Nykyään mummoilta vaaditaan enemmän kuin koskaan ennen

😂 Tervetuloa paineistettuun nykyelämään. Kasari ja ysäri menivät jo.

Tämä on totta. Koskaan ennen ei ole oletettu, että mummo on aina valmiina ja aina halukas hoitamaan lapsia, ei ikinä rupattelemaan aikuisten kanssa. Ennen mummolaan mentiin koko perheenä, lapsia ei tarvinnut hoitaa, mutta nyt lapset lykätään eteisestä sitään ja lähdetään viettämään omaa aikaa samalla kun mummo selaa 50-sivuista ohjekirjaa, jossa on kaikki mahdolliset säännöt ja määräykset tyyliin "ei puuroa klo 9 jälkeen aamulla paitsi jos lapsi on herännyt  klo 8.30 ja syönyt banaanin".

Ennen riitti, että on syli.

Nykyään vanhemmat kuvittelee että ei niitä lapsia itse tarvitse kasvattaa eikä vahtia, ku isovanhemmatkin on olemassa. Häpeällistä.

Mummo ostaa turhia juttuja, vaikka kuinka kiellämme häntä. Meitä rasittaa, kun hän täyttää kaappejamme ilman lupaa ja tutkii kaikki paikat. Emme oikein jaksa hankkiutua eroon kaikesta turhasta, jota hän on kaappeihimme piilotellut. Syytämme mummoa kotimme pilaamisesta, ahtaudesta, pölyn kertymisestä, väsymisestä kotiin, jonkalaista emme tahtoneet! Mummo ei kuuntele meitä! Meillä on kaikkea riittävästi valittuna omalla maullamme, mutta mummo tahtoo yrittää muuttaa kotimme itsensä näköiseksi. Hän ei tarjoa oikeaa mummolaa lapsenlapsilleen, vaan yrittää tehdä kodistamme mummolan. Mummo suuttuu, kun emme ole kiitollisia hänen tuomisistaan.

No, kukahan ne surkeat ja liikaa vaativat pienten lasten vanhemmat on kasvattanut?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Koskaan ennen ei ole oletettu, että mummo on aina valmiina ja aina halukas hoitamaan lapsia, ei ikinä rupattelemaan aikuisten kanssa. Ennen mummolaan mentiin koko perheenä, lapsia ei tarvinnut hoitaa, mutta nyt lapset lykätään eteisestä sitään ja lähdetään viettämään omaa aikaa samalla kun mummo selaa 50-sivuista ohjekirjaa, jossa on kaikki mahdolliset säännöt ja määräykset tyyliin "ei puuroa klo 9 jälkeen aamulla paitsi jos lapsi on herännyt  klo 8.30 ja syönyt banaanin".

Ennen riitti, että on syli.

Mun vanhemmat reissasi 80-luvulla kahdestaan ulkomailla ja mut heitettiin maalle mummolaan. Että kyllä se mummo ja pappa vaan hoiti että iso ikäluokka sai omaa aikaa ja rellestää. Tällainen pikkuseikka on nykyään kummasti nykyään unohtunut.

Vierailija kirjoitti:

No, kukahan ne surkeat ja liikaa vaativat pienten lasten vanhemmat on kasvattanut?

Jos oletat, että vastaus on 'mummo', olet väärässä.

Tiedoksi: kaikki isät ja äidit haluavat olla (muka) omanlaisiaan vanhempia.

Usein tämä tarkoittaa nimenomaan oman äitinsä kasvatusmenetelmien kyseenalaistamista ja uusia tuulia (lue: sen hetken muotia).

Höpö höpö! Omat lapset (9 ja 12) ovat olleet toisessa mummolassa yhden yön ja toisessa viisi. Mummolla on niin kiire elää omaa elämäänsä ettei siihen lapsenlapset mahdu.

Emme tapaisi ollenkaan ellemme me vierailisi mummolassa. Toisessa n. kerran kuussa ja toisessa pari kertaa vuodessa. Asuvat 50 kilsan säteellä. Emme ole toivottuja vieraita eikä meille voi edes ohi ajaessa poiketa.

Lasten vuoksi suren.

Oman kokemuksen mukaan sanoisin että asia on pikemminkin päinvastoin.

Hehehaha. Entäs silloin kun mummot asui kotona, ja hoiti kotia ja lapsia kun vanhemmat oli töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Koskaan ennen ei ole oletettu, että mummo on aina valmiina ja aina halukas hoitamaan lapsia, ei ikinä rupattelemaan aikuisten kanssa. Ennen mummolaan mentiin koko perheenä, lapsia ei tarvinnut hoitaa, mutta nyt lapset lykätään eteisestä sitään ja lähdetään viettämään omaa aikaa samalla kun mummo selaa 50-sivuista ohjekirjaa, jossa on kaikki mahdolliset säännöt ja määräykset tyyliin "ei puuroa klo 9 jälkeen aamulla paitsi jos lapsi on herännyt  klo 8.30 ja syönyt banaanin".

Ennen riitti, että on syli.

Mun vanhemmat reissasi 80-luvulla kahdestaan ulkomailla ja mut heitettiin maalle mummolaan. Että kyllä se mummo ja pappa vaan hoiti että iso ikäluokka sai omaa aikaa ja rellestää. Tällainen pikkuseikka on nykyään kummasti nykyään unohtunut.

Minunkin vanhempani reissasivat ulkomailla 80-luvun alusta alkaen, mutta he ottivat lapsensa mukaan.

Meidän perhe ajoi kerran kuussa mummoa katsomaan, kaksi tuntia mennen tullen, ja mummolassa piti istua nätisti ja hiljaa paikoillaan. Jalkojen täytyi olla lattialla, ei saanut vetää alleen sohvalle. Mummon koti oli tahrattoman valkoinen, ja yhtä rikkumattomaksi se piti jättää lähdettäessä. Ainoatakaan lelua ei ollut eikä tullut kuuloonkaan, että siellä olisi mukulat piipitellyt elektroniikkapeleillään. Häiritsevää oli sekin, että mummo veti tupakkaa ketjussa sisällä. Sen takia ne valkoiset huonekalutkin piti uusia vähintään parin vuoden välein.

Minä en ole rasittanut omia vanhempiani hoitoapupyynnöillä. Ei ole lapsi ollut siellä minuuttiakaan hoidossa. En ole pyytänyt ainoatakaan tavaraa, ja onneksi äitini ymmärsi pienen tappelun jälkeen, että meille ei laahata säkeittäin kiinamuovipaskaa. Lähettelen vanhemmilleni ajoittain kuvia ja videoita lapsesta. He tapaavat meillä 1-2 kertaa vuodessa, jos vanhempani viitsivät ajaa tänne asti.

En kyllä allekirjoita ap:n näkemystä. Kyllä on ollut paljon rankempaa aikana ennen kodinkoneita, juoksevaa vettä ja keskuslämmitystä ja sisävessoja. Nythän tuo ap:n kuvailema rasitus aiheutuu vain siitä, että mummo ei osaa asettaa rajojaan. Sanoa ei.

Minä en ollut 70 luvulla ollenkaan päivähoidossa vaan mummo hoisi. Äiti meni töihin 3kk äitiysloman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmat kuvittelee että ei niitä lapsia itse tarvitse kasvattaa eikä vahtia, ku isovanhemmatkin on olemassa. Häpeällistä.

Anoppiko se sielä? Minulle riittäisi että lapsilla olisi edes raitis mummola, jonne mennä yökylään vaikka pari kertaa vuodessa, mutta ei, ei edes sitä yhtä ainoata kertaa, koska viina on rakkaampi kuin omat lapsenlapset.

Mä olin aina tervetullut mummilaan.

Mummi ja ukki aina kysyivät että millos sie tuut tänne?

Kesti kauan ennen kuin mulle valkeni että mulla oli käynyt harvinainen tuuri.

En tiedä mitä ihmeellisyyksiä nykyään lapset vaativat. Mä elin mummin ja ukin kanssa sitä elämää mikä niillä oli tapana.

Vierailija kirjoitti:

No, kukahan ne surkeat ja liikaa vaativat pienten lasten vanhemmat on kasvattanut?

Päiväkoti.

Meillä alkaa nyt olla vain sellaisia vanhempia, jotka pääsivät subjektiivisen päivähoito-oikeuden ansiosta pois kotoa koko ikäpolvena ja se näkyy siinä, että omiakaan lapsia ei osata hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö! Omat lapset (9 ja 12) ovat olleet toisessa mummolassa yhden yön ja toisessa viisi. Mummolla on niin kiire elää omaa elämäänsä ettei siihen lapsenlapset mahdu.

Emme tapaisi ollenkaan ellemme me vierailisi mummolassa. Toisessa n. kerran kuussa ja toisessa pari kertaa vuodessa. Asuvat 50 kilsan säteellä. Emme ole toivottuja vieraita eikä meille voi edes ohi ajaessa poiketa.

Lasten vuoksi suren.

Minkäslaiset välit tähän äitiin/anoppiin oli ennen lapsia?

En jaksa uskoa, että välit olisivat viilenneet lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Hehehaha. Entäs silloin kun mummot asui kotona, ja hoiti kotia ja lapsia kun vanhemmat oli töissä?

Silloin ne mummot myös sai oikeuden päättää, miten ne lapset kasvatetaan. Ei siinä äidillä ollut sanomista, kun mummo komensi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kukahan ne surkeat ja liikaa vaativat pienten lasten vanhemmat on kasvattanut?

Päiväkoti.

Meillä alkaa nyt olla vain sellaisia vanhempia, jotka pääsivät subjektiivisen päivähoito-oikeuden ansiosta pois kotoa koko ikäpolvena ja se näkyy siinä, että omiakaan lapsia ei osata hoitaa.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut olemassa vasta parikymmentä vuotta, eikä silloin sen alkuaikoina kyllä ollut mikään tavallinen juttu, että vietiin lapsi hoitoon, vaikka itse oltiin työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Se on tämän päivän ilmiö.

Sen sijaan kyllä 60-70-luvulla kaupungistumisen ja ehkäisyn vuoksi perhekoot pienenivät ja suhteet sukuun katkesivat tai jäivät etäisiksi. Siksi monella on oma vauva ensimmäinen vauva, jonka kanssa ylipäänsä on tekemisissä. Paitsi jollain lestoilla tai jehiksillä. Kun ei ole tottunut vauvoihin tai pieniin lapsiin kasvaessaan eivätkä ne kuulu sillä lailla elämänpiiriin, ei ole kokemusta siitä, miten niiden kanssa pitäisi toimia tai miten lapsia kasvatetaan. Ennen oli erilaista, kun joka pirtissä sekä maalla että kaupungissa oli kakaroita ikähaarukalla 0-20 ja vanhemmasta päästä alkoi tulla jo uutta sukupolvea kehiin.

Minä pidin sylissä ja tutustuin ensimmäiseen vauvaan, kun siskoni sai lapsen. Minä olin silloin 26-vuotias. Sitä ennen vauvat olivat vain karjuvia paskanhajuisia ärsyleitä, jotka kasvoivat polvenkorkuisiksi ja edelleen karjuivat ja ärsyttivät mutta onneksi haju lieveni. Vasta teini-ikäisenä lapset alkoivat mielestäni olla edes jotenkin siedettäviä, elleivät olleet jotain nurjamieliä tai pissiksiä.

Kyllä ja ei. Meillä mummi hoiti meidät 5 serkusta 60 -luvulla stadissa kun hoitopaikkoja oli vaikea saada. Välillä meitä oli 1-3 ja kesällä täysi lasti hoidettavana.

Mummi oli hyvin köyhä joten ei oletettukaan että hän makselisi jotain, en muista edes joululahjoja tms.

Minä olen osittain kotona joten minulla on aikaa lapsenlapsille ja saan heistä sisältöäkin elämään. Yhtä tapaan tällähetkellä 2-3x viikossa, toista hoidan kerran viikossa ja kolmatta yritän tavata aina kun mahdollista, ainakin 1-2x kuukaudessa. Yökyläänkin otetaan jos tarvis

Ostokseni heille on kovin pientä, perheet tietävät itse mitä haluavat ja tarvitsevat. Lisäksi heillä on ok tulot.

Kyllä minä ainakin saan asettaa rajat ihan itse. Jos mulle ei hoitopäivä käy, sanon sen. Lapsilla on toisetkin isovanhemmat