En voi imettää - olenko automaattisesti huono äiti?
Meillä yritetään tulla raskaaksi (yritys on vasta ihan alussa) ja olen parille ystävälleni sanonut, että lapsemme tulee juomaan pullosta. Olen saanut melko agressiivisia ja suorastaan vihaisia vastauksia. En ole kokenut aina tarpeellisesti selventää, että minulla on suora fyysinen este imetykselle - synnynnäinen vika siis. Imettäisin, jos voisin, mutta se ei vain kohdallani ole vaihtoehto.
Olenko siis huono äiti? lopputuloshan on sama eli pullovauva on tulossa, vaikka olisin tehnyt tämän päätöksen jostain muustakin syystä. Olen jotenkin muutenkin stressaantunut mahdollisesta tulevasta äitiydestä ja koen paljon paineita olla "täydellinen" vaikka meillä ei edes vielä ole vauvaa.
Mistä moinen? Ei kai se syy edes muille varsinaisesti kuulu?`
Kommentit (13)
Tubulaariset rinnat ovat harvinaiset, mutta mahdolliset. Tästäkö kyse? Ei sille mitään voi jos puuttuu synnynnäisesti maitorauhaskudosta...
Et tietenkään ole tuon tajua huono äiti!
P.s. Imetyksestä ei kuulu ystävillesi tai muille tutuillesi.
Minulla oli tarkoitus imettää lapsia pitkään, mutta eipä se sitten onnistunut vaan alusta asti piti lapsille antaa lisäravintoa pullosta. Se vähäinenkin imetys loppui parin kuukauden iästä. Ihan fiksuja nuoria heistä on kasvanut. Imettäminen on vain yksi osa äitiyttä, muut jutut merkitsevät enemmän.
Ihan oman itsesi vuoksi jätä imetysaiheet väliin.
Et tietenkään ole huono (tuleva) äiti. Pääasia, että lapsi saa ruokaa, läheisyyttä voi antaa muullakin tapaa kuin imettämällä. Kun et pysty imettämään niin et pysty, piste.
Minä en imettänyt, koska en halunnut. Sain kuulla miten allerginen ja monisairas lapsestani tulee. Tällä hetkellä lapsi on perusterve 5-vuotias. Mitään allergioita ei ole. Toisin kuin siskoni lapsella, jolla on maitoallergiaa, vehnäallergiaa, kissa-ja koira, pöly...ja häntä imetettiin vähän yli 1-vuotiaaksi.
Et tietenkään ole, mutta miksi ihmeessä kaivat verta nenästäsi sanomalla että et tule imettämään, sanomatta syytä? Ei sinun tietenkään tarvitse kertoa syytä, mutta aika moni on sitä mieltä, että on itsekästä olla edes kokeilematta imetystä vain siksi, ettei halua, ja niin tuo sanomasi tulkitaan.
Minun kohdallani veikkailtiin myös, että imetys ei välttämättä onnistu (lievää tubulaarisuutta). Nyt on kuitenkin neljä eripituista imetystä takana, joten aina ei kannata etukäteen päättää mitään.
Jos rinnat on esimerkiksi kokonaan ärhäkän rintasyövän riskin takia poistettu, ymmärrän että imettäminen on mahdotonta.
Imettäminen ei yksin tee hyvää äitiä, eikä imettämättä jättäminen huonoa. Sinänsä ymmärrän fiilikset, kun neljännen lapseni imetys kävi niin hankalasti järjestettäväksi, että pullovauva hänestä oli vähitellen tullut neljän kuukauden ikään mennessä. Isosisarusten kanssa ei järjestynyt imetysrauhaa, kun ei suostunut hepuloimatta syömään kuin sängyllä rauhallisessa huoneessa maaten. Luovutin siis rintaraivareihin, joita ei edellisten kanssa ollut, joten omalla kohdallani imetys taisi loppua tiedon puutteeseen.
Pointti oli se, että imetykseen saa tukea ja se voi yllättäen vaikka onnistuakin.
Vierailija kirjoitti:
Tubulaariset rinnat ovat harvinaiset, mutta mahdolliset. Tästäkö kyse? Ei sille mitään voi jos puuttuu synnynnäisesti maitorauhaskudosta...
Juuri näin eli tämä on ongelmani. En vaan voi asialle mitään, vaikka haluaisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään ole, mutta miksi ihmeessä kaivat verta nenästäsi sanomalla että et tule imettämään, sanomatta syytä? Ei sinun tietenkään tarvitse kertoa syytä, mutta aika moni on sitä mieltä, että on itsekästä olla edes kokeilematta imetystä vain siksi, ettei halua, ja niin tuo sanomasi tulkitaan.
Koska tuomitseminen ja syyt eivät yksinkertaisesti kuulu muille enkä ole tajunnut äitiyden olevan loputonta selitettyä ja itsensä puolustelua? Tämä juuri on se ongelma, tuomitaan muut välittömästi ja oletetaan, että äidin rinnatkin ovat nyt julkinen puheenaihe... Luulin, että asioista voi keskustella ilman sitä, että joudun jatkuvasti puolustella itseäni, jotta muut saavat päättää, olenko ok äiti vai en.
Ap
Minä en voinut imettää ja synnytyssairaalassa kokeiltiin kaikki keinot alkoholittoman oluen juomisesta lääkitykseen mutta maitoa ei tullut. Lapsiparka sai vain verta ja kudosnestettä. Yritin vielä lypsää kotona kolme kuukautta synnytyksen jälkeen maitoa mutta sitä ei tullut vaikka kuinka olisin toivonut.
Ihan vieraatkin ihmiset suhtautuivat todella törkeästi jos ruokin vauvaa pullosta julkisilla paikoilla. Kerran yksi nainen sylki päälleni kahvilassa. Muutenkin ihmiset mulkoilevat todella vihaisesti aivan kuin olisin ollut lapsenrääkkääjä nro 1. Tottakai sukulaiset ja tuttavat haukkuivat minua koska olin viallinen nainen heidän mielestään.
Kerran jouduin ostamaan päivän lounaan yhdessä ravintolassa että sain lämmittää maitoa ravintolan mikrossa. Minkään teen tai kahvin tilaaminen ei kuulemma riittänyt. Tilasin annoksen ja ruokin tietenkin vauvan ensimmäisenä. Sen jälkeen söin mitä söin kylmenneeltä lautaselta. Toista kertaa en siihen ravintolaan mene!
Minä en ymmärrä mikseivät ihmiset tajua sitä, että vauva saa läheisyyttä myös pulloruokinnassa? Minulla oli vauva aina sylissä ja usein kotitöitä tehdessä rintarepussa. En tosiaankaan ollut sellainen äiti, joka laittaa vauvan sitteriin ja tökkää tuttipullon suuhun. Sitä paitsi yhdessä vauvanhoito-oppaassa kirjoitettiin ettei vauvaa saa edes pitää sitterissä yli 15 minuuttia päivässä koska sitterissä istuminen vaikuttaa vauvan selkään. Lihasjäntevyys jää heikommaksi sitterissä olleilla vauvoilla. Refluksivauvoille kannattaa pyytää heti apua lääkäriltä eikä istuttaa vauvaa selkävikaiseksi sitterissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään ole, mutta miksi ihmeessä kaivat verta nenästäsi sanomalla että et tule imettämään, sanomatta syytä? Ei sinun tietenkään tarvitse kertoa syytä, mutta aika moni on sitä mieltä, että on itsekästä olla edes kokeilematta imetystä vain siksi, ettei halua, ja niin tuo sanomasi tulkitaan.
Koska tuomitseminen ja syyt eivät yksinkertaisesti kuulu muille enkä ole tajunnut äitiyden olevan loputonta selitettyä ja itsensä puolustelua? Tämä juuri on se ongelma, tuomitaan muut välittömästi ja oletetaan, että äidin rinnatkin ovat nyt julkinen puheenaihe... Luulin, että asioista voi keskustella ilman sitä, että joudun jatkuvasti puolustella itseäni, jotta muut saavat päättää, olenko ok äiti vai en.
Ap
Mutta itsehän sinä otit imetyksen puheeksi kaveriesi kanssa? Älä mainitse imetyksestä mitään, jos et halua puhua siitä.
Hei 11..."kiva" kuulla että jollakin muullakin oli sama ongelma kuin minulla imettämisen kanssa.
Itsekin olin viikon vauvan kanssa sairaalassa kun yritettiin saada maito nousemaan rintoihin.
Tyhjistä rinnoista tosiaan tuli vain verta ja vettä (kudosnestettä?) ja nännit muuttui mustaksi arpimössöksi.
Vuokrasin kotiinkin sellaisen sähkökäyttöisen rintapumpun mutta ei siitäkään mitään apua ollut.
Ja lopuksi vauvakin alkoi hysteerisesti itkeä aina kun vain näki rintani...vauvakin jo tajusi että ei tuosta mitään maitoa tule.
Olinhan se aika shokki kun tajusin etten pysty imettämään mutta hyvä tuli korvikkeellakin vauvasta.
Itse asiassa vauvasta tuli erinomainen :) Hän nukkui 3kk jo täydet yöt, oppi ryömimään 4kk ja konttasi 6kk.
Ja en kannellut vauvaa missään liinassa ja vauva oli välillä sitterissä ja jumppamatolla. Vauva oli sellainen perustyytyväinen tapaus. Ihan tarpeeksi sai kuitenkin läheisyyttä, syliä, haleja ja pusutteluja vaikka ei ollutkaan tissi suussa ensimmäistä vuotta.
Toisen lapsen kanssa osaimetys onnistui kun 5 päivää synnytyksestä maito nousi rintoihin ja nännitkin pysyi melkein ehjinä. Ei maitoa paljoa tullut mutta kuitenkin jonkun verran 3kk ja olin erittäin onnellinen siitäkin vähästä.
Että päätit kertoa, ettet imetä, mutta syyn kertominen oli liikaa. Mitäpä, jos et olisi keskustellut koko imetysasiasta. Oma asiasihan se on. Tai sitten kertoisit koko tarinan.