Nyt näin nelikymppisenä, yli 10 vuotta lapsiperhe- ja avioelämää viettäneenä tajusin, että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.

 Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.

 

Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap

Ok, mutta en silti usko, että sinkkuelämä parilla rattopojalla on paras vaihtoehto. Teidän pitää käsitellä asiat, jos se ei onnistu niin sitten eri teille. Tai sitten vehtaatte molemmat tahoillanne, jos se toimii parhaiten.

Mikset uskoisi, kun kerran tiedän tarkkaan kaipaavani ensisijaisesti vapautta ja seksiä?

Asioita yritetään käsitellä kyllä, mutta niinhän se menee että aina kun ilmaisen miehelle olevani pettynyt ja tyytymätön siihen ettei hän halua minua enää, sitä epähaluttavampana hän minut näkee joten ongelma on sellainen, ettei sitä oikeastaan voi käsitellä. Ap

Sä jankkaat nyt eri aloituksin joka päivä tuosta, miten miehesi ei enää halua sinua. Kokeilepa näiden jatkuvien avausten sijaan vaikkapa terapiaa, joko yhdessä tai yksin - sen verran pakkomielteiseltä toi sun touhu nyt vaikuttaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.

 Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.

 

Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap

Ok, mutta en silti usko, että sinkkuelämä parilla rattopojalla on paras vaihtoehto. Teidän pitää käsitellä asiat, jos se ei onnistu niin sitten eri teille. Tai sitten vehtaatte molemmat tahoillanne, jos se toimii parhaiten.

Mikset uskoisi, kun kerran tiedän tarkkaan kaipaavani ensisijaisesti vapautta ja seksiä?

Asioita yritetään käsitellä kyllä, mutta niinhän se menee että aina kun ilmaisen miehelle olevani pettynyt ja tyytymätön siihen ettei hän halua minua enää, sitä epähaluttavampana hän minut näkee joten ongelma on sellainen, ettei sitä oikeastaan voi käsitellä. Ap

No onko kaikki kivet siis mielestäsi käännetty? Pidätkö avointa suhdetta mahdollisena ja oletko ottanut sitä puheeksi?

 En usko, että kaipaat kuitenkaan sellaista vapautta pitemmän päälle, kuin mitä minulla on nyt. Toki sellainen vapaus voi olla mukava pari päivää, pari viikkoa tai pari kuukautta, mutta en todella usko, että haluaisit tätä, mitä minulla on, vuosiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.

 Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.

 

Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap

Miksi ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa?

Perussääntö on aina sama: jos et ryhtyisi parisuhteeseen saman tyypin kanssa nyt, kun tiedät asioiden todellisen laidan, on syytä erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.

 Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.

 

Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap

Ok, mutta en silti usko, että sinkkuelämä parilla rattopojalla on paras vaihtoehto. Teidän pitää käsitellä asiat, jos se ei onnistu niin sitten eri teille. Tai sitten vehtaatte molemmat tahoillanne, jos se toimii parhaiten.

Sinkkuelämä parilla rattotytöllä on aika monen miehen unelma ja paras skenaario, johon vain harva pystyy. Miksi nainen ei voisi pitää siitä yhtä lailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.

 Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.

 

Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap

Miksi ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa?

Perussääntö on aina sama: jos et ryhtyisi parisuhteeseen saman tyypin kanssa nyt, kun tiedät asioiden todellisen laidan, on syytä erota.

Montako kertaa olet itse tuosta syystä eronnut lapsiperheen äitinä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap

Avio- ja lapsiperhe-elämä on erikoinen valinta ihmiseltä, joka halusi keskittyä itseensä. Mitenköhän tuollaisen valinnan tulit tehneeksi? 

Sitouduin hyvin nuorena ja epävarmana enkä osannut ennakoida seksin loppumista parisuhteessa enkä sitä, miten vähän oikeasti aikaa jää itselle perheen ja työn myötä. Sitoutumalla mieheen nuorena pääsin tavallaan pois vanhempien vaikutuspiiristä henkisesti mikä silloin tuntui hyvältä ratkaisulta. Ap

Mitä ihmettä selität? Sanot olevasi nelikymppinen ja eläneesi perhe- ja avioelämää 10 vuotta.

Mikä hemmetin "hyvin nuori ja epävarma" muka kolmekymppinen nainen on?!

Anna kun arvaan: unohdit jo, mitä aloituksessasi trollasit.

Onhan ap voinut tavata miehen jo nuorena, seurustellut pitkään/elänyt avoliitossa samalla opiskellen ja lapset ja avioliitto ovat tapahtuneet vasta myöhemmin. Eivät kaikki hyppää heti suoraan avioliittoon ja ala pukkaamaan lapsia.

Silloin ei silti lasketa parisuhteen alkaneen vasta naimisiin menosta. Onneton selitysyritys, ap!

Sehän kirjoitti ap:ssa että yli 10 vuotta LAPSIperheen elämää. Ei parisuhdetta.

Oliko ap vielä 30 vuotiaana hyvin nuori ja epävarma kun päätti hankkia lapset? Vai päättikö lasten hankinnasta heti parisuhteen alettua ja piti siitä härkäpäisesti kiinni vaikka kolmekymppisenä olikin jo aikuinen ja itsevarma?

Nyt kuulostaa vähän siltä, että ap:n parisuhteessa on ongelmia ja siksi elämä on epätyydyttävää. Sen sijaan, että ap ottaisi vastuun valinnoistaan ja sitoutuisi niihin tekemällä töitä epäkohtien korjaamiseksi hän tuntuu kokevan ilman omaa syytään ajautuneensa elämään ikävää elämää, jonka ainoaksi korjauskeinoksi hän näkee eron ja ihanan sinkkuelämän.

Ihminen voi nelikymppisenä haluta elämältään eri asioita kuin pari- tai jopa kolmekymppisenä, ei siinä mitään. Valinnoilla on kuitenkin seurauksia ja varsinkin lasten hankinnalla pitkäaikaisia seurauksia. Omien valintojen kanssa pitää elää eikä vain selitellä niiden johtuneen ulkoisista seikoista. Ja jos ei pidä nykyisestä elämästään sellaisenaan, niin pitää miettiä mitä siitä haluaa ja voi muuttaa. Ei kaikkea tarvitse pistää uusiksi vain koska joku osa-alue ei miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.

 Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.

 

Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap

Ok, mutta en silti usko, että sinkkuelämä parilla rattopojalla on paras vaihtoehto. Teidän pitää käsitellä asiat, jos se ei onnistu niin sitten eri teille. Tai sitten vehtaatte molemmat tahoillanne, jos se toimii parhaiten.

Mikset uskoisi, kun kerran tiedän tarkkaan kaipaavani ensisijaisesti vapautta ja seksiä?

Asioita yritetään käsitellä kyllä, mutta niinhän se menee että aina kun ilmaisen miehelle olevani pettynyt ja tyytymätön siihen ettei hän halua minua enää, sitä epähaluttavampana hän minut näkee joten ongelma on sellainen, ettei sitä oikeastaan voi käsitellä. Ap

Oletteko päässeet käsittelemään sitä miksi miehesi alun perin piti sinua epähaluttavana? Oletteko kokeilleet parisuhde- tai seksuaaliterapiaa? Harvoin se, että muistutetaan ongelmasta ratkaisee sitä. Sinun pitäisi malttaa mielesi sen suhteen ja teidän pitäisi tehdä töitä taustalla olevien ongelmien ratkaisemiseksi ja positiivisten yhteisten kokemusten luomiseksi.

Tässä ei miellytä juuri mikään osa alue ja minusta on tuntunut tältä jo vuosia. Muuten 47 vastauksessa on perää enkä siis ole jättämässä perhettä juurikin velvollisuudentunnosta ja koska tiedän oman ajan lisääntyvän vähitellen, jolloin helpottaa jossain määrin edes vähän, mutta en missään tapauksessa aio elää loppuikääni suhteessa josta en koe saavani niitä asioita joita toiselta ihmiseltä eniten haluan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.

 Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.

 

Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap

Miksi ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa?

Perussääntö on aina sama: jos et ryhtyisi parisuhteeseen saman tyypin kanssa nyt, kun tiedät asioiden todellisen laidan, on syytä erota.

Montako kertaa olet itse tuosta syystä eronnut lapsiperheen äitinä? Ap

Jos asetat parisuhteen jatkuvuuden ja perheen eheyden oman hyvinvointisi ja onnellisuutesi edelle, se on sinun henkilökohtainen arvovalintasi. Pääasia, että teet päätöksen omien arvojesi mukaisesti etkä ympäristön odotusten tai sisäisten sääntöjen. Silloin voit olla hyvillä mielin ja tehdä rauhan tilanteen kanssa, oli se mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi toteuttaa ITSEÄNI juuri lainkaan tässä elämässä ja halusin elämän jossa nimenomaan voisin keskittyä itseeni. Ap

Siis tunnistitko tämän piirteen itsessäsi jo ennen lasten saamista? Miksi halusit tästä huolimatta lapsia? En siis halua piikitellä, vaan kiinnostaisi tietää, miksi päädyit hyvin päinvastaiseen päätökseen elämäsi suhteen. Mikä sai toimimaan omaa luontaista vaistoa vastaan sen suhteen, mikä on itselle hyvä ja laadukas elämä?

Kuvittelin että aikaa itselle olisi tarpeeksi lapsista huolimatta, etenkin kun mies halusi lapsia niin paljon. Ja onhan sitä aikaa sitten toisella tavalla kun lapset ovat isompia eikä se nyt suurin ongelma olekaan vaan se, ettei mieheni pidä minua haluttavana naisena enää. Ap

Eli tiivstäen: Miehesi ei nussi sua enään. Tästä johtuen haluaist saada munaa muualta. Yksinkertainen syy ongelmaasi siis. Mistään "itsesi toteuttamisesta" ei siis olekaan kyse. Naiset eivät vaan osaa muotoilla selvästi, sitä mitä haluavat. Edes teksteissään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.

 Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.

 

Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap

Miksi ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa?

Perussääntö on aina sama: jos et ryhtyisi parisuhteeseen saman tyypin kanssa nyt, kun tiedät asioiden todellisen laidan, on syytä erota.

Montako kertaa olet itse tuosta syystä eronnut lapsiperheen äitinä? Ap

Jos asetat parisuhteen jatkuvuuden ja perheen eheyden oman hyvinvointisi ja onnellisuutesi edelle, se on sinun henkilökohtainen arvovalintasi. Pääasia, että teet päätöksen omien arvojesi mukaisesti etkä ympäristön odotusten tai sisäisten sääntöjen. Silloin voit olla hyvillä mielin ja tehdä rauhan tilanteen kanssa, oli se mikä tahansa.

Näinkin voisi tietysti ajatella ja uhrautua muiden hyväksi (ainakin siihen saakka että lapset isoja), tosin seksitön suhde ei ole kirjoissani parisuhde. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.

 Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.

 

Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap

Ok, mutta en silti usko, että sinkkuelämä parilla rattopojalla on paras vaihtoehto. Teidän pitää käsitellä asiat, jos se ei onnistu niin sitten eri teille. Tai sitten vehtaatte molemmat tahoillanne, jos se toimii parhaiten.

Sinkkuelämä parilla rattotytöllä on aika monen miehen unelma ja paras skenaario, johon vain harva pystyy. Miksi nainen ei voisi pitää siitä yhtä lailla?

Kyse ei ole siitä, etteikö voisi pitää. Vaan siitä, että nuo järjestelyt eivät välttämättä tule sormia napauttamalla. Tietysti voi olla hyvä tuuri, että elämään löytyy heti hyvä mies, jonka kanssa seksi natsaa heti ja on mahtavaa. Mutta todellisuus voi kuitenkin olla jotain muuta, kuin näissä unelmissa: löytääkseen hyvät rakastajat on kohdattava myös pari huonoa ensin ja kestettävä se draama. Tai sitten kun löytää hyvän, huomaakin, että ei haluakaan pelkkää panosuhdetta, vaan enemmän. Jos kuitenkin aikuisena ymmärtää nämä speksit niin mikä jottei sitten. :)

Miksi joku kuvittelee, että vapaudenkaipuiselle ja itsenäiselle ihmiselle olisi riittävästi omaa aikaa lapsiperheessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.

 Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.

 

Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap

Ok, mutta en silti usko, että sinkkuelämä parilla rattopojalla on paras vaihtoehto. Teidän pitää käsitellä asiat, jos se ei onnistu niin sitten eri teille. Tai sitten vehtaatte molemmat tahoillanne, jos se toimii parhaiten.

Sinkkuelämä parilla rattotytöllä on aika monen miehen unelma ja paras skenaario, johon vain harva pystyy. Miksi nainen ei voisi pitää siitä yhtä lailla?

Kyse ei ole siitä, etteikö voisi pitää. Vaan siitä, että nuo järjestelyt eivät välttämättä tule sormia napauttamalla. Tietysti voi olla hyvä tuuri, että elämään löytyy heti hyvä mies, jonka kanssa seksi natsaa heti ja on mahtavaa. Mutta todellisuus voi kuitenkin olla jotain muuta, kuin näissä unelmissa: löytääkseen hyvät rakastajat on kohdattava myös pari huonoa ensin ja kestettävä se draama. Tai sitten kun löytää hyvän, huomaakin, että ei haluakaan pelkkää panosuhdetta, vaan enemmän. Jos kuitenkin aikuisena ymmärtää nämä speksit niin mikä jottei sitten. :)

Onhan se naiselle nyt huomattavasti helpompaa kuin meihelle etenkin, jos nuoremmat miehet kelpaavat. Ei kukaan oleta, että tuollainen tilanne onnistuu sormia napsauttamalla, mutta kertomalla avoimesti, mitä haluaa, onnistuu kyllä todennäköisesti vuoden kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen on oikeassa. Entäs jos -ajattelu on tyypillistä ikäkriisien yhteydessä, ja silloin helposti tuntuu, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Sinulla taitaa olla tyypillinen 40-kriisi menossa tuossa....

Mutta ei se nelikymmpisen sinkun elämä välttämättä ole auvoa. Vapaita sinkkumiehiä on tosi vähän, ainakaan hyviä. Helposti ajautuu naimisissa olevan sivupanoksi, ja se ei kyllä kenenkään itsetuntoa kohenna.

Samaan aikaan valtaosa muista naisista elää perheellisen elämää. Seuraa baareihin tai harrastuksiin voi olla tosi vaikea löytää, koska naispuoliset kaverit viettävät aikaa perheensä tai miehensä kanssa. No, sinulle jäisi toki lapset, eli et jäisi täysin yksin.

Sinuna yrittäisin ainakin ekaksi panostaa ja kohentaa nykyistä parisuhdettasi. Ei siihen montaa vuotta mene, kun lapset ovat jo itsenäisiä ja kavereidensa kanssa menossa. Kannattaisiko ottaa ja katsoa, elämä on sulla muutoksessa ja voit yrittää lisätä siihen mielenkiintoa muulla tavoin kuin sivusuhteilla.

N51

Tämä on vähän höpöä, ja kuvaa kirjoittajan tietämättömyyttä / asenteellisuutta... Olen kuvaamasikaltainen "nelikymppinen sinkku" ja minulla ainakin on sekä lapsellisia että lapsettomia kavereita, ja seuraa ei ole kovin vaikea löytää, lisäksi vietämme usein erilaisissa kokoonpanoissa, lasten kanssa ja ilman. Eli ei tämä elämä niin tyhjää ole, kuin jotkut ehkä kuvittelevat.

Laadukasta miesseuraa on toki vaikeahko löytää, mutta niin se on ollut kaikissa ikävaiheissa. Ja ihmettelen sitä että näissä ketjuissa jää aina mainitsematta se että ihmisiähän eroaa koko ajan, eli uusia sinkkuja tulee jatkuvasti "markkinoille". Aika harva nelikymppinen vaikuttaa olevan ihan täysin tyytyväinen parisuhteeseensa ja perheeseensäkin. Kaikilla valinnoilla on omat huonot puolet. Ja tässä iässä kaikki vähän pohdimme että kannattiko! Minullekin on pari miestä jopa aikoinaan ehdottanut lasten tekoa mutta se tuntui ehdottomasti huonommalta vaihtoehdolta niissä tilanteissa kuin lasten tekemättä jättäminen näiden sankarien kanssa, ja sitä en osaa katua.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä ap, että ovatko nämä asiat sellaisia, että ne nousevat oikeasti SUN tarpeista, eikä siitä, mitä ympäristö yrittää tuputtaa sulle. Oletko ihan varma, että sinä oikeasti tunnet niin, etkä tunne niin vain koska ympäristö (media, lähipiiri, yleinen asenneympäristö) muokkaa sun ajatuksiasi. Nykyään tuntuu, että ihmiset antavat muiden vaikuttaa liikaa omaan elämäänsä ja elämänvalintoihin.

Tämä osui niin naulan kantaan, pätee mihin tahansa identtiteetti/ikäkriisiin, teineillä varsinkin ongelmia henkisesti kun luulevat muiden haluja omiksi.

Ap, miksi miehesi ei halua sinua enää? Kärsiikö hän seksittömyydestä?

Mietin vaan josko asialle kuitenkin voisi tehdä jotakin.

Vierailija kirjoitti:

luonteelleni ja persoonalleni sopisi parhaiten elää yksin vapaana sinkkuna jolla olisi pari kolme seksisuhdetta samaan aikaan.

Ehkä joskus vanhana mummona sitten...?

oletko varma, että 3 miestä riittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa kanssani. Olen sinkku ja samaa ikäluokkaa. Minulla oli juuri fwb-suhde, kariutui tiettyihin asioihin. Ei nuokaan suhteet välttämättä ole niin yksinkertaisia, puhumattakaan, että saat sopivat suhteet heti sormia napauttamalla.

 Itse kyllä tiedän, että kaipaisin perhe-elämässä myös omaa tilaa. Mutta tosiaan nyt, kun itse voin mennä ja tulla vapaasti, ei siitä juuri ole iloa, koska oikeasti haluaisin hyvää parisuhdetta elämääni.

 

Minulla ei ole hyvää parisuhdetta, koska mies ei pidä minua enää haluttavana naisena eikä ole kiinnostunut seksistä kanssani. Ap

No sullahan on sitten ihan todella huono parisuhde! Lisäksi vaikutat hieman epävarmalta ihmiseltä, mutta olet nyt herännyt tilanteeseesi; sinun kannattaisi ehdottomasti mennä ensin ainakin yksin terapiaan. Sitten mahdollisesti myös miehen kanssa jos hän suostuu (jos ei suostu siihen tai muutenkaan keskustelemaan parisuhteen tilasta, niin mies ulkoruokintaan). Ei sen tuollaista kuuluisi olla edes hieman väljähtäneessä suhteessa! Nyt ehkä ajattelet että haluaisit villin ja vapaan elämän, ja ehkä tarvitsisitkin sellaisen "uuden nuoruuden" tässä välissä. Mutta sinun pitäisi tehdä kaikki siirrot nyt aika rauhallisesti ja varovaisesti, omaa elämäsi ja omia tarpeitasi tarkasti pohtien ja kuulostellen!