesihanoja riuhdotaan usein liian kovakouraisesti. Moneen asiaan riittää ihan sormenpäillä tarttuminen, ei tarvitse nykiä lapiokouralla.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kun lapsuudessa riuhtaisin komeron ovesta liian lujaa ja kahva jäi käteen. Isä löi silmän mustaksi, valitti että olin liian kovakourainen eikä tajunnut ironiaa.
Kuulostaa vanhan ajan tehokkaalta kasvatukselta.
Teitkö uudelleen saman vai menikö kerralla jakeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vessa vedetään "täydellä voimalla"?
Suosittelen opettamaan hänelle joitain hitaita voimisteluliikkeitä, kuten yhdellä jalalla seisomista.
Itselläni paha tapa laittaa vesikraana aina täysille.
Ei ole pysyvää välttämättä mutta itsehillintää kannattaa oppia heti nuorena.
Ovenkahvat ja ihmisen hakkaaminen toki eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten vessa vedetään "täydellä voimalla"?
Epäilen että ylösvedettävä nuppi riuhtaistaan ääriasentoon väkivalloin tai painonappi isketään nyrkillä pohjaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi kaveri on tällainen, ihan aikuinen ihminen kyseessä. Hän on onnistunut pilaamaan asunnossaan ovenkahvoja, verhoja ym. riuhtomisella ja kovakouraisella käsittelyllä. Muutenkin aika aggressiivinen, dynaaminen ja dominoiva ihminen luonteeltaan. Hänellä on myös sellaista yleistä välinpitämättömyyttä tavaroita kohtaan, ja sekin on aiheuttanut jälkiä kalusteisiin ja pintoihin. Että ei välttämättä ole mikään esiteini-iän vaihe vaan pysyvä piirre käytöksessä/luonteessa.
Mun mies on juuri sellainen kovakourainen ja varomaton. Heittää avaimet tai muuta roinaa lasipöydälle, paiskoo ovia ja vetolaatikoita, kaataa juomia, jopa kävelee usein yhden vitriinin vierestä aina törmäten siihen olkapäällään... Tavaroita menee myös aika paljon rikki. On jotain vihanhallintaongelmaa, ja sen lisäksi mies on aika välinpitämätön. Lisäksi miehellä taitaa olla huonompi kuulo kuin minulla, joten ei ehkä aina tajua, miten kovaa hän tekee asioita?
Tuollaisen kanssa on surullista olla, jos välittää sellaisesta siististä yleisilmeestä. Tuollaisen hermoheikon jäljiltä kaikki kuluu vähän niin kuin pikkulapsiperheissä... Kaikkialle tulee pikku hiljaa naarmuja ja kulumaa. Laminaatissa on naarmuja ja jopa reikiä, kun sille on huolimattomuuttaan tiputettu jotain. Tuolin jalat on naarmutettu, kun on äkäisesti hakattu niitä imurilla. Lipaston ovet ovat naarmuilla ja löystyneet saranoiltaan. Pöydissä on naarmuja, liukuovi lähtee koko ajan kiskoltaan ja rippilahjamukeista mennyt jo puolet rikki.
Mutta tuo on piirre, jota on vaikea, ellei mahdoton saada pois. Jotkut ovat impulsiivisia ja äkkipikaisia, kun taas toiset pitkäjänteisiä tai herkkiä. Tuskin ihminen mitenkään pystyisi koko ajan keskittymään käytökseensä ja tekemään toisin, kuin mitä tekisi ihan "automaatiolla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vessa vedetään "täydellä voimalla"?
Epäilen että ylösvedettävä nuppi riuhtaistaan ääriasentoon väkivalloin tai painonappi isketään nyrkillä pohjaan.
Sinne pönttöön kannattaa laittaa vesipulloja jos on vanha vedettävä malli mikä kuluttaa paljon vettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kun lapsuudessa riuhtaisin komeron ovesta liian lujaa ja kahva jäi käteen. Isä löi silmän mustaksi, valitti että olin liian kovakourainen eikä tajunnut ironiaa.
Kuulostaa vanhan ajan tehokkaalta kasvatukselta.
Teitkö uudelleen saman vai menikö kerralla jakeluun?
10 vuotta myöhemmin hän kävi humalassa kiinni ja pieksin hänet henkihieveriin. Ei olla puhuttu sen jälkeen. Toimivaa ja tehokasta tuo vanhan ajan tehokas kasvatus, opin että väkivallalla ratkaisee asian kuin asian helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pitääpä sitten jäkättää ja kouluttaa vielä, kun on mahdollisuus vaikuttaa lapseen. Hänellä on joku motorisesti levoton rymistelyvaihe menossa. Täytyy kokeilla noita treenejä joita yksi vastaaja ehdotti: yhdellä jalalla seisominen jne. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vessa vedetään "täydellä voimalla"?
Epäilen että ylösvedettävä nuppi riuhtaistaan ääriasentoon väkivalloin tai painonappi isketään nyrkillä pohjaan.
Sinne pönttöön kannattaa laittaa vesipulloja jos on vanha vedettävä malli mikä kuluttaa paljon vettä.
Millainen vesipullo, käykö muovinen limsapullo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi kaveri on tällainen, ihan aikuinen ihminen kyseessä. Hän on onnistunut pilaamaan asunnossaan ovenkahvoja, verhoja ym. riuhtomisella ja kovakouraisella käsittelyllä. Muutenkin aika aggressiivinen, dynaaminen ja dominoiva ihminen luonteeltaan. Hänellä on myös sellaista yleistä välinpitämättömyyttä tavaroita kohtaan, ja sekin on aiheuttanut jälkiä kalusteisiin ja pintoihin. Että ei välttämättä ole mikään esiteini-iän vaihe vaan pysyvä piirre käytöksessä/luonteessa.
Mun mies on juuri sellainen kovakourainen ja varomaton. Heittää avaimet tai muuta roinaa lasipöydälle, paiskoo ovia ja vetolaatikoita, kaataa juomia, jopa kävelee usein yhden vitriinin vierestä aina törmäten siihen olkapäällään... Tavaroita menee myös aika paljon rikki. On jotain vihanhallintaongelmaa, ja sen lisäksi mies on aika välinpitämätön. Lisäksi miehellä taitaa olla huonompi kuulo kuin minulla, joten ei ehkä aina tajua, miten kovaa hän tekee asioita?
Tuollaisen kanssa on surullista olla, jos välittää sellaisesta siististä yleisilmeestä. Tuollaisen hermoheikon jäljiltä kaikki kuluu vähän niin kuin pikkulapsiperheissä... Kaikkialle tulee pikku hiljaa naarmuja ja kulumaa. Laminaatissa on naarmuja ja jopa reikiä, kun sille on huolimattomuuttaan tiputettu jotain. Tuolin jalat on naarmutettu, kun on äkäisesti hakattu niitä imurilla. Lipaston ovet ovat naarmuilla ja löystyneet saranoiltaan. Pöydissä on naarmuja, liukuovi lähtee koko ajan kiskoltaan ja rippilahjamukeista mennyt jo puolet rikki.
Mutta tuo on piirre, jota on vaikea, ellei mahdoton saada pois. Jotkut ovat impulsiivisia ja äkkipikaisia, kun taas toiset pitkäjänteisiä tai herkkiä. Tuskin ihminen mitenkään pystyisi koko ajan keskittymään käytökseensä ja tekemään toisin, kuin mitä tekisi ihan "automaatiolla".
Joo, mun kaveri on ihan samanlainen. Hän on kylläkin nainen, mutta tutulta kuulostaa. Ei lyö nyrkkiä seinään tai potki ovia, mutta muuten tekee kaiken voimalla tai kovakouraisesti.
Imurointi hoituu sellaisella tarmolla, että kalusteisiin on tullut kolhuja ja naarmuja. Jos ruokaa/juomaa/mitä tahansa roiskuu tai kaatuu, hän ei puhdista jälkiä kuin vasta pitkän ajan päästä, jolloin tahrat ovat jo pinttyneet pintoihin ja tekstiileihin.
Jääkaapin ovi on murtunut, parvekkeen ovi on epäkunnossa, sälekaihtimet hajotettu ja verhot avataan niin voimalla, että klipsut irtoavat tai koko verho irtoaa tangolta. Tiskatessa hajoaa astioita ja vesi tietenkin roiskuu ympäriinsä. Hajotti kerran pakastimen, kun meni väkisin irrottamaan jääkimpaleita sulatuksen aikana jne.
Tavarat putoavat usein käsistä lattialle ja jäävät niille sijoilleen, ja hän myös puhuu aika kovaan ääneen sekä hermostuu ja turhautuu helposti. Vähän raskasta seuraa siis pahimmillaan.
Mun appiukko, hajotti pölynimurin kahdesta kohtaa kun pikkuisen imuroi. Joidenkin pitäisi vissiin asua karhuhäkissä. Tai ainakin tallissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi kaveri on tällainen, ihan aikuinen ihminen kyseessä. Hän on onnistunut pilaamaan asunnossaan ovenkahvoja, verhoja ym. riuhtomisella ja kovakouraisella käsittelyllä. Muutenkin aika aggressiivinen, dynaaminen ja dominoiva ihminen luonteeltaan. Hänellä on myös sellaista yleistä välinpitämättömyyttä tavaroita kohtaan, ja sekin on aiheuttanut jälkiä kalusteisiin ja pintoihin. Että ei välttämättä ole mikään esiteini-iän vaihe vaan pysyvä piirre käytöksessä/luonteessa.
Mun mies on juuri sellainen kovakourainen ja varomaton. Heittää avaimet tai muuta roinaa lasipöydälle, paiskoo ovia ja vetolaatikoita, kaataa juomia, jopa kävelee usein yhden vitriinin vierestä aina törmäten siihen olkapäällään... Tavaroita menee myös aika paljon rikki. On jotain vihanhallintaongelmaa, ja sen lisäksi mies on aika välinpitämätön. Lisäksi miehellä taitaa olla huonompi kuulo kuin minulla, joten ei ehkä aina tajua, miten kovaa hän tekee asioita?
Tuollaisen kanssa on surullista olla, jos välittää sellaisesta siististä yleisilmeestä. Tuollaisen hermoheikon jäljiltä kaikki kuluu vähän niin kuin pikkulapsiperheissä... Kaikkialle tulee pikku hiljaa naarmuja ja kulumaa. Laminaatissa on naarmuja ja jopa reikiä, kun sille on huolimattomuuttaan tiputettu jotain. Tuolin jalat on naarmutettu, kun on äkäisesti hakattu niitä imurilla. Lipaston ovet ovat naarmuilla ja löystyneet saranoiltaan. Pöydissä on naarmuja, liukuovi lähtee koko ajan kiskoltaan ja rippilahjamukeista mennyt jo puolet rikki.
Mutta tuo on piirre, jota on vaikea, ellei mahdoton saada pois. Jotkut ovat impulsiivisia ja äkkipikaisia, kun taas toiset pitkäjänteisiä tai herkkiä. Tuskin ihminen mitenkään pystyisi koko ajan keskittymään käytökseensä ja tekemään toisin, kuin mitä tekisi ihan "automaatiolla".
Joo, mun kaveri on ihan samanlainen. Hän on kylläkin nainen, mutta tutulta kuulostaa. Ei lyö nyrkkiä seinään tai potki ovia, mutta muuten tekee kaiken voimalla tai kovakouraisesti.
Imurointi hoituu sellaisella tarmolla, että kalusteisiin on tullut kolhuja ja naarmuja. Jos ruokaa/juomaa/mitä tahansa roiskuu tai kaatuu, hän ei puhdista jälkiä kuin vasta pitkän ajan päästä, jolloin tahrat ovat jo pinttyneet pintoihin ja tekstiileihin.
Jääkaapin ovi on murtunut, parvekkeen ovi on epäkunnossa, sälekaihtimet hajotettu ja verhot avataan niin voimalla, että klipsut irtoavat tai koko verho irtoaa tangolta. Tiskatessa hajoaa astioita ja vesi tietenkin roiskuu ympäriinsä. Hajotti kerran pakastimen, kun meni väkisin irrottamaan jääkimpaleita sulatuksen aikana jne.
Tavarat putoavat usein käsistä lattialle ja jäävät niille sijoilleen, ja hän myös puhuu aika kovaan ääneen sekä hermostuu ja turhautuu helposti. Vähän raskasta seuraa siis pahimmillaan.
Entisaikojen MBD, en tiedä mikä termi on nykyään.
Tulee mieleen kun lapsuudessa riuhtaisin komeron ovesta liian lujaa ja kahva jäi käteen. Isä löi silmän mustaksi, valitti että olin liian kovakourainen eikä tajunnut ironiaa.