Ensi-imettäjät! Sattuiko imetys alussa kamalasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sattunut ollenkaan. Vaikuttaisiko siihen se, että lapsen ei tarvinnut ollenkaan ponnistella maidon saamisen eteen. Maito tuli nimittäin tulvimalla.

Ei vaikuta. Mulla tuli maitoa aivan suihkuamalla mutta imetys sattui ensimmäiset pari kuukautta aivan järjettömästi. Hammasta purren ja kyyneleet valuen silti imetin ja jossain vaiheessa se kipu sitten loppui. Mä oon myös kuullut tuon että hyvin vaaleaihoisilla ja siis silloin myös nännipiha on vaalea, sattuu enemmän. En tiedä sitten pitääkö paikkansa vai oliko sattumaa.

Eikö se nännipiha tummunut teillä alkuraskauden aikana? Mulla se oli ensimmäisiä raskausoireita, paksuneekohan se sitten samalla tummuessaan?

Ei sattunut yhtään. Maitokin nousi sen verran maltillisella tahdilla, että sekään ei erityisesti sattunut. Toinen lapsi oli kova puremaan ensimmäisen hampaan saatuaan. Silloin kyllä sattui, kun iski sen hampaan aina täysillä nänniin kiinni samaan kohtaan. Sekin vaihe meni onneksi ohi nopeasti, mutta silloin oli lähellä imetyksen lopettaminen, sen verran kipeää teki. Ensimmäinen lapsi kokeili puremista vain pari kertaa, tämä toinen teki sitä ihan tahallaan useampaan otteeseen.

No joo, sattui aluksi, mutta ei se ollut mitään niihin kipuihin joita siinä oli jo saanut kärsiä ja synnytyskomplikaatioiden takia kärsi edelleen. Imetyspelko, ehkä tarpeeton siinä tilassa voin sanoa. Rintakumi lyötiin käteen sairaalassa jostain syystä melkein heti mutta se oli tosi hankala käyttää ja vauva sai paremman otteen ilman.

Mua ei rehellisesti sattunut yhtään, olen aina ihmetellyt mistä jengi puhuu kun puhuvat siitä kivusta. Yhden lapsen kanssa tosin toiseen nänniin nousi tosin rakko alkuvaiheessa, se sattui jäätävästi kunnes rakko laski (parissa päivässä).

Kyllä se sattui aivan järkyttävästi koko sen kolme viikkoa, jonka se kesti. Se aiheutti myös valtavaa ahdistusta sekä vastenmielisyyden ja raivon tunteita, joista ei silloin 17 vuotta sitten osattu nimetä, mutta jotka luultavasti nykyään osoittautuisivat hormonaalisiksi (d-mer). Lopetin, kun vielä pidin vauvasta.

(Tytär on terve, mutta ei pidä pizzasta.)

Vierailija kirjoitti:

Minusta eniten sattui se, kun tissit oli täynnä maitoa ja tuntui että ne räjähtää. Vauvaparka ei saanut imettyä kivikovia meloonejani, ja yritin käsin puristelemalla tyhjentää niitä.

Totta. Rinnat kivikovat ja mitään ei tullut ulos, vaikka vauva kuinka tomerasti yritti. Neuvolan lypsykoneella saimme sitten helpotusta, kun sen vihdoin saimme. Tuli maito rinnoista ja vesi silmistä...Viikko ainakin meni tuhratessa ja oikein mistään ei saanut kunnon ohjeita. Yksi kätilö neuvoi yhtä ja toinen terveydenhoitaja päinvastaista. Oli kyllä vähän liian rakka alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattui. Jumala rankaisee naista lisääntymiseen liittyvillä moninaisilla kauhealla kivuilla joista miehet eivät ole millään tavalla osallisia.

Tämä on "totta" (siis raamatun mukaan), jumala rankaisee naista koska Eeva houkutteli Aatamin syömään hyvän ja pahan tiedon puusta.

Mistä hyvästä alanuoli? Onko raamattu jäänyt lukematta?

Imetys ei sinänsä ollut mulle kivuliasta, saattoi tuntoa saman kaltainen "pisto" maidon oikein kunnolla noustessa kuin jos sylki herahtaa suuhun, mutta etenkin alkuvaiheessa olin oikein iloinen imettäjä kun vauveli auttoi niiden pakkautuneiden tissien kanssa.

Alussa voi tulla haavaumia, imuotetta kannattaa seurata ja hoitaa ihoa jos on menossa rikki.

Rintatulehdus on omanlaisensa riesa ja voi olla kivulias: mulla oli selkeät punaiset kuumottavat kipeät läntit jotka menivät hieromalla ja suihkuttelulla aikanaan ohi.

Sitten jos se imetys on oikein pistävän kivuliasta eikä ole haavaumaa tai muuta selvää syytä, niin silloin kyseessä voi olla sammas. Meillä meni ohi tökkimällä säännöllisesti pakastepuolukan mehua vauvan suuhun tops-puikolla.

Sattui todella paljon. Maito oli verensekaista ja itkin joka kerta kun oli imetyksen aika :D Synnytys oli helpompaa siihen verrattuna + vielä ne jäätävät jälkisupistukset ekana viikkona aina kun vauva imi... Pariin otteeseen joudun ottamaan vauvan tissiltä ja vaan purra tyynyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattui. Jumala rankaisee naista lisääntymiseen liittyvillä moninaisilla kauhealla kivuilla joista miehet eivät ole millään tavalla osallisia.

Tämä on "totta" (siis raamatun mukaan), jumala rankaisee naista koska Eeva houkutteli Aatamin syömään hyvän ja pahan tiedon puusta.

Mistä hyvästä alanuoli? Onko raamattu jäänyt lukematta?

Sattumoisin kyllä, olen väestörekisteriläinen kolmannessa polvessa. Voitko itse kertoa miten joku seemiläisten paimentolaisten perimätietokokoelma liittyy imetyskeskusteluun Suomessa 2018?

Se tuntui siltä kuin olisi joutunut elävältä helvettiin. Ensimmäiset pari viikkoa olivat jäätävimmät, sitten vähitellen helpotti. Minulla on sisäänpäin kääntyneet nännit, joten vauvan piti todella jyystää saadakseen maitoa. Toinen lapseni ulosti veriulosteita, koska söi tissini niin verille.

Rintakumit auttoivat jonkin verran, mutta parhaiten auttaa aika, kun rinnat tottuvat tuohon jyystöön. 

Sattui tosi paljon! Mulla meni kummatkin nännit ihan haavoille ja verelle ja imettäessä sattu niin paljon että koitin hammasta purren kestää sen kymmenen tai edes viis minuuttia kun ei enään pystyny ja sitten pullolla loput. Pumppaaminen ei sattunu niin paljon mutta monesti pumppaamalla maidosta tuli ihan veristä eikä sitä ois voinu antaa vauvalle. Ei voinu olla rintsikat päällä kun haavat jäi kankaaseen kiinni ja sitten kun otti rintsikat pois niin arvet repes uudestaan auki. Jos oli taas ilman rintsikoita niin haavat hankas kipeesti paitaan. Sairaalassa sain jotain tosi paksua rasvaa hoidoksi ja kokeilin vesihausehoitoa mutta kunnolla autto vasta kun kotona aloin laittamaan äitiyspakkauksesta saatua nännivoidetta ja siitä viikko pari niin ei sattunu enää yhtään. Nyt imetys on vaan helppoa ja ihanaa (vauva 3kk)

Ei sattunut lainkaan. Vaikka pelkäsin.  :)

Sattui. Hampaat irvessä ja perkelettä manaten sai imettää monta viikkoa, ja kipu loppui kokonaan vasta monen kuukauden jälkeen. Alkuun kauhulla aina odotin seuraavaa imetyskertaa. Nännivoidetta kului, auttoi kyllä siihen, että rinnanpäät eivät enää haavautuneet. Rintakumeja kokeilin, mutta sekä itsellä että vauvalla meni hermot kun en saanut niitä pysymään kunnolla. Kolmekuisena imetys tuntui vasta alkavan sujua. Olisi kai pitänyt käydä imetysohjaajalla eikä kärsiä niin pitkään. 

Miten joku voi muistaa tuollaisia yksityiskohtia?

Siis jos synnytykseen vertaa, niin ei sattunut. Aluksi tissit menivät rikki ja niitä piti rasvata, mutta tissit tottuu pian. Nyt olen imettänyt kaksi lasta.