Elämä ilman pienintäkään läheisyyttä puolison kanssa.

Muita joilla ei oman miehensä/vaimonsa kanssa ole tippaakaan läheisyyttä "parisuhteessa"? Ei siis seksiä koskaan, ei minkäänlaista kosketusta, ei niin mitään.
Miten te jaksatte, mistä saatte voimia?

Itse jaksan huonosti ja enenevissä määrin huonommin ja huonommin. Lisäksi tuntuu ja koen, että elämä menee aika hukkaan tässä, naiseuteni, seksuaalisuuteni, kaikki.
Mutta eroakaan ei saa otettua, ehkäpä sitten muutaman vuoden kuluttua, kun lapset aikuisia, en tiedä. Olen vain ihan rikki, palasina.