Kaverit kohtelevat kylmästi kun vihdoin löysin hyvän miehen
Olen pannut nyt merkille kummallisen ilmiön: Kun vihdoin olen löytänyt hyvän miehen, kaverit eivät olekaan hänestä lainkaan kiinnostuneita eivätkä tunnu olevan lainkaan onnellisia puolestani.
Sivuhuomiona: En tee miehestä mitään ylimääräistä numeroa, en puhu hänestä oma-aloitteisesti kavereille ellei tule puheeksi (Mitä teit elen? Olin miehen kanssa elokuvissa - tyyppisesti) Eli en siis jauha omasta onnestani tai muutenkaan ole muuttunut omasta mielestäni mitenkään, muuten kun onnellisempaan suuntaan. Näen kavereita ihan yhtä paljon kun ennenkin - joskus satunnaisesti jos vaikka joku kysyy lenkille niin saatan olla miehen kanssa jossain joten joudun kieltäytymään, ja satunnaisella tarkoitan ehkä n. yhtä kertaa kymmenestä eli harvoin. Mutta kieltäytymisestä loukkaannuttiin.
Aikaisemmat suhteeni ovat olleet todella huonoja - ns. renttu-tapauksia. Näihin miehiin kaverini ovat mielellään tutustuneet, ehdottaneet yhdessä hengailua, kyselleet miehenkin kuulumisia, ja luonnollisesti suhteiden ollessa täynnä draamaa, eläneet niissä täysillä mukana, olleet tukena (mikä on tietysti hyvä) ja olleet yleisesti ottaen huomattavan eri tavalla kiinnostuneita suhteesta.
Nyt kun nykyisen kanssa ei oikeen riidellä, hän kohtelee minua älyttömän kauniisti ja hyvin, arki rullaa mainiosti, olemme onnellisia ja arvostamme ja kunnioitamme toisiamme. Mies on myös ystävällinen ja mukava kaikille kavereilleni, omaa hyvät sosiaaliset taidot. Yllättäen pari kaveria onkin ollut aivan naama norsunv*tulla kaikesta mieheen liittyvästä - kun kerroin yhteenmuutosta, ei puhettakaan onnitteluista vaan sain osakseni silmien pyörittelyä - yhteisissä illanvietoissa (en raahannut pyytämättä mukaan) miehelle ei jutella mitään, jne jne.
Yksikään kaveri ei ole eleelläkään tuonut ilmi olevansa onnellinen uudesta suhteestani. Osaisiko joku keksiä mitään järkeviä syitä miksi tämä menee näin? Ollaan ihan messissä kaikessa ja niin hyvää kaveria sekä minun että miehen kanssa jos kyseessä on joku huonosti kohteleva renttu, mutta oikeasti hyvän miehen osuessa kohdalle vastaanotto onkin tämä. Anteeksi pitkä sepustus! Olisiko jollain kokemusta vastaavasta?
Voihan siihen vaikuttaa vain henkilökemiatkin. Oli minullakin hyvä mies, mutta hän oli kaikkien mielestä vähän kuiva ja huumorintajuton, eikä heidän mielestään minulle sopiva. Erosimme jossain vaiheessa. Ehkä ne rentut on olleet supliikkeja ja hauskoja tyyppejä ja näyttäytyneet siltä kavereille? Sitten he ihmettelevät eri tyylistä valintaasi, eivätkä usko sinun olevan tosissaan.