Lue keskustelun säännöt.
Toimiva parisuhde ei vaadi piirteiden samanlaisuutta, vaan piirteiden yhteensopivuutta
Otsikossa on oma ajatukseni ja väitteeni. Todella yleisenä ajatuksena toimivasta parisuhteesta ihmisillä tuntuu olevan että parisuhteen osapuolten tulee olla samanlaisia. Mitään merkittävää samanlaisuutta ei toimivaan parisuhteeseen välttämättä tarvita. Tärkeintä on piirteiden (vaikkakin sitten niiden eroavien piirteiden) yhteensopivuus.
Mitäs ajattelevat av-laiset?
Kommentit (60)
Blaablaa, blablablablaa. Diipadaapa luonne sitä luonne tätä, lässyn lässyn lää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi luultavsti kauhistus olla parisuhteessa, jonkun kanssa, joka on yksin tavoiltaan ja mieltymyksiltään aivan samalainen kuin minä itse. En silti usko, että toisilleen vastakkaisetkaan muodostavat keskenään opimaalisimman parin. - Itse ihailen omia vanhempiani joilla on hyvin paljon yhteistä; kesikinäien arvostamisen voi tuntea sekä nähdä että kuulla. Toisaalta he ovat myös sallineet ja antaneet toisen säilyttää ja pitää omatkin kotkotuksensa ja kiinnostuksensa, vaikka luultavasti eivät itse niistä ymmärrä yhtikäs mitään.
Minä olen heikkona mieheni miehisyyteen. Ja siihen, että hän arvostaa minua ja saa minut tuntemaan naiseksi., Haluan miehen, joka tarjoaa arvostusta
Ja turvallisuutta.
Minusta kaikkein tärkeintä on yhteiset arvot. Kun arvomaailma on yhteinen, on suhteella hyvät edellytykset onnistua, olivat piirteet sitten sopusoinnussa tai ristiriidassa keskenään. Jos molemmat jakavat samat arvot ja molemmilla on sama määränpää elämässä, eivät isotkaan temperamenttierot haittaa, vaikka ne aiheuttaisivatkin kitkaa ja räiskyntää, eikä harmoniasta olisi tietoakaan. Tietysti piirteiden harmonia helpottaa asioita.
No riippuu toki siitä, mitä ne yhteensopivat piirteet kullakin ovat. Itse olen kokemuksen perusteella todennut, että minun kanssani sopii parhaiten yhteen melko samanlainen ihminen. Olen melko nopeasti hermostuva ja nopeasti leppyvä tyyppi. Monet ihmiset tuntuvat mieltävän, että tällaisen luonteen kanssa sopisi se viilipyttytyyppi joka antaa kitinän mennä toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään. Minulla sellaiset suhteet eivät ole kuitenkaan olleet tasapainossa, se rauhallisempi on ikäänkuin koko ajan niskan päällä, jotenkin parempi ja kypsempi ihminen. Nykyisen kumppanini kanssa voidaan molemmat olla omia epätäydellisiä itsejämme. Meille on hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa on oma ajatukseni ja väitteeni. Todella yleisenä ajatuksena toimivasta parisuhteesta ihmisillä tuntuu olevan että parisuhteen osapuolten tulee olla samanlaisia. Mitään merkittävää samanlaisuutta ei toimivaan parisuhteeseen välttämättä tarvita. Tärkeintä on piirteiden (vaikkakin sitten niiden eroavien piirteiden) yhteensopivuus.
Mitäs ajattelevat av-laiset?
Olen samaa mieltä. Sillä lisäyksellä, että kummankin osapuolen asenteella on todella paljon merkitystä siihen, kuinka hyvin erilaiset piirteet sopivat yhteen. Jos on halua ymmärtää toista ja oppia uutta toisesta ja hänen näkökulmastaan, tulee yhteiselosta vallan mahtavaa ja vältetään monet konfliktit.
121212 kirjoitti:
Useimmissa tapauksissa tuo on rationalisointihamsterointia.
Lähes kaikki naiset haluavat saman miehen. Pitkän, raamikkaan, älykkään, itsevarman, kunnianhimoisen, määrätietoisen, sellaisen joka vie seksissä ja liidaa sosiaalisissa tilanteissa.
Esimerkiksi:
Pitkälle, raamikkaalle, kunnianhimoiselle sosiaaliselle uranaiselle sopii pitkä, raamikas, kunnianhimoinen sosiaalinen uramies koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Lyhyelle, sirolle, naiselliselle ja melko hiljaiselle kodin hengettärelle sopii pitkä, raamikas, kunnianhimoinen sosiaalinen uramies koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Jykevän leuan unohdit, yksi tärkeimmistä miehen piirteistä, etkö sitä tiedä tyhmä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sitä sanotaan, että paras pohja parisuhteelle on samanlaiset arvot ja erilaiset luonteenpiirteet. Koska niitä omia vikojaan sietää huonoimmin toisissa.
Itse olen mieheni kanssa varsinaiset Tiku ja Taku, olemme samanikäiset, samasta pääaineesta valmistuneet, samassa työpaikassa, samoja asioita harrastavia ja samalla maulla varustettuja. Enkä keksi siitä kuin hyviä puolia.
Sitten ovat erikseen ne miehet Marsista -naiset, joiden mielestä on tosi söpöä kun miehen tekemisistä tai motiiveista ei ymmärrä höykäsen pöläystä. No, jokainen tavallaan.
Mua ahdistais taas tällanen ihan sairaasti... :D
121212 kirjoitti:
Useimmissa tapauksissa tuo on rationalisointihamsterointia.
Lähes kaikki naiset haluavat saman miehen. Pitkän, raamikkaan, älykkään, itsevarman, kunnianhimoisen, määrätietoisen, sellaisen joka vie seksissä ja liidaa sosiaalisissa tilanteissa.
Esimerkiksi:
Pitkälle, raamikkaalle, kunnianhimoiselle sosiaaliselle uranaiselle sopii pitkä, raamikas, kunnianhimoinen sosiaalinen uramies koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Lyhyelle, sirolle, naiselliselle ja melko hiljaiselle kodin hengettärelle sopii pitkä, raamikas, kunnianhimoinen sosiaalinen uramies koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
TOTTA!! Hyvin kiteytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin ärsyttävä ihminen, että en kestäisi olla itseni kaltaisen kanssa! Perusarvot toki miehen kanssa samanlaiset, mutta joissakin asioissa ääripäät, ja tasapainossa pysytty yli 20 vuotta. Onhan siinä ajassa kyllä terävimmät särmät hioutuneet kummaltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kyllä. Minä seurustelen yleensä itseäni hoikempien ja paremman näköisten naisten kanssa, mutta vastaavasti olen sitten itse se älykkäämpi ja pohdiskelevampi osapuoli.
Voisiko joku miinuksen antanut perustella eriävää mielipidettään?
Noilla asioilla ei ole mitään tekemistä pitkän parisuhteen kanssa. Väität olevasi älykäs ja pohdiskeleva, mutta oletkin pinnallinen estetikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Useimmissa tapauksissa tuo on rationalisointihamsterointia.
Lähes kaikki naiset haluavat saman miehen. Pitkän, raamikkaan, älykkään, itsevarman, kunnianhimoisen, määrätietoisen, sellaisen joka vie seksissä ja liidaa sosiaalisissa tilanteissa.
Esimerkiksi:
Pitkälle, raamikkaalle, kunnianhimoiselle sosiaaliselle uranaiselle sopii pitkä, raamikas, kunnianhimoinen sosiaalinen uramies koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Lyhyelle, sirolle, naiselliselle ja melko hiljaiselle kodin hengettärelle sopii pitkä, raamikas, kunnianhimoinen sosiaalinen uramies koska vastakohdat täydentävät toisiaan.Jykevän leuan unohdit, yksi tärkeimmistä miehen piirteistä, etkö sitä tiedä tyhmä
Puuttuu myös ammatti lentäjäkirurgi ;)
JJ Lärvilehto kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Useimmissa tapauksissa tuo on rationalisointihamsterointia.
Lähes kaikki naiset haluavat saman miehen. Pitkän, raamikkaan, älykkään, itsevarman, kunnianhimoisen, määrätietoisen, sellaisen joka vie seksissä ja liidaa sosiaalisissa tilanteissa.
Esimerkiksi:
Pitkälle, raamikkaalle, kunnianhimoiselle sosiaaliselle uranaiselle sopii pitkä, raamikas, kunnianhimoinen sosiaalinen uramies koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Lyhyelle, sirolle, naiselliselle ja melko hiljaiselle kodin hengettärelle sopii pitkä, raamikas, kunnianhimoinen sosiaalinen uramies koska vastakohdat täydentävät toisiaan.TOTTA!! Hyvin kiteytetty.
Sittenhän teillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin alkaa järisyttään sitä yhteiskuntarauhaa, koska ette saa muita naisia, kuin niitä vauvakuumeisia kolmikymppisiä.
Tai tyydytte kohtaloonne. Se on se toinen vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ajattelen, että arvot ja perusluonne tulisi ainakin olla samanlaisia. Kaikesta samasta ei tarvitse tykätä, mutta samankaltaiset kiinnostukset helpottavat sitä, että molemmat voivat jakaa ja keskustella kiinnostuksistaan.
Itse olen nörtti ja taiteilijasielu, enkä voisi ikinä seurustella jonkun sellaisen kanssa, jonka mielestä scifi on typerää tai piirtäminen ajanhukkaa. Haluan jakaa maailmani toisen kanssa.
Avomieheni ja minä olemme varsin samanlaisia, ja kyllähän se helpottaa elämää ja tekee siitä hauskempaa. Suurin eroavaisuutemme on varmaan musiikissa (minä kuuntelen vähän kevyempää metallia ja mies myös rajumpaa) ja ruuassa (pidän myös kasvisruuista, mies vain jos ne ovat hänelle tuttuja entuudestaan).
Minä en kestäisi olla samanlaisen ihmisen kanssa kuin itse olen. Olen ollutkin, ei ollut oikeanlaista kipinää siinä suhteessa.
Kyllä mä olen kokenut eniten sellaista aitoa rakkautta nykyisen puolisoni kanssa, koska ollaan arvomaailmaltamme hyvin samanlaisia ja tykätään paljon samoista asioista.
Toki tää on aika tärkeetä ihan siltäkin kannalta, että kaivataan molemmat paljon yhteistä aikaa (ollaan 90% vapaa-ajastamme kuitenkin yhdessä), niin ois aika ikävää että samat jutut ei kiinnostais.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin ärsyttävä ihminen, että en kestäisi olla itseni kaltaisen kanssa! Perusarvot toki miehen kanssa samanlaiset, mutta joissakin asioissa ääripäät.
Mulla on ihan sama juttu 😄 Esimerkiksi puhun hirveästi, saan usein kuulla olevani raskasta seuraa. En kestä muita puheliaita ihmisiä, exän kanssa kumpikin tykkäsi puhua ei kuunnella, ei toiminut. Nykyinen kumppani puhuu vähän tai vain murahtelee, häntä ei kuitenkaan häiritse minun puhetulvani vaan se on kuulemma taustaääni kuten telkkari tai radio. Hän on suunnitellut suunnilleen loppuelämän valmiiksi, minä toimin yleensä hetken mielijohteesta.
Emme kumminkaan ole liian erilaisua, molemmat ollaan kotonaviihtyviä sohvaperunoita.
Minä kai sitten viihtyisin vain kloonini kanssa. Olen tyytyväinen sinkku, enkä ole tavannut miestä, jonka kanssa olisi pidemmän päälle mukavampaa kuin yksinäni.
Rakastan itseäni, mutta en ole ns. itserakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sitä sanotaan, että paras pohja parisuhteelle on samanlaiset arvot ja erilaiset luonteenpiirteet. Koska niitä omia vikojaan sietää huonoimmin toisissa.
Itse olen mieheni kanssa varsinaiset Tiku ja Taku, olemme samanikäiset, samasta pääaineesta valmistuneet, samassa työpaikassa, samoja asioita harrastavia ja samalla maulla varustettuja. Enkä keksi siitä kuin hyviä puolia.
Sitten ovat erikseen ne miehet Marsista -naiset, joiden mielestä on tosi söpöä kun miehen tekemisistä tai motiiveista ei ymmärrä höykäsen pöläystä. No, jokainen tavallaan.
Mua ahdistais taas tällanen ihan sairaasti... :D
Mikä ihme siinä ahdistaisi? Itse olen valinnut itselleni kaikista maailman ammateista ja harrastuksista ne kivoimmat, ja mies on omalla tahollaan, minusta tietämättä valinnut melkein samat. Eli kummallakin on ollut täysi vapaus toteuttaa itseään.
Taustaksi, että aloimme olla yhdessä noin kolmekymppisinä, vaikka toki tunsimme toisemme jo yliopistosta. Eli kysymys ei ole siitä, että jompikumpi olisi pakottanut toisen elämään samanlaista elämää kuin itse.
Voi kun saisikin... ☹️