Työelämä on niin kornia sontaa, ei ihme ettei monia kiinnosta

Ei se palkka,arvostus ole tärkeää vaan hype ja fiilis sekä tyhjät sloganit!

Pitää muistaa työn tekemisen perimmäinen syy. Työtä tehdään siksi, että saadaan ruokaa suuhun ja katto pään päälle, samoin kuin eläimet luonnossa etsivät tai saalistavat ruokansa ja rakentavat pesänsä. Ellei elannon hankkiminen työmarkkinoilla houkuta, voi ryhtyä pyytäjä-keräilijäksikin, jos se vaikka paremmalta vaihtoehdolta tuntuu. Myös oman firman voi perustaa ja tehdä työtä sen puitteissa haluamallaan tavalla.

Ihmiset ovat vain laitostuneita olettamaan, että jokin "yhteiskunta" heille automaattisesti tarjoaa mieleisen työpaikan, jossa voi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Näinhän se ei kuitenkaan suinkaan ole, vaan jokainen on vastuussa omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien pitää olla ”huippuosaajia”, tyrkyttää itseään somessa ja kissanristiäisissä, vapaa-aikaa pitää olla valmis uhraamaan työn vuoksi, muuten ei ole mitään. Aina pitää olla innostunut ja kiinnostunut ties mistä uudistuksista, mikään ei koskaan riitä.

Olen korkeasti koulutettu ja älykäs. Haluan tehdä töitä, mutta en jaksa sitä, että tasaisen hyvä keskinkertaisuus ei riitä. En ihmettele, että monia ei koko työelämä kiinnosta pätkääkään, kuin kaikki yritetään puristaa samaan muottiin.

Vai olenko vain ajautunut vääriin ympyröihin?

Tukia vaan reippaasti alemmas niin kummasti alkaa kiinnostamaan.

Minua kun ei kiinnosta elättää työnvieroksujia. Eikä kiinnosta muuten ketään muutakaan.

Ne oikeat työnvieroksujat vammauttavat vaikka loppuelämäkseen itsensä ettei tarvitse töihin mennä, siitä et voi niitä rankaista, jotka muusta syystä eivät löydä töitä.

Työnantaja maksaa siitä, että saa vastineeksi tulosta. Totta kai työhön otetaan se, joka parasta tulosta tekee. Ja yleensä tulokseen vaikuttaa se, kuinka innostunut on asiasta. Ei työnantaja ole hyväntekijä, vaan olettaa saavansa vastinetta maksamalleen summalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien pitää olla ”huippuosaajia”, tyrkyttää itseään somessa ja kissanristiäisissä, vapaa-aikaa pitää olla valmis uhraamaan työn vuoksi, muuten ei ole mitään. Aina pitää olla innostunut ja kiinnostunut ties mistä uudistuksista, mikään ei koskaan riitä.

Olen korkeasti koulutettu ja älykäs. Haluan tehdä töitä, mutta en jaksa sitä, että tasaisen hyvä keskinkertaisuus ei riitä. En ihmettele, että monia ei koko työelämä kiinnosta pätkääkään, kuin kaikki yritetään puristaa samaan muottiin.

Vai olenko vain ajautunut vääriin ympyröihin?

Tukia vaan reippaasti alemmas niin kummasti alkaa kiinnostamaan.

Minua kun ei kiinnosta elättää työnvieroksujia. Eikä kiinnosta muuten ketään muutakaan.

Niin, jos ei ole henkilökohtaista kokemusta työttömyydestä tai siitä, ettei työhaastatteluun pääse edes 300 lähetetyn hakemuksen jälkeen tai jos on muuten vaan syntynyt kultalusikka peräaukkelissa niin asenteesi on kyllä oletettava liian helpolla päässeelle ihmiselle. Itse töissä ollessani ei tuntunut ollenkaan pahalta elättää "työnvieroksujia", koska itse tiesin minkä työn ja tuskan takana oli saada työpaikka, koska olin itse "työnvieroksuja". Oletko muuten ikinä miettinyt että nämä työttömät ovat kohde johon ei loppupeleissä mene p4skaakaan rahaa valtion budjetista. Jos olisit aidosti kiinnostunut siitä, miten sinun verorahojasi väärinkäytetään niin syyllistävä sormesi osoittaisi jonnekkin aivan muualle kuin työttömiin. En ole sitäpaitsi ymmärtänyt ikinä tätä "noku minäki niin muukki" logiikkaa. Mitä se on sitäpaitsi sinulta pois jos joku elämäntapatyötön haluaa tulla toimeen sillä naurettavan pienellä summalla, jonka venyttäminen jo käy työstä?

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja maksaa siitä, että saa vastineeksi tulosta. Totta kai työhön otetaan se, joka parasta tulosta tekee. Ja yleensä tulokseen vaikuttaa se, kuinka innostunut on asiasta. Ei työnantaja ole hyväntekijä, vaan olettaa saavansa vastinetta maksamalleen summalle.

Tämä selvä. Toisaalta yhteiskunta odottaa ja vaatii uhkailemallakin että KAIKKI ansaitsevat toimeentulonsa työtä tekemällä. Kaikki. Eivät vain huipputuloksen tekijät, superinnostuneet duracellpuput, vaan myös keskinkertaiset ja jopa jollain tavalla ei-niin työnantajaa houkuttelevat yksilöt.

Huomaatko että tässä on vähän ristiriitaa? Jos työpaikkoja on tarjolla vain superihmisille, se tarkoittaa ettei iso osa periaatteessa työkykyisistä ihmisistä voi mitenkään työllistyä avoimiin paikkoihin.

Mitä me teemme niille jotka eivät pääse mukaan tuloskiimaan? Kaasukammioonko laitetaan? Vai lopetetaanko kaikki tuet niin että kaduilla alkaa näkymään nälkiintyneitä, pakkaseen kuolee ihmisiä, tartuntataudit alkavat taas jyllätä ja turvallisuusala kasvaa rakettina?

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja maksaa siitä, että saa vastineeksi tulosta. Totta kai työhön otetaan se, joka parasta tulosta tekee. Ja yleensä tulokseen vaikuttaa se, kuinka innostunut on asiasta. Ei työnantaja ole hyväntekijä, vaan olettaa saavansa vastinetta maksamalleen summalle.

HAH! Työn saa se, joka osaa näytellä parhaiten innostunutta. Että kun on kivaa verkostoitua ja soitella asiakkaille! Voi että on upea fiilis, kun on kiire eikä pissille ehdi. Innostavaa laatia somesisältöä maailman tylsimmästä asiasta. Ilkka on niiiiin fantsu pomo, toosi söpö toi sun tyylitön paitasi, ihan oksennusta nieleskelen ja silmämunia kirvelee.

Inhaa teeskentelyä kaikki tyynni.

Minäkin saan tuntuvaa palkkaa, että lampaana esitän innostunutta. Sellainen palkitaankin, joka myy sielunsa eikä ajattele tämän oravanpyörän tyhjyyttä. Nimim. Perhe ja iso asuntolaina

Vierailija kirjoitti:

Opiskelkaa itsenne hoitoalalle, hoitajiksi tai lääkäreiksi nii ei tarvi olla somepellenä Twitterissä ja Instassa suuna päänä. Eikä ole pakko olla edes LinkedIN:ssäkään ellei itse halua, koska töitä riittää.

Niin paljon kuin hoitoalan ammattilaisia arvostan, en voisi työskennellä terveydenhoitoalalla, koska pelkään kuolemaa, jonka johtuu kohtaamaan ollessaan lääkäri, sairaanhoitaja, lähihoitajanakin joskus.

Kiitos siitä, että niin monet uskaltavat ottaa vastuun toisen ihmisen elämästä leikkaussaleissa, hoitosunnitelmia tehdessä, auttaessa, hoivatessa.

Tiedän, että tämä meni ap-aiheen ohi, mutta menköön nyt.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelkaa itsenne hoitoalalle, hoitajiksi tai lääkäreiksi nii ei tarvi olla somepellenä Twitterissä ja Instassa suuna päänä. Eikä ole pakko olla edes LinkedIN:ssäkään ellei itse halua, koska töitä riittää.

Haluaisin media-alalle, olla ehkä toimittaja, mutta tuntuu että heilläkin pitää tänä päivänä olla somessa etulinjassa! Ei enää riitä että pysyt "taustalla", pitää olla dynaaminen ja supliikki esiintyjä.

Somepelleilyä ei ehkä hoitoalalla vaadita, mutta pelleilyä sitäkin enemmän. Hirveä pönöttäminen ja jonkun erikoisasiantuntijan esittäminen, vaikka työ on rutiininomaista, mekaanista toistoa, jonka kohde eli potilas toki vaihtuu. Ja ehdottomasti pitää olla supliikki ja osata miellyttää ihan kaikkia työpaikan narsisteja. Potilaista ei niin väliä.

Hoitoala ei todellakaan sovellu ratkaisuksi työttömyysongelmaan. Sinne hakeutuvien pitää olla alalle sopeutuvia.

Vai kuka haluaa itseään tai läheistään hoivaamaan evvk-tyypin joka tekee työtä pakotettuna? Jo nyt hoitoalan koulutuksessa on ongelmia kun helpon sisäänpääsyn maineessa alalle on yrittänyt mm. huumeidenkäyttäjiä. Haluaisitko päihdeongelmaisen vahvojen lääkkeiden äärelle? 

Lisäksi alalla vaaditaan hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Potilaat ovat entistä huonokuntoisempia. Oikeasti tarvitsevia ihmisiä joiden laiminlyönneillä on hirvittävät seuraukset. Huonokuntoinen potilas + stressiä heikosti sietävä työntekijä joka on töissä kun ei muuallekaan päässyt + kova stressi ja paineistus =potilaisiin kohdistuvat laiminlyönnit ja jopa väkivalta. Hoitoalalla jos missä pitäisi nimenomaan kiinnittää huomiota siitä että alalle pyrkivät soveltuvat ko.töihin ja ovat auttavasti ihmisrakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja maksaa siitä, että saa vastineeksi tulosta. Totta kai työhön otetaan se, joka parasta tulosta tekee. Ja yleensä tulokseen vaikuttaa se, kuinka innostunut on asiasta. Ei työnantaja ole hyväntekijä, vaan olettaa saavansa vastinetta maksamalleen summalle.

Ei pidä paikkaansa. Epäpätevät esimiehet palkkaavat junnuja, jotka eivät osaa mitään. Halpoja ovat mutta siihen se jääkin. Tunaroivat kaikki asiakasprojektit ja sitten ihmetellään minne asiakkaat katosivat. No, jäljelle jäivät halvat junnut.

Kova on kilpailu työpaikoista ja varmasti on rankkaa nykytyöelämä.

Itse olen juuri suunnittelemassa siirtymistä yksityisyrittäjäksi. Tunnen oloni lähestulkoon orjaksi nykypäivän työelämässä ja en jaksa vaan tuollaista per_seennuoleskelua mitä työpaikoilla odotetaan.