Ei välejä omaan äitiin, lapsenlapsi tulossa

Hei! Otsikossa se asian ydin tulikin... Olen ainoa lapsi ja isäni kuoli ollessani yläasteella 20 vuotta sitten. Kuolemaan liittyi paljon draamaa suvun omaisuudesta, pienyrityksen purkamisesta ja vaikka mistä. Minun ja äitini välit tulehtuivat todella pahasti ja asiaan liittyi myös eri viranomaisia ja psykologi, vaikkei ollutkaan mitään fyysistä väkivaltaa, todettua sairautta tai päihteidenkäyttöä. Täysi-ikäisenä muutin heti pois kotoa ja etäännyin äidistäni lisää, joskin olimme puheväleissä ja saatoin käydä pyhinä. Suhteemme ei kuitenkaan lähtenyt korjaantumaan ja 25-vuotiaana en enää jaksanut myrkylliseksi kokemaani ihmissuhdetta. Lopetin yhteydenpidon ja estin äidin yhteystiedot.

Nyt olen 31 ja odotan ensimmäistä lasta eli äidin ensimmäistä ja mahdollisesti ainoaa lastenlasta. Tuntuu, että äidille pitäisi kertoa asiasta, mutta en tiedä miten tai mitä odotan tapahtuvan. Luulen että hän olisi iloinen, mutta en tiedä miten haluaisin hänen olevan lapsen elämässä, kun ajatus hänestä ahdistaa ja tekee surulliseksi. En haluaisi joutua olemaan taas hänen kanssaan tekemisissä hampaita kiristellen ja pahaa oloa kokien. Me olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja meillä on hyvin eri näkemykset siitä mitä tapahtui, mutta myös laajemmin maailmanmenosta. Tapaamisistamme jäi aina uskoakseni molemmille paha olo. Mies on tavannut äitini joskus sukulaisen hautajaisissa mutta ei ole koskaan kysynyt miksi emme ole tekemisissä.

En usko että äiti on varsinaisesti vaarallinen lapselle, mutta en silti haluaisi koskaan esimerkiksi jättää lasta yksin hänen kanssaan. En haluaisi olla niin julma että kiellän häneltä yhteydenpidon ainoaan lapsenlapseen tai lapsenlapselta yhteyden isovanhempaansa.

Kiitos niille jotka jaksoivat lukea. Onko mielipiteitä tai vinkkejä miten edetä? Onko kukaan ollut samantapaisessa tilanteessa?