Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä vaihtoehtoja vähäenergiselle mielenterveyskuntoutujalle

Vierailija
17.04.2018 |

Olen kyllästynyt lääkkeisiin ja puheterapiaan mitä minulle tuputetaan. Haluaisin enemmän käytännön terapiaa kuten jonkinlaista tekemistä - jopa opiskelu ja työ ok. Mutta vain kerran tai pari kuukaudessa. Onko tällainen edes mahdollista? Ja en minä tarvitse sairaspäivärahaa tai työttömyystukea jos se ei täytä mitään byrokraattisia ehtoja. Haluan vain kuntoutua omaan tahtiini ja raha käänteisesti ajateltuna ei ole este. Eli alhainen toimeentulo ok.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uppaan kerran pari ja sitten luovutan. Ymmärrän että aika vaikea vastata koska nämä ovat niin paikkakohtaisia että mitä on mahdollista tehdä, mutta jos jotain omaa kokemusta löytyisi joltain.

Vierailija
2/3 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avoin yliopisto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse tykkään kuntouttavasta toiminnasta. Jatkoin sitä myös kun kuntoutustukeni päättyi ja musta tuli työtön (edelleen kylläkin mt-ongelmainen). Sain siitä paljon apua pahimpina aikoina, vaikka välillä olinkin niin huonossa kunnossa, etten päässyt kotoa pois.

Jos pystyy, niin kannattaa panostaa rutiineihin. Mä koitan aikatauluttaa ja rytmittää elämääni. On nukkumaanmenoajat, kauppapäivät, ruokalistat, urheilulliset tavoitteet yms. Nyt tietty olen siinä kunnossa jo, että noissa pysyn yleensä, mutta kun pääsee jonkinlaiseen rytmiin, niin romahduksia on ainakin mulla tullut harvemmin. Tietysti aikataulun pitää olla inhimillinen.

Koita myöskin syödä terveellisesti. Perusneuvo. Itse en ruokavaliolla, rutiineilla tai liikunnalla parantunut tai mitään, mutta jonkinlaisen henkisen kunnon ylläpidon kannalta ne on tärkeitä asioita. Totaaliromahdukset on siis tosiaan vähentyneet, lyhentyneet ja lieventyneet.

Kannattaa hankkia itselleen onnistumisen kokemuksia ja ajatella itseään vahvana. Tämä voi joskus olla vaikeaa ja tuntuukin turhalta, jos ei oikein tunne edes mitään tai on todella epätodellinen olo. Kuitenkin sitä on pakko yrittää. Sun on saatava itsesi uskomaan, että pystyt vaikka mihin. Uusien taitojen opettelu on mulla toiminut parhaiten. Rupesin soittamaan soitinta ilman mitään kokemusta tai kursseja, ja mua on aina sanottu epämusikaaliseksi. En osannut lukea nuotteja tai mitään. Oppiminen tuntui hyvältä, ja paremmalta tuntui kun osoitin omia ennakkoluulojani vääriksi ja kehityin nopeasti näkemällä vaivaa. Yleensä mikään työpanos ei ole johtanut mihinkään mun neurologisten ongelmieni vuoksi, joten etsin asioita, joissa työpanokseni toimii.

Yhtenä päivänä, kun oli taas vaikeaa, mietin miten en rakasta itseäni oikeastaan pätkääkään, mutta silti kunnioitan itseäni ja sen kunnioituksen takia mulla on voimia jatkaa. Musta on liikaa vaadittu, että rupeaisi rakastamaan itseään, mutta kunnioitukseen on helpompi pystyä. Kunnioitus voi myös viedä pidemmälle kuin rakkaus. Kunnioituksen ansiosta olen pikkuhiljaa lopettanut alkoholin liikakäytönkin, enkä enää anna edes omien ajatusteni painaa mua maahan. En osannut rakastaa itseäni terveemmäksi, mutta tämä toimii kyllä.