Lue keskustelun säännöt.
Mies loukkaantui kun sanoin kuolemaa tekevälle isälleni että hän on minulle kaikken rakkainta tässä elämässä
18.04.2018 |
Isäni kuolee todennäköisesti kahden yön sisällä. Mies kuuli kun itkin isän vierellä ja sanoin tuon. Mies lähti kotiin, minä edelleen sairaalassa. Yritin soittaa mutta mies ei vastannut, tuli vaan viesti "pysy nyt siellä rakkaan lähellä tai muuta lässynlää"
Itse hänellä oli etäiset välit isäänsä joka kuoli miehen ollessa 9-vuotias.
En kuitenkaan jaksaisi kuunnella tällaista.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No munkin mielestä olisit voinut olla tuota sanomatta miehesi kuullen. Miten itse reagoisit jos miehes sanoisi kuultesi äidilleen samoin? Vastaappa rehellisesti.
Ja muutenkin luulen tätä keksityksi jutuksi, joku tuolla jo kans ihmetteli että sinulle rakkaimman ihmisen kuolinvuoteen äärellä itket ja samalla näpyttelet AV-palstalle surkuttelemaan kuinka mies kehtaa käyttäytyä sua kohtaan noin. Eli laitoit oman marttyyri asenteen kuolevan isäsi edelle. Hohhoijaa.
En ole se keneltä kysyt, mutta en ottaisi nokkiini siitä, jos kuolinvuoteella puhuu rakkaudesta vanhemmalleen tai vaikka ystävälleen. Ihan ymmärrettävää. Eikä kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ap:n isä on varmasti onnellinen, kun lapsi kertoo rakastavansa tätä. Ei se oo keneltäkään pois. Ei edes mieheltä.
No tietenkin voi kertoa rakastavansa! Mutta että miehen kuullen sanoo isänsä olevan itselleen rakkain ihminen, vaikka tietää miehensä kipeästä isä suhteesta niin kyllä tässä ap on toiminut mun mielestä tahdittomasti. Isälleen olisi voinut sanoa ihan että rakastaa sitä todella paljon. Edelleen epäilen että aloitus on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No munkin mielestä olisit voinut olla tuota sanomatta miehesi kuullen. Miten itse reagoisit jos miehes sanoisi kuultesi äidilleen samoin? Vastaappa rehellisesti.
Ja muutenkin luulen tätä keksityksi jutuksi, joku tuolla jo kans ihmetteli että sinulle rakkaimman ihmisen kuolinvuoteen äärellä itket ja samalla näpyttelet AV-palstalle surkuttelemaan kuinka mies kehtaa käyttäytyä sua kohtaan noin. Eli laitoit oman marttyyri asenteen kuolevan isäsi edelle. Hohhoijaa.
En ole se keneltä kysyt, mutta en ottaisi nokkiini siitä, jos kuolinvuoteella puhuu rakkaudesta vanhemmalleen tai vaikka ystävälleen. Ihan ymmärrettävää. Eikä kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ap:n isä on varmasti onnellinen, kun lapsi kertoo rakastavansa tätä. Ei se oo keneltäkään pois. Ei edes mieheltä.
No tietenkin voi kertoa rakastavansa! Mutta että miehen kuullen sanoo isänsä olevan itselleen rakkain ihminen, vaikka tietää miehensä kipeästä isä suhteesta niin kyllä tässä ap on toiminut mun mielestä tahdittomasti. Isälleen olisi voinut sanoa ihan että rakastaa sitä todella paljon. Edelleen epäilen että aloitus on keksitty.
Siinä tilanteessa kun oma vanhempi tekee poismenoa pitäisi sen aikuisen puolison, joka ei ole juuri sillä hetkellä kokemassa mitään kriisiä, olla se ymmärtäväisempi osapuoli. Shokissa ja surussa oleva puoliso nyt voi sanoa ihan mitä vaan ja tietysti rakkauden tunteet tulee pintaan voimakkaana. Surussa ihmisen käy läpi ihan kaikki tunteet rakkaudesta pettymykseen menetettyä kohtaan. Ne tulevat eri vaiheissa. AP:lle tässä nyt eniten sallittaisiin tuollainen tunteiden ilmaisu. Miehen reaktio taas oli lapsellinen, olisi voinut vähän hillitä itseään kun ei ole se akuutissa hädässä oleva osapuoli.
Oli aloitus keksitty tai ei niin tällaiset reaktiot eivät ole harvinaisia. Monista ihmisistä nyt vaan tulee paskat puolet esiin kun ystävä/puoliso kohtaa kriisin.
Rupesin miettimään että mitäs jos aloitus olisi ollut niinpäin että mies olisi sanonut äidilleen noin, vaimon ollessa vieressä. Veikkaampa vahvasti notta mies olisi haukuttu maan rakoon! Törkeää, äidissä riippuva mammanpoika ja jätä se.
Ilman terapiaa tms. ihminen ei tajua kipupisteitään. Ne ovat myös sokeita pisteitä.
Ei terapiakaan niitä poista, mutta auttaa elämään niiden kanssa.
Oletko varma ettet tulkinnut miehesi sanoja yli / väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No munkin mielestä olisit voinut olla tuota sanomatta miehesi kuullen. Miten itse reagoisit jos miehes sanoisi kuultesi äidilleen samoin? Vastaappa rehellisesti.
Ja muutenkin luulen tätä keksityksi jutuksi, joku tuolla jo kans ihmetteli että sinulle rakkaimman ihmisen kuolinvuoteen äärellä itket ja samalla näpyttelet AV-palstalle surkuttelemaan kuinka mies kehtaa käyttäytyä sua kohtaan noin. Eli laitoit oman marttyyri asenteen kuolevan isäsi edelle. Hohhoijaa.
En ole se keneltä kysyt, mutta en ottaisi nokkiini siitä, jos kuolinvuoteella puhuu rakkaudesta vanhemmalleen tai vaikka ystävälleen. Ihan ymmärrettävää. Eikä kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ap:n isä on varmasti onnellinen, kun lapsi kertoo rakastavansa tätä. Ei se oo keneltäkään pois. Ei edes mieheltä.
No tietenkin voi kertoa rakastavansa! Mutta että miehen kuullen sanoo isänsä olevan itselleen rakkain ihminen, vaikka tietää miehensä kipeästä isä suhteesta niin kyllä tässä ap on toiminut mun mielestä tahdittomasti. Isälleen olisi voinut sanoa ihan että rakastaa sitä todella paljon. Edelleen epäilen että aloitus on keksitty.
Paras ystäväni kuoli yllättäin, enkä hetkeen muistanut missä olin, puhumattakaan siitä mitä sanoin. Sanamuoto on tuollaisissa tilanteissa ihan yhdentekevä, kun ei pysty edes ajattelemaan selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No munkin mielestä olisit voinut olla tuota sanomatta miehesi kuullen. Miten itse reagoisit jos miehes sanoisi kuultesi äidilleen samoin? Vastaappa rehellisesti.
Ja muutenkin luulen tätä keksityksi jutuksi, joku tuolla jo kans ihmetteli että sinulle rakkaimman ihmisen kuolinvuoteen äärellä itket ja samalla näpyttelet AV-palstalle surkuttelemaan kuinka mies kehtaa käyttäytyä sua kohtaan noin. Eli laitoit oman marttyyri asenteen kuolevan isäsi edelle. Hohhoijaa.
En ole se keneltä kysyt, mutta en ottaisi nokkiini siitä, jos kuolinvuoteella puhuu rakkaudesta vanhemmalleen tai vaikka ystävälleen. Ihan ymmärrettävää. Eikä kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ap:n isä on varmasti onnellinen, kun lapsi kertoo rakastavansa tätä. Ei se oo keneltäkään pois. Ei edes mieheltä.
No tietenkin voi kertoa rakastavansa! Mutta että miehen kuullen sanoo isänsä olevan itselleen rakkain ihminen, vaikka tietää miehensä kipeästä isä suhteesta niin kyllä tässä ap on toiminut mun mielestä tahdittomasti. Isälleen olisi voinut sanoa ihan että rakastaa sitä todella paljon. Edelleen epäilen että aloitus on keksitty.
Siinä tilanteessa kun oma vanhempi tekee poismenoa pitäisi sen aikuisen puolison, joka ei ole juuri sillä hetkellä kokemassa mitään kriisiä, olla se ymmärtäväisempi osapuoli. Shokissa ja surussa oleva puoliso nyt voi sanoa ihan mitä vaan ja tietysti rakkauden tunteet tulee pintaan voimakkaana. Surussa ihmisen käy läpi ihan kaikki tunteet rakkaudesta pettymykseen menetettyä kohtaan. Ne tulevat eri vaiheissa. AP:lle tässä nyt eniten sallittaisiin tuollainen tunteiden ilmaisu. Miehen reaktio taas oli lapsellinen, olisi voinut vähän hillitä itseään kun ei ole se akuutissa hädässä oleva osapuoli.
Oli aloitus keksitty tai ei niin tällaiset reaktiot eivät ole harvinaisia. Monista ihmisistä nyt vaan tulee paskat puolet esiin kun ystävä/puoliso kohtaa kriisin.
Juu, mies toki olisi voinut tosiaan käyttäytyä myös toisin ja ottaa joskus myöhemmin asian puheeksi jos se vaivaa. Mutta ei ap kyllä fiksusti toiminut hänkään. Varsinkin tuo kertoo tosi paljon että kuolinvuoteen vierellä alkaa näpytellä itsesääliviestejä keskustelupalstalle. Onko se sitten jotenkin ymmärrettävä reaktio, ei mun mielestä. Jos mietin vastaavaa omalle kohdalle niin ei tulis pieneen mieleenkään siinä kuolevan isän vierellä näpsytellä valitusviestejä AaVeelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No munkin mielestä olisit voinut olla tuota sanomatta miehesi kuullen. Miten itse reagoisit jos miehes sanoisi kuultesi äidilleen samoin? Vastaappa rehellisesti.
Ja muutenkin luulen tätä keksityksi jutuksi, joku tuolla jo kans ihmetteli että sinulle rakkaimman ihmisen kuolinvuoteen äärellä itket ja samalla näpyttelet AV-palstalle surkuttelemaan kuinka mies kehtaa käyttäytyä sua kohtaan noin. Eli laitoit oman marttyyri asenteen kuolevan isäsi edelle. Hohhoijaa.
En ole se keneltä kysyt, mutta en ottaisi nokkiini siitä, jos kuolinvuoteella puhuu rakkaudesta vanhemmalleen tai vaikka ystävälleen. Ihan ymmärrettävää. Eikä kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ap:n isä on varmasti onnellinen, kun lapsi kertoo rakastavansa tätä. Ei se oo keneltäkään pois. Ei edes mieheltä.
No tietenkin voi kertoa rakastavansa! Mutta että miehen kuullen sanoo isänsä olevan itselleen rakkain ihminen, vaikka tietää miehensä kipeästä isä suhteesta niin kyllä tässä ap on toiminut mun mielestä tahdittomasti. Isälleen olisi voinut sanoa ihan että rakastaa sitä todella paljon. Edelleen epäilen että aloitus on keksitty.
Siinä tilanteessa kun oma vanhempi tekee poismenoa pitäisi sen aikuisen puolison, joka ei ole juuri sillä hetkellä kokemassa mitään kriisiä, olla se ymmärtäväisempi osapuoli. Shokissa ja surussa oleva puoliso nyt voi sanoa ihan mitä vaan ja tietysti rakkauden tunteet tulee pintaan voimakkaana. Surussa ihmisen käy läpi ihan kaikki tunteet rakkaudesta pettymykseen menetettyä kohtaan. Ne tulevat eri vaiheissa. AP:lle tässä nyt eniten sallittaisiin tuollainen tunteiden ilmaisu. Miehen reaktio taas oli lapsellinen, olisi voinut vähän hillitä itseään kun ei ole se akuutissa hädässä oleva osapuoli.
Oli aloitus keksitty tai ei niin tällaiset reaktiot eivät ole harvinaisia. Monista ihmisistä nyt vaan tulee paskat puolet esiin kun ystävä/puoliso kohtaa kriisin.
Juu, mies toki olisi voinut tosiaan käyttäytyä myös toisin ja ottaa joskus myöhemmin asian puheeksi jos se vaivaa. Mutta ei ap kyllä fiksusti toiminut hänkään. Varsinkin tuo kertoo tosi paljon että kuolinvuoteen vierellä alkaa näpytellä itsesääliviestejä keskustelupalstalle. Onko se sitten jotenkin ymmärrettävä reaktio, ei mun mielestä. Jos mietin vastaavaa omalle kohdalle niin ei tulis pieneen mieleenkään siinä kuolevan isän vierellä näpsytellä valitusviestejä AaVeelle!
Oletko joku asperger vai mikä vaivaa kun tilannetajua ei löydy? Jos tilanne on se, että oma läheinen tekee poismenoa on silloin aivan kohtuutonta vaatia shokissa olevalta henkilöltä harkitsemaan sanojaan. Sen sijaan, siltä henkilöltä, joka EI ole kriisitilanteessa itse voi jo vaatia vähän enemmän harkitsemaan mitä tekee ja sanoo. Emme tiedä ap:n ja miehen suhdetta tai onko tapahtunut jotain ylitulkintaa mutta oletusarvoisessa tilanteessa näin.
Et ole ilmeisesti ikinä ollut tilanteessa, jossa todella läheinen ihminen kuolee. Siinä tilanteessa ihminen voi käyttäytyä vaikka kuinka poikkeavasti. Ei siinä voi määritellä onko käytös ymmärrettävää kun tilanne jo itsessään on hyvin poikkeava. Itse en mennyt Internettiin mutta ymmärrän oikein hyvin, että joku muu niin tekee. Varsinkin kun se ainoa läsnä ollut tukija päättääkin häippästä. Hätä on silloin suuri. Tämä ap:n lausahdus tosin nyt ei kuullosta mitenkään poikkeukselliselta vaan hyvin normaalilta.
Kun mulle läheinen kuoli, aloin ensimmäiseksi nauraa, sitten itkin hysteerisesti. Soveliasta tuo nauru ei ehkä ole, mutta näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No munkin mielestä olisit voinut olla tuota sanomatta miehesi kuullen. Miten itse reagoisit jos miehes sanoisi kuultesi äidilleen samoin? Vastaappa rehellisesti.
Ja muutenkin luulen tätä keksityksi jutuksi, joku tuolla jo kans ihmetteli että sinulle rakkaimman ihmisen kuolinvuoteen äärellä itket ja samalla näpyttelet AV-palstalle surkuttelemaan kuinka mies kehtaa käyttäytyä sua kohtaan noin. Eli laitoit oman marttyyri asenteen kuolevan isäsi edelle. Hohhoijaa.
En ole se keneltä kysyt, mutta en ottaisi nokkiini siitä, jos kuolinvuoteella puhuu rakkaudesta vanhemmalleen tai vaikka ystävälleen. Ihan ymmärrettävää. Eikä kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ap:n isä on varmasti onnellinen, kun lapsi kertoo rakastavansa tätä. Ei se oo keneltäkään pois. Ei edes mieheltä.
No tietenkin voi kertoa rakastavansa! Mutta että miehen kuullen sanoo isänsä olevan itselleen rakkain ihminen, vaikka tietää miehensä kipeästä isä suhteesta niin kyllä tässä ap on toiminut mun mielestä tahdittomasti. Isälleen olisi voinut sanoa ihan että rakastaa sitä todella paljon. Edelleen epäilen että aloitus on keksitty.
Siinä tilanteessa kun oma vanhempi tekee poismenoa pitäisi sen aikuisen puolison, joka ei ole juuri sillä hetkellä kokemassa mitään kriisiä, olla se ymmärtäväisempi osapuoli. Shokissa ja surussa oleva puoliso nyt voi sanoa ihan mitä vaan ja tietysti rakkauden tunteet tulee pintaan voimakkaana. Surussa ihmisen käy läpi ihan kaikki tunteet rakkaudesta pettymykseen menetettyä kohtaan. Ne tulevat eri vaiheissa. AP:lle tässä nyt eniten sallittaisiin tuollainen tunteiden ilmaisu. Miehen reaktio taas oli lapsellinen, olisi voinut vähän hillitä itseään kun ei ole se akuutissa hädässä oleva osapuoli.
Oli aloitus keksitty tai ei niin tällaiset reaktiot eivät ole harvinaisia. Monista ihmisistä nyt vaan tulee paskat puolet esiin kun ystävä/puoliso kohtaa kriisin.
Juu, mies toki olisi voinut tosiaan käyttäytyä myös toisin ja ottaa joskus myöhemmin asian puheeksi jos se vaivaa. Mutta ei ap kyllä fiksusti toiminut hänkään. Varsinkin tuo kertoo tosi paljon että kuolinvuoteen vierellä alkaa näpytellä itsesääliviestejä keskustelupalstalle. Onko se sitten jotenkin ymmärrettävä reaktio, ei mun mielestä. Jos mietin vastaavaa omalle kohdalle niin ei tulis pieneen mieleenkään siinä kuolevan isän vierellä näpsytellä valitusviestejä AaVeelle!
Oletko joku asperger vai mikä vaivaa kun tilannetajua ei löydy? Jos tilanne on se, että oma läheinen tekee poismenoa on silloin aivan kohtuutonta vaatia shokissa olevalta henkilöltä harkitsemaan sanojaan. Sen sijaan, siltä henkilöltä, joka EI ole kriisitilanteessa itse voi jo vaatia vähän enemmän harkitsemaan mitä tekee ja sanoo. Emme tiedä ap:n ja miehen suhdetta tai onko tapahtunut jotain ylitulkintaa mutta oletusarvoisessa tilanteessa näin.
Et ole ilmeisesti ikinä ollut tilanteessa, jossa todella läheinen ihminen kuolee. Siinä tilanteessa ihminen voi käyttäytyä vaikka kuinka poikkeavasti. Ei siinä voi määritellä onko käytös ymmärrettävää kun tilanne jo itsessään on hyvin poikkeava. Itse en mennyt Internettiin mutta ymmärrän oikein hyvin, että joku muu niin tekee. Varsinkin kun se ainoa läsnä ollut tukija päättääkin häippästä. Hätä on silloin suuri. Tämä ap:n lausahdus tosin nyt ei kuullosta mitenkään poikkeukselliselta vaan hyvin normaalilta.
En ole asperger ja löytyy multa tilannetajua. Sulta ei ilmeisesti löydy ymmärrystä sille että joku toinen täällä voipi ihmetellä aapeen käytöstä. Jos ap on shokissa niin miten sille tulee mieleen lähettää keskustelupalstalle valitusviesti, ihan järkevässä sanamuodossakin vielä. Jossa kertoo että miehellään on ollut vaikea isäsuhde. Ei tuo shokilta vaikuta vaan siltä että se odottaa täällä porukan haukkuvan miehensä. Eli; eniten ihmettelen juuri tätä aaveelle purkautumista jos suru ja tuska on kova.
Ja ei, ei mee läpi että ihminen järkytyksissään toimii näin.
Tää on just oiva esimerkki siitä, miten huono homma on että terapiassa ei olla vaikka pitäisi.
Puhun ap.n miehestä. Ymmärrän hänen kipunsa ja reaktionsa. Tarina ei kerro, onko hän useinkin saanut tuta olevansa kakkonen (tai kolmonen tai nelonen...) puolisonsa tärkeysjärjestyksessä. Jos on, sitä pahemmin häneen koskee.
Mutta pitäisi silti tukea ap.tä tässä tilanteessa, se on selvää.
Etenkin miehet pilaavat helposti oman ja puolisonsa elämän sokeudellaan (ei mulla ole mitään ongelmia, sä olet vaan yliherkkä...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi puolison pitäisi olla maailman tärkein? Ei ole edes "omaa verta". Yleensä vanhemmat pysyvät vierelläsi, puolisosta ei voi koskaan olla täysin varma (kaikilla ei tietenkään lämpimät välit vanhempiin mutta..). Varsinkin tässä tilanteessa miehesi käyttäytyy järkyttävän lapsellisesti! Ihan oikeasti vakavan keskustelun paikka tämän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No munkin mielestä olisit voinut olla tuota sanomatta miehesi kuullen. Miten itse reagoisit jos miehes sanoisi kuultesi äidilleen samoin? Vastaappa rehellisesti.
Ja muutenkin luulen tätä keksityksi jutuksi, joku tuolla jo kans ihmetteli että sinulle rakkaimman ihmisen kuolinvuoteen äärellä itket ja samalla näpyttelet AV-palstalle surkuttelemaan kuinka mies kehtaa käyttäytyä sua kohtaan noin. Eli laitoit oman marttyyri asenteen kuolevan isäsi edelle. Hohhoijaa.
En ole se keneltä kysyt, mutta en ottaisi nokkiini siitä, jos kuolinvuoteella puhuu rakkaudesta vanhemmalleen tai vaikka ystävälleen. Ihan ymmärrettävää. Eikä kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ap:n isä on varmasti onnellinen, kun lapsi kertoo rakastavansa tätä. Ei se oo keneltäkään pois. Ei edes mieheltä.
No tietenkin voi kertoa rakastavansa! Mutta että miehen kuullen sanoo isänsä olevan itselleen rakkain ihminen, vaikka tietää miehensä kipeästä isä suhteesta niin kyllä tässä ap on toiminut mun mielestä tahdittomasti. Isälleen olisi voinut sanoa ihan että rakastaa sitä todella paljon. Edelleen epäilen että aloitus on keksitty.
Siinä tilanteessa kun oma vanhempi tekee poismenoa pitäisi sen aikuisen puolison, joka ei ole juuri sillä hetkellä kokemassa mitään kriisiä, olla se ymmärtäväisempi osapuoli. Shokissa ja surussa oleva puoliso nyt voi sanoa ihan mitä vaan ja tietysti rakkauden tunteet tulee pintaan voimakkaana. Surussa ihmisen käy läpi ihan kaikki tunteet rakkaudesta pettymykseen menetettyä kohtaan. Ne tulevat eri vaiheissa. AP:lle tässä nyt eniten sallittaisiin tuollainen tunteiden ilmaisu. Miehen reaktio taas oli lapsellinen, olisi voinut vähän hillitä itseään kun ei ole se akuutissa hädässä oleva osapuoli.
Oli aloitus keksitty tai ei niin tällaiset reaktiot eivät ole harvinaisia. Monista ihmisistä nyt vaan tulee paskat puolet esiin kun ystävä/puoliso kohtaa kriisin.
Juu, mies toki olisi voinut tosiaan käyttäytyä myös toisin ja ottaa joskus myöhemmin asian puheeksi jos se vaivaa. Mutta ei ap kyllä fiksusti toiminut hänkään. Varsinkin tuo kertoo tosi paljon että kuolinvuoteen vierellä alkaa näpytellä itsesääliviestejä keskustelupalstalle. Onko se sitten jotenkin ymmärrettävä reaktio, ei mun mielestä. Jos mietin vastaavaa omalle kohdalle niin ei tulis pieneen mieleenkään siinä kuolevan isän vierellä näpsytellä valitusviestejä AaVeelle!
Oletko joku asperger vai mikä vaivaa kun tilannetajua ei löydy? Jos tilanne on se, että oma läheinen tekee poismenoa on silloin aivan kohtuutonta vaatia shokissa olevalta henkilöltä harkitsemaan sanojaan. Sen sijaan, siltä henkilöltä, joka EI ole kriisitilanteessa itse voi jo vaatia vähän enemmän harkitsemaan mitä tekee ja sanoo. Emme tiedä ap:n ja miehen suhdetta tai onko tapahtunut jotain ylitulkintaa mutta oletusarvoisessa tilanteessa näin.
Et ole ilmeisesti ikinä ollut tilanteessa, jossa todella läheinen ihminen kuolee. Siinä tilanteessa ihminen voi käyttäytyä vaikka kuinka poikkeavasti. Ei siinä voi määritellä onko käytös ymmärrettävää kun tilanne jo itsessään on hyvin poikkeava. Itse en mennyt Internettiin mutta ymmärrän oikein hyvin, että joku muu niin tekee. Varsinkin kun se ainoa läsnä ollut tukija päättääkin häippästä. Hätä on silloin suuri. Tämä ap:n lausahdus tosin nyt ei kuullosta mitenkään poikkeukselliselta vaan hyvin normaalilta.
En ole asperger ja löytyy multa tilannetajua. Sulta ei ilmeisesti löydy ymmärrystä sille että joku toinen täällä voipi ihmetellä aapeen käytöstä. Jos ap on shokissa niin miten sille tulee mieleen lähettää keskustelupalstalle valitusviesti, ihan järkevässä sanamuodossakin vielä. Jossa kertoo että miehellään on ollut vaikea isäsuhde. Ei tuo shokilta vaikuta vaan siltä että se odottaa täällä porukan haukkuvan miehensä. Eli; eniten ihmettelen juuri tätä aaveelle purkautumista jos suru ja tuska on kova.
Ja ei, ei mee läpi että ihminen järkytyksissään toimii näin.
Eri mieltä.
Olin aikanani rakkaan mummini sairasvuoteen äärellä. Ypöyksin, toisessa kaupungissa. Ennen kännykkäaikaa. Edes hlökunta ei käynyt kertaakaan siinä katsomassa tai kertomassa tai tukemassa.
Mummilla oli varmaan kipuja. En tietenkään tiennyt, että seuraavana päivänä hän kuolisi.
Olisin varmasti ottanut yhteyttä johonkin, jos olisi ollut mahdollista.
Istuin siinä pari tuntia, otin mummin kädestä, hän veti sen pois, oli silmät kiinni.
Puhuin. Se oli hirveää, en tiennyt miten olla. Olin aika sekaisin. Jos olisin ollut vanhempi tai oisin voinut neuvotella jonkun kanssa, olisin tajunnut hakea hoitajan vaikka kiven silmästä.
Sit vain lähdin lopulta 3 tunnin kotimatkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt koko ketjua jaksanut kahlata läpi, mutta käsitin, että moni moittii aapeen lausahdusta.
Kun puhutaan läheisen kuolemasta tai sairastumisesta vakavasti, niin monesti tästä henkilöstä tulee läheiselleen hetkeksi se kaikista tärkein ja rakkain.
Oletetaan, että jollakin on monta lasta ja yksi sairastuu vakavasti. Voin vaikka vannoa, että suurimmalle osalle ihmistä, tästä lapsesta tulee hetkeksi se kaikista rakkain, vaikka normaalitilanteessa ei lapsiaan laita tärkeys-tai rakkainjärjestykseen. Menettämisen pelko tuo voimakkaat tunteet pintaan ja se on ihan normaalia ja oikein.
Se on myös oikein sille sairaalle tai kuolevalle tuntea olevansa jollekkin maailman tärkein ihminen.
Noissa tilanteissa asiasta loukkaantuneen pitäisi pystyä käsittelemään omat tunteensa ja tukea läheistään eikä marssia pois paikalta. Jos ei siihen pysty, kannattaisi jutella jonkun ammattiauttajan kanssa tunnelukoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi puolison pitäisi olla maailman tärkein? Ei ole edes "omaa verta". Yleensä vanhemmat pysyvät vierelläsi, puolisosta ei voi koskaan olla täysin varma (kaikilla ei tietenkään lämpimät välit vanhempiin mutta..). Varsinkin tässä tilanteessa miehesi käyttäytyy järkyttävän lapsellisesti! Ihan oikeasti vakavan keskustelun paikka tämän jälkeen.
Oletko ikisinkku vai eronnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No munkin mielestä olisit voinut olla tuota sanomatta miehesi kuullen. Miten itse reagoisit jos miehes sanoisi kuultesi äidilleen samoin? Vastaappa rehellisesti.
Ja muutenkin luulen tätä keksityksi jutuksi, joku tuolla jo kans ihmetteli että sinulle rakkaimman ihmisen kuolinvuoteen äärellä itket ja samalla näpyttelet AV-palstalle surkuttelemaan kuinka mies kehtaa käyttäytyä sua kohtaan noin. Eli laitoit oman marttyyri asenteen kuolevan isäsi edelle. Hohhoijaa.
En ole se keneltä kysyt, mutta en ottaisi nokkiini siitä, jos kuolinvuoteella puhuu rakkaudesta vanhemmalleen tai vaikka ystävälleen. Ihan ymmärrettävää. Eikä kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ap:n isä on varmasti onnellinen, kun lapsi kertoo rakastavansa tätä. Ei se oo keneltäkään pois. Ei edes mieheltä.
No tietenkin voi kertoa rakastavansa! Mutta että miehen kuullen sanoo isänsä olevan itselleen rakkain ihminen, vaikka tietää miehensä kipeästä isä suhteesta niin kyllä tässä ap on toiminut mun mielestä tahdittomasti. Isälleen olisi voinut sanoa ihan että rakastaa sitä todella paljon. Edelleen epäilen että aloitus on keksitty.
Siinä tilanteessa kun oma vanhempi tekee poismenoa pitäisi sen aikuisen puolison, joka ei ole juuri sillä hetkellä kokemassa mitään kriisiä, olla se ymmärtäväisempi osapuoli. Shokissa ja surussa oleva puoliso nyt voi sanoa ihan mitä vaan ja tietysti rakkauden tunteet tulee pintaan voimakkaana. Surussa ihmisen käy läpi ihan kaikki tunteet rakkaudesta pettymykseen menetettyä kohtaan. Ne tulevat eri vaiheissa. AP:lle tässä nyt eniten sallittaisiin tuollainen tunteiden ilmaisu. Miehen reaktio taas oli lapsellinen, olisi voinut vähän hillitä itseään kun ei ole se akuutissa hädässä oleva osapuoli.
Oli aloitus keksitty tai ei niin tällaiset reaktiot eivät ole harvinaisia. Monista ihmisistä nyt vaan tulee paskat puolet esiin kun ystävä/puoliso kohtaa kriisin.
Juu, mies toki olisi voinut tosiaan käyttäytyä myös toisin ja ottaa joskus myöhemmin asian puheeksi jos se vaivaa. Mutta ei ap kyllä fiksusti toiminut hänkään. Varsinkin tuo kertoo tosi paljon että kuolinvuoteen vierellä alkaa näpytellä itsesääliviestejä keskustelupalstalle. Onko se sitten jotenkin ymmärrettävä reaktio, ei mun mielestä. Jos mietin vastaavaa omalle kohdalle niin ei tulis pieneen mieleenkään siinä kuolevan isän vierellä näpsytellä valitusviestejä AaVeelle!
Oletko joku asperger vai mikä vaivaa kun tilannetajua ei löydy? Jos tilanne on se, että oma läheinen tekee poismenoa on silloin aivan kohtuutonta vaatia shokissa olevalta henkilöltä harkitsemaan sanojaan. Sen sijaan, siltä henkilöltä, joka EI ole kriisitilanteessa itse voi jo vaatia vähän enemmän harkitsemaan mitä tekee ja sanoo. Emme tiedä ap:n ja miehen suhdetta tai onko tapahtunut jotain ylitulkintaa mutta oletusarvoisessa tilanteessa näin.
Et ole ilmeisesti ikinä ollut tilanteessa, jossa todella läheinen ihminen kuolee. Siinä tilanteessa ihminen voi käyttäytyä vaikka kuinka poikkeavasti. Ei siinä voi määritellä onko käytös ymmärrettävää kun tilanne jo itsessään on hyvin poikkeava. Itse en mennyt Internettiin mutta ymmärrän oikein hyvin, että joku muu niin tekee. Varsinkin kun se ainoa läsnä ollut tukija päättääkin häippästä. Hätä on silloin suuri. Tämä ap:n lausahdus tosin nyt ei kuullosta mitenkään poikkeukselliselta vaan hyvin normaalilta.
En ole asperger ja löytyy multa tilannetajua. Sulta ei ilmeisesti löydy ymmärrystä sille että joku toinen täällä voipi ihmetellä aapeen käytöstä. Jos ap on shokissa niin miten sille tulee mieleen lähettää keskustelupalstalle valitusviesti, ihan järkevässä sanamuodossakin vielä. Jossa kertoo että miehellään on ollut vaikea isäsuhde. Ei tuo shokilta vaikuta vaan siltä että se odottaa täällä porukan haukkuvan miehensä. Eli; eniten ihmettelen juuri tätä aaveelle purkautumista jos suru ja tuska on kova.
Ja ei, ei mee läpi että ihminen järkytyksissään toimii näin.
Eri mieltä.
Olin aikanani rakkaan mummini sairasvuoteen äärellä. Ypöyksin, toisessa kaupungissa. Ennen kännykkäaikaa. Edes hlökunta ei käynyt kertaakaan siinä katsomassa tai kertomassa tai tukemassa.Mummilla oli varmaan kipuja. En tietenkään tiennyt, että seuraavana päivänä hän kuolisi.
Olisin varmasti ottanut yhteyttä johonkin, jos olisi ollut mahdollista.
Istuin siinä pari tuntia, otin mummin kädestä, hän veti sen pois, oli silmät kiinni.
Puhuin. Se oli hirveää, en tiennyt miten olla. Olin aika sekaisin. Jos olisin ollut vanhempi tai oisin voinut neuvotella jonkun kanssa, olisin tajunnut hakea hoitajan vaikka kiven silmästä.
Sit vain lähdin lopulta 3 tunnin kotimatkalle.
Tuo sinun esimerkki on ihan eri asia. En minä moiti enkä ihmettele jos kuolinvuoteen äärellä ollaan johonkin yhteydessä, kysellään, keskustellaan tai vaikka selataan facea. Vaan sitä en tajua jotta ap kokee surua ja tuskaa isänsä kuolinvuoteen ääressä, silti sen surun ja tuskan yli nousee halu valittaa keskustelupalstalle kun mies lähti siitä loukkaantuneena pois. Eli haluaa sääliä ja miehensä moittimista täältä, ei tuo aloitus vaikuttanut siltä että suruaan purkaa ja ahdistuksissaan haluaa siitä kertoa. Vaan juurikin tuo miehen käytöksen ilmituominen, se on mun mielestä semmonen asia ettei sillä kukaan sureva hae sympatioita täältä. Siksi en usko aloitukseen. Tai ap on itsekeskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Olin vastaavassa tilanteessa ja kun sanoin sen ääneen niin vaimoni alkoi pirullisesti nauramaan...
Loukkaannuin niin paljon, että olen suunnitellut eroa. Miten muut suhtautuisitte tilanteeseen ?
että pirullisesti. Oletko varma?
Ja naurun takia suunnittelet eroa?
Ei ole kovin vahvoista aineksista teidänkään liitto sitten tehty.
Nyt olisi äidilläkin loukkaantumisen paikka. Eiköhän niitä rakkaimpia ole jokaisella monta. Miehellä toki vähemmän ja siksi hän oli herkillä ja käyttäytyi tunteidensa vallassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vastaavassa tilanteessa ja kun sanoin sen ääneen niin vaimoni alkoi pirullisesti nauramaan...
Loukkaannuin niin paljon, että olen suunnitellut eroa. Miten muut suhtautuisitte tilanteeseen ?että pirullisesti. Oletko varma?
Ja naurun takia suunnittelet eroa?
Ei ole kovin vahvoista aineksista teidänkään liitto sitten tehty.
No kappas, mies kun kertoi että vaimo nauroi pirullisesti niin jopas tulee epäilystä ja moitetta miestä kohtaan. Aapeen kertomusta et epäile?
En ole se keneltä kysyt, mutta en ottaisi nokkiini siitä, jos kuolinvuoteella puhuu rakkaudesta vanhemmalleen tai vaikka ystävälleen. Ihan ymmärrettävää. Eikä kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ap:n isä on varmasti onnellinen, kun lapsi kertoo rakastavansa tätä. Ei se oo keneltäkään pois. Ei edes mieheltä.