Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa naimisiin, minä en (vielä) - miten keskustella asiasta riitelemättä?
18.04.2018 |
Olen aina suhtautunut avioliittoon vieroksuvasti. Se ei ole mielestäni minkäänlainen osoitus suhteen vakavuudesta tai kestävyydestä, enkä pidä siihen liittyvistä patriarkaalisen ajattelun mukaisista perinteistä. En myöskään asian juridisista puolista, joilla hämärretään pariskunnan osapuolien omaisuuden rajoja yms. Pidin itseäni ihmisenä, joka ei koskaan tulisi menemään naimisiin. Kuitenkin nykyisen mieheni tavattuani mieli on alkanut muuttua ja olen miettinyt, että voisihan siitä naimisiinmenosta tehdä omannäköisen jutun, laatia avioehtosopimuksen huolellisesti ja pitää sellaisen vihkitilaisuuden, jossa ei ole niitä perinteisiä osuuksia joista en tykkää. Se olisi kieltämättä ihan kiva tilaisuus juhlia parisuhdetta ja rakkauttamme.
Ongelmaksi on nyt muodostumassa se, että mies on jo ehtinyt kosia minua, vaikka olemme tunteneet vasta vuoden ja yhteenkin olemme muuttamassa vasta kesällä. Suhtaudun ehdottoman kielteisesti siihen, että näin nopeasti menisimme naimisiin, vaikka rakastankin miestä todella paljon, ja minulla on vahva tunne siitä että tulemme olemaan ikuisesti yhdessä. En ymmärrä miksi miehellä on niin kova kiire asian suhteen. Hän on itsekin enemmän niitä ihmisiä, jotka eivät tykkää avioliitosta ja siihen liittyvistä perinteistä - tai ainakin luulin näin olevan. Hän on ollut pitkässä suhteessa pari kertaa, mutta ei ole niissä halunnut mennä naimisiin, vaikka toinen näistä ex-kumppaneista siihen yritti jopa painostaa. Nyt hän kertoo mielensä muuttuneen ihan täysin, ja perustelee asiaa sillä että hän rakastaa minua niin paljon.. Tämä tuntuu minusta toisaalta tosi ihanalta, mutta toisaalta tunnen syyllisyyttä siitä että en itse halua kiirehtiä naimisiinmenoa.
Miestä puolestaan totta kai myös loukkaa tilanteen ristiriita. Hän kokee, että en rakasta häntä yhtä paljon kuin hän minua, kun en ole hänen tavallaan hullaantunut menemään naimisiin saman tien. Ymmärrän, että asia loukkaa, mutta olen eri mieltä. Kyse ei ole vähäisemmästä rakkaudestani miestä kohtaan, vaan siitä miten suhtaudun avioliittoon. Sillä ei ole mielestäni juuri mitään tekemistä rakkauden kanssa, vaan kyseessä on järjestely jolla on hoidettu puolisoiden ja sukujen välisiä taloudellisia ja juridisia asioita. Joskus siihen on edellytetty rakkautta, joskus taas ei. Rakkautta voi kuitenkin mielestäni olla myös ilman avioliittoa, ja monella tavalla sellainen rakkaus näyttäytyy minulle puhtaampana, kun pari on yhdessä silkasta vapaasta tahdostaan, eikä siksi että on tullut tehtyä sopimus, johon sisältyy sanktioita eroamisesta.
Neuvokaa rakkaat minua, miten tästä asiasta oikein voi keskustella niin, että emme päädy loukkaamaan toisiamme liikaa. Avioliitto on siinä mielessä minulle kuitenkin tärkeä asia, että jos ja kun kerran elämässäni naimisiin menen, haluan sen tapahtuvan tavalla, jota voin jälkikäteenkin ilolla muistella. En halua kokea tulleeni naiduksi aivan liian varhaisessa vaiheessa vain siksi, että mies oli sellainen hätähousu ja itse en saanut pidettyä puoliani asiassa. :/
Kommentit (19)
Lisään vielä aloitukseen, että mies jossain vaiheessa perusteli naimisiinmenohalujaan ensisijaisesti juridisilla seikoilla, kuten sillä että jos hän sattuisi kuolemaan tapaturmaisesti, hän haluaisi minun perivän hänet ilman mitään kommervenkkeja. Minusta tämä olikin ihan hyvä perustelu, ja ehdotin, että voimmehan saattaa avioliiton juridisesti voimaan vaikka heti, kunhan asian "sosiaalinen" puoli eli juhlat, häämatka ja muut seremonialliset elementit säästettäisiin tehtäväksi sitten myöhemmin, kun oikeasti tunnen olevani valmis menemään naimisiin. Kuvittelinkin miehen jo hyväksyneen tämän, mutta nyt asia nousi uudelleen esille kun mies oli kertonut vanhemmilleen meidän olevan menossa naimisiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustelet asiaa käytännöllisillä ja järkisyillä, on kuitenkin ymmärrettävää, että et halua naimisiin, jos ette edes asukaan yhdessä. Ja myös koska heti ei ole hyvä hetki häille.
Minustakin sen pitäisi olla ymmärrettävää. En oikein käsitä miksi mies ei sitä ymmärrä. Varsinkin kun hän on aiemmin suhtautunut asiaan ihan samoin kuin itsekin suhtaudun!
ap
Minkä ikäisiä olette? Tahti kuulostaa näin naimisiin menosta qina haaveilleenkin mielestä hurjalta.
Et sinä järkisyillä perustelet. Perustelet omilla uskomuksillasi.
Minun on vaikeaa ymmärtää, että vuosi on sinusta liian lyhyt aika. Mitä pahaa tapahtuisi, jos tulisi "naiduksi liian varhaisessa vaiheessa"? Itse oltiin naimisissa 9kk seurustelun jälkeen, ei ollut ollenkaan liian nopeaa minusta.
N48, naimisissa kohta 22v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen niin, että on järkevää asua ensin yhdessä ainakin vuoden tai parin verran, jotta oppii tuntemaan toisen ja saa alun "yhteensovittamisen" hoidettua. Luulisi, että miehen oliI helppo hyväksyä tällainen peruste häiden lykkäämiselle. Jos ei hyväksy, niin ainakin minulle tulisi epäily, ettei sovita yhteen. Menkää kihloihin ensin naimisiin menon sijasta.
Minä en pidä tärkeänä yhdessä asumista. Pidän tärkeänä sitä, että rakastumusvaihe on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies haluaa, että sinä perit hänet, jos hän sattuu kuolemaan, miehesi pitäisi laatia testamentti sen sijaan, että yrittää kiristää (?) sinua naimisiin hirveällä kiireellä. Leski ei nimittäin välttämättä peri miehensä omaisuutta, ellei siitä ole tehty testamenttia. Varsinkin jos miehellä tai teillä yhdessä on perillisiä, tilanne on huomattavasti mutkikkaampi, eikä siihen auta naimisiinmeno vaan testamentti.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin, että on järkevää asua ensin yhdessä ainakin vuoden tai parin verran, jotta oppii tuntemaan toisen ja saa alun "yhteensovittamisen" hoidettua. Luulisi, että miehen oliI helppo hyväksyä tällainen peruste häiden lykkäämiselle. Jos ei hyväksy, niin ainakin minulle tulisi epäily, ettei sovita yhteen. Menkää kihloihin ensin naimisiin menon sijasta.
Lisään vielä, että me asuimme yhdessä 1,5 vuotta ennen naimisiin menoa. Kihloihin menimme pian yhteen muuton jälkeen mieheen toiveesta. Naimisissa on oltu yli 25 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos kertoisit miehellesi niin kuin kerroit meille tällä palstalla.
Olet jo vastannut myöntävästi miehen kosintaan, joten te menette naimisiin joskus. Päivämäärää ei kuitenkaan tarvitse lyödä lukkoon ihan heti, jos et halua. Miehesi naimisiin painostaminen (?) ei tunnu mitenkään reilulta sinua kohtaan.
Jos mies rakastaa sinua, hän kyllä jaksaa odottaa sinua, kunnes olet oikeasti ihan valmis menemään naimisiin. On hänenkin etujensa mukaista odottaa siihen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä tärkeänä yhdessä asumista. Pidän tärkeänä sitä, että rakastumusvaihe on ohi.
Mistä tämän mielestäsi tietää, varsinkin jos ei asuta yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikeaa ymmärtää, että vuosi on sinusta liian lyhyt aika. Mitä pahaa tapahtuisi, jos tulisi "naiduksi liian varhaisessa vaiheessa"? Itse oltiin naimisissa 9kk seurustelun jälkeen, ei ollut ollenkaan liian nopeaa minusta.
N48, naimisissa kohta 22v
Sen lisäksi että olemme tunteneet vasta vuoden, olemme myös asuneet eri kaupungeissa ja tehneet tänä aikana paljon töitä. Käytännössä siis tutustuminen on ollut aika hitaampaa kuin jos asuisimme samassa kaupungissa ja meillä olisi aikaa tapailla tiiviisti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikeaa ymmärtää, että vuosi on sinusta liian lyhyt aika. Mitä pahaa tapahtuisi, jos tulisi "naiduksi liian varhaisessa vaiheessa"? Itse oltiin naimisissa 9kk seurustelun jälkeen, ei ollut ollenkaan liian nopeaa minusta.
N48, naimisissa kohta 22v
Vuosi on hirveän lyhyt aika, silloin on usein vielä alkuhuuma menossa ja sitä paitsi jos ei ole edes asunut yhdessä niin ei sitä toista välttämättä tunne edes kunnolla ja yhteenmuuttaessa voi tulla yllätyksiä. Mitä pahaa siinä voisi tapahtua? No, esim. se että parin kuukauden päästä tajuaisi että tämä oli virhe ja tulisi ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, en jaksanut edes lukea höpötystä sitten ja ihmettelen minkälainen mies jaksaa sinua yleensäkään... Sanot miehelle, että mietit asiaa uudelleen kun olette olleet yhdessä viisi vuotta. Sitä ennen et puhu sanaakaan. Helppo juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikeaa ymmärtää, että vuosi on sinusta liian lyhyt aika. Mitä pahaa tapahtuisi, jos tulisi "naiduksi liian varhaisessa vaiheessa"? Itse oltiin naimisissa 9kk seurustelun jälkeen, ei ollut ollenkaan liian nopeaa minusta.
N48, naimisissa kohta 22v
Sen lisäksi että olemme tunteneet vasta vuoden, olemme myös asuneet eri kaupungeissa ja tehneet tänä aikana paljon töitä. Käytännössä siis tutustuminen on ollut aika hitaampaa kuin jos asuisimme samassa kaupungissa ja meillä olisi aikaa tapailla tiiviisti.
ap
Unohtui vielä vastata tuohon kysymykseesi. Nopean naimisiinmenon haittana minulle olisi se, että en ehtisi haaveilla ja suunnitella häitä juuri ollenkaan. Olenhan vasta ihan hiljattain ensimmäisen kerran elämässäni lämmennyt sille ajatukselle, että voisin sittenkin ajatella mennä naimisiin. Haluaisin tehdä siitä ainutlaatuisen ja ihanan päivän meille molemmille, mutta tiedän jo nyt että perinteisen mallin mukaisia häitä en halua. Suunnitteluun ja mietiskelyyn tulee menemään aikaa, kun olen tällaista vähän hitaasti toimiva ihmistyyppiä. Toisaalta vaikka haluaisin ne perinteisetkin häät, niin eihän niitäkään ihan kuukaudessa yleensä suunnitella ja valmistella, vaan jotkut käyttävät suunnitteluunkin jopa yli vuoden!
Mies siis haluaisi mennä naimisiin silloin kun muutamme yhteen. Minusta yhteen muuttamiseen liittyy jo ihan riittävän paljon mietittävää ja järjestettävää, ilman että samaan aikaan aletaan vielä häitä juhlia! Lisäksi haluaisin, että elämän iloisia tapahtumia riittäisi vähän pidemmälle ajalle eikä kaikkia laitettaisi tällä tavalla yhteen ryppääseen. Näin yksittäinen asia stressaisi vähemmän ja toisaalta niistä ehtisi nauttia enemmän.
Lisäksi minua häiritsee tunne, että en ole menossa naimisiin sellaisista syistä, jotka itse voisin allekirjoittaa, kun en tunne miestäni vielä kovin hyvin. Minulla ei ole kokemusta hänen kanssaan asumisesta, eikä siitä mitä tapahtuu jos tulee vaikkapa jokin isompi vastoinkäyminen, jne. Haluaisin naimisiinmenon olevan eräänlainen sinetti hyvin alkaneelle yhteiselämälle; sellainen puolisoiden kumppanilleen antama "tunnustus", että olen todennut sinut oikeaksi ihmiseksi itselleni loppuelämäkseni.
Se, että en voi vielä miehelle kokonaisvaltaisesti näin todeta, ei merkitse että en usko suhteeseemme tai että en rakasta miestä. Uskon todella vahvasti siihen, että tulemme joku päivä saavuttamaan pisteen, jossa olemme esim. asuneet onnellisesti yhdessä pari vuotta ja tunnemme toisemme jo todella hyvin arkielämän tasolla, ja silti edelleen rakastamme toisiamme vahvasti. Se on se hetki, kun minä haluan mennä naimisiin. En siis halua tehdä näin isoa päätöstä pelkän uskon varassa. Miestä tämä loukkaa, koska hän onkin nyt yhtäkkiä halukas näin tekemään, koska hänen rakkautensa on kuulemma niin vahvaa että hän haluaa heittää aikaisemmat ajatuksensa romukoppaan ja mennä naimisiin heti. Kun minulle ei ole tullut vastaavaa "mielenhäiriötä", hän on loukkaantunut koska kuvittelee että en rakasta häntä yhtä paljon kuin hän minua. Minua taas loukkaa se, että hänellä voi olla tällainen täysin paikkansapitämätön kuvitelma (että en muka rakasta häntä yhtä paljon).
ap
Vierailija kirjoitti:
Huh, en jaksanut edes lukea höpötystä sitten ja ihmettelen minkälainen mies jaksaa sinua yleensäkään... Sanot miehelle, että mietit asiaa uudelleen kun olette olleet yhdessä viisi vuotta. Sitä ennen et puhu sanaakaan. Helppo juttu.
Hahah, onneksi sinun ei tarvitse mennä kanssani naimisiin. :D
Ehdotatko siis, että lakkaan puhumasta miehelle tykkänään viiden vuoden ajaksi? Siinä voisi suhde päästä hieman huonoon kuntoon. Avioliittoasiastakin on aika vaikeaa olla puhumatta mitään, kun mies kerkesi jo vanhemmilleenkin siitä ilmoittaa ja ottaa asian minunkin kanssani säännöllisesti puheeksi.
ap
Näytä tämä ketju sulhasellesi. Tai kirjoita kirje jossa kerrot syyt kuten tässä ketjussa. Voit kirjoittaa rauhalliselll hetkellä ja niin pitkään hioa kirjettä että olet siihen tyytyväinen, sulhasesi taas joutuu lukemaan tekstin ilman että voi huudella väliin kommenttejaan ym, ehkä hän silloin malttaisi asettua myös asemaasi ja ymmärtäisi myös näkemyksesi asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Tahti kuulostaa näin naimisiin menosta qina haaveilleenkin mielestä hurjalta.
Olen 34, mies pari vuotta vanhempi.
Alue: Aihe vapaa
Perustelet asiaa käytännöllisillä ja järkisyillä, on kuitenkin ymmärrettävää, että et halua naimisiin, jos ette edes asukaan yhdessä. Ja myös koska heti ei ole hyvä hetki häille.