Mies loukkaantui kun sanoin kuolemaa tekevälle isälleni että hän on minulle kaikken rakkainta tässä elämässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vastaavassa tilanteessa ja kun sanoin sen ääneen niin vaimoni alkoi pirullisesti nauramaan...

Loukkaannuin niin paljon, että olen suunnitellut eroa. Miten muut suhtautuisitte tilanteeseen ?

että pirullisesti. Oletko varma?

Ja naurun takia suunnittelet eroa?

Ei ole kovin vahvoista aineksista teidänkään liitto sitten tehty.

No kappas, mies kun kertoi että vaimo nauroi pirullisesti niin jopas tulee epäilystä ja moitetta miestä kohtaan. Aapeen kertomusta et epäile?

En epäillyt kertomusta (naurua), vaan kyseenalaistin tulkinnan sävystä (pirullinen).

Se on todella pahasti sanottu omasta puolisosta.

Tässä ketjussa on tullut jo ilmi, että järkytyksen hetkellä reaktiot voi olla outoja.

Otan myös huomioon sen, että lapsuudenkodin jäsenet saa ylimitoitettuja asemansa arvottamisia osakseen tyyliin, mun oma äiti/isä/sisko/veli, mutta puoliso ei. Yllättävän monet puhuvat jopa vähätellen puolisosta (ei ole verisukulainen, sen voi vaihtaa, jne.)

Puoliso on itse valittu kumppani loppuelämäksi, lähin omainen.

Tottakai hänen kuuluisi olla lähin, rakkain ja kallisarvoisin.

Verisukulaisia ei ole valittu, ja on luonnollista, että vanhemmat kuolee ennen lastaan.

En ihmettele että loukkaantui.

Sanavalinta on sellainen.

Etenkin jos ap. ei ole koskaan sanonut noin puolisolleen.

Kuulostaa siltä ettei ap. ole aikuistunut.

HYI V sun miehes on nolo. Tuota käytöstä ei voi mitenkään selittää. Itsekäs paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi olla rakkaampi ihmiselle kuin häntä hyvin kohdelleet vanhemmat

Puolison pitäisi olla.

Mutta pakkoko on ruveta vertailemaan?

Puolisoja tulee ja menee, verisuku on aina verisuku.

Itselleni lapseni on tärkein ja rakkain henkilö maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele että loukkaantui.

Sanavalinta on sellainen.

Etenkin jos ap. ei ole koskaan sanonut noin puolisolleen.

Kuulostaa siltä ettei ap. ole aikuistunut.

Eiköhän jokainen normaali ihminen tajua, että kun olet isäsi kuolinvuoteen vierellä, isä on sillä hetkellä se kaikkein rakkain ja tärkein, koska hetket isän kanssa ovat luetut. Ei se tarkoita, että isä olisi absoluuttisesti tärkein henkilö elämässä. Jos avomies ei sitä pysty ymmärtämään, niin hänellä on aika paljon kasvamista ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puolison pitäisi olla maailman tärkein? Ei ole edes "omaa verta". Yleensä vanhemmat pysyvät vierelläsi, puolisosta ei voi koskaan olla täysin varma (kaikilla ei tietenkään lämpimät välit vanhempiin mutta..). Varsinkin tässä tilanteessa miehesi käyttäytyy järkyttävän lapsellisesti! Ihan oikeasti vakavan keskustelun paikka tämän jälkeen.

Oletko ikisinkku vai eronnut?

Onnellisesti suhteessa, kiitos kysymästä. En näe, että mitä väärää siinä on, että vanhempi olisi tärkeämpi? Ei sitä tarvitse toistella tai lyttää toista mutta kumppanin ei tarvitse olla ykkönen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puolison pitäisi olla maailman tärkein? Ei ole edes "omaa verta". Yleensä vanhemmat pysyvät vierelläsi, puolisosta ei voi koskaan olla täysin varma (kaikilla ei tietenkään lämpimät välit vanhempiin mutta..). Varsinkin tässä tilanteessa miehesi käyttäytyy järkyttävän lapsellisesti! Ihan oikeasti vakavan keskustelun paikka tämän jälkeen.

Oletko ikisinkku vai eronnut?

Onnellisesti suhteessa, kiitos kysymästä. En näe, että mitä väärää siinä on, että vanhempi olisi tärkeämpi? Ei sitä tarvitse toistella tai lyttää toista mutta kumppanin ei tarvitse olla ykkönen.

ei käy "suhdettasi" kateeksi

Vierailija kirjoitti:

Itket siellä kuolevan isän vuoteen äärellä mutta ehdit silti tehdä AV:lle aloituksen, jossa sätit miestäsi?

Ne on pitkiä tunteja siellä. Mikään kiire ei ole ja aikaa saattaa olla useampi vuokausi.