Lue keskustelun säännöt.
Nyt näin nelikymppisenä, yli 10 vuotta lapsiperhe- ja avioelämää viettäneenä tajusin, että
19.04.2018 |
luonteelleni ja persoonalleni sopisi parhaiten elää yksin vapaana sinkkuna jolla olisi pari kolme seksisuhdetta samaan aikaan.
Ehkä joskus vanhana mummona sitten...?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap
Avio- ja lapsiperhe-elämä on erikoinen valinta ihmiseltä, joka halusi keskittyä itseensä. Mitenköhän tuollaisen valinnan tulit tehneeksi?
Sitouduin hyvin nuorena ja epävarmana enkä osannut ennakoida seksin loppumista parisuhteessa enkä sitä, miten vähän oikeasti aikaa jää itselle perheen ja työn myötä. Sitoutumalla mieheen nuorena pääsin tavallaan pois vanhempien vaikutuspiiristä henkisesti mikä silloin tuntui hyvältä ratkaisulta. Ap
Mitä ihmettä selität? Sanot olevasi nelikymppinen ja eläneesi perhe- ja avioelämää 10 vuotta.
Mikä hemmetin "hyvin nuori ja epävarma" muka kolmekymppinen nainen on?!
Anna kun arvaan: unohdit jo, mitä aloituksessasi trollasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap
Avio- ja lapsiperhe-elämä on erikoinen valinta ihmiseltä, joka halusi keskittyä itseensä. Mitenköhän tuollaisen valinnan tulit tehneeksi?
Sitouduin hyvin nuorena ja epävarmana enkä osannut ennakoida seksin loppumista parisuhteessa enkä sitä, miten vähän oikeasti aikaa jää itselle perheen ja työn myötä. Sitoutumalla mieheen nuorena pääsin tavallaan pois vanhempien vaikutuspiiristä henkisesti mikä silloin tuntui hyvältä ratkaisulta. Ap
Pelkään, että omalle sukulaislapselle (16-vuotias) on käymässä juuri näin. Hän ei jaksa olla kotona ja pakenee vanhempien luota parisuhteeseen, joka rajaa hänen mahdollisuuksiaan. Ei hyödynnä opiskelun mahdollisuutta tällaisena hyödyllisempänä pakoreittinä. Päinvastoin seurustelukumppaninsa takia on luopunut toiveesta opiskella toisella paikkakunnalla unelma-ammattiinsa. (Seurustelukumppani on hyvin takertuva eikä sukulaislapsi saa tehdä mitään ilman häntä.) Sen myötä hän onkin myös lannistunut, eikä usko enää tulevaisuuteen. On vain parisuhde. Seuraa äitinsä jalanjälkiä, joka myös vakiintui nuorena ja opiskelut jäivät. Ajautuu epätoivoissaan elämään, joka ei ole lainkaan hänen näköisensä.
Ei opiskelu ole mikään henkinen pakoreitti pois vanhempien vaikutuspiiristä. Ihminen voi opiskella vaikka miten pitkälle ja pysyä silti vanhempien vaikutuspiirissä, jos elämään ei tule ihmistä jota pitää tärkeämpänä kuin vanhempiaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap
Avio- ja lapsiperhe-elämä on erikoinen valinta ihmiseltä, joka halusi keskittyä itseensä. Mitenköhän tuollaisen valinnan tulit tehneeksi?
Sitouduin hyvin nuorena ja epävarmana enkä osannut ennakoida seksin loppumista parisuhteessa enkä sitä, miten vähän oikeasti aikaa jää itselle perheen ja työn myötä. Sitoutumalla mieheen nuorena pääsin tavallaan pois vanhempien vaikutuspiiristä henkisesti mikä silloin tuntui hyvältä ratkaisulta. Ap
Mitä ihmettä selität? Sanot olevasi nelikymppinen ja eläneesi perhe- ja avioelämää 10 vuotta.
Mikä hemmetin "hyvin nuori ja epävarma" muka kolmekymppinen nainen on?!
Anna kun arvaan: unohdit jo, mitä aloituksessasi trollasit.
Olin miehen kanssa pitkään ennen kuin suostuin ja uskalsin jättää ehkäisyn pois. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap
Avio- ja lapsiperhe-elämä on erikoinen valinta ihmiseltä, joka halusi keskittyä itseensä. Mitenköhän tuollaisen valinnan tulit tehneeksi?
Sitouduin hyvin nuorena ja epävarmana enkä osannut ennakoida seksin loppumista parisuhteessa enkä sitä, miten vähän oikeasti aikaa jää itselle perheen ja työn myötä. Sitoutumalla mieheen nuorena pääsin tavallaan pois vanhempien vaikutuspiiristä henkisesti mikä silloin tuntui hyvältä ratkaisulta. Ap
Mitä ihmettä selität? Sanot olevasi nelikymppinen ja eläneesi perhe- ja avioelämää 10 vuotta.
Mikä hemmetin "hyvin nuori ja epävarma" muka kolmekymppinen nainen on?!
Anna kun arvaan: unohdit jo, mitä aloituksessasi trollasit.
Onhan ap voinut tavata miehen jo nuorena, seurustellut pitkään/elänyt avoliitossa samalla opiskellen ja lapset ja avioliitto ovat tapahtuneet vasta myöhemmin. Eivät kaikki hyppää heti suoraan avioliittoon ja ala pukkaamaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap
Avio- ja lapsiperhe-elämä on erikoinen valinta ihmiseltä, joka halusi keskittyä itseensä. Mitenköhän tuollaisen valinnan tulit tehneeksi?
Sitouduin hyvin nuorena ja epävarmana enkä osannut ennakoida seksin loppumista parisuhteessa enkä sitä, miten vähän oikeasti aikaa jää itselle perheen ja työn myötä. Sitoutumalla mieheen nuorena pääsin tavallaan pois vanhempien vaikutuspiiristä henkisesti mikä silloin tuntui hyvältä ratkaisulta. Ap
Mitä ihmettä selität? Sanot olevasi nelikymppinen ja eläneesi perhe- ja avioelämää 10 vuotta.
Mikä hemmetin "hyvin nuori ja epävarma" muka kolmekymppinen nainen on?!
Anna kun arvaan: unohdit jo, mitä aloituksessasi trollasit.
Onhan ap voinut tavata miehen jo nuorena, seurustellut pitkään/elänyt avoliitossa samalla opiskellen ja lapset ja avioliitto ovat tapahtuneet vasta myöhemmin. Eivät kaikki hyppää heti suoraan avioliittoon ja ala pukkaamaan lapsia.
Silloin ei silti lasketa parisuhteen alkaneen vasta naimisiin menosta. Onneton selitysyritys, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap
Avio- ja lapsiperhe-elämä on erikoinen valinta ihmiseltä, joka halusi keskittyä itseensä. Mitenköhän tuollaisen valinnan tulit tehneeksi?
Sitouduin hyvin nuorena ja epävarmana enkä osannut ennakoida seksin loppumista parisuhteessa enkä sitä, miten vähän oikeasti aikaa jää itselle perheen ja työn myötä. Sitoutumalla mieheen nuorena pääsin tavallaan pois vanhempien vaikutuspiiristä henkisesti mikä silloin tuntui hyvältä ratkaisulta. Ap
Mitä ihmettä selität? Sanot olevasi nelikymppinen ja eläneesi perhe- ja avioelämää 10 vuotta.
Mikä hemmetin "hyvin nuori ja epävarma" muka kolmekymppinen nainen on?!
Anna kun arvaan: unohdit jo, mitä aloituksessasi trollasit.
Onhan ap voinut tavata miehen jo nuorena, seurustellut pitkään/elänyt avoliitossa samalla opiskellen ja lapset ja avioliitto ovat tapahtuneet vasta myöhemmin. Eivät kaikki hyppää heti suoraan avioliittoon ja ala pukkaamaan lapsia.
Silloin ei silti lasketa parisuhteen alkaneen vasta naimisiin menosta. Onneton selitysyritys, ap!
Sehän kirjoitti ap:ssa että yli 10 vuotta LAPSIperheen elämää. Ei parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap
Mitä itsesi toteuttaminen sinulle tarkoittaa? Miksi et voi toteuttaa itseäsi nykyisessä elämäntilanteessasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap
Avio- ja lapsiperhe-elämä on erikoinen valinta ihmiseltä, joka halusi keskittyä itseensä. Mitenköhän tuollaisen valinnan tulit tehneeksi?
Sitouduin hyvin nuorena ja epävarmana enkä osannut ennakoida seksin loppumista parisuhteessa enkä sitä, miten vähän oikeasti aikaa jää itselle perheen ja työn myötä. Sitoutumalla mieheen nuorena pääsin tavallaan pois vanhempien vaikutuspiiristä henkisesti mikä silloin tuntui hyvältä ratkaisulta. Ap
Pelkään, että omalle sukulaislapselle (16-vuotias) on käymässä juuri näin. Hän ei jaksa olla kotona ja pakenee vanhempien luota parisuhteeseen, joka rajaa hänen mahdollisuuksiaan. Ei hyödynnä opiskelun mahdollisuutta tällaisena hyödyllisempänä pakoreittinä. Päinvastoin seurustelukumppaninsa takia on luopunut toiveesta opiskella toisella paikkakunnalla unelma-ammattiinsa. (Seurustelukumppani on hyvin takertuva eikä sukulaislapsi saa tehdä mitään ilman häntä.) Sen myötä hän onkin myös lannistunut, eikä usko enää tulevaisuuteen. On vain parisuhde. Seuraa äitinsä jalanjälkiä, joka myös vakiintui nuorena ja opiskelut jäivät. Ajautuu epätoivoissaan elämään, joka ei ole lainkaan hänen näköisensä.
Ei opiskelu ole mikään henkinen pakoreitti pois vanhempien vaikutuspiiristä. Ihminen voi opiskella vaikka miten pitkälle ja pysyä silti vanhempien vaikutuspiirissä, jos elämään ei tule ihmistä jota pitää tärkeämpänä kuin vanhempiaan. Ap
No tässä tilanne on enemmänkin se, että vanhempien vaikutusta ei ole. Lapsi on oman onnensa nojassa tavallaan. Asuu seurustelukumppaninsa luona tai sukulaisten luona, mutta ei ole juurikaan vanhempien kanssa tekemisissä. Opiskelu olisi tuonut hänen elämäänsä jotakin sisältöä, joka kiinnostaa juuri häntä. Nyt hänellä ei ole sellaista, mistä motivoitua ja minkä kautta ponnistaa eteenpäin. Rakentaa itselle tulevaisuutta. Omaa elämää ei tulisi rakentaa toisten ihmisten varaan. Vanhempia ei tulisi yrittää korvata seurustelukumppanilla. Tärkeämpää on, että löytää sen oman tien. Että on tyytyväinen elämäänsä myös itsekseen. Kun on tyytyväinen omaan elämäänsä, niin ei tee kumppanin suhteen sellaisia hätävalintoja: joku vain vierelle, vaikkei elämä hänen kanssaan edes olisi sellaista, mitä haluaa itselle. Minusta hän nyt on valinnut seurustelukumppanin vain saadakseen paikan, jonne mennä, ettei tarvitse olla kotona. Mutta elämä tämän seurustelukumppanin kanssa ei ole sellaista, mikä tekee hänet onnelliseksi. Seurustelukumppani on liian rajoittava ja ripustautuva. Ei päästä häntä silmistään eikä anna lainkaan omaa tilaa tai mahdollisuuksia kokeilla omia juttuja.
Parisuhteita on niin monenlaisia, ettei kannata kategorisesti sanoa, että sinkkuna on parempi. Esimerkiksi kahden aikuisen nautiskelusuhde, jossa ei olla joka päivä tekemisissä ja kummallakin on oma koti ja oma elämä, eroaa aika paljon keskimääräisestä perhe-elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap
Avio- ja lapsiperhe-elämä on erikoinen valinta ihmiseltä, joka halusi keskittyä itseensä. Mitenköhän tuollaisen valinnan tulit tehneeksi?
Sitouduin hyvin nuorena ja epävarmana enkä osannut ennakoida seksin loppumista parisuhteessa enkä sitä, miten vähän oikeasti aikaa jää itselle perheen ja työn myötä. Sitoutumalla mieheen nuorena pääsin tavallaan pois vanhempien vaikutuspiiristä henkisesti mikä silloin tuntui hyvältä ratkaisulta. Ap
Mitä ihmettä selität? Sanot olevasi nelikymppinen ja eläneesi perhe- ja avioelämää 10 vuotta.
Mikä hemmetin "hyvin nuori ja epävarma" muka kolmekymppinen nainen on?!
Anna kun arvaan: unohdit jo, mitä aloituksessasi trollasit.
Onhan ap voinut tavata miehen jo nuorena, seurustellut pitkään/elänyt avoliitossa samalla opiskellen ja lapset ja avioliitto ovat tapahtuneet vasta myöhemmin. Eivät kaikki hyppää heti suoraan avioliittoon ja ala pukkaamaan lapsia.
Silloin ei silti lasketa parisuhteen alkaneen vasta naimisiin menosta. Onneton selitysyritys, ap!
Miksi haluat osallistua tähän keskusteluun vänkäämällä ja vääristelemällä epäolennaisuuksia? Saman miehen kanssa olen ollut vielä kauemmin kuin sen yli 10 vuotta jonka avioliitto ja lapsiperhe-elämä on kestänyt. Tarkat vuosiluvut eivät ole oleellisia aiheen kannalta. En ollut mikään teini sitoutuessani mutta hyvin nuori nykymittapuulla sitoutumaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap
Avio- ja lapsiperhe-elämä on erikoinen valinta ihmiseltä, joka halusi keskittyä itseensä. Mitenköhän tuollaisen valinnan tulit tehneeksi?
Sitouduin hyvin nuorena ja epävarmana enkä osannut ennakoida seksin loppumista parisuhteessa enkä sitä, miten vähän oikeasti aikaa jää itselle perheen ja työn myötä. Sitoutumalla mieheen nuorena pääsin tavallaan pois vanhempien vaikutuspiiristä henkisesti mikä silloin tuntui hyvältä ratkaisulta. Ap
Mitä ihmettä selität? Sanot olevasi nelikymppinen ja eläneesi perhe- ja avioelämää 10 vuotta.
Mikä hemmetin "hyvin nuori ja epävarma" muka kolmekymppinen nainen on?!
Anna kun arvaan: unohdit jo, mitä aloituksessasi trollasit.
Onhan ap voinut tavata miehen jo nuorena, seurustellut pitkään/elänyt avoliitossa samalla opiskellen ja lapset ja avioliitto ovat tapahtuneet vasta myöhemmin. Eivät kaikki hyppää heti suoraan avioliittoon ja ala pukkaamaan lapsia.
Silloin ei silti lasketa parisuhteen alkaneen vasta naimisiin menosta. Onneton selitysyritys, ap!
Sanoi, että on elänyt LAPSIPERHE- ja AVIOelämää 10 vuotta. Ei puhunut siitä, kuinka kauan oli ollut parisuhteessa ennen avioliittoa ja lapsia. Lue aloitus kunnolla, ennen kuin alat vänkäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha. Joku palstan miesasiamies (ehkä se numerotyyppi) trollaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap
Avio- ja lapsiperhe-elämä on erikoinen valinta ihmiseltä, joka halusi keskittyä itseensä. Mitenköhän tuollaisen valinnan tulit tehneeksi?
Sitouduin hyvin nuorena ja epävarmana enkä osannut ennakoida seksin loppumista parisuhteessa enkä sitä, miten vähän oikeasti aikaa jää itselle perheen ja työn myötä. Sitoutumalla mieheen nuorena pääsin tavallaan pois vanhempien vaikutuspiiristä henkisesti mikä silloin tuntui hyvältä ratkaisulta. Ap
Mitä ihmettä selität? Sanot olevasi nelikymppinen ja eläneesi perhe- ja avioelämää 10 vuotta.
Mikä hemmetin "hyvin nuori ja epävarma" muka kolmekymppinen nainen on?!
Anna kun arvaan: unohdit jo, mitä aloituksessasi trollasit.
Onhan ap voinut tavata miehen jo nuorena, seurustellut pitkään/elänyt avoliitossa samalla opiskellen ja lapset ja avioliitto ovat tapahtuneet vasta myöhemmin. Eivät kaikki hyppää heti suoraan avioliittoon ja ala pukkaamaan lapsia.
Silloin ei silti lasketa parisuhteen alkaneen vasta naimisiin menosta. Onneton selitysyritys, ap!
Sanoi, että on elänyt LAPSIPERHE- ja AVIOelämää 10 vuotta. Ei puhunut siitä, kuinka kauan oli ollut parisuhteessa ennen avioliittoa ja lapsia. Lue aloitus kunnolla, ennen kuin alat vänkäämään.
YLI 10 vuotta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.
Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.
Ap sinulla on neljänkympin kriisi. Et ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.
Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.
Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap
Vierailija kirjoitti:
En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.
Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.
Älä suostu tuollaiseen FWB-suhteeseen, jos haluat oikeasti hyvän parisuhteen. Tietenkään et saa sitä, mitä haluat, jos toimit omia toiveitasi vastaan ja lasket rimaasi sen suhteen, mitä haluat. Tässä tapauksessa valitsit automaattisen pettymyksen ryhtyessäsi FWB-suhteeseen, mikä ei vastaa yhtään sitä, mitä oikeasti haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.
Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.
Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap
Ok, mutta en silti usko, että sinkkuelämä parilla rattopojalla on paras vaihtoehto. Teidän pitää käsitellä asiat, jos se ei onnistu niin sitten eri teille. Tai sitten vehtaatte molemmat tahoillanne, jos se toimii parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.
Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.
Älä suostu tuollaiseen FWB-suhteeseen, jos haluat oikeasti hyvän parisuhteen. Tietenkään et saa sitä, mitä haluat, jos toimit omia toiveitasi vastaan ja lasket rimaasi sen suhteen, mitä haluat. Tässä tapauksessa valitsit automaattisen pettymyksen ryhtyessäsi FWB-suhteeseen, mikä ei vastaa yhtään sitä, mitä oikeasti haluat.
No, silloin kun sinkkuus jatkuu pitkään niin punnitsee kyllä muitakin vaihtoehtoja, koska on ikävää elää ilman seksiä ja läheisyyttä. Tuo oli yllättävän toimiva ratkaisu, en kokenut oloani riistetyksi. Tietysti on tuollaisessa on riski, että jos kokee olevansa tuollaiseen järjestelyyn lähinnä onneton, niin silloin ei kannata sellaiseen lähteä.
-edellinen-
Pelkään, että omalle sukulaislapselle (16-vuotias) on käymässä juuri näin. Hän ei jaksa olla kotona ja pakenee vanhempien luota parisuhteeseen, joka rajaa hänen mahdollisuuksiaan. Ei hyödynnä opiskelun mahdollisuutta tällaisena hyödyllisempänä pakoreittinä. Päinvastoin seurustelukumppaninsa takia on luopunut toiveesta opiskella toisella paikkakunnalla unelma-ammattiinsa. (Seurustelukumppani on hyvin takertuva eikä sukulaislapsi saa tehdä mitään ilman häntä.) Sen myötä hän onkin myös lannistunut, eikä usko enää tulevaisuuteen. On vain parisuhde. Seuraa äitinsä jalanjälkiä, joka myös vakiintui nuorena ja opiskelut jäivät. Ajautuu epätoivoissaan elämään, joka ei ole lainkaan hänen näköisensä.