Miksi toisille huumorin kertominen on niin helppoa lyhyinä tarinoina ja toisille taas tarinan muodossa?
Tarina taas tuntuu jotenkin niin vaivaannuttavalta väärässä kontekstissa kuten esim tyylin olisi ollut vakavassa kolarissa ja olisi ihan pa"skana sen jälkeen ja tulee ulos autosta ja kysyy että olisiko sulla nenäliinaa antaa.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän kummaa tällä tarkoitetaan?
En oikein itsekään tiedä mitä tälä tarkoitan. Se on vaan työyhteisössä vähän se selviytymisen edellytys että siellä pärjää.
Olen ihmetellyt samaa, että joko lyhyinä tarinoina tai tarinan muodossa. Eli missä on se ero? Lyhytkin tarina on tarinan muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän kummaa tällä tarkoitetaan?
En oikein itsekään tiedä mitä tälä tarkoitan. Se on vaan työyhteisössä vähän se selviytymisen edellytys että siellä pärjää.
Itselläni on tapana että juttelen esim itseni kanssa sisäisesti ja se tarin alähtee etenemään johonkin suuntaan ja siinä mtkanvarrella alkaa muodostua humoristisa sävyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän kummaa tällä tarkoitetaan?
En oikein itsekään tiedä mitä tälä tarkoitan. Se on vaan työyhteisössä vähän se selviytymisen edellytys että siellä pärjää.
Itselläni on tapana että juttelen esim itseni kanssa sisäisesti ja se tarin alähtee etenemään johonkin suuntaan ja siinä mtkanvarrella alkaa muodostua humoristisa sävyjä.
Tais sittten joku yrittäää pysyä normaalina käsikirjoitukksessa ja yrittää pitää asenteen kasassa, koskettelee silmälasejaan vakuuttavuuden merkikiksi, välillä juttua leikataan ja siellä roikku kameran käännytyyä ihmisiä tehoekoittimen naruihin sidottuina.
Mitäköhän kummaa tällä tarkoitetaan?