Lue keskustelun säännöt.
4 vuotias poika varastelee, valehtelee eikä suostu vastaamaan.
18.04.2018 |
Mikä neuvoksi?
Heti kun selän kääntää on lapsi jo napannut jotain pöydältä ja vienyt "parempaan" talteen.
Vie siis ihan kosmetiikkaa, koruja, rahaa, hiusharjoja yms. Kaikki mikä vaan irti lähtee.
Kun jää kiinni pahanteosta ei suostu vastaamaan. Esim. Ottaa jotain pöydältä, kerkeää piilottaa sen ja kun kysyt mitä otti tai minne sen vei, ei vastaa.
Jos laittaa istumaan jäähylle ja sanoo että pääsee heti pois kun vastaa, ei toimi.
Ei vastaa vaikka lupaisi mitä vain mieleistä.
Lapsi on myös kova valehtelemaan. Saattaa kaataa jogurtit matolle ja valehdella kun asiasta kysyy, ettei se ollut hän.
Lapsesta heti huomaa kun valehtelee ja melkein joka toinen lause on vale tilanteessa kuin tilanteessa.
Lapsi nukkuu kanssani samassa makuuhuoneessa (omassa sängyssään), mutta kun laitan hänet illalla nukkumaan ja jään vielä itse valveille niin monesti lapsi jäänyt rysän päältä kiinni siitä, että makuuhuoneessa jemmailee tavaroitani.
Tilanne alkaa turhauttaa ja tätä on kestänyt jo 6kk ja vain pahempaan suuntaan mennään.
En pysty enää elämään normaalia elämää kun kaikki on pitänyt nostaa niin ylös ettei 4 vuotias niitä saa. (Varastaa myös laatikoista ja kaapeista, ihan kaikkialta minne vain yltää).
Kommentit (39)
Nyt suosittelen kyllä, että otat yhteyttä vaikka perheneuvolaan. Miten lapsella hoitopaikassa menee ja käyttäytyykö ihan "normaalisti", kun teette yhdessä jotain? Ensimmäinen mielikuva mikä tulee on, että lapsi on nyt vähän pomon paikalla. Eli kun et viihdytä häntä, hän rankaisee. Niinhän se ei voi mennä. Mutta hankala tosiasia on, että kaikki lapset eivät tajua rangaistusten ja palkintojen päälle eli niillä on vaikea muuttaa käytöstä. Joka tapauksessa joku teidän perhedynamiikassa on nyt pielessä. Et tainnut mainita lapsen isää lainkaan? Jos olet yh ja sinulla on yksi lapsi, voi todella olla, että lapsi kokee "omistavansa" sinut, että sinulla ei muuta elämää olekaan. Ja jos rohkenet hylätä hänet ruoanlaiton ajaksi, hän närkästyy ja osoittaa sen varastelulla. Hae apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos otat lapsen tavaroita pois ja heittelet roskiin, miksi ihmettelet, että lapsi tekee samaa sinulle?
Vaikutat mielivaltaiselta äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peiliin katse tosiaan. Jotenkin nyt omalla toiminnalla aiheutat tuon. Lapsi kokee olevansa jotenkin vajeessa ja turvaton, ja siksi toimii noin.
Voinko tehdä jotain paremmin?
Meillä on säännölliset rutiinit ja arkipäivät ovat samanlaisia, olen koko ajan lapselle läsnä, puhun hänelle koko ajan ja touhuamme yhdessä, vastailen hänelle ja meillä on muutenkin asunnossa hyvä ilmapiiri, tarhassa ei ole ongelmia, lapsellani on ystäviäkin, en koskaan huuda lapselle vaan selitän aina rauhallisesti miksei jotain asiaa saa tehdä.
En usko tukistamiseen, huutamiseen tms.En vain tiedä missä vika. Syömme yhdessä, keskustelemme ja leikimme. Vastaan jokaiseen lapsen tarpeeseen.
Mutta tiedän siis että teen jotain väärin kun lapsi käyttäytyy noin, en vain tiedä mitä. :/
22 jatkaa. No tässä viestissä ehkä kerroitkin, mikä on ongelma: vastaat lapsen jokaiseen tarpeeseen. Tietysti korostetaan sitä, että huolehditaan ruoasta, läheisyydestä ym. tarpeista, mutta oikeasti jatkuva sinkoilu sinne tänne lapsen "tarpeiden" mukaan luo lapselle mielikuvan, että olet olemassa vain häntä varten. Et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bravo vapaa kasvatus ja sen tuottama ihana hedelmä!
Jatka valitsemallasi tiellä!
Jäähyssä pelataan hylkäämisellä, ja se on lapselle vahingollista. Vielä jos liität siihen jotain käsien ja jalkojen väsyttämistä ja verenkierron estämistä, niin aivan sairasta. Oletko wt-teiniäiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peiliin katse tosiaan. Jotenkin nyt omalla toiminnalla aiheutat tuon. Lapsi kokee olevansa jotenkin vajeessa ja turvaton, ja siksi toimii noin.
Voinko tehdä jotain paremmin?
Meillä on säännölliset rutiinit ja arkipäivät ovat samanlaisia, olen koko ajan lapselle läsnä, puhun hänelle koko ajan ja touhuamme yhdessä, vastailen hänelle ja meillä on muutenkin asunnossa hyvä ilmapiiri, tarhassa ei ole ongelmia, lapsellani on ystäviäkin, en koskaan huuda lapselle vaan selitän aina rauhallisesti miksei jotain asiaa saa tehdä.
En usko tukistamiseen, huutamiseen tms.En vain tiedä missä vika. Syömme yhdessä, keskustelemme ja leikimme. Vastaan jokaiseen lapsen tarpeeseen.
Mutta tiedän siis että teen jotain väärin kun lapsi käyttäytyy noin, en vain tiedä mitä. :/
22 jatkaa. No tässä viestissä ehkä kerroitkin, mikä on ongelma: vastaat lapsen jokaiseen tarpeeseen. Tietysti korostetaan sitä, että huolehditaan ruoasta, läheisyydestä ym. tarpeista, mutta oikeasti jatkuva sinkoilu sinne tänne lapsen "tarpeiden" mukaan luo lapselle mielikuvan, että olet olemassa vain häntä varten. Et ole.
Mitä siis teen?
Ja olen yh.
Ja lapsi käyttäytyy tarhassa normaalisti, mutta saattaa esim. suuttua jos joutuu odottelemaan. On siis hieman kärsimätön.
Muuten kaikin puolin ihana ja reipas poika.
Ap
Meillä tyttö teki tuota samaa suunnilleen samassa iässä. Loppui kun "käännettiin" asia niin että kun kerran huomasin että tyttö nappasi avaimeni pöydältä en sanonut mitään, olin kuin en olisi huomannut (salaa kyllä seurasin mihin piilotti ne). Sitten hetken päästä ehdotin tytölle että lähdettäisiin puistoon ja jätskille. Tietysti tyttö oli innoissaan lähdössä, puettiin vaatteet ja sitten "huomasin" että avaimet ovat katseissa. Tyttö katsoi vieressä kun olin kovasti etsivinäni niitä. Lopulta totesin ettei nyt ikävä kyllä voida lähteä kotoa minnekään kun ei päästä takaisin sisälle . No johan tuli vipinää kinttuihin, tyttö yhtäkkiä tokaisi "mä autan etsimisessä" ja haki avaimet piilosta. Minä kovasti "hämmästyin" ja kehuin että olipas hyvä kun löysit ja mitä tekisinkään ilman pikku apulaistani. Tämän jälkeen tavaroiden katoilu loppui ja tuntuu että tuo episodi jotenkin muutenkin lähensi meitä. En tiedä miten oikeaoppisesti kuuluisi toimia tai onko edes yhtä oikeaa tapaa toimia mutta meillä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäähyssä pelataan hylkäämisellä, ja se on lapselle vahingollista. Vielä jos liität siihen jotain käsien ja jalkojen väsyttämistä ja verenkierron estämistä, niin aivan sairasta. Oletko wt-teiniäiti?
Jäähyt eivät ole olleet pitkiä ja olen koko ajan ollut vieressä juttelemassa pojalle ja selittänyt miksi hän on toiminut väärin.
Ja aina kun olemme saaneet puhuttua asian selväksi olemme halanneet ja sopineet ja jatkaneet arkea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Bravo vapaa kasvatus ja sen tuottama ihana hedelmä!
Jatka valitsemallasi tiellä!
Selvitä nyt ensin mitä vapaa kasvatus tarkoittaa ennen ku huutelet vieraisiin pöytiin. Se ei nyt nimittäin liity tähän mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö teki tuota samaa suunnilleen samassa iässä. Loppui kun "käännettiin" asia niin että kun kerran huomasin että tyttö nappasi avaimeni pöydältä en sanonut mitään, olin kuin en olisi huomannut (salaa kyllä seurasin mihin piilotti ne). Sitten hetken päästä ehdotin tytölle että lähdettäisiin puistoon ja jätskille. Tietysti tyttö oli innoissaan lähdössä, puettiin vaatteet ja sitten "huomasin" että avaimet ovat katseissa. Tyttö katsoi vieressä kun olin kovasti etsivinäni niitä. Lopulta totesin ettei nyt ikävä kyllä voida lähteä kotoa minnekään kun ei päästä takaisin sisälle . No johan tuli vipinää kinttuihin, tyttö yhtäkkiä tokaisi "mä autan etsimisessä" ja haki avaimet piilosta. Minä kovasti "hämmästyin" ja kehuin että olipas hyvä kun löysit ja mitä tekisinkään ilman pikku apulaistani. Tämän jälkeen tavaroiden katoilu loppui ja tuntuu että tuo episodi jotenkin muutenkin lähensi meitä. En tiedä miten oikeaoppisesti kuuluisi toimia tai onko edes yhtä oikeaa tapaa toimia mutta meillä näin.
Voisin kokeilla tätä samaa!
Jospa se auttaisi tässä tilanteessa! Kiitos oikein paljon!
Ap
Olet antanut liikaa huomiota ja nyt odottaa sitä koko ajan. Eli anna pari viikkoa tehdä tuota ilman että huomioit, tajuaa lopulta ettei saa sinulta huomiota sillä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tiedä, että nykykäsityksen mukaan toi jäähytys on lapselle vahingollista toimintaa?
En tiennyt, mitä siis voin tehdä? Vienkö vain kaikki omat tavarani pois tai alan asentamaan lukkoja kaappeihin?
ApHaloo, täysin väärä lähestymistapa. Alat kohdella sitä lasta oikein ja annat sellaista hoivaa, jota lapsi tarvitsee. Loppuu itsestään tuo ongelma, etkä tarvi lukkoja ja kaltereita omassa kotona 4-vuotiaalle.
Kun itselle toimii, niin tottahan sama toimii myös kaikille muillekin. Et voi olla näin yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Olet antanut liikaa huomiota ja nyt odottaa sitä koko ajan. Eli anna pari viikkoa tehdä tuota ilman että huomioit, tajuaa lopulta ettei saa sinulta huomiota sillä tavalla.
Kiitos, en tiennyt, että liika huomio voisi olla syy tähän kaikkeen.
Nyt voin korjata tilanteen kotona, jotta pystymme jatkamaan taas mukavaa arkea yhdessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peiliin katse tosiaan. Jotenkin nyt omalla toiminnalla aiheutat tuon. Lapsi kokee olevansa jotenkin vajeessa ja turvaton, ja siksi toimii noin.
Voinko tehdä jotain paremmin?
Meillä on säännölliset rutiinit ja arkipäivät ovat samanlaisia, olen koko ajan lapselle läsnä, puhun hänelle koko ajan ja touhuamme yhdessä, vastailen hänelle ja meillä on muutenkin asunnossa hyvä ilmapiiri, tarhassa ei ole ongelmia, lapsellani on ystäviäkin, en koskaan huuda lapselle vaan selitän aina rauhallisesti miksei jotain asiaa saa tehdä.
En usko tukistamiseen, huutamiseen tms.En vain tiedä missä vika. Syömme yhdessä, keskustelemme ja leikimme. Vastaan jokaiseen lapsen tarpeeseen.
Mutta tiedän siis että teen jotain väärin kun lapsi käyttäytyy noin, en vain tiedä mitä. :/
22 jatkaa. No tässä viestissä ehkä kerroitkin, mikä on ongelma: vastaat lapsen jokaiseen tarpeeseen. Tietysti korostetaan sitä, että huolehditaan ruoasta, läheisyydestä ym. tarpeista, mutta oikeasti jatkuva sinkoilu sinne tänne lapsen "tarpeiden" mukaan luo lapselle mielikuvan, että olet olemassa vain häntä varten. Et ole.
Mitä siis teen?
Ja olen yh.
Ja lapsi käyttäytyy tarhassa normaalisti, mutta saattaa esim. suuttua jos joutuu odottelemaan. On siis hieman kärsimätön.
Muuten kaikin puolin ihana ja reipas poika.
Ap
Minäkin sanoisin kuten täällä on ehdotettu, että toimi niin, että varastamisella ei saa huomiotasi eli palkintoa. Ehkä juuri tuo voisi toimia, että juuri sitä tavaraa nyt tarvittaisiin, minkä äsken varasti, ja nyt menee asiat sitten mönkään, eikä päästä tekemään yhdessä jotain kivaa. Ylipäänsä käyttäydyt niin, ettet olevinaan huomaa varastelua ja kun sitten pitäisi yhdessä leikkiä tai lähteä ulos, ei valitettavasti voidakaan mennä, kun sinun täytyy etsiä kadonneet tavarat. Kun sitten teet ruokaa tms. voit sanoa lapselle ihan reilusti, että nyt pitää leikkiä esim. puoli tuntia yksin. Aloita tietysti pienistä ajoista, pidennät sitten ajan kanssa. Jos ja kun sitten varastelee, toimit kuten edellä ehdotin. Kokeile jos toimisi. Mutta ei tosiaan ole tarkoitus, että olet ihan non-stoppina viihdyttämässä lasta, et jaksa sitä varmaan itsekään pidemmän päälle. Sitten kun taas leikitte yhdessä, olet tietysti rakastava ja huomioiva äiti eli ei tässä mistään rankaisemisesta ole kyse, vaan ihan tavallisen elämän opettelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bravo vapaa kasvatus ja sen tuottama ihana hedelmä!
Jatka valitsemallasi tiellä!
Selvitä nyt ensin mitä vapaa kasvatus tarkoittaa ennen ku huutelet vieraisiin pöytiin. Se ei nyt nimittäin liity tähän mitenkään.
Otahan lääkkeesi.
Juuri vapaa kasvatus on asian ydin, mutta sen ymmärtämiseen tulisi omaa edes hiuskarvan verran älyä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä neuvoksi?
Heti kun selän kääntää on lapsi jo napannut jotain pöydältä ja vienyt "parempaan" talteen.
Vie siis ihan kosmetiikkaa, koruja, rahaa, hiusharjoja yms. Kaikki mikä vaan irti lähtee.
Kun jää kiinni pahanteosta ei suostu vastaamaan. Esim. Ottaa jotain pöydältä, kerkeää piilottaa sen ja kun kysyt mitä otti tai minne sen vei, ei vastaa.
Jos laittaa istumaan jäähylle ja sanoo että pääsee heti pois kun vastaa, ei toimi.
Ei vastaa vaikka lupaisi mitä vain mieleistä.
Lapsi on myös kova valehtelemaan. Saattaa kaataa jogurtit matolle ja valehdella kun asiasta kysyy, ettei se ollut hän.
Lapsesta heti huomaa kun valehtelee ja melkein joka toinen lause on vale tilanteessa kuin tilanteessa.
Lapsi nukkuu kanssani samassa makuuhuoneessa (omassa sängyssään), mutta kun laitan hänet illalla nukkumaan ja jään vielä itse valveille niin monesti lapsi jäänyt rysän päältä kiinni siitä, että makuuhuoneessa jemmailee tavaroitani.
Tilanne alkaa turhauttaa ja tätä on kestänyt jo 6kk ja vain pahempaan suuntaan mennään.
En pysty enää elämään normaalia elämää kun kaikki on pitänyt nostaa niin ylös ettei 4 vuotias niitä saa. (Varastaa myös laatikoista ja kaapeista, ihan kaikkialta minne vain yltää).
Ap, onko lapsesi kenties romani?
Joo, soita poliisille, pahvi!