Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oppia vahvemmilta heikoimmille.

Opettajanaihmettelen.
17.04.2018 |

Olen ala-asteen opettaja. Mediassakin on runsauden pula kirjoituksista, jotka käsittelevät häiriköitä, syrjäytyneitä, yksinäisiä, kiusattuja jne. meidän koulumaailmasta. Palaverit ja palautekeskustelut pyörivä näiden samojen aiheiden ympärillä. Suurinosa ala-asteikäisistä on kuitenkin asiansa hoitavia ja kohtalaisen hyvin käyttäytyviä lapsia, eli suurimmassa osassa kodeista tehdään asioita oikein. Lisäksi meillä on lapsia, jotka ovat loistavia niin matematiikasta historiaan, erittäin liikunnallisia sekä sosiaalisesti taitavia ja usein on nämä ns. loistoyksilöt ovat poika. Samaan aikaan puhutaan että koulu suosii tyttöjä. Mieleeni on tullut että sen sijaan että tutkitaan ongelmakäyttäytymistä omaavan lapsen perheitä tulisi kysellä myös niiden perheiden arjesta, joiden lapset ovat oppimishaluisia ja sosiaalisia. Tämän jälkeen voisi koota yhteen mitä vinkkejä voisi poimia kyselyistä perheille mitkä painivat lasten käytösongelmien kanssa. Erikseen vielä mainitsen että pelkkä sosioekoniminen tausta ei ole vastaus.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hieman naiivi aloitus, sillä mainitsemiisi seikkoihin vaikuttaa koko eletty elämä syntymästä lähtien sekä geenit.

Vierailija
2/11 |
18.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin kyllä niitä kokemuksia voisi kerätä ihan siitä lapsen syntymästä saakka. Geenit eivät ole perustelu huonolle käytökselle tai muuten epäsosiaaliselle käytökselle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
18.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, toivottavasti velvollisuuksiisi ei kuulu äidinkielen opettaminen...

Vierailija
4/11 |
18.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se koulumenestys aina välttämättä kerro perheen asioista. Itse olin kiltti villapaitainen kympin oppilas joka ei paljoa puhunut. Kulissien takana oli kuitenkin alkoholisoitunut perhehelvetti missä lapset sai selkään tai lensivät sukkasilleen pakkaseen jos vanhemmilla oli huono päivä.

Vierailija
5/11 |
18.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kuvailemasi kaltaisia lapsia. Johtuu osittain geeneistä, osittain kotiympäristöstä ja paljon myös yksittäisen lapsen persoonallisuudesta, jotta kaikki loistavat osa-alueet loksahtavat kohdilleen. Persoonallisuus vaikuttaa erityisesti lapsen sosiaaliseen kouluminään.

Kotona nostamme esille koulunkäyntiä hyödyttäviä näkökohtia. Voimme kertoa lapselle suoraan, mitä opettaja odottaa, jolloin lapsi lähtee jo ajattelussaan siitä, mihin moni lapsi kenties päätyy vasta peruskoulun käytyään. Lapsemme saavat paljon vanhempien aikaa. Koulussa opittua laajennetaan vapaa-ajalla. Lapset ovat oikeastaan opettajan roolissa siellä koulussa tiedoissa, taidoissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Huumoria ei unohdeta ja kun on näin hyvät lähtökohdat, niin täytyy uskaltaa elää ihan pienestä pitäen!

Vierailija
6/11 |
18.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puolella lapsista on älykkyys alle keskiarvon ja lopuilla yli. Puolet ovat tyttöjä ja puolet poikia. Eli luokassa on keskimääräisesti 25% alle keskivertoälykkyydellä varustettuja poikia. Heitä ei ehkä koulukäynti kiinnosta eikä heidän älynsä paikkaa motivaation puutetta edes yltääkseen keskivertotulokseen. Koululaitos kuitenkin olettaa, että nykyisin lapset opettavat itse itseään. Mutta miten heikkolahjaisempi ja huonosti motivoitunut lapsi kykenisi siihen ikinä ja siten pärjäämään?

Tietenkin nämä motivoituneet ja/tai älykkäät pärjäävät. Sekä tytöissä, että pojissa. Vaikka heillä olisi mikä tahansa tausta.

Olisi hyväksyttävä lasten erilaisuus ja keskityttävä ratkaisemaan asiat tosiasioiden perusteella. Eikä odottaa kuinka vanhemmista tulee hyväosaisia tai lastensa koulunkäynnistä innostuneita ja siten ratkaistaan ongelmat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
18.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloittaja varmaan haki tässä näitä enemmän näitä käytöshäiriöitä kuin koulumenestystä. Oman kokemuksen mukaan käytös ( myös hiljainen syrjäänvetäytyvä)  on monelle se ongelma. Käytös ei ole kiinni siitä onko ns. hyvä- tai huono-osaisesta perheestä vaan siitä miten lapsesta välitetään, miten hänet kasvatetaan. Tiedän yhden tapauksen jossa ns. hyväosainen perhe, mutta pojalla ei mitään rajoja ja häntä kohdeltiin kuin täysi-ikäistä. Kun poika jäi ekan kerran kiinni kännäämisestä niin vanhemmat totesivat että pojatonpoikia. Nykyään homma on jo täysin pois perheen hallinnasta. Tässä mielestäni hyvä juttu aiheeseen: http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804102200867735_u0.shtml Eli vanhemmilla on vastuu.

Vierailija
8/11 |
18.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäinen asia, minkä vanhempi voi tehdä alusta alkaen, on puhua lapselle. Älä kuvittele, että se pieni lapsi ei tajua mitään, koska se ei osaa vielä puhua tai puhuu huonosti. Selitä, selitä ja selitä. Älä puhu kuin vähäjärkiselle. Äläkä puhu lapsen kuullen asioista, joista sen ei ole hyvä kuulla. Se ymmärtää enemmän kuin luulet. Ja pahimmassa tapauksessa se ymmärtää vain osan, ja tulkitsee kaiken väärin.

Tästä lähtee hyvä kielellinen kehitys, joka on avain kaikkeen myöhempään oppimiseen. Samoin tästä lähtee keskustelu- ja kommunikointitaito ja perusturvallisuus.

Huumorin joku jo mainitsikin. Se on tärkeää. Ja se, että osoitetaan rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Siihen päälle käytännön turvallisuusasiat, kotiintuloajat, liikuntaharrastus, hyvä ruoka, rajat, yhdessä tekeminen... Teini-iässä alkaa viimeistään se "koulu on paskaa", "hyi, mitä ruokaa" ja muka-avuttomuus pikkuasioissa jne., mutta siihen ei kannata lähteä mukaan. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta kun lapsi puhuu oikeista asioista, silloin kuunnellaan, kysellään ja neuvotaan.

Näillä eväillä ei ole juuri tarvinnut huolta kantaa. Viimeinenkin kohta peruskoulun käynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
18.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

8 jatkaa, että minusta tuo ap:n ajatus on ihan oikea. Näin päin sitä pitäisi miettiäkin.

Vierailija
10/11 |
18.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opettajanaihmettelen. kirjoitti:

Olen ala-asteen opettaja. Mediassakin on runsauden pula kirjoituksista, jotka käsittelevät häiriköitä, syrjäytyneitä, yksinäisiä, kiusattuja jne. meidän koulumaailmasta. Palaverit ja palautekeskustelut pyörivä näiden samojen aiheiden ympärillä. Suurinosa ala-asteikäisistä on kuitenkin asiansa hoitavia ja kohtalaisen hyvin käyttäytyviä lapsia, eli suurimmassa osassa kodeista tehdään asioita oikein. Lisäksi meillä on lapsia, jotka ovat loistavia niin matematiikasta historiaan, erittäin liikunnallisia sekä sosiaalisesti taitavia ja usein on nämä ns. loistoyksilöt ovat poika. Samaan aikaan puhutaan että koulu suosii tyttöjä. Mieleeni on tullut että sen sijaan että tutkitaan ongelmakäyttäytymistä omaavan lapsen perheitä tulisi kysellä myös niiden perheiden arjesta, joiden lapset ovat oppimishaluisia ja sosiaalisia. Tämän jälkeen voisi koota yhteen mitä vinkkejä voisi poimia kyselyistä perheille mitkä painivat lasten käytösongelmien kanssa. Erikseen vielä mainitsen että pelkkä sosioekoniminen tausta ei ole vastaus.

Olen sitä mieltä että suurin osa johtuu geeneistä.  Kun on sattunut hyvät, niin hyvää tulee vaikka sekundaa yrittää lanseerata. Esim. mun lapset (5 kpl) ovat lahjakkaita ja tunnettuja hyvästä käytöksestään. Paitsi jo reilusti päälle parikymppinen esikoinen, joka oli aikanaan tunnettu häirikkö. Tai ehkä sitten tosiaan vika on mun kasvatuksessa, sitä ekaa nimittäin yritin kasvattaa mutta loput onkin eläneet ihan pellossa. Koskaan en oo heitä koulutöissä tukenut, en pitänyt rytmiä yllä, en rajoittanut pelaamisia yms. Nuorimpien kanssa en oo ollut edes oikeastaan yhtään kotona. Käyn silloin tällöin nukkumassa. Hoitavat itse itsensä.  Silti nuo ovat ainakin ulkopuolisten silmissä täydellisiä ihmisiä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
19.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä idea. Positiivisen kautta pitäisi mennä. Itse muistan kun ravintoterapeutti aikoinaan sanoi minulle, että jos on vaikea luopua herkuista niin lisää ainakin vihanneksia tms. Tämä toimi minulle pikkuhiljaa terveelliset herkut valtasivat tilaa epäterveellisiltä. Tämä voisi toimia kasvatuksessakin, pari hyväksi havaittua juttua ( vaikka perheen yhteisen tekemisen lisääminen) voisi pudottaa jotain huonoa pois.