Lue keskustelun säännöt.
Kaverit kohtelevat kylmästi kun vihdoin löysin hyvän miehen
17.04.2018 |
Olen pannut nyt merkille kummallisen ilmiön: Kun vihdoin olen löytänyt hyvän miehen, kaverit eivät olekaan hänestä lainkaan kiinnostuneita eivätkä tunnu olevan lainkaan onnellisia puolestani.
Sivuhuomiona: En tee miehestä mitään ylimääräistä numeroa, en puhu hänestä oma-aloitteisesti kavereille ellei tule puheeksi (Mitä teit elen? Olin miehen kanssa elokuvissa - tyyppisesti) Eli en siis jauha omasta onnestani tai muutenkaan ole muuttunut omasta mielestäni mitenkään, muuten kun onnellisempaan suuntaan. Näen kavereita ihan yhtä paljon kun ennenkin - joskus satunnaisesti jos vaikka joku kysyy lenkille niin saatan olla miehen kanssa jossain joten joudun kieltäytymään, ja satunnaisella tarkoitan ehkä n. yhtä kertaa kymmenestä eli harvoin. Mutta kieltäytymisestä loukkaannuttiin.
Aikaisemmat suhteeni ovat olleet todella huonoja - ns. renttu-tapauksia. Näihin miehiin kaverini ovat mielellään tutustuneet, ehdottaneet yhdessä hengailua, kyselleet miehenkin kuulumisia, ja luonnollisesti suhteiden ollessa täynnä draamaa, eläneet niissä täysillä mukana, olleet tukena (mikä on tietysti hyvä) ja olleet yleisesti ottaen huomattavan eri tavalla kiinnostuneita suhteesta.
Nyt kun nykyisen kanssa ei oikeen riidellä, hän kohtelee minua älyttömän kauniisti ja hyvin, arki rullaa mainiosti, olemme onnellisia ja arvostamme ja kunnioitamme toisiamme. Mies on myös ystävällinen ja mukava kaikille kavereilleni, omaa hyvät sosiaaliset taidot. Yllättäen pari kaveria onkin ollut aivan naama norsunv*tulla kaikesta mieheen liittyvästä - kun kerroin yhteenmuutosta, ei puhettakaan onnitteluista vaan sain osakseni silmien pyörittelyä - yhteisissä illanvietoissa (en raahannut pyytämättä mukaan) miehelle ei jutella mitään, jne jne.
Yksikään kaveri ei ole eleelläkään tuonut ilmi olevansa onnellinen uudesta suhteestani. Osaisiko joku keksiä mitään järkeviä syitä miksi tämä menee näin? Ollaan ihan messissä kaikessa ja niin hyvää kaveria sekä minun että miehen kanssa jos kyseessä on joku huonosti kohteleva renttu, mutta oikeasti hyvän miehen osuessa kohdalle vastaanotto onkin tämä. Anteeksi pitkä sepustus! Olisiko jollain kokemusta vastaavasta?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vastaus edelliselle:
Yhdellä kaverilla on takana hullu narsisti, mutta nyt ollut sinkkuna parisen vuotta, toinen taas vähän sellainen "ikisinkku" tapaus, tapailee näitä vähän huonosti kohtelevia miehiä silloin tällöin. Tottahan tuo on että varmasti nuo asiat vaikuttaa. Silti tuntuu ikävältä, kun jotenkin ajattelisi että ystävän kuuluisi kuitenkin olla aidosti onnellinen toisen puolesta. :( Olen myös miettinyt omaa käytöstäni etten vaan vaikuta ärsyttävältä tmv ja täten tietoisesti vältellyt puhumasta miehestä sen kummempia. Molempia kavereita olen myös auttanut todella paljon noiden vaikeiden miesten kanssa, ja toivoisin ihan aidosti molemmille onnea ja tulevaisuudessa parempia kumppaneita. - ap
Onpas sulla vahvat käsitykset siitä mitä muiden pitää sinua ja elämääsi kohtaan tuntea ja olla. Itse olen sinkkuna iloinen toki, jos ystäväni on löytänyt itselleen kivan miehen, mutta se että ystävä vaatien vaatisi edes rivien välissä minulta onnellisuutta, että hänellä on jokin asia paremmin kuin minulla tai ylipäätään parempi kuin ennen, niin välit kylmenisi kyllä vähitellen. Mikä ap. Oikeuttaa sua määräämään muiden tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet poistunut siitä roolista joka sulla on ollut porukassa. Tiedän, koska olen itsekin ollut housuissasi. Minäkin olin ikisinkku joka oli aina joustava (meni toisten aikataulujen mukaan toiselle puolelle kaupunkia, oletusarvo oli että mulle aina sopii, eihän mulla muutakaan) jonka miesjuttujen kautta toiset saivat tavallaan "elää" draamaa turvallisesti. Mun ns. seikkailuille naureskeltiin ja niitä kauhisteltiin, hyvänsuovasti periaatteessa mutta kuitenkin. Nykyään olen sitten ilmeisesti tylsä tapaus kun elän tyytyväisenä mieheni kanssa.
Nauti suhteestasi! Jätä nuo myrkynkylväjät omaan arvoonsa.
Tuttuni löysi ihanan miehen ja heillä lähti yhdessäolo liikkelle kuin sadussa. Kuitenkin mies meni ja petti tuttuani jonkun baarituttavuuden kanssa, lopuksi tästä tiesivät kaikki muut paitsi itse tyttöystävä. Ihmetteli nuivaa suhtautumista muitten taholta, kyllähän se sitten lopulta tuli selville.
No mun mielestä on vaan hieman tylsää kuunnella juttuja tavallisesta, onnellisesta arkielämästä. Tai siis ei tylsää, mitta en vaan keksi mitään muuta komentoitavaa kuin vain onpa kiva. Sillon kun kavereilla on ollu jännempää suhteissaan(siis muissakin kuin seurustelu) niin jotenkin siihen keskusteluun paneutuu enemmän mielenkiinnolla kun voi ehdottaa ratkaisuja ongelmiin tai nauraa hullunkurisille tilanteille. Plus yks ystävä on sarjaseurustelija, nii sillä on tapana aina puhua "miten tavallista heidän elämänsä nyt on, kaikki sujuu" ja sitten kolmen kuukauden päästä ovatkin eronneet ja sitten paljastuukin ne ongelmat mitä heillä on ollut kaiken aikaa. Sitte onki taas uus mies ja ei jotenki kiinnosta tavata sitä ja taas muka ollaa niin tyytyväisiä yms. Ja vähä ot, mut itelläni on tapana kertoa kavereille omasta elämästäni kaikki harmit, joten musta on hieman loukkaavaa, että osa heistä ei kerro mulle huoliaan paitsi sitten huonona päivänä passiivisagressiivisesti rivien takaa antavat ymmärtää että kyllä heilläkin on ongelmia. Mutta mistä mä voisin tietää jos et kerro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun suhteen on mustasukkainen naispuolinen kaveri tuhonnut, että aika yleistä se taitaa olla. Tämä nainen halusi kontrolloida exääni täydellisesti. Eipä sille kyllä minun jälkeen tulleet miehetkään kelvanneet, joten vika ei ollut minussa.
Näinköhän?? Ainahan se vika on eksässä, ei sinussa, tietenkään.
Ei tässä exää kukaan ole syyttänyt vaan sitä hullua kaveria. Exän kanssa ollaan hyvissä väleissä ja ollaan puhuttu tuosta kaverista joka tuhonnut kaikki suhteet myös minun jälkeeni. Onneksi ex ymmärsi laittaa välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun suhteen on mustasukkainen naispuolinen kaveri tuhonnut, että aika yleistä se taitaa olla. Tämä nainen halusi kontrolloida exääni täydellisesti. Eipä sille kyllä minun jälkeen tulleet miehetkään kelvanneet, joten vika ei ollut minussa.
Näinköhän?? Ainahan se vika on eksässä, ei sinussa, tietenkään.
Opettele lukemaan pönttö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun suhteen on mustasukkainen naispuolinen kaveri tuhonnut, että aika yleistä se taitaa olla. Tämä nainen halusi kontrolloida exääni täydellisesti. Eipä sille kyllä minun jälkeen tulleet miehetkään kelvanneet, joten vika ei ollut minussa.
Näinköhän?? Ainahan se vika on eksässä, ei sinussa, tietenkään.
Opettele lukemaan pönttö!
Ei mammojen äly riitä siihen. Kunhan saavat haukkua kaikkia miehiä riittää.
Kuinka nopeasti muutatte yhteen? Oletko asunut muitten kanssa yhdessä. Tapahtuuko kaikki tosi nopeasti?
Silloin huoli voi olla. Muistan itse kun muutin yhteen minun mieheni kanssa, niin suurin osa pyöritteli silmiä. Meille sattui myös vahnko ja olin raskaana. Mentiin naimisiin noin 9 kk tapaamisesta. Kaikki olivat sitä mieltä, että me erotaan. Ei olla, vieläkin ollaan naimisissa, 2 lasta ja aviovuosia on 20.
Tai sitten, he eivät tykkää miehestä. Ei kaikkien kemiat toimi yhdessä ja sinun ystävät eivät tarvitse tykätä sinun miehestä. Minullakin on ystävä joka on naimisissa suurimman törpön kanssa joka kulkee täällä maan päällä. He ovat onnellisia ja siitä olen tyytyväinen, mutta minua ei oikeasti kiinnosta heidän tekemiset ollenkaan, ja vältän tapaamisia missä tämä mies on mukana. Kieltäydyin myös kummitehtävästä juuri tämän vuoksi. Se ei estä meidän kaveruutta millään tavalla, en puhu miehestä pahaa, ja kaverin kanssa keskustellaan kaikista muista asioista. Tapaamme lenkillä, salilla ja käymme yhdessä syömässä. Meillä on hauskaa ilman miehiä. Jos tulee tilanteita jossa pitää tavata hänen miehensä, niin ne on sitten suuremmat juhlat, 40-vuotis juhlat jne. Silloin on monta muuta paikalla ja voin vältellä tätä miestä. Loppujen lopuksi, niin vain minun mieheni tietää, että en siedä sitä törppä. Kaverille en avaudu asiasta, hän varmaan arvaa, mutta ei kysele. Jos jostain ihmisestä ei ole hyvää sanottavaa, niin sitten voi olla ihan hiljaa, ja noudtana tuota koska tykkään minun ystävästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on liian hyvää ollakseen totta...
Run Baby, RUN !!!!
Vierailija kirjoitti:
Kateus?
Totuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla sama mitä mulle kävi. Olen varmaan ollut aina se reppana jonka perään pitää vähän katsoa, kun kohta on miehen takia taas suru puserossa. Olen siis ollut monelle kaverille draamanlähde, jolle aina sattuu ja tapahtuu. Aluksi kun aloin olemaan miehen kanssa, niin kiinnostusta oli samanlaista kuin aina ennenkin. Kun sitten alettiin katselemaan taloa yhdessä, muutettiin, rempattiin, jne, niin ei enää kiinnostanutkaan. Eli en suostunut siihen rooliin mihin minut oli tungettu (tietämättäni) niin en enää ollut kiinnostava. Onneksi mulla on myös muutama hyvä, oikea ystävä, joille asia oli ok, ja olivat onnellisia puolestani :)
Mieheni on myös kunollinen ja todella ihana.
Onko mies eri tyyppinen, kuin ystäväsi? Miten hän käyttäytyy heidän seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat kateellisia. Ei ole muuta syytä tohon käytökseen.
Tai sitten ystäväsi eivät vaan pidä miehestä jostain syystä? Kaikkien kanssa kemiat ei vaan toimi. Kyllä minullakin on pari ystävää, joiden miehistä en pidä eikä vaan kemiat kohtaa. Kuitenkin pitää olla kohtelias ja ajatella sitä ystävää siinä tilanteessa, ettei nyt ihan hänelle irvokkaasti näytä, kuinka kamalan kumppanin olet löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voisi hyvin olla oman entisen ystäväni tekemä aloitus! Hän löysi omasta mielestään aivan ihanan, kaikinpuolin täydellisen miehen, mutta minun ja kaikkien muiden mielestä se mies oli aivan kamala. Entinen ystäväni nauraa hykersi illanistujaisissa, kun tämä mies kuulemma "vitsikkyyttään ja hauskuuttaan" toistuvasti tavalla tai toisella loukkasi meitä muita paikallaolijoita. Entinen ystäväni saattoi ihan hymyssä suin istua vieressä kun miehensä haukkui meidän asuntoa, lapsia, työpaikkoja, koulutusta (oli vieläpä meitä alempikoulutettu) tai elämää jo ensi tapaamisesta lähtien. Tein selväksi että tämä ei ole ok, muttakun tämä ihana mies on kuulemma vain niin vahvapuheinen ja suorapuheinen eikä pahaa tarkota! Itsevarmakin on, kun kehuskelee saavutuksillaan ja ulkonäöllään (omaan silmään oli kyllä äärimmäisen ruma yksilö, ei sillä että sillä olisi normaalisti väliä mutta tuossa tilanteessa antoi jo aihetta itselle kritisoida sitäkin). Lisäksi ystävää nähdessä mistään muusta puhunutkaan kun että on se niin ihana ja menestyvä ja rikas ja paras kaikessa!! No niin ne vain ne ystävät sieltä viereltä sitten yksi kerrallaan katosivat ja kateuden piikkiin kuulemma nykyäänkin asiaa muille selittelee. Ja haluan korostaa, että itselläni on kyllä omiin silmiin maailman paras mies joten kateudesta ei todellakaan kyse itselläkään.
Uskon siis oman kokemuksen perusteella, että ap:lla nyt joku olennainen osa jää kertomatta tai tiedostamatta.
Kuulostaa kamalalta!
En ole enää siinä vaiheessa suhdetta että kulkisin vaaleanpunaiset lasit päässä, ja tosiaan kun sitä kokemusta on kaikenlaisista hiihtäjistä niin omasta mielestäni tunnistan kyllä kaikenlaisen huonon käytöksen ja muun bullshitin aika kaukaa. Mieheni ei todellakaan piikittele yhtään mistään, on normaalin kohtelias, ei ole aina suuna ja päänä vaan ihan normaalit käytöstavat omaava, pikemminkin introvertti. Todella rauhallinen tapaus ja haluaa uskoa ihmisistä aina hyvää. Olen kyllä tätäkin puolta miettinyt, että onko miehessä jotain mikä ehkä ärsyttää. En vaan saa päähäni mikä se joku voisi olla.
Myös jotkut kaverini ovat olleet ihmeissään miten hyvän miehen olenkaan löytänyt, ja perheeni on häneen aivan ihastunut. Kyse on siis lähinnä parista tai muutamasta oudosti käyttäytyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet poistunut siitä roolista joka sulla on ollut porukassa. Tiedän, koska olen itsekin ollut housuissasi. Minäkin olin ikisinkku joka oli aina joustava (meni toisten aikataulujen mukaan toiselle puolelle kaupunkia, oletusarvo oli että mulle aina sopii, eihän mulla muutakaan) jonka miesjuttujen kautta toiset saivat tavallaan "elää" draamaa turvallisesti. Mun ns. seikkailuille naureskeltiin ja niitä kauhisteltiin, hyvänsuovasti periaatteessa mutta kuitenkin. Nykyään olen sitten ilmeisesti tylsä tapaus kun elän tyytyväisenä mieheni kanssa.
Tämä kuulostaa tähän asti kaikista eniten järkeen käyvältä! Olen tosiaan aina ollut se jota on kohdeltu huonosti, joka on tarvinnut tukea, ja jolla on aina draamaa kerrottavanaan. Hmm. -ap
Aika etsiä uusia kavereita. Se että sinulla menee hyvin ärsyttää heitä kahdesta syystä. 1. He ovat kateellisia 2. Mutta toisaalta he haluavat jatkaa rypemistään, ja ikuista teini-ikää, ja sinun aikuistumisesi on uhka heidän harhaiselle elämäntavalleen.
Se sun mies on ihana vaan lähinnä sun mielestä. Ei sun kaverien tarvi siitä pitää siksi, että se kohtelee sua hyvin. Niin sanotut rentut on kuitenkin usein miehekkäitä ja hyvännäköisiä ja rakastettaviakin. Joskus sellaisia miehiä tapailleet naiset ottaa lopulta jonkun kiltin nössykän (yleensä ei komean), joka auttaa taloudellisesti ja muuten. Se on jotenkin inhottavaa, varsinkin kun nainen on yleensä tasoltaan tällaisen miehen yläpuolella niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Pysykää renttujen kanssa, älkääkä ottako nössykkää. En itsekään jaksaisi mitään lässyä miestä kuunnella, ymmärrän kavereitasi.