Miksi jotkut tekevät tunnekuohussa itselleen haitallisia ratkaisuja?
Sanotaan nyt vaikka, että ei pidä automyyjästä, automyyjä on sattunut jotenkin ärsyttämään, niin siitä kiihtyneenä menee naapurikauppaan ja ostaa vanhemman auton kalliimmalla. Ihan vain siksi, kun tunnekuohu vei voiton järjestä.
Tai jokin muu vastaava tilanne, missä järki sumentuu ja ihminen tekee omituisen ratkaisun, jota muiden on vaikea ymmärtää. Kyseinen ihminen menettää tilanteessa rahaa aivan turhaan. Miksi joku päätyy järjen sumentamaan ratkaisuun?
Kommentit (23)
Mä hakkaan seinää kun hermostuttaa, sei ei haittaa ketään muuta kuin mua. veri ei ainalöhde vaatteista
Enpä tiedä, onko se haitallista. Olen minäkin jättänyt ostamatta kaupasta, jossa on ärsyttävä myyjä ja ostanut muualta kalliimmalla. Se hyvä mieli jonka olen siitä saanut on voittanut taloudellisen haitan.
En ole huomannut. Jos on paska ja ylimielinen kauppias, siirryn muualle. Mercedeksellä on hyvät myyjät, kysyin a-mallia koeajoon, tuputti neidille s-mallia. Eikä esitellyt autoa kun koeajo tekee sen kuulemma puolestaan. Nauratti ja huvitti, ostin sen ässän kuitenkin.
Itsetuhoisuus, yksi ihmiskunnan suurimpia motivaattoreita. Turha kuvitella että olemme rationaalisia kuluttajia, se on myytti.
Eli noin tekevä asiakasko on tyytyväinen, kun sai näpäytettyä myyjää? Vaikka oikeesti myyjä ei luultavasti enää tunnin päästä edes muista koko tyyppiä, sillä hän on siirtynyt palvelemaan seuraavaa asiakasta, joka osti auton nopealla päätöksellä.
Ap
Jos ei vaan pidä myyjästä niin päätös ostaa muualta kalliimmalla on outo. Jos myyjä on kuitenkin ollut tyly, hyökkäävä, epäkunnioittava, halveksuva tms. niin eihän useimmat sellaiselta halua ostaa ja se on minusta ihan ymmärrettävää. Jotkut asiakkaat toki loukkaantuu ihan hölmöistä jutuista ja ovat itse niitä tylyttäjiä, mutta kyllä niitä surkean asenteen omaavia myyjiäkin löytyy.
En itse toimi noin, mutta suuttuessani sanon todella ...no, en säästele taikka kaunistele sanoillani.
Vaarallisista on jos vihaa ja turhautumista pääsee patoutumaan.
Jotkuthan keräävät vuosikaudet vihaa sisuksiinsa ja sitten räjähtää.
Mutta ainahan se, että sanoo tunnekuohussa asiat ei ole huono asia.
Tunnekuohussa toimiminen ja itselle sekä läheisille näistä aiheutuva harmi on tyypillistä ahhd ihmisille.
Puoliso nauroi väärään aikaan , nyt teen heti eropaperit tyylistä hölmöilyä.
Ei se välttämättä ole epärationaalista. Usein ihmiset haluavat tehdä sopimuksia ja käydä kauppaa luotettavien kumppanien kanssa. Minä en osta autoa enkä asuntoa, en remonttia, työsuoritetta enkä edes tietokonetta tai vaatetta tyypiltä, jolta en koe saavani luotettavaa tietoa tai selkeitä sopimusehtoja. Olen valmis maksamaan vähän enemmän siitä, että vältän ongelmat tulevaisuudessa. Ei se ole epärationaalisuutta se on tervettä järkeä.
Kkkk kirjoitti:
Mä hakkaan seinää kun hermostuttaa, sei ei haittaa ketään muuta kuin mua. veri ei ainalöhde vaatteista
Huh, pitäisköhän sun osallistua jollekin vihanhallintakurssille?
Aloituksessa ei kerrottu miksi automyyjä ärsytti. Ärsytyksen syitähän voi olla monia.
Heikko impulssikontrolli. Tunnen yhden rakennusalan yrittäjän, joka hyvin usein riitaantui asiakkaiden kanssa ihan typeristä syistä. On menettänyt monta hyvää keikkaa ja kontaktia. Syyt riitoihin mielestäni outoja. Tyyppi on hiukan paranoidinen.
Melko inhimmillistä ja normaalia käytöstä monelle. Tuosta astetta viisaampi ja kokeneempi osaa odottaa että tunnekuohu menee ensin ohi ja tekee sitten vasta päätöksen.
Ihminen on tosiaan tunne-elämässään ja tunteiden säätelyssä edelleen jossain apinan tasolla.
Tuo käytös auttaa ylläpitämään isoja ihmisyhteisöjä, vaikka onkin lyhyellä tähtäimellä yksilön kannalta epärationaalista.
Miksi teen aina tunnekuohussa kaikki ratkaisuni?
Siksi, että olen AINA jonkin asteisessa kuohuntatilassa, koska reagoin usein tarpeettoman voimakkaasti niin hyvään kuin pahaan, myös neutraaleihin, muille ns. vähäpätöisiin asioihin.
Tunnen itseni suureksi sankariksi, jos kerran kuussa saan "laskettua" kymmeneen ennen kuin reagoin.
---
Luin minuun erinomaisesti sopivan aforismin www.hyvejohtajuus.fi -sivulta:
"Ihmiset, jotka antavat tapahtumien ja olosuhteiden määrä elämänsä kulun, elävät reaktiivisesti.
He eivät ole elämänäsä herroja, he vain reagoivat elämään."
-Stedman Graham
Epätoivoiset ihmiset tekee epätoivoisia tekoja. Joku rikoskirjailija just puhui tästä. Ihminen joka taistelee selviytymisestään voi tehdä ihan mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on tosiaan tunne-elämässään ja tunteiden säätelyssä edelleen jossain apinan tasolla.
Minusta viime vuosina on tapahtunut vain edelleen taantumista. Olen syntynyt 70-luvulla ja joskus ollessani nuori tai nuori aikuinen, alkoi valtaan päästä näkemys, että ihmisen pitää olla aidosti itsensä, näyttää rehellisesti tunteensa ja kuunnella itseään. Joo, kivan kuuloista, mutta kyllä ihmisten yhteiselämä perustuu aika paljon sille, että omia tunteita hillitään ja pyritään sopuun. Käytännössä tuntuu kuin tämä "itsensä kuuntelu" olisi johtanut vain lisääntyviin avioeroihin vaikka pikkulapsiperheessä, kun "nyt tuntuu siltä" ja aikuiset ihmiset käyttäytyvät ryhmässä kuin itsekkäät kakarat. Muistan vielä, kun minä ja kaverimme luimme lapsina tyttökirjoja, joissa päähenkilöillä oli kultainen ja jalo sydän ja he auttoivat muita ja siihen sitten yritettiin samastua. Nykyisin tehtäisiin varmaan lasu, jos lapsi haluaa auttaa muita eikä pyri toteuttamaan kykyjään täysin voimin (ja kyynärpäätaktiikalla). Ja ennen kaikkea jos tyttö tekisi näin, niin sehän ei olisi mitään girl poweria vaan välittömästi hellan ja nyrkin väliin asettumista. Sanalla sanoen minusta ihmisten moraali on rappeutunut tosi paljon - ja itse asiassa koko sanallekin varmaan jo nauretaan. Eihän siitä ole mulle hyötyä! Siinä missä ennen pyrittiin miettimään, miten tämä vaikuttaa muihin, yhteishenkeen jne., nykyisin pitää kaikki aivopierut pölläyttää heti pihalle, kun se on niin aitoa.
On selvää että tunteet vaikuttavat käytökseen, koska se on niiden tarkoitus. Jos järki ohittaisi aina tunteet, miksi meillä edes olisi tunteita? Mitä vahvempi tunne, sitä suurempi vaikutus päätökseen. Jotkut vaikuttavat enemmän järki-ihmisiltä tunteista huolimatta. Onko heillä ehkä parempi tunneäly (tiedostaa tunteen "erillisenä" asiana eikä pidä sitä totuutena maailmasta), lievemmät tunteet vai useita eri tunteita yhtä aikaa, joista se "fiksumpi" tunne voittaa?
Tunteiden ansiosta ihminen voi tehdä nopeaita ratkaisuja eikä käytä aikaa ajatteluun silloin, kun ajantuhlaus saattaisi koitua haitalliseksi. Mutta mielenkiintoista minusta on se, miksi tunteet niin usein "kehottavat" ihmistä tekemään hyödyttömiä ja suorastaan haitallisia asioita? Tunteidenhan pitäisi auttaa toimimaan tavalla, joka edistää elossa pysymistä yms. Miten se auttaa, jos tuhlaa resurssejaan (rahaa) vaikkapa sen ylpeyden vuoksi liikaa?
En itse siis ihmettele niinkään sitä, miksi tunteet sumentavat järjen, vaan sitä miksi tunteet palvelevat ihmistä joskus niin huonosti.
Oletteko huomanneet jonkun joskus toimineen tuolla tyylillä? Mikä oli tilanne?
Tai haluaako joku kertoa omasta kokemuksestaan?
Ap